lauantai 30. tammikuuta 2016

Ei rasismia minun nimissäni

Kaikille teille siellä koti-Suomessa tiedoksi, että tänään iltapäivällä Helsingissä on tilaisuus rauhanomaisesti irtisanoutua katupartioista ja muusta rasistisesta puheesta ja toiminnasta. Leluteekin viisasta Emiliaa on kiittäminen mielenosoituksen ideoimisesta. Minä en täältä kaukaa pääse paikalle mutta olen vahvasti hengessä mukana! 

Ei rasismia minun nimissäni! Laillinen ja ehdottoman rauhanomainen mielenosoitus meille, jotka emme suostu tekosyyksi rasistiselle puheelle ja toiminnalle. Meidän nimissämme ei vaadita rajoja kiinni eikä partioida kaduilla. Emme kaipaa Suomeen oman käden oikeudella toteutettua ”naisrauhaa”, vaan rauhaa kaikille ihmisille elää elämäänsä.

RAUTATIENTORILLA KANSALLISTEATTERIN PÄÄDYSSÄ LAUANTAINA 30.1. KLO 14.30”

7 kommenttia:

  1. ...eikä kyllä minunkaan! Toivottavasti mahdollisimman moni on samaa mieltä, vaikka Suomen mielipide-/asenneilmasto tuntuukin menneen viime aikoina ihan lohduttomaan suuntaan. Yritän kuitenkin ajatella, että äänekäs vähemmistö se siellä mölyää. Politiikasta voi ja pitääkin olla monia mielipiteitä, mutta kun tuntuu, että nyt menevät politiikka ja ihmisarvo ja muiden ihmisten kunnioitus monilta sekaisin. Mielipiteitä heitellään ihan "hatusta", tehdään kummallisia yleistyksiä, ja empatia loistaa poissaolollaan. EN oikein millään pääse mukaan siihen keskusteluun, sitä käydään - tai osa käy - jollain tasolla, jota en käsitä tai tunnista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minultakin tämäkin suomalainen keskustelu menee suurelta osin niin ohi ja yli etten osaa ottaa oikein edes kantaa. Enkä meinaa edes jaksaa koska tuntuu, että näissä keskusteluissa helposti lyö vain päätä seinään ja toisaalta suorastaan innostaa kriitikoita uhoamaan lisää. Mutta ihailen ja arvostan niitä jotka jaksavat asiallisesti ja rauhanomaisesti pitää ihmisen puolta ja puhua ihmisoikeuksien ja ihmisarvon puolesta.

      Poista
    2. Nyt esimerkiksi tulin hyvälle tuulelle viikonloppuna, kun luin digi-Hesarista jutun miehestä, joka oli majoittanut isoon taloonsa kokonaisen turvapaikanhakijaperheen, äidin ja monta lasta. Ei se kysy kuin vähän ennakkoluulottomuutta ja kykyä päästä irti luutuneista "en mä kuitenkaan voi"-käsityksistä. Toinen iloinen uutinen oli juttu kirkkonummelaisrouvasta, joka oli palkannut turvapaikanhakijan avustajakseen, ja ihme kyllä kuntabyrokratia ei ollut estänyt hanketta - en oikein tiedä miten se olikin mahdollista, kun työllistymiselle tuntuu muuten olevan niin paljon turhia esteitä, mutta ainakin tämä ennakkoluuloton kirkkonummelaisrouva sai arkeensa apua. Niin, hyviäkin ihmisiä on. Ehkä se toinen puoli vain on niin paljon äänekkäämpi. Heidän täytyy huutaa kovaa, koska he pelkäävät niin paljon, ettei heidän viestiään muuten kukaan kuule/kuuntele. Ja niinhän voikin käydä, sillä asiallinen argumentointi ei ole heidän vahvin lajinsa - huutoon ja henkilökohtaisuuksiin täytyy turvautua yllättävän pian, kun sanottava loppuu muuten kesken.

      Poista
    3. Hyviä ihmisiä on onneksi oikeasti paljon ja paljon hyvää tapahtuu joka päivä kaikkialla. Juuri nyt tuntuu vain turhan paljon jäävän rasistisen uhoamisen alle. Minäkin luin rouvasta ja hänen avustajastaan hyvillä mielin. Siinä pääsivät kulttuurit kohtaamaan hyvin inhimillisellä ja kivalla tavalla.

      Niin totta on tuo, että sitä helposti jättää asioita tekemättä koska ne tuntuvat jotenkin mahdottomilta. Vaikka niin paljon antoisampaa on rohkeasti pyrkiä luomaan ympärilleen hyvää.

      Poista
    4. Täytyypä muuten käydä lukaisemassa tuo mainitsemasi toinenkin hyvän mielen juttu!

      Poista
  2. Tuonne olisi ollut tärkeä päästä. Ihan pahaa tekee jos erehtyy noita rajat kiinni -tyyppisiä nettikeskusteluja lukemaan. Ja vaikea ymmärtää mitä kaikkea niihin osallistuvilla ihmisillä on taustalla.. mistä se kaikki viha yms kumpuaa.

    Asian vierestä: jäin sen sinun "pää yhtenä kappaleena"-kirjoituksen jälkeen miettimään aihetta ja inspiroiduin siitä niin että koin pakottavaa tarvetta jatkaa samaa aihetta sivuten.. Toivottavasti sinua ei haittaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin ollut tosi mielelläni eilen mukana. On mielestäni hyvin tärkeää osoittaa, ettei rajat kiinni -porukka todellakaan edusta suomalaisia kaikkinensa. Mutta ihan jo oman itsenikin vuoksi olisin mieluusti ollut osana tapahtumaa joka niin tarkoituksellisesti pyrki myönteisyyteen ja rauhanomaisuuteen. En meinaa enää jaksaa ollenkaan kohdata sitä rasistista ölinää jota netti tuntuu olevan tällä hetkellä melko täynnä - paljon mieluummin keskityn kaikkeen siihen hyvään mitä ihmiset ympäri maailman omaksi ja muiden iloksi ja toistensa hyväksi tekevät. Tuolla mielenosoituksessa kuuluu olleen iloinen tunnelma ja olisin mielelläni käynyt sieltä hakemassa voimaa itsellenikin!

      Kiva jos kirjoitukseni inspiroi! Käyn paremmalla ajalla lukemassa mitä sinulle tuli aiheesta mieleen.

      Poista

Kiitos kommentistasi!