lauantai 6. helmikuuta 2016

Kolmen koiran lauma

Kaikki koiramme ovat tulleet meille sattumalta ja hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Poppyn kohdalla ehdimme harkita koiran ottamista viikonlopun verran, Pongoa mietimme tosissamme noin iltapäivän ajan, ja Skippy puolestaan jäi meille vähän kuin huomaamatta. 

En mitenkään suosittelisi ottamaan lemmikkiä tällä tapaa harkitsematta ja hetken mielijohteesta, mutta toisaalta ajattelen, että toimimme kuitenkin omalta osaltamme ihan oikein kaikkien kolmen koiramme kohdalla. Koiramme tarvitsivat kodin ja meille oli sellainen heille antaa.

Poppy kun se oli vielä ihan pieni ja uusi.

Poppy tuli meille muutaman viikon ikäisenä ja ehti olla talon ainut koira puolisentoista vuotta. Se suhtautui pienestä asti ihmisiin aika varautuneesti mutta oli toisaalta aina tullut verrattain hyvin toimeen muitten koirien kanssa, ja tuntui meistä suorastaan kaipaavan lajitoverin seuraa. Osasimme odottaa sen ottavan toisen koiran vastaan suhteellisen helposti ja niin kävikin.

Pongo oli meille tullessaan muutaman kuukauden ikäinen ja hyvin sairas. Jonkin aikaa pidimme koiria erillään, ettei Pongo pääsisi sairastuttamaan Poppya. Kun Pongo oli vähän parantunut päästimme ne leikkimään yhdessä pihalle. Koirat tulivat heti hyvin keskenään juttuun. Pongo-pentu antoi suosiolla Poppyn pomottaa sitä, eikä ole sittemminkään koskaan pyrkinyt haastamaan Poppya.

Kipeä ja pelokas Pongo sinä päivänä kun päätimme ottaa sen omaksemme.
Noin puolitoista vuotta sen jälkeen kun Pongo oli tullut meille, otimme Skippyn kotiimme - alunperin vain siksi ajaksi mitä siltä kestäisi parantua sterilisaatioleikkauksesta. Skippy oli meille tullessaan jo vuoden ikäinen. Se ei selvästikään ollut koskaan ollut talossa ja muistan kuinka järjettömästi sitä alkuun pelotti sisällä. 

Kunhan Skippy toipui leikkauksesta se alkoi etsiä paikkaansa laumassa. Sekin ymmärsi heti alusta asti kunnioittaa Poppya lauman alfakoirana, mutta näki selvästi itsensä kuitenkin koiralauman hierarkiassa pöhkön Pongon yläpuolella. 

Skippy on koiristamme kaikkein vähiten sekarotuinen, sen isä ja ehkä myös isoisä ovat puhdasrotuisia australian karjakoiria. Rodulleen ominaisella tavalla Skippy alkuun monta kuukautta näykki Pongon nilkkoja ja paimensi sitä varsinkin sisällä nurkkaan. Toisinaan Pongo taisteli vastaan ja toisinaan alistui kohtaloonsa. 

Skippy kun se oli vasta tullut meille.


Se oli raskasta aikaa meille kaikille. Koiralauman hierarkiaan ei ihmisellä ole paljon sanomista, mutta tuntui kurjalta katsella sivusta koirien valtataistelua. Skippy ja Pongo eivät koskaan satuttaneet toisiaan mutta jännite niiden välillä itsessään väsytti varmasti molempia.

Aika teki kuitenkin onneksi tehtävänsä. En ole ihan varma kumpi hierarkiassa lopulta päätyi kakkoskoiran asemaan, mutta enää eivät Skippy ja Pongo ole tapelleet paikasta vuosiin. Yhdessä ne leikkivät edelleen päivittäin. Pongo voittaa leikeissä voimassa mutta Skippy vauhdissa ja älykkyydessä. Poppy ei juurikaan koirien leikkeihin osallistu, mutta saattaa kyllä välillä haukkua vieressä ikäänkuin kannustusryhmänä.

Koirakaverukset iltalevolla.


Koiramme ovat tärkeitä kavereita toinen toisilleen. Vaikka Poppy onkin hyvin itsenäinen ja helposti väsyy nuorempien koirien tohotukseen, niistä on kuitenkin sille paljon seuraa. Ja neuroottinen Pongo puolestaan luottaa Poppyyn, ja toisaalta Pongolle on ollut kovasti avuksi se, ettei kuuro Skippy kuule esimerkiksi ukkosta tai ilotulituksia. Kun Skippy nukkuu levollisesti pelottavien äänien läpi Pongokin pysyy rauhallisempana. Skippy puolestaan seuraa tarkkaan toisten koirien touhuja, ne ovat sen korvat. Skippyllä on toisaalta erityisen hyvä näkö; se seurailee pihaa silmä tarkkana ja hälyttää tarvittaessa toisetkin avuksi haukkumalla. 

Koiramme ovat moniulotteisia mainiota tyyppejä itse kukin ja yhdessä ne ovat toimiva tiimi. Rakkaita perheenjäseniä koko porukka.

13 kommenttia:

  1. Ihania koiria Sinulla. Meilläkin on kolme kadulta pelastettua koiraa, kaksi narttua ja yksi uros, kaikki tietenkin leikattuja. Kaksi ensimmäistä olivat jo yli vuoden kun meille tulivat, viimeinen käveli sisään ihan pentuna. Kaksi vanhempaa ovat rauhallisia ja ikäänkuin kiittävät joka päivä meitä, nuorimmainen ei kovin kauaa kadulla ehtinyt olla ja taitaakin siksi olla melko kova luu kouluttaa. Kolme on todella jo lauma, jonka liikuttaminenkin on melko hankalaa, joskus tuntuu, että vähemmälläkin pärjäisi. Toisaalta taas yhtäkään näistä en pois antaisi, niin paljon iloa ne tuottavat (ja vievät sohvaperunankin lenkille). En ole huomannut oletko kertonut ovatko koirasi narttuja vai uroksia, ihanasti makoilevat sulassa sovussa.
    Ostin joulumyyjäisistä huoneentaulun: "a home without a dog is just a house"; ja näinhän se on:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on kaksi narttukoiraa ja yksi uros, Skippy ja Poppy ovat tyttöjä ja Pongo poika. Kaikki ovat myöskin leikattuja, totta kai - koirien steriloiminen on oikein minun sydämenasiani! :)

      Meidänkin koirista ne jotka ehtivät elää kadulla pitempään ovat jotenkin loputtoman kiitollisia ja nöyrempiä, kun taas ihan pienenä pentuna meille tullut Poppy on paljon vaativampi huomion ja oman paikkansa suhteen. Se on myös huomattavan hankala koulutettava; tosin yhtäkään koiristamme ei siinä suhteessa voi mitenkään erityisesti kehua... Koirat ovat kaikki tulleet meille niin kesken kaiken, ettei meillä ole ikävä kyllä ollut kunnollista tilaisuutta orientoitua niitä kouluttamaan. Ne tottelevat kyllä minua verrattain hyvin, mutta voisivat käyttäytyä tosi paljon paremminkin!

      Kolme koiraa on tosiaankin aika monta mutta toisaalta kaikki kolme jotenkin täydentävät toisiaan, ja jokainen omalta osaltansa myös koko perhettä.

      Poista
  2. Ihana juttu teidän pienestä hauvalaumasta. Kaikki kuulostavat selvästi omilta persooniltaan.

    Kuinka teillä on sujunut lasten ja koirien rinnakkaiselo, kussakin alkuvaiheessa ja nyt?

    Tänä aamuna katselin kainalooni hakeutuvaa koiramme ja mietin, että se on etuoikeutettu. Niin ovat teidänkin koiranne. Niillä on käynyt aivan uskomaton tuuri, kun ovat päässeet rakastetuiksi jäseniksi teidän perheeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että niin koirien kuin meidän ihmistenkin osalta kaikki on käynyt juuri niin kuin pitikin - oli niille onni tulla meidän koiriksemme mutta toisaalta myös meillä kävi tuuri kun saimme kavereiksemme juuri nämä tyypit. Jokaisella niistä on omat ärsyttävätkin puolensa mutta toisaalta myös ihanat puolensa, ja jokainen on opettanut osaltaan minulle paljon, koirista ja ihmisistä ja elämästä ylipäänsä.

      Tuosta lasten ja koirien yhteiselosta voisin yrittää kirjoittaa ihan oman tekstinsä, siitä heräsi niin paljon ajatuksia!

      Poista
  3. Oli kiva lukea teidan kolmikon keskinaisesta dynamiikasta. Meidan nykyinen Alex on haastava tapaus, kuten olen aiemminkin kertonut mutta paivaakaan emme vaihtaisi pois. Jotenkin ajattelemme etta vaikka ei helpoimmasta paasta olekaan niin olemme Alexille kodin antaneet ja sen mukaan eletaan. Olette ihania ihmisia kun oletta ottaneet kotiinne 3 katukoiraa. Minakin kuulisin mielellani lastenne ja koirien suhteesta. Meilla Alex kokee selvasti ykköstehtavakseen tytön vartioinnin ja tama on aiheuttanut muutamia tilanteita vieraiden kohdalla, tyttö on niin tottunut koiriin etta on hyvin luonteva koiramme kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä erityisesti yksi koirista on aika vaativa tapaus; Pongo, jolla on selkeästi ollut elämässä kova alku. Ajattelemme kuitenkin niin kuin tekin, että Pongoon niin kuin muihinkin koiriin ollaan sitouduttu koko elämän ajaksi. Ja haasteet tulevat toisaalta tassu tassussa hyvien puolien kanssa: meidän koirista Pongo on erityisen hyvä lastemme kanssa ja muutenkin hyvin ihmisrakas vaikka alkuun jännittääkin monia uusia ihmisiä.

      Meilläkin ovat lapset kasvaneet koirien kanssa - tytöillä on ollut koiria talossa ihan syntymästä asti - ja se näkyy kyllä heidän suhteessaan eläimiin, niin meidän omiin koiriin kuin muihinkin eläimiin. Mutta tästä tosiaan varmaan lisää ihan omassa tekstissänsä!

      Poista
  4. Tosi söpöjä kaikki! Pongo oli kyllä sydäntäsärkevän huonossa kunnossa teille tullessaan - ei meinaa samaksi koiraksi uskoa!! Oletko muuten koskaan kuullut, että jotkut koirat eivät vain kerta kaikkiaan olisi sopineet yhteen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pongo oli tosiaan tosi kipeä meille tullessaan. Oli suuri työ saada se terveeksi, siihen meni monta kuukautta, ja vaikka sillä nykyisin on tosi kaunis ja kiiltävä turkki, edelleenkin Pongo on meidän koirista herkin sairastumaan. Hassua kyllä kun näytin tuota kuvaa meidän nuorimmaiselle hän tunnisti siitä heti Pongon! Että sen verran samaa näköä on vissiin kuitenkin, vaikka koira on kasvanut ja parantunut noista ajoista kovasti.

      Kyllä on tullut omalle kohdalle sellaisiakin koiria jotka eivät kerta kaikkiaan ole tulleet toistensa kanssa toimeen. Taloudessa missä Poppy asui Jamaikalla ystäviemme luona lomiemme aikana oli koira joka ei tullut Poppyn kanssa lainkaan toimeen. Poppy on aika vahva ja dominoiva luonne ja vaikka Poppy ei haastanut riitaa ystäviemme alfakoira taisi pitää sitä jonkinlaisena uhkana jo ihan pentuikäisestä asti. Niitä täytyi siksi aina pitää erillään. Meillä kumpikaan uusista tulokkaista ei ole rohjennut haastaa Poppya ja se on varmaankin siksikin molempia alusta asti niin auliisti suvainnut.

      Paljon varmasti kertoo se kuinka koira ylipäänsä tulee toimeen muitten koirien kanssa. Meillä lupasi toisen ja kolmannen koiran ottamisen suhteen hyvää se, että sekä Poppy että Pongo ovat yleensä ottaen tulleet aika hyvin juttuun toisten koirien kanssa.

      Poista
  5. Ihania koiria... mulla on aina ollut ainakin yksi koira, enkä osais olla ilman. Maailmalla olen oppinut että steriloiminen on suuri palvelus kaikille, ja nykyään täysin itsestäänselvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poppy on minun ensimmäinen koirani. Nyt on siis kohta takana seitsemän vuotta koiraperhe-elämää. Vaikea sanoa tässä vaiheessa osaisinko elää ilman koiria kun en vuosiin ole sitä koittanut :) Tässä kiertolaiselämässä koirat ovat hyvinkin tärkeitä kavereita mutta myös aikamoinen lisähaaste muuttojen kohdalla, ja toisaalta on aina myös suuren stressinaihe se mistä koirille löytyy uudessa maassa luotettava hoitaja. Mutta olisi kyllä yksinäisempää ja turvattomampaakin ilman koiria!

      Minäkin olen koirien steriloimisen kannattaja, se on mielestäni hyvin tärkeä asia. Maailmassa on niin paljon kodittomia koiria.

      Poista
  6. Ihania kaikki! Kaikki ovat saaneet hyvän kodin ja niistä pidetään hyvää huolta. Kirjoitat aina koirista kauniisti ja hellyttäviä ovat olleet ne kuvat, kun koirat ovat saaneet oman peittonsa.

    Meillä on muistoissa cairnterrieri Miro. Erityisen rakas, sillä olin aina halunnut koiran, mutta astmaatikolle koiraa ei suositeltu. Onneksi ohjeistukset muuttuivat ja niin meille tuli Miro kymmeneksi vuodeksi. Miron jälkeen koti tuntui tosi tyhjältä. Olimme päättäneet, että uutta koiraa ei enää oteta. Mutta, kohtaloa tai ei. Viime keväänä ystäväperhe tarvitsi Havannan koiralleen Hipulle hoitoapua. Vähitellen Hippu oli enemmän ja enemmän meillä ja nykyään käytännössä koko ajan. Pienen pieni koira, mutta uskomattoman paljon iloa. Oletpa poissa viisi minuuttia tai monta tuntia, niin vastaanotto on aina yhtä innostunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa ihanaa, että uusi koirakaveri löysi teille vähän niin kuin varkain. Koirista on kyllä ihan kamalasti iloa eikä kukaan ota niin innostuneesti vastaan kotiintulijaa kuin koira. Eilen olimme lasten menojen merkeissä poissa kotoa vähän tavallista pitemmän aikaa ja kun tulimme kotiin olivat koirat niin riemukkaan onnellisia, että vaikutti siltä kuin olisimme olleet poissa jokusen viikon verran! Minusta on myös iltaisin rauhoittavaa seurata kun koirat vaipuvat yöunille.

      Mekin olemme antaneet kohtalon viedä eläinasioissa niin kuin kai aika lailla ylipäätäänkin elämässä. Vartavasten emme olisi koiria hankkineet koska tässä elämäntavassa niistä on kyllä paljon huolta, kun jokaisesta uudesta maasta täytyy löytää koirille luottohoitaja, ja tietysti myös kulut ovat suuret kun isoja koiria muutetaan maasta toiseen. Mutta ajattelimme aikoinaan niin, että jos kohdalle osuu eläin joka meitä tarvitsee... Ja osuihan noita! :) Nykyään yritämme ihan ajatuksella olla huomaamatta kulkukoiria ja -kissoja koska enempiä lemmikkejä emme mitenkään pysty nyt ottamaan.

      Poista
  7. Olin ihan unohtanut, etta teillakin on kolme koiraa. Meillahan oli hetken verran 4, mutta yhteiseloa kesti vaan muutama viikko, ennen kuin koiravanhus oli pakko lopettaa sairauksien vuoksi. Toi koirien hierarkian selvittely on rasittavaa. Meilla vanhin koira (eilen 10 v tayttanyt Tessa) on tietysti ihan selkea pomo, mutta pikkukoirat, jotka on sisaruksia, tappelee aivan koko ajan. Niiden taustasta ei ole mitaan tietoa, mutta toistaiseksi kylla nayttaisi silta, etta mitaan kovin jalostunutta siella ei ole :D Toivon vaan, etta lauman sisainen hierarkia selviaa aika akkia. Meilla on takana vasta yksi muutto koirien kanssa ja se oli kohtuullisen helppo - Afrikassa maata pitkin kuljettaessa kukaan ei kauheasti kysele mitaan, kun autossa on kaksi 40 kiloista koiraa... Kauhulla odotan seuraavaa muuttoa, kun koirat varmaan pitaa lennattaa.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!