sunnuntai 7. elokuuta 2016

Paluutunnelmia

Palasimme Khartumiin perjantaina. Juuri nyt kun lomasta on vain muutama päivä on vielä kirkkaana mielessä se millaista oli viettää kaksi kiireetöntä ja kaunista kuukautta Suomessa. Oli suuri onni voida liikkua vapaasti, nähdä perhettä ja ystäviä, syödä mitä milloinkin halusimme, kuulla sateen ropisevan vasten ikkunaa. 

Tuntuu melkein ylivoimaisen raskaalta käynnistää taas kerran täkäläistä arkea. Kaikki täällä on niin paljon työläämpää kuin Suomessa. Kesän kynnyksellä tuntui yhtä aikaa hyvältä ja vaikealta lähteä lomalle koska tiesin odottaa näitä paluunjälkeisiä alakuloisia tunnelmia. On raskasta kulkea näin erilaisten todellisuuksien väliä. Täkäläisiin haasteisiin tottuu kyllä vähän kerrallaan enkä lopulta oikein aina muistakaan mitä kaikkea ilman täällä elämme, mutta ensimmäiset päivät ja viikot paluun jälkeen ovat aina hankalia.

Tänään on tämän syksyn ensimmäinen arkipäivä. Nousin puoli seitsemältä päästämään koirat ulos ja antamaan niille ruokaa. Mieskin olisi sen toki voinut tehdä ennen kuin lähti töihin mutta ajattelin, että minun on parasta yrittää saada arjen rytmistä kiinni ennen kuin lasten koulu viikon päästä alkaa. Kouluaamuina herätys on kuudelta, sillä koulubussi tulee jo heti seitsemän jälkeen noutamaan lapset kouluun. Ja kun koirat tottuvat nousemaan viikolla kuudelta ne eivät viikonloppuisinkaan malta aamulla nukkua kovin pitkään. Niinpä päivät alkavat täällä hyvin varhain oli sitten arki tai pyhä.

Nukuin Suomessa lomalla pääasiassa erinomaisesti. Yöt olivat siellä riittävän viileitä eivätkä hyttyset häirinneet niin kuin usein täällä. Kaksivuotiaamme nukkui hänkin Suomessa melko johdonmukaisesti läpi yön. Täällä Khartumissa olemme toisaalta molemmat taas heräilleet muutaman kerran yössä. Tyttönen herää janoisena etsimään vesipulloaan tai valittamaan hyttysenpuremasta. Minä heräilen hänen tai koirien ääniin tai ihan vain omia aikojani. 

Kun nukun huonosti ei ajatus hereillä kulje niin kuin pitäisi. Olen hidas ja pinnani on lyhyempi. Olisi tärkeä saada kunnolla nukutuksi jo siksikin koska päivisin täällä on sen verran paljon hommaa, monta palloa ilmassa samalla kertaa.

Täällä emme voi väsyneenä helpottaa arkea päättämällä lähteä ulos syömään ruuanlaiton sijaan; koko kaupungissa ei tietoni ja kokemukseni mukaan ole yhtään sellaista ravintolaa josta löytyisi taatusti gluteenitonta ruokaa. Joka päivä minun on siis kehiteltävä ja valmistettava useampi ateria. Ruuanlaitossakaan en voi vetää mutkia suoraksi koska täältä ei kaupoissa ole tarjolla juuri ollenkaan hyviä puolieineksiä, saati sitten gluteenittomia tuotteita. Ruoka on tehtävä alusta loppuun itse. Jos mielimme leipää sekin on itse leivottava, ja gluteenittomat jauhot täytyy pääasiassa kantaa mukana matkoilta sillä niitä täältä ei usein löydy. 

Ylipäänsä kauppojen tarjonta on täällä huomattavasti rajallisempaa kuin vaikkapa Suomessa. Kävimme eilen syksyn ensimmäisellä kauppareissulla. Lauantai ei ole oikein hyvä kauppapäivä: monet tuntuvat käyvät silloin koko viikon varoiksi ostoksilla, kaupoissa on tungosta niin sisällä kuin parkkipaikoillakin, eivätkä valikoimat tavallisesti ole senkään vertaa kattavat kuin arkena. Eilen löysin ostoskeskuksen ruokakaupan tomaattilaarista vain neljä hyvää tomaattia; loput olivat kaikki ylikypsiä tai muuten lyttääntyneitä. Onneksi kaupasta löytyi toisaalta ilokseni hyvännäköisiä lampaankyljyksiä. Niitä syödään tänään illalliseksi.

Kotona Suomessa minusta on usein suorastaan mukavaa siivota ja pestä pyykkiä kun käytössä on hyvät ja toimivat välineet ja pesuaineet ja kaikelle on oma paikkansa. Täällä arjen puuhat ovat toisaalta enemmänkin pakollinen paha. Haluan kuitenkin hoitaa kotia mahdollisimman paljon itse sillä minusta tuntuu, etten muuten ole oikein kunnolla kiinni elämässä. Mutta työlästä se on. 

Lomamme aikana yksi alakerran ikkunoista meni rikki. Eilen aamulla hiekkamyrsky ja ukkonen satoivat meille rikkinäisestä ikkunasta sisään hiekkaa ja vettä. Myrskyn laannuttua kuivasin lattiaa rätillä käsin ja ikävöin kunnollista moppia. Jostain syystä hyvää moppia ei tunnu täältä löytyvän ja kotiapulaisemme suosii lattioiden siivouksessa lattialuuttua. Moppi olisi kuitenkin ollut mutavellin siivoamiseen parempi väline.

Tiskejä ei täällä voi kätevästi laittaa tiskikoneeseen koska tiskikonetta ei ole. Niillä joilla täällä olisi varaa tiskikoneeseen on varaa palkata joku pesemään astiat ja siksi tiskikoneille ei juuri ole markkinarakoa. En muista sellaista täällä koskaan nähneeni myynnissä. Kotiapulaisen käsiä tai aikaa ei välitetä säästää koneilla. 

Viikolla kotiapulainen hoitaa meilläkin suurimmaksi osaksi tiskit mutta viikonloppuisin ne jäävät meidän hoidettavaksemme. Tiskeihin menee julmetusti aikaa viiden ihmisen ja kolmen koiran taloudessa. 

Kaikkein vaikeinta täkäläiseen arkeen palaamisessa on minulle kuitenkin yksinäisyys. Olen kahden kuluneen vuoden aikana täällä tutustunut paremmin viiteen ihmiseen joista kolme on jo ehtinyt muuttaa pois maasta. Kaksi joutui viime kouluvuoden aikana lähtemään vastoin tahtoaan ja yksi päätti vuosi sitten ettei palaa enää kesälomalta Khartumiin takaisin. Kaikkien kolmen kanssa ystävyys oli hyvällä alulla muttei kuitenkaan vielä ehtinyt syventyä oikein läheiseksi. Arvelen, etten täältä montaa läheistä ystävää tule koskaan löytämään. On vaikeaa rakentaa ystävyyssuhteita olosuhteissa joissa vaihtuvuus on näin nopeaa. 

Mutta tässä sitä nyt kuitenkin ollaan. Muutaman päivän päästä pyörähtää käyntiin kolmas vuotemme Khartumissa. Ensi sunnuntaina alkaa uusi kouluvuosi. Parhaimmillaan edessä on kaikenlaista uutta ja mukavaa. Ja pahimmillaankin ainakin tiedän mitä tulevalta vuodelta odottaa. 

14 kommenttia:

  1. Hei Kata, haluan lähettää isot tsemppiterveiset sinulle! En osaa edes kuvitella millaista arki todellisuudessa siellä teidän oloissa on. Ja todenpuhuakseni, en oikein edes halua kuvitella saati ymmärtää, sillä minusta ei tuohon olisi. (Viikko asuntolassa, jossa piti jakaa vessa ja kylppäri 12 muun kanssa oli jo sietorajoillani.)
    Mutta ymmärrän sen kummallisen kaipuun, joka varmasti sinunkin mielessäsi viipyilee. Kun osin olet vielä Suomessa, mutta arki on tässä ja nyt, etkä oikein tiedä missä lopultakin haluaisit olla, koska olet siellä missä haluat. Minulle nämä tuntemukset nousivat pintaan, kun olen Minnesotassa, joka on kuin Suomi, mutta ei ole Suomi ja tuli ikävä sinne, jonne en juuri nyt haluaisikaan mennä. Kai.
    Lämpöä elämääsi ja uskoa löytää uusia ihmisiä elämääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaima tsempeistä ja ymmärryksestä! Tulivat tarpeeseen.

      Palaaminen länsimaisista helpommista kuvioista maailman ääriin on aina ollut minulle vaikeaa. Jamaikalla olin aina pari viikkoa lomien jälkeen alamaissa ja rakkaassa Belizessäkin asettuminen kesti kyllä jokusen päivän. Osin nämä alakuloiset paluutunnelmani ovatkin siis ihan tuttuja juttuja. Toisaalta Khartum on kyllä myös haastavin paikka missä olen tähän asti asunut ja tänne palaaminen on siinä mielessä aikaisempaakin vaikeampaa.

      Mutta täytyy korostaa, että vaikka hyttyset ärsyttävät ja ruokakauppojen tarjonta masentaa niin elinolosuhteeni täällä ovat kyllä sentään ylipäänsä hyvinkin mukavat. Hymyilytti tuo viikko asuntolassa jaetulla kylpyhuoneella - sellainen taitaisi lähennellä minunkin sietorajaani! Me asumme täällä Khartumissa noin 1000 neliön kodissa, keskellä kaupungin ehkäpä parasta kaupunginosaa. Ikkunasta näkyy syvänvihreitä puita ja pensaita joista osa koristaa omaa puutarhaamme. Kylpyhuoneita ja vessojakin on riittämiin :)

      Toisaalta sekin on asia joka tekee elämästä täällä haastavaa: tunnen syyllisyyttä siitä, etten hyvästä onnestani huolimatta jaksa aina olla kiitollinen ja iloinen. Mutta niin se vain, että en jaksa. Ehkä huomenna...

      Poista
  2. Hei Kata,
    sama tunnelma/ahdistus oli ruotsalaisella ystävälläni palatessaan Khartoumiin lomalta Ruotsista. Viesti tuli lentokentältä odottaessaan lentoa, että ahdistaa jättää vanha isä ja lapset ja lapsenlapset. Voi sitä tuskaa.
    Ajattelen usein näitä syyrian pakolaisia kuinka heistä tuntuu kun koko suku on hajallaan kuka missäkin.

    Tsemppiä sinne sateen tekemään sekasotkuun, Khartoum 2 on kuulemma säästynyt pahimmalta, kun on vähän korkeammalla. Hurjia kuvia vedestä joka
    vain lillii ympäriinsä.

    Terkuin
    Pirjo
    ehkä nähdään myöhemmin syksyllä, inshallah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo tsempeistä!

      Minäkin olen taas paljon miettinyt pakolaisia ja kuinka vaikeaa täytyy asettumisen olla heillä jotka ovat pakon edessä lähteneet kotoaan, joiden läheisimmät ovat kaukana ja joiden tulevaisuus on epävarma - vaikka kaikki minun elämässäni on hyvin ja olen palannut tänne omiin sinänsä tuttuihin kuvioihin tuntuu asettuminen raskaalta.

      Sudanin tulvat antavat nekin perspektiiviä. Meillä on tosiaan täällä Khartum 2:ssa kaikki ihan hyvin. Muualla maassa eivät asiat ole ollenkaan yhtä hyvin. Toivotaan koko maan puolesta, että nyt ei enää kovin sataisi!

      Tervetuloa tännepäin syksymmällä, onko teillä jo reissu suunnitteilla?

      Poista
  3. Tsemppiä Kata! Khartoum on varmaan yksi haastavimmista paikoista mitä löytyy - ei ihme jos ei aina jaksa löytää valoisaa näkökulmaa, eikä tarvitsekaan ehkä. Varmasti se löytyy kyllä ja niin sitä jotenkin häipyy mielestä mitä kaikkea muissa todellisuuksista onkaan arkea helpottamassa.

    Kairo ei käytännön asioissa ole varmaankaan yhtä haastava kuin Khartoum, mutta mullakin on lomaltapaluuahdistus loman loppuessa parin päivän päästä. En jaksa aina ajatella rakentavasti, vaikka ei se nyt mitään auta olla ärtynyt asioista, joille en oikein mitään voi. Jotenkin silti harmittaa sellainen yleinen epäoikeudenmukaisuus.

    Yksinäisyydestä.. On tosi vaikea luoda ja ylläpitää ystävyyssuhteita, kun ihmisey menevät ja tulevat. Kun palaan lomalta, en oikein tunne ketään - ne jotka tunsin ehtivät muuttaa pois. Ei ole ollenkaan helppo elämäntapa tällainen, vaikka tietysti ei varsinaisesti ole mitään puutetta mistään. Tsemppiä edelleen ja hyvää kouluvuoden alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläpäin maailmaa ei epäoikeudenmukaisuudelta tosiaan pääse pakoon, se on koko ajan ja joka päivä vastassa ja tekee jo ihan itsessään elämästä täällä haastavaa. Ei ole oikein mahdollisuutta unohtua turhanpäiväisyyksiin vaan hyvin paljon täällä pyörivät mielessä hyvin suuret asiat joille ei tosiaan toisaalta usein tunnu oikein voivan mitään.

      Olen viime aikoina miettinyt sitä kuinka paljon mahtaa olla omaa syytäni, etten ole täältä löytänyt helpommin ystäviä. Ja kyllä minussa onkin syytä siinä mielessä, että olen vuosien varrella tullut koko ajan vain vaativammaksi ystävien suhteen. Olen mieluummin kotona itsekseni kuin hyvänpäiväntuttujen seurassa. Ja niinpä olenkin sitten täällä paljon oman perheen kanssa kotona! Mutta totta tuokin, että tämä elämäntapa on tältä osin hyvinkin haastava, ja sitäkin haastavampi sellaisissa paikoissa missä porukka vaihtuu tiuhaan.

      Kiitos Ansku tsempeistä ja hyvää paluuta arkeen teille! Tänään on täällä ollut jo vähän parempi päivä. Lähdin heti aamusta lasten ja autonkuljettajan kanssa ruokakauppakierrokselle. Teki ihan hyvää käydä vähän ihmisten ilmoilla ja toisaalta tein ostoksia niin tehokkaasti, että nyt voidaan toivottavasti taas velloa kotona jokunen päivä. Ihan näissä kotioloissa on taas tottumista ja tekemistä - osa matkalaukuista edelleen purkamatta ja niin edelleen. Kouluarki on täällä sellaista hulinaa, että sen alle on hyvä järjestää jokunen rauhallinen kotipäivä.

      Koska teillä alkaa koulu? Onko nyt edessä koulunvaihto vai jatkatteko vielä viime vuodelta tutuissa kuvioissa?

      Poista
    2. Kiitos ja hyvä että siellä pala kerrallaan lähtee arki rullaamaan. Meillä lapsen koulu alkaa vasta syyskuun puolella! Pari viikkoa tässä sitä ennen olisi "summer school'ia" tarjolla halukkaille, jota harkitsen kun olen päässyt tottumaan Suomen tarjontaan leikkipuistoineen ja muine viihdykkeineen ja en taas niiden puuttuessa muista mitä ihmettä me ollaan tehty aikamme kuluksi Kairossa. Lapsi jatkaa vielä samassa koulussa, mikä tuntuu hyvältä. Hyviä viimeisiä lomapäiviä sinne!

      Poista
    3. Onpa hyvä, että koulu jatkuu lapsella vielä samassa paikassa tänä vuonna. Ei täydy taas tottua uuteen. Vaan kylläpä teillä vielä loma jatkuu! Taidatte mennä brittiläisen systeemin aikataulussa? Me tulimme tarkoituksella melko viime hetkellä lomalta takaisin kotiin - täälläkään kun ei ole niin kovasti tekemistä silloin kun koulua ei ole.

      Poista
  4. Minä yritän ja yritän kuvitella tuhatneliöisen kodin, mutta en kykene siihen. Se on kuitenkin selvästi valtava. Ihan yhtä vaikea minun varmasti on kuvitella niitä kaikkia vaikuksia, joita siellä arkielämässä vastaan tulee. Saati sitä tunnetta, joka on sinne palatessa. Mutta sinut tietäen, onnistut selvittämään tilanteet parhain päin. Toivottavasti sieltä löytyisi sinulle joku sukulaissielu, jonka kanssa ystävystyä.

    Toivottavasti tästä kolmannesta vuodesta tulisi tähän mennessä parhain. Hyvää arkea sinne teille toivottelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Venla <3

      Tuhannessa neliössä on paljon tyhjää tilaa ja huoneita jotka jäävät aika lailla kokonaan käyttämättä. Käytännössä elelemme enimmäkseen noin kolmanneksessa taloa: yläkerran makuuhuoneissa ja olohuoneessa ja alakerran keittiössä ja aamiaishuoneessa. Alakerrassa vietämme muuten melko vähän aikaa mutta lapset voivat siellä mm harjoitella pyöräilyä ja skeittausta useamman sadan neliön alueella ruokailuhuoneessa ja alakerran olohuoneissa mikä on kätevää kun ulkona on usein liian kuuma ulkoleikkeihin. Ja koirillakin on tilaa kisailla täällä sisälläkin.

      Asumisessa täällä heijastuvat ympäröivän epätasa-arvoisen todellisuuden äärimmäisyydet: me joiden asiat ovat hyvin elämme oikein mukavasti kun toisaalta muutaman korttelin päässä on jo huomattavasti kehnompia asumuksia ja ihan toisenlaista elämää kaikkinensa. Täällä ei koskaan pääse unohtamaan kuinka kohtuuttoman onnekas onkaan ja kuinka elämä on aikamoista arpapeliä jossa toisilla on huomattavasti toisia enemmän tuuria. Joskus kirjoittelinkin siitä kuinka elämäni täällä on yhtä aikaa helppoa ja hulppeaa ja toisaalta erinomaisen haastavaa - ja siksikin aikamoista tasapainottelua.

      Oikein hyviä alkusyksyn päiviä sinne! Vai onko vielä loppukesä? :)

      Poista
  5. Hei, olipa taas samankaltaisia ajatuksia kuin minulla. Palasin Maputoon viikonloppuna, koulu alkoi tänään ja tuntuu työläältä saada taas arjesta kiinni täällä etenkin kun ei ole ihan selvää, mitä se "arki" täällä oikein edes on. MInäkin jäin kaihoten kaipaamaan Suomen hyviä kauppoja ja tiettyä helppoutta elämässä, vaikka meidän arkeamme eivät hankaloitakaan välttämättömät erityisruokavaliot (tsemppiä) vaan voimme mennä aika pitkälti sillä mitä täältä löytyy, ja menemmekin. Kun palasin, lähellä asuva australialainen ystävätär, toisen poikani äiti, tuli yllätyskäynnille, ja se tuntui tosi hyvältä, Mutta samaan syssyyn kuulin, että hän muuttaa vesi- ja termiittivahingon takia kauemmas. Hän ei sentään muuta pois, mutta tuntuu silti tylsältä menettää ainoa ns. kävelyetäisyydellä asunut ystävä. On tuntunut tosi kivalta, kun ihan lähellä on ollut joku, jolle voi edes teoriassa soittaa ja pyytää helposti ja nopeasti kahville autoilutilanteesta piittaamatta. Meillä oli myös poissaolomme aikana ollut iso vesivahinko, mutta sen korjaustyöt ovat käynnissä - ja toivottavasti jatkuvat, sillä tuntuu, että palattuani vuokraisäntä on taas hidastanut tahtia. Hänellä on ikävä tapa aloittaa hommat näyttävästi ja jättää ne sitten hiukan kesken... Toivoisin kuitenkin, että työ edistyisi, sillä toista kylppäriä ei voi nyt käyttää. Onneksi on kuitenkin yksi, toivottavasti se pitää kutinsa eikä tule uusia vuotoja.
    Tsemppiä sinulle ja olen hengessä mukana. Kirjoitan itsekin blogiin pian kunhan tästä pääsen jaloilleni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se tosiaan kun ei oikein edes hahmota, että mitä se arki kaikkiaan onkaan. Huomaan kaipaavani täällä sellaisia asioita joiden varaan voisin varmasti luottaa, mutta kun koskaan ei voi etukäteen varmasti tietää sitäkään mitä ruokakaupasta löytää on vaikea suunnitella elämää kovin pitkälle.

      Erikoisruokavalio tuntuu taas näin syksyn alkuun ylivoimaisen haastavalta näissä oloissa. Eläisimme niin mielellämme näiltä osin mekin maassa maan tavalla vaan ei auta kun ruokavaliolle ei ole vaihtoehtoa. Suomessa ja Italiassa on niin helppoa löytää gluteenitonta syötävää ja täällä se on toisaalta niin äärimmäisen hankalaa. Meistä kolme viidestä on tiukasti gluteenittomalla ruokavaliolla joten aika paljon täytyy lomilta tuoda mukana ruokatarpeita, että ne riittäisivät useamman kuukauden varoiksi kerrallaan. Käytännössä pastat ja jauhot loppuvat ennen pitkää aina kesken, kaikenlaisista herkuista puhumattakaan. En osaa päättää olisiko parempi säästellä jauhoja ynnä muita vai vain nauttia nyt niin kauan kuin niitä riittää. Toistaiseksi olemme päätyneet lähinnä nautiskeluun mutta vähän huolettaa loppuvatko jauhot tällä menolla jo ensi viikolla...

      Toivon, että kun koululaisten koulu alkaa elämä jotenkin helpottuu, vaan enpä tiedä. Tuntuu yhtäältä vaikealta ajatukselta lähettää taas lapsia pitkiksi päiviksi kouluun; sormet ja varpaat ristissä toivon, että uusi kouluvuosi alkaa mukavasti ja molemmat ovat tyytyväisiä opettajiinsa ja luokkajakoon - täällä vaihtuu joka vuosi sekä opettaja että luokan kokoonpano.

      Onpa kurjaa, että teillä korjaillaan vesivahinkoa! Meidän rikkinäinen ikkunamme saatiin jo korjattua - homma kesti yhteensä vain muutaman tunnin eikä maksanutkaan meikäläisestä näkökulmasta juuri mitään. Ja kurjaa tuokin, että lähietäisyydellä asunut ystävä muuttaa kauemmas.

      Tsemppiä myös sinnepäin asettumiseen! Toivotaan, että kylppäri saadaan pian korjattua ja toinen jaksaa ainakin siihen asti.

      Poista
    2. Kiitos! Minua melkein nauratti, kun eilen lähdin kauppaan. en tiedä mitä oli tapahtunut, mutta hyllyt olivat TYHJÄT. Siis eivät edes puutteelliset, vaan suurelta osin aivan TYHJÄT. Olikohan jokin kuljetus jäänyt kokonaan tulematta (tai kaksi) vai eikö kauppa ollut voinut maksaa tavarantoimittajille, vai mistä oli kyse...?? En jaksanut edes kysyä. Otin sen mitä sieltä löysin, yllättäen siellä oli hot dog -sämpylöitä ja nakkeja (eli aika epätodennäköisiä vaihtoehtoja!) ja jopa purkki hapankermaa, jonka tempaisin mukaan ajatellen, että sille on aina tarvetta ja sitä ontaas vaikea löytää. Sen verran sekaisin konseptini kuitenkin menivät, että seuraavassa kaupassa en enää muistanut, mitä olin alun perin lähtenyt ostamaan (ehkä tuttua sinullekin tällainen sekoilu), ja palasin kotiin tosi kummallisten ostosten kera, unohdin mun muassa hedelmät kokonaan. Sentään oli toinen kauppa, mutta se ensimmäinen, jonka hyllyt ammottivat tyhjinä, oli tosi erikoinen näky. Olen tottunut siihen, että hyllyissä ei ole kaikkea, mutta eilinen oli vailla vertaa. Hyllyjä tuijottaessani mietin vain, että onneksi en ollut tehnyt ruokalistaa tai ruokasuunnitelmia (täällä olen aika pian oppinut siihen, ettei illan ruokaa kannata suunnitella huolella etukäteen). Toivottavasti kauppa saa pian täydennystä...
      Oletko muutenkoskaan jauhanut itse maapähkinöistä jauhoa? Minä olen (tehosekoittimella). Voisiko se toimia myös josain tilanteessa, jossain ruuassa, gluteenittomana sakeuttajana vai onko teillä maapähkinäallergiaa? Täällä maapähkinöitä käytetään aika paljon proteiinin lähteenä ja padoissa juuri sakeuttamassa ja nostamassa ravintoarvoja.

      Poista
    3. Voi tyhjiä hyllyjä... Kuulostaa tutulta. Kuin myös tuo, että huomaa kauppareissulta kotiuduttuaan unohtaneensa ihan perusjuttuja. Minulle tulee monesti vähän epätoivoinen olo täällä ostoksilla ja alan siksi usein jossain vaiheessa kauppareissua kiirehtiä pois kaupasta. Siinä yhteydessä unohtuu helposti jos jotakin.

      Jamaikalla kymmenen vuotta sitten totuin lähtemään ruokakauppaan ilman sen kummempaa ateriasuunnitelmaa ja katsomaan sitten vasta kotona mitä kaupasta löytyneistä ruokatarpeista saisi kootuksi aterioiksi. Nykyisinkin kirjoitan kauppalistaan vain ne asiat joita tiedän taatusti löytyvän ja muuten olen avoimin mielin, ostan sitä mitä löytyy ja mikä näyttää hyvältä. Tällä viikolla on syöty muun muassa lampaankyljyksiä ja vasikkaa - googlaan reseptejä kotona sen mukaan mitä jääkaapista milloinkin löytyy.

      En ole koskaan yrittänyt itse jauhaa maapähkinöistä jauhoa mutta se kuulostaa hyvältä idealta. Meillä ei onneksi ole pähkinäallergioita ja pähkinäjauhoista on tosiaan kyllä moneen. Minulla ei vain ole toistaiseksi kunnollista tehosekoitinta. Täytyykin miettiä sellaisen hankkimista. Kiitos vinkistä!

      Poista

Kiitos kommentistasi!