torstai 10. maaliskuuta 2016

Olisi voinut käydä paljon huonomminkin

Viime viikolla Poppy tippui vahingossa kotipihallamme pihan tasolta toiselle ja loukkasi jalkansa pahasti. Olin pihalla koirien kanssa mutta en ihan niiden lähellä enkä heti nähnyt mitä oli tapahtunut. Näin koirien haukkuvan portin lähellä jotakin ja seuraavassa hetkessä kuulin Poppyn ulvovan tuskissaan ja tajusin sen tippuneen portin vierestä puolentoista metrin matkan alas. Pelkäsin, että se on taittanut niskansa. Miten paljon ajatuksia ja tunteita ehtiikään kulkea mielessä muutamassa sekunnissa!

Toimitimme Poppyn samantien eläinlääkärin tarkastettavaksi. Soitin eläinlääkärille ennen kuin lähdimme ajamaan parinkymmenen minuutin matkan klinikalle. Eläinlääkäri kehotti tulemaan samantien mutta varoitti, ettei hänellä ollut lainkaan sähköä. Kahden kännykän taskulampun valossa eläinlääkäri tutki Poppyn turvonneen jalan. Onneksi mitään ei ollut mennyt poikki; jalka oli vain venähtänyt pahasti. Eläinlääkäri opetti helteisessä hämärässä minua antamaan koiralle kipulääkepiikin ja pakkasi mukaan muutaman lisää seuraavia päiviä varten. 

Onnettomuudesta on nyt vähän yli viikko aikaa. Edelleen Poppy nilkuttaa mutta nyt sitä ei sentään tarvitse ihan joka kertaa kantaa portaita ylös ja alas niin kuin ensimmäisinä päivinä. Kipulääkkeitä ei ole enää annettu useampaan päivään eikä kipu tunnu onneksi enää vaivaavan koiraa kuin välillä kävellessä. Eläinlääkäri arvioi, että jalka paranee kyllä ihan entiselleen. Olisi voinut käydä paljon huonomminkin.

*****

Toissapäivänä olimme iltapäivällä matkalla koululle kun takanamme ajaneen auton kuljettaja menetti autonsa hallinnan ja törmäsi meihin. Automme vasen takareuna meni isosti lommolle, mutta onneksi automme on jykevä; auton sisällä törmäys tuntui vain pienenä heilahduksena. Kolari tapahtui suuressa risteyksessä jossa seisoi puolentusinaa liikennepoliisia tarkkailemassa ja ohjaamassa liikennettä. Yksi liikennepoliiseista olikin paikalla puolessa minuutissa ja ohjasi meidät ajamaan tien sivuun. Auto joka oli törmännyt meihin seisoi meistä pienen matkan päässä ja sen kuski hölmistyneen näköisenä auton vieressä. 

Olin liikkeellä autonkuljettajan kyydissä taaperon ja ystäväni ja ystäväni lapsen kanssa. Ystäväni lähti kolaripaikalta kävelemään parinsadan metrin matkan koululle missä hänen oli määrä kohdata oma autonkuljettajansa. Hän vei omien lastensa lisäksi minun koululaiseni kotiinsa odottamaan. 

Minä jäin taaperon ja autonkuljettajan kanssa kolaripaikalle. Olimme kutsuneet miehen toimistolta apua keskusteluun liikennepoliisien kanssa, niin on neuvottu tekemään. Kesti aikansa, että toiselta puolelta kaupunkia ehdittiin perille. Noin neljänkymmenenviiden minuutin päästä mieheni fiksu ja mukava paikallinen kollega tuli paikalle espanjalaisen kollegan autonkuljettajan kyydissä. Minut ja taapero ohjattiin toiseen autoon; espanjalaisen kollegan autonkuljettajan tehtäväksi jäi viedä minut lapsineni kotiin. Autonkuljettajamme ja miehen kollegan oli puolestaan määrä suunnata seuraavaksi poliisiasemalle.

Lähdin kolaripaikalta vastentahtoisesti. Pienetkin kolarit säikäyttävät, ja vieraassa maassa kolaroiminen on sitäkin hermostuttavampaa. Vaikka tuntui olevan kaikille osapuolille ihan selvää, että kolari oli täysin toisen auton syytä, minua huolestutti miten tilanne poliisiasemalla ehkä vielä muuttuisi. Ei niin väliä sillä kuka auton korjaamisen lopulta päätyisi maksamaan; olin huolissani siitä miten autonkuljettajallemme kävisi. 

Uusi autonkuljettajamme on muutamassa kuukaudessa osoittautunut korvaamattomaksi. Hän ymmärtää mitä milloinkin tarvitsemme ennen kuin olemme ehtineet sanoa sanaakaan, on aina valmis töihin, eikä valita silloinkaan kun päivät venyvät yllättäen pitkiksi. Hän toimii ajamisen lisäksi kääntäjänäni ja apunani jos jonkinlaisissa arjen tilanteissa. Ympäröivä todellisuus on alkanut aeuta minulle ihan uudella tavalla kun en enää jatkuvasti joudu arvailemaan ja ihmettelemään mitä milloinkin on meneillään. 

Tilanne poliisiasemalla selvisi onneksi lopulta kaikin puolin parhainpäin. Parin tunnin keskustelujen jälkeen oli poliisiraportti valmis: toisen auton kuljettaja oli selkeästi syyllinen kolariin ja autonkuljettajamme oli vapaa lähtemään miehen kollegan kanssa poliisiasemalta. Vasta seuraavana päivänä kuulin, että hetken oli kuitenkin näyttänyt siltä, että autonkuljettajamme joutuisi viettämään yön poliisiaseman sellissä jonkun epäselvyyden vuoksi. Onneksi niin ei käynyt, ajatuskin on painajaismainen. Onneksi selvisimme kolarista kaikin puolin vähin vahingoin. Olisi voinut käydä niin paljon huonomminkin.

*****

Nyt rauhoitumme viettämään viikonloppua jalkapuolen koiran ja ryttääntyneen auton kanssa. Toivottavasti ensi viikolla Poppyn jalka olisi paremmassa vedossa ja saamme auton korjattua. Mutta kyllä näinkin on hyvä. Kaikki on hyvin. 

14 kommenttia:

  1. Huh, onneksi selvisitte saikahdyksella molemmista onnettomuuksista! Mukavaa viikonloppua teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon on ollut meillä onnea onnettomuuksissa! Ja nyt vielä onneksi taas viikonloppukin :)

      Oikein hyvää loppuviikkoa teillekin!

      Poista
  2. Kaikenlaista... Onneksi molemmat tapaukset paattyi hyvin. Nauttikaa viikonlopusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmilla hetkillä on ollut pakko keskittyä itse asiaan ja vasta jälkikäteen on ehtinyt ajatella miten olisi voinut käydä...

      Oikein hyvää viikonloppua sinnekin!

      Poista
  3. Koira poloinen, toivottavasti jalka palautuu pian ennalleen.

    Kolari kuulostaa hurjalle, onneksi teille ei käynyt mitenkään. Itse en ole joutunut koskaan kolariin (knok knok knok puuta), mutta mies muutaman kerran ja aina syyttömänäkin joutunut maksumieheksi.

    Autonkuljettajanne kuulostaa hyvältä tyypiltä, toivottavasti yhteistyö jatkuu samalla linjalla, miten te hänet muuten löysitte? Muistan, kun irtisanoitte edellisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poppy-parka on kipeää etutassua varoessaan nyt nilkuttanut myös reumaiset takajalkansa jäykiksi. Se on toistaiseksi aika hidas liikkeissään mutta toivottavasti etutassu tuosta pian tokenee eikä takajalkojen sitten enää tarvitsisi tehdä niin kovasti ylimääräisiä töitä. Voi näitä koiria...

      Olin kuullut sellaisia huhuja, että diplomaattikilvillä varustettu auto päätyy täällä helposti onnettomuuksissa syylliseksi oli tilanne mikä hyvänsä. Mutta huhut huhuina; meidän tilanteessamme kaikki sujui lopulta reilusti ja asiallisesti. Itse onnettomuus ei tuntunut juuri miltään mutta jälkipyykki piti kyllä verenpaineen korkealla useamman tunnin verran!

      Mies löysi meille uuden autonkuljettajan heti samana päivänä kun olimme tehneet päätöksen irtisanoa edellisen. Hän kutsui miehen samantien haastatteluun ja tutustumaan koiriimme. Sehän on meidän autonkuljettajallamme lisähaasteena, että täytyy pärjätä koiriemme kanssa lomien ajan. Autonkuljettajan paikalle oli lopulta ehdokkaita kymmenittäin - Khartumissa on hurja työttömyystilanne.

      Poista
  4. Vaikkakin olemme ulkomailla vaan lomamatkoilla, niin länsimaiden ulkopuolella olen vähän vierastanut auton vuokrausta etenkin siksi, että olen jokseenkin varma, että jos jotain sattuisi, niin kyllä se turistin syyksi aina käännettäisiin paikoissa, joissa poliisien korruptoituneisuus on todennäköisesti korkealla tasolla.
    Hyvä, että teille kävi lopulta ilmeisen hyvin, mutta taisi olla hyvä neuvo tuo, että pitää pyytää "puolustus" paikalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan ajettu omilla ja vuokra-autoilla vaikka missä ja onneksi onnettomuuksia ei ole kovin usein osunut kohdalle! Jamaikalla muutaman kerran, St Luciassa kerran ja nyt täällä. Onni on ollut onnettomuudessa ennenkin siinä mielessä, että toistaiseksi emme vielä missään ole joutuneet väärin perustein maksumiehiksi.

      Minusta ei kyllä oikeastaan olisi ollut mitenkään kauheaa sekään jos kulut olisivat kaikkinensa jääneet meidän maksettavaksemme. Tosiasia on kuitenkin se, että meillä on auton korjaamiseen helposti varaa kun taas paikalliselle kyseessä saattaa olla hyvinkin iso summa. Mutta se olisi tuntunut kamalalta jos autonkuljettajamme olisi joutunut toisen aiheuttaman kolarin vuoksi jonkinlaisiin vaikeuksiin. Kun olin kolarin jälkeen tarkistanut, että olimme kaikki kunnossa, huolehdin ennen kaikkea juuri siitä. Onneksi kaikki selvisi parhainpäin!

      Olen ymmärtänyt, että muidenkin suurlähetystöjen ja edustustojen toimintatapoihin kuuluu täällä kutsua kolaripaikalle lähetystön tai toimiston edustaja, niin on ainakin tosiaan meillä. Ihan hyvä idea ylipäänsä minusta kutsua kolaripaikalle tueksi joku joka ei itse ollut kolarissa osallisena - sitä ei kuitenkaan itse ole ihan parhaimmillaan kolarin jälkeen. Minä tunnen nyt vielä muutamaa päivää myöhemminkin olevani vähän shokissa vaikken ollut edes ratissa!

      Poista
  5. Onneksi olette kunnossa. Peltiä saa aina uutta, ja hienoa, että ette joutuneet myöskään maksumiehiksi, tai autonkuljettajanne putkaan. Hän vaikuttaa kyllä tosiaan kultakimpaleelta.
    Toivottavasti myös Poppy kuntoutuu pian kokonaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki päättyi onneksi tosiaan hyvin. Nyt ei kolari enää niin kummittele mielessäkään kun siitä on jo useampi päivä, ja Poppyn jalka on paljon parantunut vaikka edelleen se kyllä ontuu. Tänään pitäisi edetä autonkorjausasiankin. Ja loma häämöttää edessä. Hyvin on asiat!

      Poista
  6. Onneksi ei käynyt pahemmin ja apu oli molemmissa tilanteissa lähellä! On tosiaan hyvä olla jo etukäteen mietittynä, keneen ottaa hätätilanteissa yhteyttä ja miten toimii muutenkin. Olen itse taas ollut siinä harhaluulossa, että diplomaattikilvin varustettua autoa nimenomaan ei syytettäisi kovin helposti onnettomuustilanteissa. Tilanne oli varmasti pelottava myös autonkuljettajalle - olisi varmasti ollut hirveää päätyä syyttömänä sudanilaiseen putkaan. Onneksi niin ei kuitenkaan käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Diplomaattikilvin varustettua autoa ei tavallisesti pysäytetä - esimerkiksi Belizessä saimme aina ajaa suoraan läpi sekä pysyvien että väliaikaisten poliisien tarkastuspisteiden missä kaikkien muiden täytyi pysähtyä näyttämään ajokortti ja rekisteriote tms. Diplomaattikilvin varustettua autoa ei myöskään saa tutkia sisältä. Mutta jos teemme virheen liikenteessä olemme kyllä siitä kyllä sinänsä velvollisia vastaamaan. Kuskiamme ei myöskään suojaa diplomaattinen koskemattomuus samalla tapaa kuin meitä. Vähän epäselvissä kolaritilanteissa voivat lopulliseen päätökseen arvatenkin vaikuttaa monetkin tekijät. Meidän puolestamme puhui onneksi se, että toinen kuski oli selkeästi menettänyt autonsa hallinnan ja myönsi sen kai itsekin, mutta myös se, että sekä autonkuljettajamme että toimiston edustaja käyttäytyivät fiksusti ja asiallisesti läpi koko prosessin. Mahtavia tyyppejä molemmat!

      Poista
    2. On mukava oppia uutta maailmasta, joka on itselleni aivan vieras :). Sitä en epäillytkään, etteikö myös diplomaattikilvin varustettu auto joutuisi selkeistä rikkeistä vastaamaan, mutta jotenkin olen aina ajatellut, että tilanteissa, joissa syyllisyys ei ole aivan selvä, olisi diplomaattikilvistä pikemminkin hyötyä kuin haittaa. Autonkuljettaja kuulostaa todelliselta löydöltä.

      Poista
    3. Diplomaattikilvet kertovat ulkomaalaisuudesta ja monen näkökulmasta myös varallisuudesta - ajatus noiden kuulemieni huhujen takana lienee se, että rikas ulkomaalainen joutuu herkästi maksumieheksi. Toisaalta on vaikea sanoa ovatko huhut ehkäpä lähtöisin liikenteessä tökeröineiltä diplomaateilta jotka ovat halunneet itsensä sijaan mieluummin syyttää paikallisia korruptoituneisuudesta...

      Poista

Kiitos kommentistasi!