maanantai 11. tammikuuta 2016

Paluu arkeen

Loma tuli ja meni. Tarkastimme loman aikana sekä isän- että äidinmaan pääkaupunkien menon. Kiireenvilkkaa kävimme myös entisen yhteisen kotimaamme Belgian pääkaupungissa hoitamassa asioita. Ehdimme loman aikana myös viettää vähän pitemmälti aikaa sekä lasten suomalaisten että italialaisten isovanhempien kanssa, vierailla pikaisesti sisareni perheen luona, ja rentoutua muutaman päivän omassa kodissamme Etelä-Suomessa. Vaikka olimmekin paljon menossa tuntui lomailu kuitenkin suurimmaksi osaksi levolliselta ja mukavalta. Ilokseni ja helpotuksekseni myös kotona Khartumissa meni kaikki lomamme aikana hyvin. Uusi autonkuljettajamme ystävystyi koiriemme kanssa ja hoiti niitä ja kotiamme ja autoamme poissaollessamme erinomaisesti. 

Paluu arkeen loman jälkeen on sekin sujunut yllättävän jouhevasti. Sain matkalaukut purettua ensimmäisenä päivänä paluun jälkeen, kun siihen usein kuluu meiltä päiväkausia. Järjestin samalla kertaa muutaman sotkuisen kaapin ja opettelin vihdoin tekemään lettujakin. Olenpa ehtinyt ensimmäisten muutaman päivän aikana jopa pakastaa varastoon ruokaa tulevien päivien varallekin.

Koululaiset palasivat eilen kouluun mutta miehellä on vielä muutama päivä lomaa. Olemme yhdessä järjestäneet yläkerran olohuonetta uuteen uskoon, ja saaneet hoidettua jos jonkinlaisia asioita. Pyykkivuorta aloitin tosin valloittamaan vasta tänään, ties kuinka mones päivä paluun jälkeen, ja joulukuusi seisoo edelleen lastenhuoneessa. Mutta ehtiihän tässä. 

Kaikki on yhtäältä oikein hyvin mutta toisaalta samat vanhat haasteet toki ovat täällä vastassa edelleen. Suurkaupungin humu väsyttää, ja on ikävä läheisiä ihmisiä. Olen tutustunut täällä Khartumissa vain muutamaan sellaiseen ihmiseen joitten kanssa tunnen löytäneeni jonkinlaisen todellisen yhteyden. Yksi heistä joutui joululoman aikana muuttamaan maasta muutaman päivän varoitusajalla. Täkäläiset viranomaiset olivat päättäneet olla uusimatta hänen työviisumiaan. Vastaavaa tapahtuu täällä niin usein, ettei se koskaan tule ihan yllätyksenä, mutta masentaa toki silti kun kyseessä on ihminen jonka olisin toivonut pysyvän täällä mahdollisimman pitkään. Tämän kouluvuoden lopulla lähtee maasta ainakin yksi toinenkin ystäväperhe. Tuntuu aika selvältä, että täällä en voi rakentaa missään määrin elämääni muitten ihmisten varaan. Se oivallus ehkä osaltaan selittää sen tarmon millä olen tarttunut täällä taas kiinni kodinhoitoon ja perhe-elämään ylipäänsä.

Toisaalta: onneksi nautin kovasti ennen kaikkea juuri tästä perhe-elämästä! Ja jos ja kun perhe-elämältä aikaa jää, on minulla ilonani tämä blogi, internetyhteyden päässä paljon ihania ystäviä ja perheenjäseniä, ja edelleen lukematta aikamoinen pino mielenkiintoisia kirjoja. Näillä eväin on ihan hyvä lähteä taas uuteen vuoteen. 

16 kommenttia:

  1. Kiva kuulla, että lomanne sujui hyvin, ja mukavaa, että autokuskinne oli luotettava koiravahti.
    Voin vain kuvitella kuinka kurjalta tuntuu menettää läheisiksi kokemiaan ihmisiä muualle, kun on juuri vielä ollut tapaamassa sukulaisia/ ystäviä (toki kurjalta se varmasti tuntuisi muulloinkin). Kuulostaa niin epäreilulta, että noin vain lähetetään ihmisiä kotiin, mutta kirjoititkin ettet ole siitä täysin yllättänyt.
    Ja juuripa eilen uutisoitiin, että Tanskan viranomaiset oli karkoittanut kamerunilaisen opiskelijan pois maasta, koska tämä oli tehnyt liikaa töitä (1,5 h viikossa ylimääräistä)siivoushommissa, opintoja rahoittaakseen.
    Ja sinun blogi-ilosi on myös meidän lukijoiden onni ja ilo. Hyvää arkeen paluuta sinne teille.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulin ystäväni lähdöstä jo lomalla Euroopassa mieheni työpaikan kautta. Ensin käsitin, että ystäväni oli lähtenyt omasta halustaan ja olin vähän loukkaantunut, ettei hän ollut kertonut minulle suunnitelmasta mitään. Sitten toisen tutun kautta tilanne kokonaisuudessaan alkoi aueta, ja ennen pitkää sain yhteyden ystävääni itseensä, ja minua harmitti kovasti niin ystäväni perheen kuin itsenikin puolesta. Tiesin, että tällainen mahdollisuus on olemassa, tiedän muitakin täältä poislähetettyjä, eikä tilanne sinänsä tosiaan ollut täysi yllätys, mutta surullista silti. Minulta poistui yksi sellainen ihminen jonka kanssa olen täällä voinut puhua suoraan ja jonka tapaaminen on aina virkistänyt kovasti. Hänen ja perheensä lähtö on kyllä näissä oloissa minulle iso menetys.

      Mutta ei auta kuin katsoa eteenpäin ja keskittyä oman elämän hyviin asioihin joita kuitenkin onneksi on paljon.

      Hyvää viikkoa sinnepäin!

      Poista
  2. Voih, meillä laukut nököttää edelleen joululoman jäljiltä puolitäysinä (tai puoliksi tyhjennettyinä) keskellä olohuonetta... Mä en tykkää pakkaamisesta, mutta vielä vähemmän tavaroiden purkamisesta.

    Mä en oikein tiedä, osaanko ihan kuvitellakaan, millaista olisi asua paikassa, jossa ei tunne ketään, eikä voi oikein luottaa siihen, että kunnolla tutustuisikaan. Onneksi tosiaan sullakin on perhe ympärillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meiltäkin kestää tavallisesti päiväkaupalla saada laukut purettua. Olen ollut tällä kertaa ihan käsittämättömän tehokas!

      Kuulostin ehkä vähän turhan dramaattiselta, en tarkoittanut antaa ymmärtää etten tuntisi täällä ketään; kyllähän siis toki tunnen Khartumissa paljonkin ihmisiä. Joka viikko tapaan taaperokerhon yhteydessä kerran tai kahdesti taaperon ystäviä ja heidän vanhempiaan jotka puolestaan ovat ikäänkuin omia ystäviäni; isompien lasten kautta olen tutustunut lukemattomiin ihmisiin ja koululla jään lapsia hakiessa suustani kiinni yhden tai useamman tutun kanssa melko lailla päivittäin; säännöllisen epäsäännöllisesti tapaamme ystäväperheitä yhtäällä tai toisaalla, ja niin edelleen. Jollekin muulle tämä tilanteeni saattaisi olla ystäväpiirin määritelmä itsessään! Olen vain itse aika vaativa todellisen ystävyyden suhteen enkä ikävä kyllä tunne kovinkaan monen kanssa täällä sellaista yhteyttä joka minulle on ystävyydessä ensiarvoisen tärkeää. Onneksi siis tosiaan on perhe! Perheen merkitys varmasti aina korostuu kiertolaisten elämässä ja se on kyllä oikeastaan mielestäni aika mahtavaakin. Olemme me viisi ja koirat aikamoinen porukka.

      Ja aina välillä osuu täälläkin kohdalle omanhenkisiä ihmisiä jotka ovat sitä suurempia aarteita harvinaisuutensa vuoksi. Ystäväni joka lähetettiin pois maasta oli yksi näistä aarteista ja toivoa on, että heitä osuu kohdalle vielä muitakin! Ja onneksi on ihania läheisiä ihmisiä joita tavata eri puolilla maailmaa, nyt viimeksi joululomalla Torinossa, Roomassa, Espoossa, Helsingissä ja Brysselissä :) Monia emme ehtineet tällä erää edes nähdä. Olen ennen kaikkea ihan älyttömän onnekas sen suhteen miten paljon hyviä ihmisiä ja kaikkea muuta hyvää elämässäni onkaan ja siksi jaksan kyllä näitä olosuhteita vaikka välillä harmittaakin.

      Poista
  3. Kylläpä voi lyhyellä varoitusajalla joutua lähtemään! Varmaan aikamoista käytännönkin asioiden järjestämisen kannalta. Ja sitten tietysti sen miten nopea hyvästienjättö puolin ja toisin. Minulla ei ole oikein mitään odotuksia ihmisiin tutustumisen suhteen, mutta luulen että ennemmin tai myöhemmin alkaa kaivata ihmisiä perheen ohelle. Hyvä että tarmoa riittää perhe-elämään, siihen tärkeimpään! Lomanne kuulosti tapahtumarikkaalta ja mieleiseltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 72 tuntia antavat tavallisesti poistua maasta, ei ole paljon se tosiaan. Hyvästeille tuskin jää siinä juurikaan aikaa käytännön järjestelyiltä.

      Minä olen hyvä olemaan itsekseni ja perheen kanssa, mutta varsinkin nyt kun ehdin taas lomalla tottua viettämään aikaa läheisten ystävien ja sukulaisten kanssa tuntuu vähän vaikealta asennoitua olemaan taas tässä suhteessa enemmän "omavarainen".

      Poista
  4. Onnellista uutta vuotta ja kiva kun olet palannut taas blogisi ääreen. Itsekin kovasti kaipaan läheisiäni ja yritän rimpuilla loman jälkeisen Suomi-ikäväni kanssa.. Tähän tilanteeseen blogisi ja niin monet muutkin ulkosuomalaisten blogit ovat parasta vertaistukea. Kiitos siis siitä, etta saan olla mukana! Aino

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kun luet ja kommentoitkin! Vertaistukea puolin ja toisin.

      Oikein hyvää uutta vuotta!

      Poista
  5. Kuulostaa siltä, että loma oli onnistunut kun arkeen paluu on ollut noin ihanan aktiivinen! Tuo onkin hyvä oivallus, ettei elämää voi rakentaa muiden varaan, sillä näinhän se on - mutta niin kuin elämä on paradoksi monessa muussakin muodossa niin tässäkin: Ihmissuhteet ovat kuitenkin se seikka, joka tekee elämästä hyvää. Kaikkien muuttojen jälkeen voin aidosti todeta, että parasta koko hommassa on ihmiset ja oikeastaan vain kohtaamiset ovat "jääneet käteeni" kaikista maailman kiemuroista.
    Ihanaa kun sulla on ihana perhe hauvoineen kaikkineen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loma teki tosiaan tehtävänsä! Ja niinhän se on, että erilaiset kohtaamiset ja ihmissuhteet ovat elämän parasta antia. Khartumissa ystävystyminen on monestakin syystä hankalaa, mutta toisaalta täälläkin meillä on ollut onni ja kunnia kohdata upeita, ihania ihmisiä ja vuosia täällä on toivottavasti vielä edessä siinä määrin, että näitä kohtaamisia tulee vielä kohdalle enemmänkin. Koko ajan on tosiaan seurana ihana perhe, eikä yksinäisyys siksi onneksi koskaan pääse ihan kamalasti kalvamaan!

      Poista
  6. Kiva kun oli onnistunut loma. Ihmeellisesti sitä aina sopeutuu taas arkeen.
    Ikävää tuo "ulosheitto". Pelkäävät kaikenlaista nuo viranomaiset.
    Jos sinua huvittaa mennä häihin niin meidän suvussa häät 21 tammikuuta.
    Siinä Afraa Mall , kadun toisella puolella joku "Saala" siis sali. Morsiamen nimi Basma. Salin nimeä en nyt muista, mutta otan selvää.
    Terkuin
    Pirjo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on kestänyt tämä arkeen tarttuminen kauemmin mutta tällä kertaa paluu sujui jotenkin harvinaisen helposti. Taitaa olla tosiaan hyvän loman merkki niin kuin Sanna tuossa yllä sanoi!

      Kurjia ovat kaverien yllättävät lähdöt. Tänään kuulin, että toinenkin tuttu joutuu ennen pitkää lähtemään maasta ennen aikojaan... En tiedä pelkäävätkö viranomaiset jotakin vai haluavatko ennemminkin meidän ulkomaalaisten elävän pysyvässä jännityksen tilassa sen suhteen, että millä aikataululla täällä ollaan. Tiedä häntä.

      Kiitos hääkutsusta! Ensi viikosta olen kuitenkin kiinni kotona koska mies lähtee vuoden ensimmäiselle työmatkalleen.

      Poista
    2. Oletko kuullut syytä miksi joutuivat lähtemään ? Vaan eihän sellaista voi kirjoittaa blogissa vai mitä? Kerran kuulin että poistivat kaikki kristityt eräästä majatalosta.

      Poista
    3. Ihan vilpittömän rehellisesti voin sanoa, etten tiedä syytä eikä tunnu kukaan muukaan oikein tietävän. Arvailuja on tietysti monenlaisia. Kyse on molempien ystävieni kohdalla juurikin kristityistä järjestöistä. Tosin toissa jouluna maasta lähetettiin myös muun muassa kaksi YK:n korkeaa virkamiestä, eli suinkaan aina maasta lähetetyt eivät ole kristittyjä.

      Poista
  7. Meilläkin nököttää kuusi vielä olohuoneen nurkassa! Se on toisaalta niin söpö (valkoinen muovikuusi), että haitanneeko tuo. Vitsinä jo totesimme, että voihan se siinä seistä ensi jouluunkin asti, sitä voi käyttää vaikka naulakkona odotellessa. Lasten mielestä tämä suunnitelma ol kyllä käsittämättömän nolo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin lapset painostivat huolehtimaan kuusen pois, ja nyt olemmekin saaneet kuusen ja koristeet jo laatikkoon. Saapa nähdä kuinka monta viikkoa nyt kestää toimittaa laatikko kellarin varastoon!

      Poista

Kiitos kommentistasi!