maanantai 15. helmikuuta 2016

Vuosipäivä

Tutustuin mieheeni häissä Italian Apuliassa. 

Matkustin hyvän ystäväni häihin Brysselistä missä niihin aikoihin asuin ja tein töitä. En tuntenut hääseurueesta etukäteen oikein muita kuin morsiamen ja sulhasen. Morsiameen olin tutustunut aikaisemmin samana vuonna ranskankielenkurssilla Brysselissä ja meistä oli nopeasti tullut sydänystäviä.

Samassa koneessa Brysselistä Apuliaan lensi toinenkin häävieras, ikäiseni italialainen mies jolla oli kiiltävät kengät ja villapaita siististi hartioilla. Tiesimme olevamme menossa samoihin häihin, mutta mies tuntui tekevänsä kaikkensa vältellääkseen tulomatkalla seuraani. Minua otti päästä. 

En ollut koskaan aikaisemmin ollut italialaisissa kirkkohäissä tai ylipäänsä katolisessa messussa. Olin häiden ainut italiankielentaidoton. En tiennyt missä minun kuului kirkossa istua tai mitä tehdä. Vaikuttava häämessu rauhantoivotuksineen ja Ave Marioineen herkisti minut vuolaisiin kyyneliin. 

Hääjuhlat vietettiin komeissa tiloissa kylän ulkopuolella. Alkupalat tarjoiltiin seisovasta pöydästä puutarhassa, mutta hääillallisen ajaksi morsian oli onneksi järjestänyt minut pöytään jossa kaikki osasivat englantia.

Viinilasillisen ja muutaman ruokalajin jälkeen puhkesin vähän omaksikin yllätyksekseni kertomaan vieressäni istuvalle tuikituntemattomalle italialaiselle miehelle miten ärsyttäviä italialaiset miehet mielestäni olivatkaan. Tasapuolisuuden nimissä kerroin samalla kertaa, että italialaiset miehet eivät myöskään tavallisesti arvostaneet minun suorapuheisuuttani tai homssuisuuttani. Tuntematon kuunteli ja kyseli ja nauroi, hän osasi kohdata purkaukseni niin kuin tarkoitus olikin, jossain huumorin ja vakavuuden keskipaikkeilla.

Seuraavana päivänä oli aika palata takaisin Brysseliin. Minun oli tarkoitus ajaa bussilla lentokentälle sen saman kopean hyvinpukeutuneen häävieraan kanssa joka tulomatkalla oli tehnyt parhaansa unohtaakseen olemassaoloni. Vieruskaverini illallispöydästä, edellisillan tuntematon italialainen, tarjoutui kuitenkin viemään meidät lentokentälle vuokra-autollaan. Hänkin oli palaamassa kotiin Brysseliin. Tuntemattoman lento lähti Barin lentokentältä, meidän Brindisistä, mutta tuntematon vakuutti ettei ylimääräisestä reissusta ollut lainkaan vaivaa.

Matkalla hääpaikalta lentokentälle viimeistään ymmärsin, ettei tuntematon italialainen ollut mikään turhanpäiväinen tyyppi. Pysähdyimme porukalla Lecceen kahville ja siellä kadun varressa puolesta sanasta yhtäkkiä tunnistin tuntemattomasta jotain sellaista tuttua mitä on vaikea sanoin kuvata. Muistan edelleen kirkkaasti sen hetken ja sitä seuranneen sinänsä tavanomaisen keskustelun. 

Tuon ensitapaamisen jälkeen kesti kuukausia ennen kuin tapasimme uudestaan, tuntematon italialainen ja minä. Sillä kertaa tuntematon oli huonolla tuulella, häneltä oli juuri mennyt sivusuun mieluinen työ Afrikan mantereella. Minä en miehen huonosta tuulesta tai ärtyilyistä säikähtänyt vaan vastasin samalla vertaa takaisin. Olin kyllästynyt pelaamaan sosiaalisia pelejä ja jokin miehessä kutsui minua alusta asti puhumaan suoraan ja rehellisesti. Se tuntui hyvältä ja vapauttavalta. 

Senkin tapaamisen jälkeen kului vielä jonkun aikaa ennen kuin meistä tuli pari. Tänään vietämme kuitenkin jo 11. vuosipäiväämme. Myöhemmin tänä vuonna juhlimme 10. hääpäiväämme. Pian hääpäivän jälkeen tulee täyteen 10 vuotta yhdessä kiertolaisina maailmalla. Nämä ovat olleet hienoja ja täysiä vuosia. 

Minuun teki aikoinaan miehessäni vaikutuksen hänen älykkyytensä ja huumorintajunsa, hänen oikeamielisyytensä ja suoruutensa, ja hänen itsevarmuutensa joka vähän yllättäenkin yhdistyy aika saumattomasti vaatimattomuuteen. Samat asiat tekevät minuun edelleen hänessä vaikutuksen. Mieheni on parhaimpia ihmisiä jonka tiedän ja olen hyvin kiitollinen siitä, että elämä aikoinaan johdatti meidät yhteen.


26 kommenttia:

  1. Hyvää vuosipäivää! Kiitos, kun jaoit romanttisen tarinanne kanssamme, vielä näin valentinen päivän iltana (sitä me tätä lukiessani vielä vietämme).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meidän vuosipäivämme on hauskasti valentinenpäivän jälkeinen päivä, sopii hyvin näiden päivien sydämellisiin tunnelmiin.

      Aika pitkään mietin jakaako tätä tarinaamme vai ei, mutta se vain jotenkin pyrki minusta ulos :)

      Poista
  2. Hyvaa vuosipaivaa, ihana tarina ja niin kauniisti puhuit miehestasi, ihanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Petra! Kiva on välillä oikein ajatuksella muistella noita alkuaikoja.

      Poista
  3. Ihana tarina! Oikein pystyi eläytymään ystävänne hääjuhlapäiviin ja teidän kohtaamisiin. On suuri onni elämässä kun sen voi jakaa hyvän ihmisen kanssa. Lämpimät onnittelut teille vuosipäivän johdosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On jännä miten monet vanhat asiat ovat unohtuneet mutta nuo merkittävät hetket pysyvät niin kirkkaina mielessä, että on helppo saada kiinni omista senaikaisista ajatuksista ja tunnelmista.

      Kiitos onnitteluista! Mitään erityisiä suunnitelmia päivän varalle meillä ei ole. Miehen olisi pitänyt olla työmatkalla toisaalla Sudanissa tämä viikko mutta ei saanut paikallisilta viranomaisilta matkustuslupaa joten kerrankin olemme sentään samassa paikassa vuosipäivänä! Ikävän usein sekä meidän vuosipäivälle että hääpäivälle nimittäin tuntuu osuvan työmatka.

      Poista
  4. Ihana! Nyt tietenkin olisi äärettömän hauskaa kuulla miehen versio, mutta sen suhteen täytynee vain käyttää mielikuvitusta :) Monia yhteisiä onnen vuosia lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kyllä, miehen versio nostaisi taatusti esiin vähän erilaisia asioita - ja varoitusmerkkejä tulevaisuuden varalle! Hän ei aina ole yksiselitteisen kiitollinen siitä, että minä olen niin määrätietoisen rehellinen hänen kanssaan ;)

      Kiitos Vilijonkka!

      Poista
  5. Onnea vuosipäivän johdosta! Näitä tarinoita on kiva lukea. Jotkut hetket tosiaan syöpyy mieleen pysyvästi. Muistan itsekin hyvin hetken, jolloin seisoin ensimmäistä kertaa mieheni työhuoneen ovella. Olin tuhansien kilometrien päässä kotoa enkä ollut päiväkausiin jutellut muiden kuin kaupan kassan kanssa, sillä työpaikallakin ihmiset piiloutuivat suljettujen ovien taakse eikä mitään yhteistä kahvihuonetta ollut. Sitten näin käytävällä uuden ihmisen ja syöksyin heti perään. Muistan vielä, mitä hänellä oli päällään. Muistan kiinnittäneeni huomiota hänen silmiinsä. Ihanaa, vihdoin joku jonka kanssa keskustella! Ehkä hänestä saisi jopa ystävän? Sen sain ja vielä paljon enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! Ja kiitos kun kerroit omasta kohtaamisestasi. Näitä on tosiaan kiva lukea! Ja tätä oli kiva kirjoittaa, omia muistoja muistiin itsellenikin. Jotkut hetket tuntuvat merkityksellisiltä jo silloin kun tapahtuvat ja jotkut muuttuvat merkityksellisiksi viimeistään sitten kun niitä katselee taaksepäin ja sitä ymmärtää miten ne muodostavat tärkeän osan omaa tarinaa.

      Poista
  6. Hyvää vuosipäivää teille! Ihana tarina :) Minäkin muistan vielä kuin eilisen päivän sen kun tapasin mieheni ensi kerran, vaikka siitä on jo yli 16 vuotta!

    T: Lempipaikkojani -blogisti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Teillä onkin jo pidempi matka yhteistä taivalta takana! Mutta uskon, että nämä omatkin muistot pysyvät kirkkaina mielessä vuosista huolimatta.

      Poista
  7. Paljon onnea! Oli sydäntä lämmittävää lukea tätä kaunista tarinaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Angelina ihanasta kommentista!

      Poista
  8. Onnea teille! Kuvailemasi mies kuulostaa hyvältä ihmiseltä. Oikeamielisyys, itsevarmuus ja silti vaatimattomuus - arvostan kovin noita ominaisuuksia samassa persoonassa. Melkein tekisi mieli kuulla miehesikin versio tapaamisestanne :)

    Pakko jakaa tarina minusta ja miehestäni myös, koska meitäkin yhdistää italialaiset häät. Olimme hetken tapailleet, kun sain hyvältä italialaiselta ystävältäni kutsun hänen häihinsä Italiaan. Pohdin siinä ääneen josko pääsen matkaan lähtemään, mieheni alkoi samantien etsimään lentoja, meille molemmille. Häihin oli silloin vielä neljä kuukautta aikaa ja parisuhde oli tosiaan vielä varsin nuori, mutta täynnä ihastusta. Voi sitä onnen tunnetta nuoressa sydämessä, kun sai vielä kovin epävarmalle mielelle vahvistuksen siitä, että toinen on ihan yhtä innoissaan. Tuolla matkalla teki suuren vaikutuksen miten mieheni osasi hoitaa kaikki mahdolliset lippu - ja hotellirumbat, vuokrata auton, löytää perille helposti, selvitä Italian liikenteestä. Häät olivat kauniit, katolinen messu kesti kauan ja juhlat olivat aivan mahtavat. Italialaiset häät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana muisto italialaisista häistä sinullakin. Hyvin ymmärrän kuinka merkittävää oli yhteisten suunnitelmien tekeminen ja kuinka mainiota on nähdä toinen pärjäämässä vieraissa olosuhteissa. Jälkimmäisestä on muuten vissiinkin kertynyt itse kullekin tässä vuosien varrella kokemusta!

      Itsevarmuus ja vaatimattomuus ja oikeamielisyys ovat kyllä voittava yhdistelmä. Kaiken kaikkiaan ajattelen tuon mieheni olevan juurikin oikein hyvä ihminen. Mutta sen päälle täytyy korostaa rehellisyyden nimissä, että on hänessä kyllä toki huonotkin puolensa! :)

      Poista
  9. Ihana tarina ja osoittaa jälleen sen, ettei toisen kansalaisuudella ole lopulta mitään väliä. Meillä kävi oikeastaan päinvastoin eli mies oli päättänyt, ettei ota suomalaista vaimoa. Kun näki sitten minut ulkona ja päätti tulla juttelemaan, oli kuulemma salaa toivonut, että olisin venäläinen, koska koki venäläisen kulttuurin jotenkin helpommin lähestyttävänä kuin suomalaisen. Minua luullaan jostakin syystä yllättävän usein venäläiseksi, vaikken ole lainkaan sellainen tyylikkäästi pukeutunut ja laitettu kuin monet venäläisnaiset. Onneksi kansallisuuteni ei lopulta haitannut :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansallisuudella ei todella ole väliä, enkä itse oikeasti näe ihmisiä kansallisuuksina vaan ihan vain ihmisinä. En siis todellisuudessa inhoa italialaisia miehiä! Tuo keskustelu minkä hääillallispöydässä aikoinaan aloitin oli reaktio siihen kopeaan italialaismieheen joka tulomatkalla oli antanut minun ymmärtää, etten ole keskustelun arvoinen, ja myös muutamiin muihin italialaismiehiin joihin olin tutustunut aiemmin jotka eivät olleet minuun vaivautuneet lainkaan tutustumaan. Jos olisin ollut ihan täysin rehellinen olisinkin siis sanonut, etten pidä ihmisistä jotka eivät näe vaivaa tutustuakseen minuun. Taisin nimittäin vähän pelätä, että vieruskaverini hääillallisella antaisi minun ymmärtää kuten samalla koneella tullut häävieras, ettei maksa vaivaa jutella kanssani. Mutta hän olikin kiinnostunut juttelemaan kanssani :) Ja keskustelu jatkuu edelleen.

      Poista
  10. Onnea ja ihania tulevia vuosia!

    VastaaPoista
  11. Isot onnittelut vuosipäivienne johdosta. Todella kaunis tarina ja osoitus siitä, että teidät on tarkoitettu toisillenne.
    Armastukseni ja minun tapaamisesta tulee toukokuun lopulla kuluneeksi 30 vuotta, mutta vieläkin muistan sen hetken ja hänen ensimmäiset sanansa minulle. Ei se ollut rakkautta ensisilmäyksellä, mutta yhdessä olemme rakastuneet ja aikuistuneet ja olen sitä mieltä, että hän on love of my life.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, 30 vuotta! Se on aikamoinen aika.

      En taida itse uskoakaan rakkauteen ensisilmäyksellä, mutta jonkinlaiseen pilkkeeseen silmäkulmassa ehkä sentään. Jostain syystähän se ensikohtaaminen johtaa seuraaviin ja seuraaviin. Kuten sanottu minulta kului kohtaamista seuraavaan päivään oikein ymmärtää minkälaisen ihmisen kanssa oikein olinkaan tekemisissä. Mies toisaalta itse väitti aikoinaan olleensa myyty siinä vaiheessa kun hääillallispöydässä pauhasin naisasiaa :D

      Poista
  12. Ihana tarina! Onnittelut ja hyvää jatkoa teille molemmille ja koko perheelle!

    Sitten asiasta toiseen eli samana päivänä 11 vuotta sitten minusta tuli mummi. Poikani perheen esikoispoika syntyi. Päivää myöhemmin eli tänään 11 vuotta sitten syntyi tyttäreni perheen esikoinen. Pienen pieni poika, joka syntyi monta kuukautta etuajassa. Kiitos ammattilaisten, kaikki meni hyvin ja pienestä alusta on kasvanut iso poika kuten serkustaankin. Onnekas olen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merkityksellisiä päiviä! Ja onpa kivaa, että serkusten syntymäpäivät ovat lähekkäin, vaikkei alunperin ollutkaan niin tarkoitettu. Kiitos onnitteluista ja paljon onnea teidän päivänsankareille!

      Poista
  13. Kiitos ihanasta, kauniista tarinastanne. Oli kuin olisin katsellut elokuvaa, näin kaiken kuvina mielessäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Venla kauniista kommentista! Ihanaa palautetta.

      Poista

Kiitos kommentistasi!