lauantai 23. huhtikuuta 2016

Omannäköistä juhlahumua

Tänä viikonloppuna meillä juhlittiin vähän etuajassa esikoista, joka täyttää näinä päivinä kahdeksan. Minua juhlat vähän jännittivät etukäteen. Täällä Khartumissa on nimittäin tuttavapiirissämme tapana järjestää pienillekin lapsille valtavia syntymäpäiväkestejä joissa lapsivieraita saattaa olla jopa sata, pöydät notkuvat tarjoiluista ja viihdytykseksi on palkattu vähintäänkin taikuri. Pienemmätkin juhlat melkeinpä edellyttävät pitopalvelua tai ainakin kokopäiväistä kotiapulaista tai sitten kohtuuttoman paljon työtä juhlien isänniltä. Odotukset ovat korkealla sekä tarjoilujen että ohjelman suhteen ja vaatimattomampien kutsujen järjestäminen tuntuukin täällä melkeinpä radikaalilta ratkaisulta. 

Mieluiten olisinkin juhlinut pojan syntymäpäiviä ihan vain perheen kesken, mutta hänelle tuntui olevan tärkeää kutsua kavereitaan kylään joten taivuin pistämään pystyyn ihan oikeat pienimuotoiset kutsut. Tilasin lähileipomosta kakun, ostin pari korillista virvoitusjuomia, valmistin gluteenittomia muffinsseja, ja kuljin arkiaamut pitkin kaupunkia ostamassa jos jotakin muuta, mukaanlukien pientä sälää vieraiden lahjapussukoita varten. Yritinpä tehdä syntymäpäiviin piñatankin, mutta joko kuumuus ja kuivuus tekivät temppunsa, tai sitten jotain muuta meni pieleen, mutta ei yrityksestäni piñataa tullut - tuli vain kasa sanomalehtipaperia ja kuivunutta laastia. 

Juhlat sujuivat kuitenkin lopulta oikein hyvin. Laitoin yhtäälle lapsille paperia, kyniä ja vesivärit, ja toisaalle pojan kunnioitettavan legokokoelman. Ruuan, juoman ja ilmastoinnin lisäksi ei muuta tarvittu. Lapset malttoivat juuri ja juuri leikkien ja maalaamisen lomassa käydä ottamassa siivut kakkua ja yhtäkkiä olikin jo aika hyvästellä vieraat. 

Tuntuu välillä hyvinkin hankalalta olla oma itseni näissä yhä uusissa ja muuttuvissa kuvioissa. Tämä on ollut siinä mielessä raskas viikko; olen tällä viikolla pitkästä aikaa tuntenut itseni useampaan otteeseen oudoksi ja ennen kaikkea jotenkin ylimääräiseksi. Etukäteen vähän arvailin, että tunnenkohan oloni ulkopuoliseksi pojan juhlissa ihan täällä omassa kodissanikin. Mutta sainkin taas juhlien myötä mukavan muistutuksen siitä, että asiat kyllä sujuvat kun seuraan omia vaistojani. Voin luoda ympärilleni hyvää mieltä vain silloin kun minulla on hyvä ja luonteva olo, ja hyvältä minusta tuntuu silloin kun olen uskollinen itselleni ja omille arvoilleni, oli sitten kyse arjen askareista tai juhlahumusta.

8 kommenttia:

  1. Naita lastensynttareita kohtaan mulla on taalla aina hieman kahtiajakautunut olo, niihin kutsutaan monesti niin paljon ihmisia jos ne on kotona tai sitten ne on jarjestetty jossain missa maksu synttarijarjestelyista on omasta mielestani aika kohtuuton. Vetta kengassa tai onginta ei taida taalla olla mikaan kova sana :) Kiva etta synttarit meni hyvin. Monesti kay juuri niin etta vaikka tallaisten juttujen jarjestaminen tuntuu työlaalta eika niin omalta niin tulos onkin sitten se, etta hyva etta jarjestin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin iloisesti yllättynyt siitä, että lopulta aika vähällä vaivalla ja suht pienin kuluin oli mahdollista järjestää (pienimuotoiset) juhlat missä kaikilla tuntui olevan kivaa. Lapset on täällä monet tottuneet niihin taikureihin sun muihin mutta onneksi eivät niitä kuitenkaan selvästi kaipaile vaan keksivät kyllä itsekin huvitusta. Rohkenen jatkossakin järkätä omannäköisiä vaatimattomia juhlia täällä kun tämä eka kokeilu sujui näin mukavasti.

      Poista
  2. Hienoa että juhlat sujuivat hyvin ja omannäköisesti! Se on se oma ääni ja vaisto tärkeitä.

    Meidän 1v synttärikakulla oli 2 tuttavaperhettä jotka kertoivat että olivat menossa toisillekin 1v synttäreille. Sinne kuulemma oli kutsuttu 40 lapsivierasta eli varmaankin just vähintään 100 ja yli vierasta yhteensä. On kyllä niin eri maailmasta kuin suomalaisessa synttärikulttuurissa, paitsi että en kyllä tiedä onko sielläkin nykyään muuttuneet tavat omista ajoista. Mun korviin 100+ vieraan pitojen järkkääminen kuulostaa painajaismaiselta huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä tosi rennot 8-vuotissynttärit; kuulemma rohkaisimme muitakin järjestämään vastaavat!

      Eilen käytiin puolestaan tytön luokkakaverin synttäreillä (varsin synttäripainotteinen viikonloppu meillä). Ne oli puolestaan uima-allasjuhlat päivänsankarin kotona ja vieraita oli varmasti reippaasti yli sata. Mutta tunnelma oli toisaalta rento ja mukava ja synttäripojan vanhemmat näytti nauttivan juhlahumusta - että se kai se juttu on, että jokaisella on se oma ainutlaatuinen mukavuusalueensa ja kunhan sen sisällä pysyttelee juhlien järjestämisessä ja ylipäänsä elämässä niin kaikilla on todennäköisesti ihan mukavaa.

      Mä kun haluan mahdollisimman vähän tukeutua ulkopuoliseen apuun niin se jo toki itsessään rajoittaa omia valintoja. Eihän tuollaisia isompia juhlia nimittäin helposti onnistu järjestämään ilman kunnollisia apujoukkoja. Eilisissä juhlissa oli perheenjäseniä apuna enemmänkin ja toisaalta myös kotiapulaisia.

      Poista
  3. Mä ensimmäisen kerran (vähän pitkin hampain, en oikein tykkää kilpavarusteluista synttäreillä) ulkoistin pojan synttärijuhlat -ajattelin päästä helpolla tänä vuonna kun tuntuu että aika loppuu muutenkin kesken. Mutta oli kyllä niin pettymys nämä keilasynttärit, että pistin reklamaation menemään perästä :D Vieraat kyllä viihtyivät, mutta itse piti juosta yhden sun toisen asian perässä ja se otti kyllä aivoon kun ajattelin pääseväni tosi helpolla. Ehkä palaan siis perinteisiin synttäreihin ensi vuonna ja järkkään juhlat itse :)
    Teidän synttärit kuulostavat mukavan leppoisilta! Yllättävän nopeasti se aika hujahtaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella, että ulkoistetuissakin juhlissa saattaa lopulta olla paljonkin hommaa! Omassa kodissa on ainakin se hyvä, että tietää mistä mitäkin löytyy, jos löytyy :)

      Me järjestettiin Belizessä pojan synttärit ja meidän läksiäiset ystävien ravintolassa, meidän hääjuhlien lisäksi ne on ainoat juhlat jotka olen koskaan ulkoistanut muiden hoidettavaksi. Tuotiin itse synttärikakku ja pinata mutta ravintola hoiti loput. Ne oli aivan mainiot juhlat mutta kyseinen ravintola oli niin tuttu paikka että oli vähän kuin toinen olohuone.

      Aika kuluu joo! On kyllä huimaa saada seurata näiden pienten ihmisten kehitystä päivästä ja vuodesta toiseen.

      Poista
  4. Ajatus sadan ihmisen synttärikemuista aiheuttavat harmaita hiuksia! Jösses sentään, sehän on kuin Amerikassa. Olen itsekin huomannut, että oma, itselle ominainen tapa toimia on paras, vaikka se olisikin monien mielestä jollain tavalla eksoottinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkään en osaa edes kuvitella miten valmistautua tuollaisiin isompiin lastenjuhliin... Meille oli alunperin tulossa noin 40 vierasta - pojan kymmenen kaveria perheineen - ja sekin oli mun mielestä paljon! Mutta siis näissä kuvioissa aika pienimuotoista. Kaikki kutsutut eivät juhliin päässeet ja meitä oli lopulta koossa vähän yli parikymmentä ihmistä, lapsia ja aikuisia - ihan mukava määrä. Jatkossa taidan suosiolla pyytää lapsia karsimaan juhlavieraslistaa vieläkin pienemmäksi!

      Poista

Kiitos kommentistasi!