tiistai 9. elokuuta 2016

Totuttelua tuttuun

Pitkän loman jälkeen koti ja ympäröivä kaupunki tuntuvat yhtäältä tutulta mutta toisaalta osin myös hämmentävän vierailta. 

Lennot tänne saapuvat usein öisin mutta tällä kertaa laskeuduimme Khartumiin päivällä. Kaupunki näytti lentokoneen ikkunasta tutun hiekkapölyiseltä mutta jostain syystä en tunnistanut yhtään lentokentän ympäristön rakennusta. 

Koti tuntui onneksi heti selkeästi kodilta mutta olin kahdessa kuukaudessa kuitenkin jotenkin ehtinyt unohtaa esimerkiksi sen mistä mikäkin astia meillä kotona keittiössä löytyy. Kuljin hölmönä ensimmäiset päivät etsimässä missä meillä pidetään lautasia, missä haarukoita.

Senkin olin unohtanut miltä tuntuu kun on koko ajan kuuma. Täkäläisittäin sää ei edes ole tällä hetkellä kovin helteinen, lämpöasteet ovat pyörineet enimmillään 40 tuntumassa, mutta sekin tuntuu taas kuumalta Suomen jälkeen. 

Onneksi täälläkin ollaan menossa kohti talvea. Ennen pitkää muutamaksi viikoksi taas helpottaa. Oivalsin Suomessa, että sikäläinen kaunis kesäpäivä vastaa aika lailla täkäläistä talvea. Talvella täällä lämpötila yöllä saattaa laskea 15 asteen tuntumaan, päivisin mennään kylmimmillään tavallisesti jossakin 25 asteen hujakoilla. Täkäläinen talvi vastaa suomalaista kesää siinäkin, että se kestää vain jokusen viikon verran. Niin kuin suomalaista kesää, sudanilaista talvea odotetaan myös suurella innolla. 

En muistanut sitäkään miten ärsyttävää voikaan olla hoitaa asioita täällä internetissä. Hidas internetyhteys tuntuu yhtä aikaa sekä tutulta että äärimmäisen turhauttavalta. Olin ehtinyt taas lomalla tottua nopeasti soljuvaan uutisvirtaan. Hidaskin internetyhteys kun on Suomessa lopulta aika nopea. Täällä Khartumissa internetissä surffaaminen vaatii aikaa ja pitkiä hermoja. Useampi blogikirjoitus ja uutinen on viime päivinä jäänyt lukematta koska en ole jaksanut odottaa sivujen latautuvan näkyviin. Tuleepahan mietittyä mikä on oikeasti tärkeää ja olennaista.

Lomaa on nyt jäljellä neljä kokonaista päivää. Huomenna menen tapaamaan tokaluokkalaisemme uutta opettajaa kertoakseni hänelle tytön keliakiasta ja gluteenittomasta ruokavaliosta. Myöhemmin huomenna täytyy viedä yksi koirista rutiinikäynnille eläinlääkäriin. Perjantai-iltapäiväksi olen kutsunut muutaman lasten kaverin meille leikkimään. Oikeastaan minun tekisi vain mieleni piilotella viimeiset lomapäivät kotona omalla porukalla, mutta toisaalta koulu alkaa joka tapauksessa sunnuntaina, eikä erakoitumiseen siis oikein ole enää aikaa tai tilaisuutta.

2 kommenttia:

  1. Kaikkein vaikeinta onkin luopua jo saavutetuista "eduista". Varmasti se, että lomallasi ehdit tottua viileyteen ja hyviin yhteyksiin tekee kuumuuden ja pätkivät yhteydet vielä turhauttavimmiksi. Onneksi ihminen on sopeutuvainen ja tottuu aika nopeasti mihin vain. Vaikka juuri sitä ajatellen, isommissa asioissa on oltava varovainen mihin antaa itsensä tottua, ettei ajaudu johonkin jota ei oikeasti tahdo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se menee, että parissa viikossa tottuu niin ettei muuta todellisuutta enää niin muistakaan ja elämästä tulee tavallaan taas vähän helpompaa, ilman vertailukohteita.

      Tänään oli syksyn ensimmäinen ihan oikea arkipäivä kun koululapset aloittivat taas koulun. Arvaan, että kunhan tätä varsinaista arkea on alla pari viikkoa niin alkaa elämä taas tuntua kunnolla omalta. Vaikka sitten onkin hyvin pian koulusta taas lomaa paikallisten pyhien vuoksi ja meillä reissu suunnitteilla, että ihan pian ei arki tästä kovin pitkäksi aikaa taida tasaantua. Hitaaseen nettiin olen onneksi jo tässä vaiheessa ehtinyt taas tottua siinä määrin etten jaksa siitä kovin enää hermostua, ja kuumakin alkaa tuntua kestettävältä. Että kai tämä tästä!

      Poista

Kiitos kommentistasi!