sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Uusi normaali

Koko päivän kestävistä toistuvista sähkökatkoista on vähitellen tullut uusi todellisuutemme. Joissain kaupunginosissa sähköt ovat poikki päivittäin, meillä sentään toistaiseksi vain suurinpiirtein joka toinen päivä. Keskiviikkona sähkökatko kesti melkein kymmenen tuntia, eilen kolmisen tuntia, ja tänään sähköt katkesivat vähän ennen kello seitsemää aamulla ja katkon odotetaan kestävän iltaan asti. 

Sähköä säännöstellään koska sitä ei tällä hetkellä ole riittävästi koko maan tarpeiksi. Sudanissa sähköä tuotetaan pääasiassa vesivoimalla. Tässä vaiheessa vuotta, kun edellisistä sateista on jo kuukausikaupalla aikaa, ei patoihin riitä tarpeeksi vettä. Toisaalta sähköntarve on myös tässä vaiheessa vuotta suurimmillaan. Kun ulkolämpötila päivittäin nousee yli 40 asteen ovat ilmastointilaitteet ja tuulettimet kovassa käytössä.

Meillä on onneksi oma sähköntuottajamme; portin edessä valtava generaattori joka periaatteessa tuottaa riittävästi energiaa koko talon tarpeiksi. Ikävä kyllä generaattorimme toimii vähän niin ja näin. Eilen ei ollenkaan, ja keskiviikkona ja tänään vasta sen jälkeen kun sitä oli vähän käsitelty. Monta päivää olemme odotelleet generaattoriteknikkoa tarkistamaan mikä laitetta oikein vaivaa, mutta vielä häntä ei ole näkynyt.

Sähkökatkoihin olemme jo tottuneet Jamaikalla ja Belizessä. Jamaikalla meillä ei alkuun ollut generaattoria lainkaan. Sähköt katkesivat silloin tällöin, mutta pärjäsimme jotenkin ilman generaattoriakin. Ensimmäisenä vuonna Jamaikalla suuri hurrikaani pyyhkäisi yli Kingstonin ja sähköt olivat sen jälkeen poikki monta päivää. Meillä oli onneksi kaasuhella joten saatoimme sentään laittaa ruokaa. Iltaisin lueskelimme otsalamppujen valossa siihen asti, että annoimme periksi pimeydelle ja kävimme suosiolla nukkumaan. 

Belizessä meillä oli generaattori melko lailla alusta asti, mutta siellä sähkökatkot olivat satunnaisia ja lyhyitä. Belizen nykyinen pääkaupunki Belmopan on tarkoituksella perustettu sisämaahan, suojaan hurrikaaneilta. Yksi hurrikaani jaksoi silti Belmopaniinkin asti silloin kun siellä asuimme, mutta muistaakseni sähköt eivät olleet sen jälkeen kovin pitkään poikki. Ilman generaattoriakin olisi Belmopanissa pärjännyt, mutta tottahan se teki elämästä helpompaa. 

Khartumin tilanne oli heti alusta asti jotain ihan muuta. Alkuun asuimme täällä väliaikaisessa asumuksessa kerrostalossa, jossa ei ollut generaattoria. Ensimmäisten viikkojen aikana sähköt katkeilivat viikottain, välillä useammankin kerran viikossa. Toistuvat sähkökatkot tekivät alkuajoista sitäkin vaikeampia. Oli pysyteltävä reippaana lasten vuoksi, vaikka ilta pimeni ja sähköt olivat aina vain katki. Oli tuskaista yrittää käydä nukkumaan 40 asteen helteessä ilman ilmastointia. 

Täällä omassa talossamme meillä oli alusta asti generaattori. Se oli suuri helpotus. Sähkökatkot eivät enää automaattisesti tuoneet ahdistusta ja hikeä pintaan, vaan kestivät vain muutaman hetken, sen verran mitä generaattorilta kesti hyrähtää portin edessä käyntiin. 

Mutta jossain vaiheessa generaattori alkoi takkuilla. Useamman kerran viime vuonna pahan paikan tullen olin yksin Khartumissa, mies työmatkalla milloin missäkin. Sähköt katkesivat ja generaattori seisoikin hiljaa. Toisinaan laite yritti yrittämistään käynnistyä muttei onnistunut. Vartijat soittivat kerta toisensa jälkeen toimistoon mutta kukaan ei tullut avuksi. En tiennyt mitä tehdä. Iltapäivän pitkinä kuumina hiljaisina sähköttöminä tunteina minusta monesti tuntui vahvasti siltä, ettei minusta ole elämään näissä oloissa. Sähkökatkot ja arvaamaton generaattori tuntuivat henkilökohtaisilta iskuilta. 

Viime keskiviikkona sähkökatko alkoi kello 7.15. Tiesin odottaa, että sähköt katkeisivat mutta katko alkoi aikaisemmin kuin koskaan ennen ja pääsi yllättämään minut. Odotin, että generaattori lähtisi käyntiin - ilmastointi kilahtaisi takaisin päälle ja tuuletin saisi taas voimaa lähteä pyörimään - mutta ei, mitään ei tapahtunut. Mies kääntyi työmatkaltaan takaisin katsomaan saisiko hän generaattorin käyntiin. Ei onnistunut. Autonkuljettaja heitti miehen töihin ja soitti sitten puolestani generaattoriteknikolle. Tämä sanoi ehtivänsä paikalle puolenpäivän paikkeilla. Kello kahdeksalta oli jo hyvin kuuma ja neljän tunnin odotus tuntui epätoivoiselta ajatukselta. Ei ollut mitään takeita siitäkään, että teknikko taatusti saisi generaattorin toimimaan sitten kun vihdoin ehtisi paikalle. Oli mahdollista, että meidän täytyisi selvitä koko pitkä päivä ilman sähköä.

Minulla oli vaikeuksia pysyä rauhallisena, sydämeni pamppaili ja oli vaikea hengittää. Muistot ensimmäiseltä vuodelta tulvivat mieleen: uuden alun sekavuus, surkeus ja epävarmuus; ikävä Belizeä, Suomea ja kaikkea muuta tuttua kohtaan. Samaan aikaan huolehdin tässä hetkessä kuinka ihmeessä saisin pidettyä koirat riittävän viileinä läpi iltapäivän kuumien tuntien ilman ilmastointia. Miten taaperoparka pärjäisi kun talon sisälämpötila vähitellen nousisi vastaamaan ulkoilman lämpöä. Miten minä itse joka jo ihan ilmastoinninkin kanssa päivittäin kamppailen kuumuuden kanssa.

Puoli kymmenen maissa keskiviikkoaamuna toimiston apumies ehti talolle. Generaattoriteknikko oli kertonut hänelle miten koittaa generaattoria korjata ja onneksi temppu toimi: generaattori hyrähti käyntiin, ilmastointi kilahti päälle ja tuuletin pyörähti liikkeelle. Vähitellen ilmastoinnin viileydessä rauhoituin. 

Sähkökatkossa itsessään ei minusta ole mitään niin kovin kamalaa, mutta tuntuu kamalalta joutua vastakkain tämän armottoman helteen kanssa ilman ilmastoinnin tai edes tuulettimien antamaa suojaa. Oli myös pysäyttävää huomata, että vaikka tunnen olevani nykyisin täällä vahvoilla, niin vain ihan heti pinnan alla näyttää kytevän epävarmuus ja levottomuus.

Viikonloppuna mieleni täytti kuitenkin levottomuuden sijaan vähän kerrallaan suuri kiitollisuus. Kaikki Khartumissa ovat tässä samassa pulassa, mutta meillä on sentään asiat verrattain hyvin: meillä on melko usein sähköä ja edes ajoittain lisäksi käytössä generaattorikin. Viime vuonna tunsin itseni olosuhteiden uhriksi, mutta tänä vuonna ymmärrän entistä paremmin kuinka kaikin puolin onnekas olenkaan. On hyväksyttävä nämä nykyiset olosuhteet ja elettävä niitten puitteissa parhaamme mukaan. 

Ja tapahtui täällä mitä hyvänsä, minulla on tukenani ja seuranani tämä ihana perhe; yhdessä ja erikseen ihania tyyppejä kaikki tyynni. Olin hiljaisen ylpeä kun tänä aamuna lapset jatkoivat kaikessa rauhassa aamiaistaan siitä huolimatta, että sähköt kesken kaiken katkesivat. Perheen pieninkin vain jatkoi murojensa lusikoimista hämärässä. Jonkun ajan päästä vanhempi tytär huomautti rauhallisesti, että oli vähän kuuma. Poika totesi, että tämähän nyt on ihan normaalia. Sillä asenteella yritän minäkin lähteä tähän päivään. 

18 kommenttia:

  1. Teillä on loistava asenne arkenne haasteisiin, koko perheellä. Kuinka paikalliset pärjäävät? Kaikilla ei kai ollenkaan ole mahdollisuutta ilmastointiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sähkökatkojen kanssa ei auta kuin tulla sinuiksi nyt viimeistään kun niitä on ihan koko ajan, joten siltä osin alkavat asenteet olla kohdillaan, mutta kyllä meillä änistään liian paljon ihan turhastakin... Eilen yksi lapsista suuttui muun muassa siitä, ettei ehtinyt automatkalla lukea lukuläksyänsä, ja minua harmitti esimerkiksi se kun ilta eläinlääkärireissun vuoksi venyi turhan pitkäksi. Toisaalta olemme kyllä koko porukka yhtä liikuttavan kiitollisia toinen toisistamme.

      Kovia ovat nämä kuumat kuukaudet monille täällä ihan ilman sähkökatkojakin. Täällä ei kaikilla alunperinkään ole sähköä, eikä tosiaan sähköllisissäkään talouksissa todellakaan kaikissa ilmastointia. Ja monesta paremmastakin asumuksesta puuttuu toisaalta generaattori. Yhden tytön paikallisen luokkakaverin äiti päivitteli juuri sitä, ettei heidän kerrostaloasuntoonsa ole lupaa hankkia generaattoria, ja heilläpäin kaupunkia olivat sähköt poikki viime viikolla joka arkipäivä.

      Kaikki toivovat hartaasti, että kun Ramadan ensi kuussa alkaa sähköt toimisivat nykyistä paremmin. Kovaa on paastota koko päivä hirveässä kuumuudessa jos sähköt eivät toimi.

      Poista
    2. Heippa, mietin tässä itsekseni että kun rakentavat siellä Etiopian puolella Niilin varrelle patoa, että tuleeko Sudan saamaan sähköä sieltäpäin. Vaan pelkäävät Sudanin puolella että jos pato murtuu niin koko Khartoum hukkuu veden alle! Hui !

      Poista
    3. Olen käsittänyt, että sieltäpäin pitäisi tulla tosiaan tännekin asti sähköä kunhan pato valmistuu. Tuskin ovat niin huonosti patoa suunnitelleet, että se ylipäänsä murtuisi tai ainakaan onnistuisi murtuessaan Khartumia peittämään alleen! Tuon padon suurin ongelma vaikuttaisi minusta olevan ennemminkin se, että se käsittääkseni valmistuu vasta useamman vuoden päästä eikä siis ihan heti tule auttamaan täkäläisiä sähköntuotanto-ongelmia.

      Poista
  2. Vasta sähkökatkoksien aikaan tajuaa millaista luksusta on elää paikassa, jossa sähköä tulee jatkuvasti pistorasiasta! Itse muutin pari kuukautta sitten töiden puolesta Intiaan ja myös täällä sähkökatkokset ovat osana päivittäistä todellisuutta. En tiedä ovatko nämä suunniteltuja vai tulevatko ne ihan satunnaisesti. Tähän saakka sekä asunnollani että työmaalla generaattorit ovat hurahtaneet heti päälle katkoksen tullen, joten niiden kanssa on pystynyt elää. Täällä tosin ei ihan liikuta Khartumin asteissa. Vaikka päivisin lämpötila onkin lähempänä 40:ntä astetta, niin onneksi öisin lämpö laskee alle kolmenkymmenen.

    Mielenkiintoa arkeen tuo se huomio, että sähköä ei riitä jokaiseen paikkaan asunnossani, kun se tulee generaattorin tuottamana. Kattotuulettimet toimivat, mutta ilmastointi menee päälle vasta kun katkos on ohi. Lisäksi pistorasioista tulee virtaa vain jääkaappiin sekä yhteen pistorasiaan makuuhuoneessa. Oli jotenkin huvittavaa, kun kerran yritin paahtaa leipää ja keittiöön ei tullut sähköä. Ei muuta kuin makkarin puolelle leivänpaahtimen kanssa. Ja tosiaan tuo pistorasia on valokatkaisijoiden yhteydessä, eli ei mitenkään kätevällä korkeudella! Siinä sitten aamu alkoi tuijottamalla makuuhuoneen seinää samalla kun pitelin leivänpaahdinta kuin kukkaa kämmenellä ja odotteli leipien paahtumista :D

    Ja samoin kuin siellä, hyvää perspektiiviä tilanteeseen saa katsomalla yleistilannetta täällä kaupungissa. Ei ole mitenkään tavallista, että joka paikassa olisi omat generaattorit! Monesti näkee ihmisiä pimeissä asunnoissa ja myös kaupoissa tehdään ostoksia taskulamppujen valossa. Itse olin kerran kahvilla, kun sähköt katkesivat. Siinä kohtaa tosin vain nauratti, kun kahvin loppuun juominen pilkkopimeydessä tuntui lähinnä absurdilta.

    Ei muuta kuin oikein paljon tsemppiä teille sinne kuumuuteen! Ihailtavaa lukea koko perheen asennetta tuohon todellisuuteen, vaikka joskus mieleen hiipiikin myös aiemmat hankalat tilanteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaista generaattoria toivoisin oikeastaan meillekin joka tuottaisi sähköä vähän säntillisemmin, riittävästi vaan ei liikaa. Meillä generaattori tuottaa tasaisen määrän sähköä koko talon tarpeiksi riippumatta kulutuksesta, joten hyvinkin paljon menee aika hukkaan koska käytämme sähköä ajatuksella - meillä ei valoja tai ilmastointia pidetä päällä huoneissa missä ei oleskella ja niin edelleen. Vaikka onhan siinäkin tosiaan haasteensa kun osa pistokkeista toimii ja osa ei. Voin hyvin kuvitella tuon tilanteen missä leivänpaahtimelle löytyy pistorasia makuuhuoneesta :)

      Täällä kaikilla isommilla kaupoilla näyttää olevan generaattorit enkä ole siis joutunut vielä käymään pimeässä ostoksilla. Voi olla, että se tulee täälläkin vielä tosin kohdalle, jos dieselistä tulee jossain vaiheessa pulaa. Sehän on se seuraava haaste, että millä saadaan kaupungin (ja koko maan) kaikki generaattorit pidettyä käynnissä kun sähkökatkoja on niinkin usein.

      Kiitos kommentista! Ja tsemppiä myös sinne sikäläisen arjen haasteisiin!

      Poista
  3. Arjen sankaruutta isoveljeltä. Nämä kuvaukset vie minut niin takaisin Mombasaan, jossa sähkökatkot olivat ihan tavallista arkea. Välillä kausi, kun sähköt olivat poikki päiviä putkeen ja välillä taas tiettyinä päivinä tiettyihin kellonaikoihin. Meidän genu oli usein rikki ja se ei riittänyt kuin tuulettimiin ja jääkaappiin. Raskaana ollessa vietin välillä kokonaisia päiviä samassa kahvilassa ja kaupassa, joissa generaattorit pauhasivat. Kuumuus on todella vaikea sietää, varsinkin yöllä. Moskiittojen takia oli myös pakko olla sängyssä verkon alla eikä esim. kivilattialla joka tuntui vilpoiselta. Panamassa on niin paljon helpompaa kestää kuumuus, koska kaikkialla on ilmastointi ja sähkökatkot ovat harvinaisia. Tsemppiä! Paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esikoinen on parhaimmillaan aikamoinen arjen sankari, ja siskonsa kyllä myös! He tietävät kyllä totta kai toisenlaisestakin todellisuudesta missä sähköt pysyvät päällä, mutta toisaalta tämä on heidän arkipäiväänsä. Olin koululla joku aika sitten ala-asteen aamunavauksessa kun kesken kahden tytön lauluesityksen sähköt katkesivat. Olin vaikutettu siitä kuinka kukaan ala-asteikäisistä kymmenistä lapsista ei reagoinut katkoon millään tavalla - se oli kaikille heille tavallista elämää.

      Yhtäältä toivoisin näitä säännösteltyjä katkoja öiksi jolloin on sentään alle 40 astetta lämmintä, mutta toisaalta on kyllä tosiaan ihan kamalaa kun sähköt ovat poikki öisin - melko mahdotonta on nukahtaa kovin kuumissaan! Katkot ovat toistaiseksi ajoittuneet päiviin, ja viimeistään kuuden jälkeen illalla ovat tähän mennessä aina palanneet. Toivotaan etteivät tästä enää veny tämän pitemmälle iltaan ja yöhön! Ja ennen kaikkea omalla kohdallamme toivon tietysti hyvää terveyttä ja pitkää ikää generaattorillemme joka tekee sähkökatkoista helppoja kestää.

      Kiitos tsempeistä! Tänään on taas ihan hyvä päivä kun sähköä tulee ihan valtion verkosta. Generaattoria ei kuitenkaan ole vieläkään korjattu, eli mielenkiinnolla odottelemme huomista ja todennäköistä seuraavaa koko päivän kestävää katkoa. Päivä kerrallaan...

      Poista
  4. Meilla ei ole tassa talossa generaattoria, vaan invertteri. Ekassa Ugandan talossa oli valtava generaattori, joka kylla piti meidan sahkoissa hyvin, mutta jonka porina oli ihan sietamatonta. Taalla kun ei ol niin kuuma, etteiko ilman ilmastointia parjaisi, joten invertteri on tosi hyva vaihtoehto. Tsoin siina kohtaa, kun sahkokatkot kestavat yli 8 tuntia, ei invertteristakaan ole paljon iloa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä generaattori on paikalliseen tapaan portin ulkopuolella, niin kaukana talosta, ettei ikkunaakaan avaamalla aina ole selvää onko generaattori päällä vai ei. Se on kyllä kätevää - Jamaikalla ja Belizessä ei mitenkään voinut olla huomaamatta kun generaattori oli päällä, pitivät tosiaan niin kamalaa ääntä!

      Meillä tällä hetkellä sähkökatkot kestävät kerrallansa useinkin yli kahdeksan tuntia, eli siinä mielessä tuollainen valtava kaikenkattava generaattori on hyvä olemassa. Mutta harmittaa kyllä turha sähköntuotanto, ihan ylipäänsä mutta myös ihan jo siksi, että mietityttää se kuinka kauan meidän onnistuu saada riittävästi dieseliä generaattoria pyörittämään kun koko kaupungin generaattorit ovat tällä hetkellä niin kovassa käytössä. Tekisi mieli säästellä tärkeää raaka-ainetta!

      Poista
  5. Hankalaa toi jatkuva sähköjen katkeaminen. Miten suunnitella päivän ohjelmaa, esim. pyykinpesua, jos sähköt katkeilee vähän väliä. Kun luin postaustasi, aloin miettiä, että eikö siellä Sudanissa kannattaisi siirtyä aurinkoenergiaan? Tietysti aurinkovoimaloidenkin rakentaminen on kallista. Onnistuisiko kotiinne asentaa aurinkovoimaloita, joiden sähköä voisi käyttää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinkoenergia tulee täällä itse kullekin mieleen kun aurinkoa riittää aika lailla joka päivälle mutta sähköä sen sijaan ei! Aurinkovoima on tosiaankin kuitenkin kallista ja paneeleita pitää vissiinkin uusia melko usein. Koko maan sähköongelmiin siitä valitettavasti tuskin on ratkaisuksi. Mutta jokunen päivä sitten totesin miehelle, että jos asuttaisiin täällä pysyvästi laitettaisiin kyllä aurinkopaneelit katolle - mies sanoi miettineensä sitä ihan tähänkin elämäntilanteeseen, että voipa meille vielä tullakin varasähköksi aurinkovoima.

      Sähkökatkoja on nykyisellään tasaisesti joka toinen päivä eli sinänsä ne eivät onneksi toistaiseksi ainakaan tule mitenkään yllättäen. Viikon ohjelmaa tulee suunniteltua sähkökatkojen mukaan (heti kun sunnuntaiaamuna selviää ovatko sähköt tällä viikolla meillä poikki su, ti ja to vai ma ja ke). Ja toisaalta silloin kun generaattori toimii voimme esimerkiksi pestä pyykkiä ihan normaalisti. Valtava generaattori tuottaa tosiaan tarpeeksi sähköä koko kolmen kerroksen käyttöön.

      Silloin kun sähköt ovat katki eikä generaattori pelaa on kyllä hankalaa. Ei voi esimerkiksi keittää kahvia! Olenkin viisaana alkanut laittaa kahvia yli tarpeen ja varata siitä seuraavaksi aamuksi varalle jääkaappiin odottamaan jääkahviainekset - parempi kuin ei mitään! :)

      Poista
  6. Mitne hyvin taas kuvailetkaan, "sähkökatkot ja arvaamaton generaattori tuntuivat henkilökohtaisilta iskuilta" - niinhän ne tuntuvat, minullakin, kun olen viimeiset kuukaudet kummastellut samoja asioita. Kovin helposti sitä unohtaa jalot aikeensa pysyä tyynenä ja huomaa epätoivon ja tuskan vain piilevän ihan pinnan alla, kun on kuuma, ruokaa ei voi laittaa eikä vessaakaan vetää. Minä olen nyt niin onnellinen siitä generaattorista, että välillä jo ihan hävettää. Kun ei sitä monilla ole! Ja monilla ei ole vettä eikä sähköä noin yleisesti ottaen näinkään paljon, joten oma valitukseni on minusta itsestänikin tuntunut ajoittain ristiriitaiselta - mutta ymmärrät mitä tarkoitan. Aurinkoenergiasta, olen pohtinut paljon samaa täällä Mosambikissa, aurinkoahan riittäisi. Kysyin kerran eräältä naiselta, joka rakennutti itselleen lomataloa rannikolle 500 km:n päähän Maputosta, miksi aurinkopaneeleja käytetään niin vähän. (Hän oli aikeissa laittaa omaan taloonsa aurinkopaneelit.) Ilmeisesti se olisi kovin kallis investointi, rahasta ymmärtääkseni kyse: paneelit ovat kalliit hankkia ja ylläpitää. Toinen ongelma liittyy siihen että energian varastointi on aurinkopaneelisysteemissä jotenkin hankalampaa (mikäli ymmärsin oikein). En ihan tarkkaan muista kaikkea mitä hän sanoi, muuttujia oli sen verran monta. Sen verran kuitenkin tajusin, että vielä on monta estettä aurinkoenergian ja Afrikan laajan liiton tiellä, vaikka se tosiaan kuulostaa teoriassa ihanteelliselta. Toivottavasti paneelit kuitenkin yleistyvät vähitellen. Täällä näin ilokseni yhden saksalaisten asuttaman talon katolla aurinkopaneelit, saksalaiset ovat tietysti ajatelleet energiakysymyksiä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen saanut varsinkin viimeisen puolen vuoden aikana sellaisen annoksen perspektiiviä, etten taida koskaan enää oikein hyvällä omallatunnolla voida napista mistään elämän ja kuoleman kysymyksiä pienemmästä - varmasti siis edelleenkin napisen mutta omatunto tästä eteenpäin taitaa aina kolkuttaa kovaa. Alkuun olin täällä olosuhteiden uhri ja näin jälkeenpäin oma asenteeni nolottaa hirveästi. Koska mikäpä uhri minä olen - jos tilanne menee oikein pahaksi minun ei tarvitse muuta kuin lähestulkoon kopauttaa kantojani yhteen ja lausua "koti on paras paikka maailmassa" ja olen hetkessä jossain muualla, missä ilmanala on sopiva ja sähköt pelaavat. Useimmilla paikallisilla ja epäonnisemmilla ulkomaalaisilla ei samanlaista valinnanvapautta todellakaan ole. Mutta niinhän se on, että vaikka miten haluaisi pysyä rauhallisena ja ymmärtäisi oman hyvän tilanteensa, tietynlaiset arjen haasteet silti helposti vetävät pinnan alle.

      Minäkin olen ymmärtänyt, että aurinkoenergia on lopulta aika kallis vaihtoehto. Vesivoima puolestaan on kai melko halpaa ylläpitää, mutta tuntuu kyllä aika hullulta ratkaisulta aavikkomaan energiantuotantoon... Saapa nähdä saadaanko me vielä katolle omat aurinkopaneelit!

      Poista
  7. Ihailtava asenne, koko teidän perheellä! Meinasi liikutuksen itku tulla, kun kuvasit lasten aamiaishetkeä <3 Lapset, pienet zen-mestarit.

    Ja tuo olosuhteiden uhri -asenne on varmasti tuttu kaikille jossain vaiheessa elämää, varsinkin muutosten kourissa. Mä en jaksa enää edes häpeillä sitä, tulkitsen, että se on juuri opettanut. Kun kyllästyy omaan uhriuteensa, ihminen oppii valtavasti. Toisiin vertailukaan ei auta, ei hyvässä eikä pahassa. Mutta kiitollisuus siitä mitä on, vertailematta ja suoraan sydämestä, se kannattelee pitkälle.

    Viilentäviä tuulahduksia sateisesta (jo 5 päivää!) Espanjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kai se tosiaan on, että ne hetket kun päättää olla jotain muuta kuin oman elämänsä uhri ovat usein niitä suurten muutosten ja kasvun hetkiä, oli sitten kyse olosuhteista tai ihmissuhteista tai ihan mistä hyvänsä. Mutta onkohan uhriutuminen sisäisen kasvun edellytys vai voisiko ilman sitäkin oppia itsestään ja elämästä? Haluaisin mielelläni oppia käymään siirtymävaiheesta ja haasteesta toiseen vähän jalommin ja ilman uhriutumista...

      Paljon olen viime aikoina pyöritellyt mielessäni sitä ajatusta, että kaikkien murheet ovat sinänsä yhtä tärkeitä ja arvokkaita eikä vertailu kannata - ennen ajattelin hyvinkin vahvasti niin, mutta nykyään en enää niinkään. Omat tunteet ovat mitä ovat ja ne täytyy osata ja uskaltaa kohdata, että pääsisi liikkumaan eteenpäin. Mutta minulle itselleni on huonolla hetkellä hyvä ja tärkeä muistutus se, etteivät tämänhetkiset ongelmani lopulta useinkaan ole kovin kummoisia. Perspektiivi tuo minulle mielenrauhaa ja toimii itselläni kiitollisuuden suurennuslasina - vertaamalla omaa tilannettani muihin näen omat olosuhteeni tarkemmin ja ymmärrän miten paljosta voinkaan iloita ja olla kiitollinen.

      Hassua ja mieltäylentävää tuossa sähköttömässä aamuhetkessä oli muuten osin juuri se kuinka rauhallinen se olikaan! Kouluaamut ovat nimittäin meillä usein kaikkea muuta kuin zen-henkisiä :)

      Poista
  8. Kylla noissa olosuhteissa kysytaan pitkaa pinnaa ja sopeutumista koko perheelta. Lapset ovat onneksi niin sopeutuvaisia ja jotenkin fiksuja tallaisissa tiukoissakin tilanteissa, aikuisena tulee joskus ihan pönttö olo kun itse kiehuu ja hilluu, sitten lapsi lohkaisee jotain hyvin jarkevaa. Pitkat sahkökatkokset ovat aina hieman pelottavia, viimeinen vuorokauden pituinen jai minulle taalla mieleen pari vuotta sitten. Kaikki olivat epatietoisia ja alkoi jo tuntumaan etta kyseessa on jotain isompaa kuin pelkka normaali katkos. Arjessa sita ei huomaakaan miten riippuvainen on sahkösta ja sen mukana tuomista helpotuksista. Tsemppia ja toivotaan generaattorin toimivan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kaikilla aika lyhyt pinna... Mutta jonkinlaista pitkäjänteisyyttä tai kestävyyttä kai tässä koetellaan ja kasvatetaan itse kukin. Lapsille tämä on kaikki niin tuttua ja itsestäänselvää, etteivät he oikein ymmärräkään kuinka sopeutuvaisia ja joustavia lopulta ovatkaan!

      Täällä sähkökatkot ovat sen verran odotettavissa, etteivät oikeastaan pelota vaan ennen kaikkea harmittavat. Tällä viikolla on selvinnyt, ettei edes sähkökatkojen varaan voi luottaa - sunnuntaina ja tiistaina oli meiltä sähköt poikki koko päivän, mutta loppuviikolle odotettuja katkoja ei sitten tullutkaan. Toisaalta miehen toimiston kaupunginosa sai tällä viikolla vihdoin osansa sähkökatkoista - tähän asti he ovat niiltä säästyneet. Nyt en yhtään tiedä mitä odottaa ensi viikolle... Onneksi generaattori tiistaina lähti toimimaan ihan normaalisti eli nyt sopii toivoa sen toimivan tarpeen mukaan myös tulevalla viikolla.

      Poista

Kiitos kommentistasi!