tiistai 3. toukokuuta 2016

Hellettä, sähkökatkoja ja tavauskilpailu

Miehellä oli eilen vapaapäivä. Saattelimme isommat lapset aamulla koulubussille ja siirryimme koirien ja taaperon kera velttoilemaan yläkertaan. Vähän vailla yhdeksän katkesivat sähköt. Generaattori lähti onneksi hetken päästä käyntiin ja saatoimme jatkaa vapaa-aamun viettoa ilman sen kummempaa häiriötä. 

Sähkökatkot ovat tällä hetkellä kirjaimellisesti arkipäivää - useamman kerran viikossa ovat sähköt meillä poikki useamman tunnin verran. Eivätkä vain meillä, vaan pitkin kaupunkia. Toissapäivänä vietimme suuren osan päivästä ystävien luona toisella puolella Khartumia ja sähköt olivat siellä katki koko vierailumme ajan.

Vaikuttaa siltä, että kyse on sähkön säännöstelystä; sähköä ei ole tarpeeksi koko kaupungin tarpeiksi, joten se katkaistaan tarkoituksella aika ajoin eri puolilla kaupunkia. Sähkön säännöstelyyn olemme ehtineet sinänsä jo tottua. Viime syksynä sähköt olivat meillä poikki pari kertaa kuukaudessa puolesta päivästä kokonaiseen päivään; katkesivat joko aika lailla heti aamusta tai sitten viimeistään lounasaikaan, ja lähtivät taas käyntiin illalla puoli kuuden-kuuden maissa. 

Kuluneen viikon aikana sähköt ovat olleet meillä poikki jo kolmesti puolesta päivästä päivään, ja lisäksi ovat lyhyesti katkenneet kahtena iltana. Huolestuttavaa on se, että tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että sähköä riittää kerrallaan paljon pienempään osaan kaupunkia kuin vielä syksyllä. Eilen kun ajelimme kotoa koululle ja takaisin olivat liikennevalot monessa risteyksessä pois päältä. Vaikutti siltä, että sähköt olivat katki melko suuressa osassa kantakaupunkia ja vain ihan muutamissa kaupunginosissa oli sähköä. 

Meillä oli eilen tarkoitus käydä kauppakierroksella ennen kuin haemme lapset koulusta. Molemmilla koululaisilla piti olla koulun jälkeen harrastustoimintaa - pojalla liikuntaa ja tytöllä tennistä - ja heidän oli määrä päästä koulusta puoli neljältä. Kahdelta teimme lähtöä kaupoille kun puhelin soi. Tytön tennistunti oli peruttu, koska ulkokentän lämpötila oli reippaasti yli 45 astetta. Voisimmeko tulla hakemaan tytön jo puoli kolmelta koululta? Aikaisemmin lapsille on järjestetty tekemistä koulun kirjastolla silloin kun ulkoharrastukset on sään vuoksi jouduttu perumaan, mutta nähtävästi näin ei ole aina. Mikäpä siinä sitten vaihtoehdoksi kuin suunnata kauppojen sijaan suoraan koululle.

Haimme tytön luokkansa edestä ja istuimme koulun kahviossa hyvän tovin odottelemassa, että pojan liikuntatunti olisi ohi ja pääsisimme koko porukka lähtemään taas kotia kohti. 

Kaikki muut ostokset saatoin jättää seuraavalle päivälle, mutta koirien ruokaa varten oli pakko käydä ostamassa lihaa. Ajelimme koululta lihakaupalle ylimääräisen lenkin. Kotimatkalla jäimme jumiin ruuhkaan. Tavallisesti koululta kotiin kestää puolisen tuntia, mutta eilen kotimatkaan kului yli tunti. Osin siksi, että melkein kaikki liikennevalot olivat sähkökatkon vuoksi poissa päältä ja liikennettä ohjasivat valojen sijaan liikennepoliisit. Elleivät olleet varjossa pitämässä taukoa. 

Kotona aloin kiireellä valmistaa illallista ja lasten seuraavan päivän lounaita. Ainekset olivat vähissä koska emme olleet ehtineet kauppaan. Siinä ruoka-asioita tuskaillessani paljastui, että pojalla on koululla parin päivän päästä spelling bee, tavauskilpailu. Mies alkoi tentata pojalta sanoja. Tytöt piirtelivät. Minä laitoin kaasuhellaan tulen. Liekki lepatti epävarmasti ja katkesi sitten kokonaan. Kaasu oli loppunut. Onneksi meillä oli toinen kaasutankki varalla odottamassa, mutta kului taas vähän aikaa, että saimme sen kiinnitettyä paikalleen. 

Ruoka valmistui lopulta ja sain kuin sainkin vähistä aineksista kehiteltyä myös koululaisten lounaat. Mies ja poika saivat tavauskilpailun harjoitussanoista käytyä läpi noin neljänneksen, loput jäivät tälle päivälle. Puoli seitsemän maissa illalla istuin pihalla koirien seurana kun generaattori vihdoin hiljeni ja sähköt pamahtivat päälle. Loppuilta kului ilman sen kummempia yllätyksiä. 

Nyt aamulla yhdeksän pintaan on jo reippaasti yli 30 astetta lämmintä, ilmastoinnista huolimatta sisälläkin aika nihkeä tunnelma. Taapero tutkii pojan aapista. Koirat retkottavat pitkin lattioita. Alakerrassa puuhailee kotiapulainen, pihalla autonkuljettaja kastelee nurmikkoa. 

Edessä on kauppareissu kunhan ostarin kauppa kymmeneltä aukeaa. Iltapäivällä pojalla on koululla rakennusharrastus mutta tytön koulupäivä loppuu tuntia aikaisemmin. Suuntaamme siis jo toisena päivänä peräkkäin koulun kahvioon tappamaan aikaa. Ja kotona odottaa kolme sivua tavausharjoituksia. 


20 kommenttia:

  1. Taas kerran sitä tajuaa kuinka itsestäänselvänä pitää asiaa, joka kuitenkaan ei niin itsestään selvä ole. Tuttavan Intialaiset vieraat olivat heillä sitä hämmästelleet, kun sähköt eivät ollenkaan katkeile. Hekin kertoivat tarkoituksellisista katkoista.

    Onko koulussa paljon kilpailuja? Ja millä mielellä teidän lapset niihin osallistuvat?

    Viileeneekö keli nyt ollenkaan tuosta vai pysyykö kesän noissa hurjissa lukemissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasten koululla kilpaillaan mielestäni tosi paljon. Esikoinen alkuun välitti minusta vähän turhankin paljon siitä kuinka sijoittui erilaisissa kisoissa, mutta itse asiassa loputon kilpaileminen tuntuu ennemminkin rauhoittaneen pojan kilpailuhenkisyyttä! Tai olisiko kyse ihan vain kasvamisesta ja kehittymisestä? Osansa on ehkä silläkin, että me vanhemmat emme yhtään välitä voittamisesta sen enempää omalla kuin lastemmekaan kohdalla ja lapsetkin ovat sen nyt huomanneet, että ainakaan meidän vuoksemme ei tarvitse kilpailuja ottaa niin kamalan vakavasti. Parhaansa molemmat pyrkivät tekemään mutta eivät jää pitkään miettimään kuinka kisoissa lopulta kävi suuntaan tai toiseen. Toivotaan, että näin on myös huomisen tavauskisan kohdalla!

      Toukokuu taitaa olla helteen osalta se ihan kaikkein pahin kuukausi, mutta kyllä kesä-heinäkuukin ovat kuumia, ja vielä lokakuussakin täällä on aika tuskaisen lämmintä. Lapset ja minä saamme tänäkin vuonna pitää parin kuukauden tauon kuumuudesta; lomailemme kesän Suomessa ja Italiassa.

      Poista
    2. Ihana, kun aina jaksat vastata. Tuon tiesinkin, että ette vanhempina paineita tosiaankaan kilpailuista lapsille luo.

      Poista
    3. Blogeissa melkein ihan parasta ovat mun mielestä keskustelut kommenttiosiossa! Että kiitos itsellesi kommenteista, tosi mielelläni niihin vastailen.

      Poista
  2. Kiinnostavia arjen asioita. Minä olen tänä päivänä todella onnellinen siitä (huom. en ole unohtanut onnellisuushaastetta, se on seuraavana mielessä!) siitä, että generaattori toimii vihdoin. Olin jo haudannut toiveeni, mutta vuokraisäntä kunnosti sen sanoen, että aikoo viedä sen jonnekin omaan paikkaansa, laite on kuulemma hänen. No, en olisi siitä niin huolissani, koska se on pikkubussin kokoinen - ei sitä niin vain kukaan vie minnekään. Voipi hyvinkin olla, että saamme nauttia siitä koko sen ajan, jonka täällä olemme (seuraava murhe on toki se, mistä siihen ostetaan polttoainetta, mutta toistaiseksi tankki on melko täynnä). Nyt, kun generaattori toimii, huomaan, että esim. öisin on paljonkin sähkökatkoksia. Ehkä tarkoituksellisia? Herään generaattorin valtavaan murinaan takapihalla, se on kuin joku käynnistäisi bussia. Aiemmin kuulin öisin vain ilmastointilaitteiden naksahdukset,kun ne menivät päälle ja pois. Mutta miten vain, olen todella onnellinen siitä, että vehje toimii, meillä kun sähkön katkeaminen tarkoitti aina myös veden tulon loppumista. Ei tarvitse stressata myöskään pakasteista niin paljon, koska täällä on kuitenkin melkein pakko ostaa aika paljon pakasteita.Tuo kaasun äkillinen loppuminen on myös tuttua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jamaikalla ja Belizessä ei voinut olla huomaamatta kun generaattori käynnistyi, ne pitävät kyllä ihan kamalaa ääntä! Täällä Khartumissa meillä ei ole samaa ongelmaa, koska täällä generaattorit on tapana laittaa pihamuurin ulkopuolelle lukittuun häkkiin. Sisältä ei helposti kuule onko generaattori päällä, ei vaikka avaisi ikkunankin.

      Toivotaan, että saatte pitää generaattorinne! Mutta vaikea on tosiaan uskoa, että vuokraisäntä jaksaisi sitä vaivautua siirtämään. Valtava laatikko on tuo meidänkin laitteemme ja kuin olisi ollut tuossa paikallaan aikojen alusta!

      Keittokaasu loppui tällä kertaa jotenkin yllättäen. Olenkohan leiponut tavallista enemmän vai miten tyhjenikin niin nopeasti? Keittokaasun hinnasta huomaa miten paljon täällä ovat hinnat kallistuneet. En tiedä minkälainen määrä tuollaiseen kanisteriin tarkalleen mahtuu mutta pari vuotta sitten täyttäminen maksoi 25 Sudanin puntaa, eli pari euroa, kun tänään maksoin samasta määrästä 90 puntaa.

      Ei kiirettä onnellisuushaasteella! Munkin täytyi sitä vähän miettiä ja maistella ennen kuin sain tekstin aikaiseksi.

      Poista
  3. Arjen haasteet ovat tosiaan hieman erilaisia teilla kun taalla, puhumattakaan vaikka Suomesta. Meilla sahkökatkot ovat nykyisin harvinaisia, ennen niita oli useammin. Sahkö, vesi ja lammitys ovat asioita joita pidin Suomessa itsestaanselvyytena. Enaa en pida, isommat katkokset, varsinkin sahkökatkot ovat minusta hieman pelottavia. Silloin alkaa helposti mielikuvituskin laukkaamaan silla moni jarjestelma on niin riippuvainen sahkösta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en oikeastaan osaa pelätä sähkökatkoja. Jamaikalla saimme tehokkaan alkeiskurssin aiheeseen kun kovan hurrikaanin jälkeen sähköt olivat poikki monta päivää eikä meillä ollut generaattoria. Tuli mentyä aikaisin nukkumaan kun kovin myöhään ei jaksanut heilua otsalamppu päässä kotona pimeässä!

      Täälläkään ei sähköttömyys sinänsä pelota mutta ärsyttää kyllä - ei vähiten siksi, että kuumuus tekee helposti minut vähän kiukkuiseksi ja ilman sähköä kuumuutta ei oikein mitenkään pääse pakoon.

      Poista
  4. Meillä oli viimeisimmässä Intian asunnossa generaattori, ja oli kyllä ihanaa ylellisyyttä, kun sähkökatkoksista ei tarvinnut kärsiä pidempään kuin sen pari minuuttia, ennen kuin generaattori lähti päälle. Aiemmassa asunnossa taas generaattori tuotti sähköä vain hissiin ja yleisiin tiloihin, ja parin tunnin sähkökatkokset olivat aikamoista piinaa, vaikka niiden alkamisen tiesikin etukäteen. Riittääkö generaattorista sähköä teille koko talouden tarpeeseen (siis että se kattaa myös esim. ilmastoinnin) vai riittääkö siitä vain osaan sähkölaitteista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän generaattori pitää onneksi huolen ihan koko talosta - silloin kun toimii. Tänä aamuna sähkökatko alkoi jo 7:15 ja sen on ennustettu kestävän koko päivän, siis jonnekin tuonne iltakuuteen. Ikävä kyllä generaattori ei tällä kertaa lähtenytkään käyntiin... Odotettavissa on yli 45 asteen päivä, ja nyt puoli yhdeksältä on jo reippaasti yli 30 astetta. Ja meille on periaatteessa kokoontumassa myöhemmin tänä aamuna taaperokerho. Huoh. En tiedä itkeäkö vai nauraa, molempia olen vähän jo kyllä tapaillut tänä aamuna :')

      Täällä ei noista tahallisistakaan sähkökatkoista ilmoiteta etukäteen vaan enimmillään niistä voi päätellä jotain aikaisempien päivien tai ihan vain huhujen perusteella. Tälle päivälle tiesimme sinänsä odottaa katkoa mutta se alkoi paljon odotettua aikaisemmin.

      Meillä on modeemi jossa on varaava akku ja sen vuoksi internet vielä toistaiseksi toimii. Puhelimen akkua en toisaalta ollut muistanut ladata etukäteen joten se on melkein lopussa. Tänä aamuna lisäksi huomasin, että minulla oli puheaikaa jäljellä juuri sen verran, että sain laitettua miehelle viestin, ettei generaattori toimi ja siihen loppui puheaika. Täällähän minulla on siis käytössä vain prepaid-liittymä. Onneksi tekstiviesti meni perille ja mies kääntyi työmatkalta takaisin kotiin. Ei tosin hänkään saanut laitetta käyntiin... Mutta minä sain sentään autonkuljettajalta pyydettyä, että käy ostamassa minulle lisää puheaikaa. Hätätilanteessa voin sitten ladata puhelimen autossa.

      Poista
    2. Ihan sivuhuomiona, että tässähän on hyvä vinkki minulekin. Voin pyytää kuskia käymään ostamassa niitä prepaid-puhelinkrediittejä - yksi stressi vähemmän. Niitä kuluu meillä ihan valtavasti, kun taloudessa on yksi teini. Aika ajoin kuuluu jostakin nurkasta ynähdys "onks krediittiä" ja aina välillä joutuu toteamaan, että "krediitit on lopussa". Kaiken kukkuraksi ne ovat harmillisen pieniä paperisuikaleita - sellaisia jotka on tehty katoamaan - ja juuri äsken taisin taas hukata yhden krediitin ennen kuin ehdin edes käyttää sitä. Mutta toisaalta niitä on pakko ostaa varastoon, kun menekki suuri. Joskus olen laskenut leikkiä, että olen paitsi ylin Ruokakaupassa Kävijä, myös johtava Krediitin Ostaja. (Usein minusta todella tuntuu, että suurin osa ajastani kuluu nykyään ruokakaupoissa. Pitäisi ehkä kirjoittaa joskus postaus ruokakauppakierroksistani - sillä niistä ainakin saan materiaalia - ihan jatkuvasti, halusin tasi en.)

      Poista
    3. Kauppareissuista saisi täälläkin paljon juttua, ja välillä tuntuu minustakin, etten paljon muuta teekään kuin käy ruokaostoksilla!

      Minä pyydän autonkuljettajaa melkein aina ostamaan meille puheaikaa. Itse voin sitä käydä ostamassa puhelinfirman myymälässä missä osataan auttavasti englantia, mutta siellä täytyy jonottaa ja tavallisesti odottaa pitkään. Puheaikaa myydään myös kadunvarsilla, pikkukioskeissa ja -kaupoissa mutta niissä täytyy osata arabiaa, aika hankalaa on asiointi muuten. Sujuu helposti ja nopeasti autonkuljettajalta. Juomaveden käy autonkuljettaja myös usein avukseni hakemassa ja milloin mitäkin muuta.

      Poista
    4. Hei,
      muistan kyllä kuumuuden tuskan kun ensi kertaa olin Khartoumissa 1974.Mieheni kasteli lakanan vedellä ja kieriydyin siihen . Silloin ei ollut mitään AC olemassakaan. Katossa oleva Marwaha vain pyöritti kuumaa ilmaa edestakaisin. Voi niitä aikoja. Puoli vuotta meni Khartoumissa ja sitten muutimme Gedarefiin , siis itään jossa oli paljon parempi ilmasto, vihreämpää ja viileämpää.
      Se oli helpotus.

      Poista
    5. On kyllä ihan järjettömän kuuma. Näin auringon laskettuakin vielä ihan hirveä helle.

      Tällä viikolla vasta olen minäkin kuullut tuon neuvon märkään pukeutumisesta tai kietoutumisesta. Yksi tuttu oli sähkökatkon aikaan laittanut itselleen ja lapselleen märän paidan päälle - heillä oli ollut generaattori epäkunnossa. Sitä täytyy kokeilla itsekin pahan paikan tullen!

      Poista
    6. Onko teillä muuten viuhkoja? Tiedän, voi kuulostaa ihan hullulta vinkiltä, ja luultavasti teillä ne onkin, mutta olin itse ihan unohtanut moisen esineen olemassaolon. Meiltä löytyi pahimpana kuumana kautena pari kauan sitten ostamaani viuhkaa ja kyllä niidenkin leyhyttely HIUKAN helpotusta tuo, hetkeksi :-) Nythän täällä alkaa pikemminkin sää viilentyä, on tulossa "talvi". Mutta muistan hyvin tuon, kun oli 40 astetta öin päivin... ja tuntui siltä, että oliihan sama kävikö suihkussa vai ei, oli hikinen jo noustessaan ammeesta. (Sähkökatkojen aikana suihkuun ei edes voinut mennä, mutta sitten vain pyyhittiin kosteuspyyhkeillä, jos kuumuudelta jaksettiin.)

      Poista
    7. Meillä tulee hanoista tähän aikaan vuodesta vain kuumaa vettä, pahimmillaan ainoastaan tulikuumaa. Aamuin illoin pesaisen itseäni sen verran kun se ihoa polttamatta onnistuu - aamuisin onneksi vähän paremmin kun putket ovat yöllä vähän sentään viilentyneet - mutta olen kyllä aika lailla vain antautunut kuumuudelle. En edes odota tuntevani oloani muutamaa hetkeä pitempään raikkaaksi ja mukavaksi. Unelmoin saunanjälkeisestä olosta! Mutta viuhkaa voisi kyllä kokeilla, vanhemmalla tytöllä niitä on muutama. Kiitos vinkistä!

      Poista
    8. Hyvä termi tuo kuumuudelle antautuminen! Yksi pitkään täällä asunut suomalaisnainen tarkoitti varmaan samaa, kun puhuimme asiasta tammi-helmikuun 40 asteen lämmössä. Hän totesi, että siihen vain tottuu, siihen että on koko ajan ihan hikinen - hiukset, vaatteet, kasvot, kaikki. Itse asiassa hän oli oikeassa, siitä tulee jotenkin normaali olotila. Ei ehkä miellyttävä, mutta kun ei muuta odotakaan, niin sen kestää.

      Poista
    9. Jamaikalla ja Belizessä me pyrittiin elämään ilman ilmastointia, vain tuulettimien kanssa, joten epämukavan hikinen olo on jo vuosien takaa tuttu juttu. Täällä ilman ilmastointia en pärjää mutta siitäkin huolimatta on usein tuskaisen kuuma - meidän auton ilmastoinnista ei ole 45 asteen taittajaksi. Mutta hikisyyteen todellakin tottuu, oman kokemukseni mukaan sen helpommin mitä sen vain hyväksyy ja sille tosiaan ikäänkuin antautuu.

      Lomilla toisenlaisissa olosuhteissa tuntuu mainiolta kun koko ajan ei ole hiki pinnassa. Mutta se on toisaalta yksi lomaltapaluun ongelmia, että täytyy tottua taas hikiseen olotilaan. Ensimmäinen yö menee tavallisesti aina pyöriessä ja ihmetellessä, että kuinka näin voi elää!

      Poista
  5. En voi kuin ihailla, miten upeasti pärjäät siellä arabiankielisessä ympäristössä - arjen haasteet ovat varmasti aivan omaa luokkaansa. Fiksuutta on varmasti juuri tuo tiettyjen asioiden siirtäminen niille, joille se on helppoa. Arabia ei taida edes olla kovin helppo opiskeltava. Portugalissa sentään on samat kirjaimet, ja silti sekin on (kuultuna) kovin usein ihan hepreaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pärjään vaihtelevasti... Eilen oli aika kehno päivä ja täällä kestää aikansa saada mielenrauhasta taas kiinni kun on sen kerran menettänyt; on niin kuuma ja ärsykkeitä ja kohtaamisia joka päivälle mun makuuni vähän liikaa.

      Kai arabiaakin ainakin auttavasti oppisi jos olisi aikaa siihen paneutua. Tässä parissa vuodessa olisin voinut ehtiä jo paljonkin... Unelmoin arabian jonkinasteisesta hallitsemisesta ja mielelläni aloittaisin opinnot vaikka heti, mutta en ole valmis vielä jättämään pienintä vieraiden hoitoon vielä, eli opinnot saavat näillä näkymin odottaa.

      Olen älyttömän kiitollinen fiksulle ja avuliaalle autonkuljettajallemme joka kuljettaa meitä ja hakee milloin mitäkin ja lisäksi puolestani soittelee eri paikkoihin ja ylipäänsä hoitaa sellaisia asioita joihin tarvitaan paikallisen kielen osaamista. Edellinen kuskimme ei kääntänyt ja selittänyt asioita minulle ollenkaan yhtä kärsivällisesti ja hyvin paljon jäi siksi epäselväksi.

      Poista

Kiitos kommentistasi!