sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Ei pelota

Ystävät Euroopassa ihmettelevät enemmän tai vähemmän ääneen eikö meitä pelota täällä Sudanissa kun kerromme, että kotitalollamme on vuorokauden ympäri vartija ja miehen toimiston edessä on vartijoiden lisäksi paikallisia sotilaita kalashnikovit olallaan.

Kuitenkin kun vertaa meidän olojamme vaikkapa Roomaan tai Brysseliin, joissa molemmissa vierailimme joululomalla, vaikuttaa meillä täällä hyvinkin rauhanomaiselta. Keskieurooppalaisissa pääkaupungeissa näkyi poliiseja ja aseistettuja sotilaita ja sota-ajoneuvoja pitkin ja poikin. Roomassa monella aukiolla oli paikalla kahden eri sortin poliiseja ja heidän lisäkseen vielä sotilaitakin. Heitä ei voinut olla huomaamatta.

Brysselin lentokentällä oli aseistettuja sotilaita minne vain katseensa käänsi, tai siltä ainakin tuntui. Toisaalta saatoimme jättää matkatavaramme kentälle säilytyslokeroihin säilytykseen koko päiväksi ilman minkäänlaisia tarkastuksia tai läpivalaisuja. Lentokentän turvatoimet vaikuttivat meistä kaikkinensa epäloogisilta ja ylimitoitetuilta, ja samaa sanoivat myös jotkut kentän työntekijät. 

Olen täällä Sudanissa tänä vuonna eri tavalla valppaana kuin viime vuonna. Yritämme nykyään muistaa lukita autonovet kun olemme liikenteessä, koska muutamalta tutulta on varastettu autosta käsilaukku liikenteessä. Turvallisuustilanne on ylipäänsä hieman huonontunut edellisvuodesta. Toisaalta ensimmäisenä vuonna huomiostani ei edes riittänyt juuri omaa elämänpiiriä edemmäs; tänä vuonna kykenen katsomaan enemmän ympärilleni. Silmäni ovat auki.

Mutta ei minua pelota. Kävelemme ulkona sen verran mitä helteeltä kykenemme ja huoleni on silloin armoton aurinko. Autolla liikenteessä välillä vähän huolestuttaa, mutta vähemmän kuin ennen. Uusi autonkuljettajamme ajaa hyvin ja maltillisesti, ei lähde paikalliseen tapaan tunkemaan keskelle risteystä samaan aikaan kaikkien muiden kanssa. Läheltä piti -tilanteita ei ole enää ollenkaan niin usein kuin edellisen kuskin kanssa. 

Asun täällä afrikkalaisessa muslimimaassa eikä minua pelota. Siinäpä pureskeltavaa kaikille islamofobeille ja muille muukalaiskauhuisille. 

16 kommenttia:

  1. Olen päättänyt tehdä ryhtiliikkeen blogeihin kommentoinnissa, joten kiitän nyt sinuakin ihanasta, viisaasta ja taitavasti jäsennellystä blogistasi. Taisin kahlata blogin läpi Sudaniin muuttonne aikaan ja siitä lähtien olen ilahtunut aina kun näen uusia postauksia. Usein saan itselleni ajattelemisen aihetta ja olenpa suositellut blogiasi muillekin :). Yritän nyt muistaa aina kertoa edes jotain, jos aihe herättää ajatuksia. Mutta täältä Suomen hiljaisuudesta löytyy siis tällainenkin seuraaja, hei vaan sinne kauas :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista Reettuli, et ehkä arvaakaan miten se ilahdutti! Tosi kiva kuulla, että viihdyt lukemassa.

      Yritän itsekin muistaa ja jaksaa kommentoida muiden blogeja aina kun vain jotain tulee mieleen. Joskus muiden tekstejä jää miettimään pitkäksi aikaa - ja sama pätee kyllä myös omaan blogiin tuleviin kommentteihin. Tänä aamuna juuri mietin erästä kommenttia jonka sain jo useampi vuosi sitten!

      Jotkut sanovat, että blogien maailma on kuivumassa kasaan, mutta itse olen tästä ilmiöstä nykyään oikeastaan vielä aikaisempaakin innostuneempi. On huimaa voida käydä tällä tavalla keskustelua maasta ja maanosasta toiseen.

      Hyvää viikonlopun jatkoa sinnepäin! Meillä on arkiviikko täällä taas jo hyvässä vauhdissa. Koululaiset koulussa, mies töissä, viikon ensimmäinen kauppareissu takanapäin, Mozartin Requiem kaikaa ja taapero rakentaa junarataa :)

      Poista
  2. Mulla on tuo nyt, että huomiota ei oikein riitä juuri omaa elämänpiiriä pidemmälle, mutta ei, minuakaan ei pelota ne asiat mistä yleisesti kai ajatellaan että voisi pelottaa. Vaikka kyllä se toisaalta ihan tunnustettava se täkäläinen turvallisuustilanne on jne.

    Ja se tuntuu ihan kummalliselta, että eipä kukaan niin Brysselissä elämisen suhteen ollut meidän puolestamme peloissaan, paitsi silloin kun terroriuhka nousi uutisotsikoihin. Silti sielläpä niitä tankkeja ja sotilaita oli pilvin pimein. Ja kyllä niiden läsnäolo toisaalta vähän epämukava olon saI aikaan.

    Ja niin Egypti ja islam ja minareetit ja mitä kaikkea. Kumma juttu että ihmisiä jotka ovat kukin yksilöitä täälläkin elää, me heidän muassaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan juuri kuule päivittelyä, että kuinka siellä Brysselissä uskaltaa kukaan asua ja liikkua, saati Roomassa! Vaikka molemmissa näytti joulun jälkeen paikoin siltä kuin olisi sotatilanne päällä, niin paljon oli alan henkilökuntaa pitkin ja poikin.

      Suomessa äskettäin julkaistu poliisiammattikorkeakoulun raportti maahanmuuttoon liittyvästä turvattomuudesta piti toisaalta Suomen turvallisuustilanteen kannalta huolestuttavana muun muassa sitä, että monilla turvapaikanhakijoilla on poliisi- tai sotilastausta. Ihmettelen, että kyllähän valtaosalla suomalaisista miehistä ja aika monella suomalaisnaisellakin on armeijatausta, pidetäänkö heitäkin automaattisesti uhkana turvallisuudelle?

      Ymmärrän, että uusi tilanne herättää kaikenlaisia ihan asiallisiakin kysymyksiä, mutta hahmottomaan pelkoon en kykene yhtään samastumaan.

      Poista
    2. Kiitos raportista. Minäkin saan aina kyselyä kuinka siellä Sudanissa
      on vaarallista. Itselleni ei ole koskaan sattunut mitään, vaikka kuljen yksin kaduilla. Serkulta kyllä vietiin mobiili autonpenkiltä kun oli ikkuna auki ja auto pysähtyi liikennevaloissa. Niin että varkaita kyllä löytyy missä vain.

      Poista
    3. Tuontyyppiset varkaudet ovat täällä viime aikoina käsittääkseni lisääntyneet. Toisaalta ne eivät ennen juuri lainkaan koskettaneet meitä ulkomaalaisia eli mitenkään ihan hurjaksi ei meno edelleenkään ole kehittynyt. Yritämme silti muistaa pitää autonovia varalta lukossa ja kännykät ja muut ulottumattomissa. Samalla tapaa valppaana kannattanee toisaalta olla ihan kaikkialla.

      Poista
  3. Kiitos taas kerran hyvistä ajatuksista!
    Suomessa tosiaankin puhutaan nyt paljon turvattomuudesta ja pelosta. Juuri tänään oli paikallislehdessämme pitkä artikkeli siitä, kuinka huolissaan poliisi on kasvavasta turvattomuudesta. Olen ehkä kummajainen, mutta vieläkään en ymmärrä, mitä minun pitäisi pelätä. Kaupungissamme näkee pakolaisia aika paljon, kertakaan bussipysäkillä kymmenen "muukalaisen" välissä seisoessa en ole kokenut, että he kiinnostuisivat minusta ja vielä epämiellyttävällä tavalla. Ihmisiin pitäisi suhtautua ihmisinä, samanlaisina kuin itse olet. Vasta kun joku pettää luottamuksesi, onko se siis kantasuomalainen tai muualta tullut, voit muuttaa arviota hänestä, mutta yleistäminen harmittaa minua suunnattomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et ole kummajainen ainakaan minun mielestäni. Minäkään en ymmärrä miksi turvapaikanhakijoiden vuoksi olisi elämä Suomessa turvattomampaa. Minuakin harmittavat ja ihmetyttävät ne yleistykset mitkä turvattomuudentunteiden ja pelkojen takana tuntuvat olevan. Yksilöitä olemme tosiaan jokainen.

      Poista
    2. Täällä Ruotsissa on nyt monta uutista että tyttöjen/naisten päälle
      on hyökätty iltaisin ja keskellä kaupunkia. Mutta ei voi kirjoittaa
      onko ne pakolaispoikia vai kotimaisia. Onhan se probleema jos se
      jatkuu.

      Poista
    3. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu kaikkialla, mutta mitään yleispätevää ei voi sanoa sen enempää ruotsalaisista kuin turvapaikanhakijoistakaan yksittäisten ihmisten käytöksen tai tekojen perusteella. Toisen kimppuun ei kenenkään sovi hyökätä. Ei sen enempää fyysisesti kuin sanojenkaan voimin.

      Poista
  4. Ihanaa kun kirjoitit tästä, koska tunnen välillä algerialaisen puolisona olevani tietyllä tavalla vähän jäävi sanomaan, ettei pelota :)! Olen vähän sitä mieltä, että osittain pakolaiset koetaan pelottavina, koska heitä ei tunneta ja koska pelätään ei oikein edes uskalleta tutustua. Ennakkoluulojen murtaminen tavalla tai toisella olisi nyt ensiarvoisen tärkeää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonkun aikaa mietin itsekin miten pelosta kirjoittaa. Minusta on noloa joutua sanomaan, ettei pelkää muslimeja. Tietenkään en pelkää. Minun elämääni tuovat päinvastoin tukea ja turvaa monet muslimit, siinä kuin lukuisien muidenkin uskontokuntien edustajat ja ihan uskonnottomatkin ihmiset. (Jos vaihtaa tähän kappaleeseen muslimien sijaan vaikkapa "pohjoismaalaiset" huomaa kuinka hullulta koko ajatus kuulostaa. Kukaan ei kai yleistä pohjoismaalaisia yhtenäiseksi massaksi? Miksi sitten turvapaikanhakijat? Tai kaikki maailman islaminuskoiset?)

      Tuntematon usein pelottaa, mutta tuntemattomasta tulee aika vähällä vaivalla tuttua jos uskaltaa lähteä vähän oman elämänpiirin ja mukavuusalueen ulkopuolelle tutustumaan vieraisiin asioihin ja ihmisiin. En näe juuri muuta tapaa murtaa ennakkoluuloja kuin kohdata ne. Haaste ja vaikeus tuntuu olevan, että joillekin ihmisille näyttäisi olevan tärkeämpää pitää kiinni pelosta kuin pyrkiä voittamaan se. Ja sekin estää kohtaamasta pelkoja ja ennakkoluuloja, että täytyy kyetä myöntämään itselleen, että on ennakkoluuloinen ennen kuin voi käydä ennakkoluulojaan purkamaan.

      Poista
    2. Kiitos taas niin viisaasta kirjoituksesta, ja tuosta huomiosta: "... näyttäisi olevan tärkeämpää pitää kiinni pelosta... " Juuri tästä ajauduin ihan turhaan, ja rasittavaan, sanaharkkaan erään Suomessa asuvan tuttuni kanssa. Hänelle tuntui olevan tärkeintä vain saada olla oikeassa ja jankuttaa yleistyksiään, joissa pohjana oli juuri tuo pelko, mutta kun sitä lähtee kaivelemaan, siltä putoaa pohja. Juuri nuo turhat yleistykset ja ennakkoluulot saavat minut lähes raivon partaalle. Ihmisiähän tässä kaikki ollaan. Joukkoon mahtuu monenmoisia. Eikä kukaan varmasti sotaa ja turvattomuutta paetessaan ole parhaimmillaan, silti tuntuu ettei moni Suomen turvallisisa oloissa asuva myöskään ole nyt parhaimmillaan/jaloimmillaan. Ihmettelen, miten vähän empatiaa joillakin on.

      Poista
    3. Minuakin raivostuttaa ja siksikin tästä kaikesta kirjoittaminen on niin vaikeaa. Ihmettelen miksi niin monet tuntuvat haluavan pitää sekä silmänsä että sydämensä kiinni ja sen sijaan kaikin voimin keskittyä epärationaaliseen pelkoon.

      Poista
  5. Minuakaan ei arki taalla pelota vaikka turvallisuustilanne on Turkissa huonontunut viime vuosina. Turkissa on paljon pakolaisia mutten usko kenenkaan ajattelevan etta heidan takia taalla olisi turvattomampaa, eivat pakolaiset ainakaan taalla ole millaan lailla otsikoissa syypaina rikoksiin tms. Eniten itseani pelottaa tietoisuus siita, etta ihmiset eivat pysty ratkomaan kriiseja vaan ajautuvat jatkuvasti kauemmas toisistaan ja ratkaisuista. Pelko on myös hallintavaline, jota ainakin omasta mielestani nyt kaytetaan paljon politiikan valineena, silla on helppo vaikuttaa ihmisten aanestyskayttamytymiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, että turvattomuudentunnetta ja pelkoa lietsotaan ihan tarkoituksella. Se on vastuutonta ja huolestuttavaa ja mielestäni myös lyhytkatseista - mitään hyvää ei voi seurata siitä, että ihmisiä tarkoituksella kannustetaan kääntymään toisiaan vastaan.

      Poista

Kiitos kommentistasi!