lauantai 28. toukokuuta 2016

Toukokuisia tuokiokuvia

Facebookissa silmiin osuu musiikkileikkikoulun mainos ja minä innostun kunnes huomaan, että kyseinen muskari on ihan toisessa maassa, toisella mantereella. En ole itse asiassa mikään muskari-ihminen ja oikeastaan suorastaan vierastan koko puuhaa. Toisaalta haluan kuitenkin totta kai tarjota pienimmälle mahdollisimman paljon erilaisia virikkeitä, että hän vähän yli vuoden päästä saisi hyvältä pohjalta aloittaa koulutiensä. Mutta eipä siinä, kun muskareita ei lähimailla ole: jatkamme laulelua kotosalla. Perinteiset lastenlaulut eivät niin iske mutta laulan lasten kanssa tällä hetkellä yhdessä muun muassa Sound of Music -elokuvan kappaleita ja totta kai repertoaarissamme on myös esimerkiksi Let It Go. Pienimmältäkin sujuu jo Frozen-elokuvan tunnetuin kappale ihan komeasti, tosin vähän kohdasta toiseen hyppelen ja yhdistellen.

Tuuli ja hiekka tekevät taidetta pihalla.


Taaperokerhossa muut äidit innostuvat eräänä toukokuisena keskiviikkoaamuna johdattamaan lapset laululeikkeihin. Minä osallistun sen verran, että oma taaperoni pääsee vauhtiin ja sitten vetäydyn vähän sivummalle - siihen asti kunnes joudun London Bridge -sillan toiseksi portiksi. Olen kiitollinen kun laululeikkituokio on ohi. Minun näkökulmastani taaperokerho tarjoaa lapsille ja vanhemmille tilaisuuden tavata toisiaan, leikkiä ja vaihtaa ajatuksia. Yhteisistä laulu- tai leikkituokioista en itse niin perusta. En ylipäänsä ole kovin innostunut johdetusta leikistä vaan mieluummin jätän tilaa lasten omille aloitteille ja mielikuvitukselle. Ehkä onkin siis lopulta vain hyvä asia, ettei meille löydy täältä muskaria!

Poika kahden hyvän kaverinsa välissä odottamassa vuoroaan viestiuinnissa koulun uima-altaalla.
Kuuma sää ja hikoilu ärsyttää meidän kaikkien ihoa, varsinkin lasten. Kuumana iltana kaivan esiin ainoan aseen joka minulla ihottumaa vastaan kotona sattuu olemaan, bepanthen-voiteen. Lapset huolehtivat, että voide ehkä sattuu tai kirvelee. Minä luen heidän rauhoituksekseen ääneen tekstin voidetuubin kyljestä. Kun pääsen kohtaan "säilytettävä alle 25 asteessa" en voi kuin nauraa. Kylpyhuoneemme lämpötila nousee tällä hetkellä päivittäin yli 45 asteen; kylpyhuoneessa ei ole ilmastointia eikä ikkunatuuletin pärjää täkäläiselle helteelle. Hymisen itsekseni, ettei 20 astetta sinne tänne ole juttu eikä mikään. Sopii toivoa, että voiteessa on edelleen edes vähän ytyä.

Tytöt odottamassa veljeään koulusta. Koulun kahviosta on evääksi haettu suklaapirtelöt ja vanhemmalle tytölle omena.


Ulkona on 47 astetta lämmintä. Haen autonkuljettajan kyydillä iltapäivällä koululaiset koulusta niin kuin joka arkipäivä. Kotimatkalla on tarkoitus tankata auto. Kiertelemme kotiin pitkän lenkin bensa-asemalta toiselle. Vasta viidenneltä bensa-asemalta löytyy autoon dieseliä. Takapenkillä on lapsilla onneksi hilpeä tunnelma melko lailla bensanhakureissun loppuun asti.

Herään eräänä aamuna koirien liikehdintään. Katson puhelimen kelloa ja säikähdän: 6.33. Koulubussi tulee seitsemältä, nyt on kiire! Paukkaan lastenhuoneeseen, laitan valot päälle ja alan herätellä lapsia. Kun he havahtuvat herään itsekin siinä määrin, että muistan mikä päivä onkaan. Perjantai. Viikonloppu. Sammutan valot ja kehotan lapsia jatkamaan unia.

Skippy ja Pongo vauhdissa pihalla. Poppy kaivaa takana maata.


Osallistun vanhemman tytön kouluvuoden viimeisissä jalkapalloharjoituksissa lasten ja aikuisten väliseen peliin. En ole koskaan ennen pelannut jalkapalloa enkä tiennyt miten hauskaa se onkaan. Nauran ainakin yhtä paljon kuin pelaan. Osa isistä ottaa matsin hyvin paljon minua vakavammin. Muutama äiti muistuttaa lopulta innostuneita isiä, että voisi olla hyvä jos 5-7-vuotiaatkin saisivat kokea pelissä voitonhetkiä. Peli on jo loppusuoralla kun saan pohkeeseeni pahan krampin. En muistanut juoda pelin aikana ollenkaan enkä myöskään tullut venytelleeksi alkuun. Jalka on kipeä vielä monta päivää pelin jälkeen ja muistuttaa minua siitä, että kylmiltään ei näissä olosuhteissa ja tältä pohjalta pidä lähteä liikaa revittelemään.

Marraskuussa Euroopasta tilaamamme tavarat ja ruoka-aineet saapuvat yhtäkkiä perille lasten ensimmäisenä kesälomapäivänä. On vähän kuin joulu: olemme ehtineet jo unohtaa mitä kaikkea puoli vuotta aikaisemmin tilasimmekaan. Paljon kahvia, lohta purkissa, leipäkone, miehelle painepesuri, minulle Kitchen Aid -yleiskone. Lapsia ilahduttavat ennen kaikkea pahvilaatikot. 

Huvia pahvilaatikoista ensimmäisenä kesälomapäivänä.


Toisena kesälomapäivänä käymme sanomassa hyvästit ystäville jotka tekevät lähtöä Khartumista. Ostamme heiltä kokoelman huonekaluja: sohvaryhmän ja jokusen hyllykön. Joulunomainen tunnelma jatkuu kun yksi nurkka kotona näyttää uusien huonekalujen myötä yhtäkkiä ihan uudelta. 

Toukokuu lähestyy loppuaan ja samalla lähestyy loppuaan toinen vuosi Sudanissa. Vaikka kouluvuoden loppua kohti aloinkin olla aika poikki, sujuivat viimeiset viikot ja koko kouluvuosi kaikkinensa kuitenkin lopulta erinomaisen mukavasti. Kesä kuluu lapsilta ja minulta edellisen vuoden tapaan pääasiassa Suomessa. On ihanaa lähteä lomalle, mutta oikein hyvältä tuntuu myös ajatus taas uudesta elokuusta, uudesta vuodesta, näillä tutuilla kuumilla kulmilla. 

En saa tarpeekseni näistä hiekkamyrskyjen jättämistä jäljistä pihalla - ne ovat mielestäni niin mielenkiintoisia ja kauniita! Yhtä lailla jaksan myös joka kerta ihastua talomme yllä lentelevistä upeista haukoista, niistä päivistä kun taivas on kirkkaan sininen, illoista jotka eivät tunnu tuskaisen kuumilta vaan kylpyvedenlämpöisiltä. Paljon on hyvää elämässämme täällä. 



10 kommenttia:

  1. Itse en ole selvasti kovin luontaisesti aiti, joka lahtee mukaan pussijuoksukisaan tai vetaa tarharyhmalle tunnin. Olen vakisin joutunut taalla kaikenlaiseen mukaan, joka on aluksi tuntunut suoraan sanottuna vastenmieliselta mutta lahes aina kaikki on mennyt hyvin ja olen jopa nauttinut useimmiten. Tuleehan niissa tilanteissa vahan itsensa voittamisenkin tunne, hei tein tallaista mita en olisi ikina kuvitellut tekevani!

    Meilla on taalla lamminta paivisin mutta ei viela mikaan kuuma, +23-25 ja talla viikolla on sadellut. Illat ja yöt on viela mukavan viileita. Me lomaillaan Suomessa heinakuussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä mies on usein se joka vanhempien edustajana osallistuu jos johonkin narunvetoon tai juoksukilpailuun. Jalkapallosta mies ei vaan yhtään välitä ja minä sitten uhrauduin - ja kylläpä oli kivaa! Isille peli tuntui olevan jonkinlainen näytön paikka mutta suurin osa äideistä tuntui ihan vain nauttivan kivasta yhteisestä ajasta lasten kanssa niin kuin minäkin. Suunnitelmissa on syksyllä järjestää lasten ja vanhempien välinen matsi kerran kuussa ja minä olen ihan innoissani! :)

      Jalkapallo siis kyllä luonnistui ja ihan mielelläni kävin esimerkiksi puhumassa vanhemman tyttären luokalle suomen kielestä joku kuukausi sitten, mutta sellaisesta vähän väenvängällä tekemisestä en yhtään tykkää. Olen huomannut, että olen kaikin puolin parempi äiti silloin kun teen sellaisia juttuja jotka tulee luonnostaan ja on kivoja ja mielekkäitä ei vain lapsille vaan myös minulle itselleni. Paljon on onneksi sellaista yhteistä tekemistä lasten kanssa mistä aidosti nautin ja panostan sitten siihen kaikkeen ja yritän välttää muuta. Vaikka totta tuokin, että toisinaan sitä pääsee yllättämään itsensä iloisesti kun lähtee reippaasti omalta mukavuusalueelta pois.

      Kiva, että teilläkin on Suomi suuntana kesän mittaan! En meinaa uskoa todeksi, että pitkään odotettu ja suunniteltu loma on kohta edessä. Tosi huonosti saan tavallisesti lomilla blogia päivitettyä mutta nyt tekisi kyllä mieli yrittää koska meillä on niin kivoja suunnitelmia loman varalle: laiva- ja junareissuja, joulupukki ja mitä lie kaikkea muuta. Puhumattakaan Italianviikosta johon näillä näkymin mahtuu aikaa niin kesäisillä Alpeilla kuin ihanassa Torinossakin. Ihan mahtavaa, että on vihdoin kesä! Toivotaan teille sopivan lämpöistä muttei liian kuumaa säätä, ja lisää viileitä öitä.

      Poista
  2. Taaperokerhoja yms on sattunut monenlaisia toiset mieleisempiä kuin toiset, parhaimmillaan just tilaisuuksia tavata muita lapsia ja aikuisia. Yhteisleikit on kyllä hankalia mulle myös ja voisin kuvitella että jalkapalloilukin,vaikka saatan kyllä asiaan liittyen hyräillä jotain Champions Leaguen tunnusmusiikkia tai joitain muita pöhköjä random-sävelmiä :) Tuo hiekka näyttää tutulta, täällä se on ihan saman näköistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa Saharaa taitaa löytyä niin teidän kuin meidänkin pihalta tosiaan :) Hiekkamyrskyjen hyviä puolia on minusta nuo kauniit hiekkakuviot pihalla! Joskus olen ihan nähnyt kuinka tuuli pyörittää hiekan ympyräksi. Sitä on kiehtovaa katsella.

      Tykkään yhteislaulusta kovasti mutta toisaalta pidän aika harvoista perinteisistä lastenlauluista. Eikä minulta tule oikein luonnostaan sellainen tanssita vauvaa -meno, vaikka itsekseni olen kyllä kotona aina vauvojeni kanssa aika paljonkin tanssinut. Voi olla, että omemmassa seurassa onnistuisi nuo yhteisleikitkin multa paremmin? Taaperoryhmäläisistä on osasta kehittynyt ihan oikeita ystäviä (joista taas ikävä kyllä yksi nyt lähtee, uuden sohvaryhmämme entinen omistaja), mutta osan kanssa en tule ainakaan vielä ihan yhtä hyvin juttuun. Alkavalla viikolla nähdään nyt viimeistä kertaa pitkään aikaan - saapa nähdä minkälaisella kokoonpanolla syksyllä tavataan, ketkä kaikki ovat edelleen täällä, keitä uusia joukkoon liittyy.

      Poista
  3. Minä rakastan kaikkia ohjattuja leikkejä - onneksi tyttöni on samanlainen. Perheen isä ja poika vetäytyvät mieluusti taka-alalle. Olen tosi innoissani siitä, että Etelä-Ranskaankin puuhataan Suomi-koulua ja mahdollisesti muskaria juuri pikkuisille. Olen juuri nyt Suomessa ja maa näyttää tosiaan ihanimmat puolensa: kevätaurinkoa, kaupunkitapahtumia, iloisia ihmisiä, julkisia kulkuneuvoja, jotka ovat ajoissa. Tällaisina hetkinä tänne on kamala kaipuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin vuosia sitten Brysselissä apuopettajan ominaisuudessa jonkun aikaa mukana Suomi-koulun toiminnassa. Ihan kivaahan se oli, ja varmaankin pyrkisin lapsia Suomi-kouluun viemään jos sellainen täällä olisi, mutta aika huono ylipäänsä olen sellaisissa asioissa joissa oletusarvo on jonkinlainen yhteenkuuluvuus satunnaisen ihmisporukan kanssa. Olen kai vähän tällainen oman tieni kulkija :) Vähän oikeastaan hämmästyinkin siitä kuinka paljon innostuin kun luulin Khartumista löytyvän jonkinlaisen muskarin!

      Lapset ja minä saamme nauttia Suomen kesästä kokonaiset kaksi kuukautta - viikon verran käymme ihailemassa Italiaa. Se on pitkä aika olla poissa täältä Khartumin kodista, mutta toisaalta on kyllä hienoa saada viettää kunnolla aikaa Suomessa.

      Poista
  4. Ihania tuokiokuvia ja paljon hyvää tunnelmaa tässä tekstissä. Toivottavasti teillä on ihana kesä Suomessa. Kirjoitathan meille myös sieltä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Aikeissa on kyllä kirjoitella Suomestakin, mutta saapa nähdä miten siinä käy... Jotenkin lomilla tuntuu olevan hankalampi löytää sopivia hetkiä kirjoittamiseen!

      Poista
  5. Huhhuh, mikä kuumuus!! Mukavaa Suomen lomaa teille sinne kylmyyteen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Edessä on kyllä tosiaan aikamoinen olosuhteiden muutos: suuntaamme loman alkupuolella Pohjois-Suomeen missä on kuulemma edessä kylmänpuoleisia päiviä. Ihmettelen juuri minkälaisen kokoelman vaatteita pakata täältä mukaan!

      Poista

Kiitos kommentistasi!