keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Neljäkymmentä

Tänä vuonna juhlin monia suuria vuosipäiviä. Kaksikymmentä vuotta sitten syksyllä muutin Suomesta ulkomaille ja sillä tiellä olen edelleenkin. Kymmenen vuotta sitten menin naimisiin ja lähdimme miehen työn perässä maailmalle. Näinä päivinä täytän 40. 

Ensimmäiset kaksikymmentä vuotta elämästäni kuluivat aika lailla samoilla kulmilla, kahdessa eri osoitteessa Helsingissä. En muista koskaan mitenkään erityisesti unelmoineeni ulkomaille muuttamisesta, mutta toisaalta minulle oli kuitenkin nuoresta asti jollakin tavalla hyvin selvää se, että lähtisin ennen pitkää tutkimaan maailmaa. Lähdin aikoinaan Suomesta koska en halunnut jäädä paikoilleni. Helsingistä luontainen suunta tuntui olevan jonnekin meren toiselle puolen.

Kun täytin kaksikymmentä olinkin ihan uuden äärellä: olin juuri muuttanut Bristoliin, Englantiin opiskelemaan ensimmäistä yliopistotutkintoani. Sisustin pientä huonettani opiskelija-asuntolassa, kuljin luennoilla ja tutustumassa uuteen kotikaupunkiini, opettelin käyttämään sähköpostia ja elämäni ensimmäistä kännykkää. Onnekseni löysin heti ensimmäisten opiskeluviikkojen aikana hyviä ystäviä, joiden kanssa ystävyys jatkuu tavalla tai toisella edelleenkin.

Amerikkalaisittain tärkeän 21 vuoden rajapyykin ylitin New Yorkissa. Muistan miten syntymäpäivän aattona odottelimme, että vuorokausi vaihtuisi ja voisin tilata baarissa sikäläisittäin laillisesti juotavaa.  

Neljä vuotta myöhemmin juhlin 25-vuotissyntymäpäiviäni Lontoossa missä siinä vaiheessa asuin. Maailma oli muutamaa viikkoa aikaisemmin muuttunut syyskuun 11. päivän iskujen myötä. Muistan, että söimme syntymäpäivieni kunniaksi sushia ja joimme sakea, ja senkin muistan, että olin yhtä aikaa hyvin onnellinen ja hyvin onneton. Olin juuri valmistunut Lontoossa valtiotieteiden maisteriksi ja elämä tuntui olevan tässä ja nyt. Toisaalta maailman valloittaminen tuntui ylivoimaisen vaikealta ja pilvenpiirtäjiin lentäneet lentokoneet olivat järkyttäneet minua suuresti. 

Elämäni seuraava vuosikymmen alkoi taas suurilla muutoksilla. Asuin mieheni kanssa Brysselissä somassa rivitalossa. 30-syntymäpäiviäni juhlistimme muistaakseni ystävien häissä Italiassa. Niihin aikoihin irtisanouduin töistäni Brysselissä. Muutamaa viikkoa myöhemmin menimme itsekin naimisiin ja pian sen jälkeen muutimme Kingstoniin, Jamaikalle. Ei ollut aikaa miettiä tai kriiseillä uutta vuosikymmentä, oli niin paljon muuta ajateltavaa. 

Kun viisi vuotta myöhemmin täytin 35 olimme ehtineet siirtyä Jamaikalta Belizeen. Olin kahden lapsen äiti ja kahden koiran omistaja, vaimo, edustusrouva. Belmopan tuntui siinä vaiheessa jo ihan oikealta kodilta, ympärillemme oli kehittynyt mainio ystäväpiiri ja elämä oli kaikin puolin hyvin.

Uusia tasavuosia, 40. syntymäpäivääni, juhlistan tänä viikonloppuna täällä Sudanissa. Viidessä vuodessa on taas tapahtunut kaikenlaista: lapsia on nykyään jo kolme, koiria samoin; elämä on täytynyt kuluneiden parin vuoden aikana taas kerran rakentaa kokonaan alusta asti ihan uusiin kuvioihin. 

En tunne olevani edelleenkään ihan täysin kotonani täällä Khartumissa, ja epäilen, etten tule tänne ikinä täysin kotiutumaankaan. Sillä ei kuitenkaan tunnu tällä hetkellä olevan kovin paljon merkitystä. Olen oman itseni kanssa nykyään enemmän sinut kuin koskaan aiemmin ja oma elämäni kaikkinensa tuntuu ennen kaikkea hyvältä. Takana on mahtava loma Yhdysvalloissa, meneillään sopivan kiireinen viikko, ympärillä oma rakas perhe ja riittävästi muita hyviä tyyppejä, lentomatkan päässä eri puolilla maailmaa kymmenittäin tärkeitä läheisiä ihmisiä. Mitään enempää en juuri nyt osaa itselleni haluta enkä toivoa. 

34 kommenttia:

  1. Paljon onnea etukateen! Mua edelleen naurattaa, miten synkassa ollaan - mina taytan 40 v viikon paasta ja omista haista on ensi helmikuussa 10 v. Enpa olisi 30 v tayttaessani osannut arvata, etta kymmenen vuoden paasta olen Afrikassa kahden lapsen ja kolmen koiran kanssa :D Missa mahdetaankaan olla viisikymppisilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja niinpä - saapa nähdä missä 50 tulee itse kullakin täyteen!

      Olen tosi kiitollinen, että olen uskaltanut antaa elämän viedä - en mitenkään olisi osannut aavistaa minne kaikkialle päädynkään, tai ajatuksella ohjata itseäni läpi näiden kaikkien vaiheiden juuri tähän pisteeseen, mutta just tässä on just nyt oikein hyvä.

      Poista
  2. Paljon onnea, Kata-edustusrouva! Elämäsi viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet aikamoiset! Etukäteen ei voi tietää, mitä tuleman pitää, ja ehkä sinäkään et olisi 20-vuotiaana osannut kuvitella, missä vietät nelikymppisiäsi ja millaisen vuosikymmenen jälkeen, vaikka olitkin jo varhain ja itsenäisesti valinnut kansainvälisen elämän. Hienoa varmasti muistella menneitä rikkaita vuosikymmeniä - ja odottaa tulevia. Sinun blogistasi on meille lukijoille paljon iloa! Minun nelikymmenvuotispäivistäni on jo useita vuosia. En olisi silloin osannut aavistaa, että olen täällä nyt, vaikka ei ajatus ihan mahdottomalta tuntunut. Lapsia oli silloin saman verran kuin nyt. Niitä olisi voinut tulla vielä yksi lisää, mutta tuo taitaa olla juuri niitä asioita, joissa oma kontrolli ja omat toiveet eivät sanele kaikkea. Olen niin iloinen kaikista kolmesta, jotka minulla on! - Mutta siis, paljon synttäri-iloa 40-vuotiaalle. 40 on monella tapaa pohdinnan paikka - tai oli ainakin minulle, sillä kolmikymppisenä elämä on usein niin kiireistä, ettei ehdi pohtia. Nelikymppisenä tietyt kiireet hidastuvat, kun lapset kasvavat, ja on enemmän aikaa miettiä, mistä on tullut ja mihin on menossa. Mutta se on antoisaa, onhan perspektiiviäkin enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lotta!

      Ajatukset ovat tosiaankin olleet paljon menneessä tässä viime aikoina. Pieninkin on kohta kolmen ja siinä määrin itsenäinen, että aikaa on viime aikoina jäänyt taas pitkästä aikaa ihan eri tavalla kaikenlaiselle sielunelämälle.

      Viimeiset kymmenen vuotta ovat pitäneet sisällään tosi paljon mutta toisaalta ovat kuluneet sopivan hitaasti lasten tahdissa. Minulla on ollut tilaisuus rauhassa kohdata jokainen uusi elämänvaihe ja kotimaa; ruuhkavuosista ei kohdallani voi puhuakaan, vaan köröttelen omaa tahtiani omalla kaistallani. Sinällään tämä viimeisin vuosikymmen ei siksi tunnu mitenkään erityisen hurjalta kun sitä katselen taaksepäin. Tärkein punainen lanka läpi kuluneiden vuosien ovat olleet ihanat lapseni.

      Kaksikymppisenä en kyllä tosiaankaan olisi osannut kuvitella itseäni kolmen lapsen kotiäidiksi Khartumiin! Toisaalta en tainnut kyllä juurikaan ylipäänsä miettiä tulevaisuutta etukäteen, ainakaan mitenkään yksityiskohtaisesti, vaan olen aina elänyt jokaista elämänvaihetta kerrallaan miettimättä hirveästi sitä mitä seuraavaksi on tulossa. Siitä on ollut tässä kiertolaisen elämässä valtavasti hyötyä, että lopulta aika vähän mietin pitkäntähtäimen tulevaa ja kestän sen, että tulevaisuus on hyvinkin auki.

      Poista
  3. Paljon onnea Kata! Taytan 40 ensi kevaana, lahdin maailmalle ensimmaisen kerran 22 vuotta sitten ja myös Englantiin. En osannut siihen aikaan viela aavistaa miten monen maan ja mutkan kautta minusta on tullut turkkilaistunut ulkosuomalainen, yhden lapsen aiti. Elama on ihmeellista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Petra! Sinäpä olet ollut vielä minuakin kauemmin maailmalla ja tosiaan monen mutkan kautta päätynyt omaan paikkaasi!

      Elämä on todellakin ihmeellistä. Sitä olen paljon miettinyt kun olen ajatuksissani tässä viime kuukaudet katsellut elämääni taaksepäin ja pohtinut nykyhetkeä. Miten kaikki järjestyikin kohdallani juuri niin kuin pitää, kaikin puolin parhainpäin, ja kuinka en ikinä olisi kuitenkaan osannut ajatuksella elämääni tähän jamaan järjestää!

      Poista
  4. Paljon onnea Kata, aina niin kauniisti kirjoittava Edustusrouva :) En olisi osannut ennustaa minäkään minne kaikkialle elämä vie, mutta onneksi olen antanut sen viedä. Aika mieletöntä ja ihmeellistä on elämä. Kippis ja onnea!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja kippis! Heh, mietin tuossa jokunen päivä sitten, että olisipa kiva mennä synttärien kunniaksi pienellä porukalla ulos drinkeille - kunnes muistin, että asun täällä Sudanissa ja sellaista vaihtoehtoa ei olekaan :)

      Niin minäkin ajattelen, että onneksi olen antanut elämän viedä! Monessa kohdassa olisin voinut tehdä jonkun periaatteen nimissä toisenlaisiakin ratkaisuja mutta onneksi olen seurannut sydäntäni ja vaistojani ja antanut mennä, silloinkin kun ei ole ollut ihan selvää itsellenikään, että mikä tarkalleen onkaan suunta ja meininki. Näin jälkeenpäin omista valinnoista muodostuu nimittäin kyllä omassa mielessäni hyvinkin järkeenkäypä ja omannäköinen polku tähän hetkeen.

      Poista
  5. Paljon onnea täyttäessäsi pyöreitä vuosia!

    VastaaPoista
  6. Oikein paljon onnea! Kyllä elämä kantaa - olet hyvä esimerkki siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena! Elämä todellakin kantaa. Se on lohduttava ajatus tulevaisuutta ajatellen.

      Poista
  7. Hei Kata ja paljon onnea ikätoveriltasi! Ja samalla kiitos upeasta blogista, joka on auttanut nyt erityisesti jäsentämään ajatuksia omasta ulkosuomalaisuudesta ja äidin roolista! Me aloitimme uuden elämän pari kuukautta sitten Yhdysvalloissa, jossa kaikesta tuttuudesta huolimatta olemme kohdanneet omat sopeutumisongelmamme. Olen lukenut blogiasi nyt parin viikon ajan, ja ihailen sitä, miten olet luonut perheellesi kodin eri puolilla maailmaa. Kaikkea hyvää uudelle vuosikymmenelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Pari vuotta sitten kun saavuimme tänne Khartumiin blogin kautta saamani vertaistuki oli sopeutumisessa korvaamattoman tärkeää. On tosi hienoa kuulla, että myös sillä puolella ruutua blogista on apua!

      Kävimme juuri viikon reissulla Washington DC:n alueella ja vaikka paikka on tuttu - olen sielläpäin itse jonkun aikaa aikoinani asunutkin ja muutenkin viettänyt aika paljon aikaa - oli hyvin paljon silti taas ihmeteltävää. Voin hyvin kuvitella, ja omien kokemusten kohdalta muistankin, miten vaikeaa voikaan siis olla asettua sinänsä tutunoloiseen Amerikkaan. Sopeutuminen vie aikaa ja itselleen on mielestäni tärkeää olla siinä prosessissa armollinen.

      Kaikkea hyvää myös sinnepäin!

      Poista
  8. Paljon onnea 40-vuotiaalle! Hurjan kiehtovalta kuulostaa tarinasi ja elämäsi. Kippis punaviinilasin ääreltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kippis Jenni!

      Jotenkin ihan itsekin ihmettelen kuluneita vuosia, kaikkia kotimaita ja kokemuksia! Ja olen tosi kiitollinen siitä kuinka älyttömän hyvin kaikki onkaan elämässäni järjestynyt.

      Poista
  9. Ihanasti katselet tuossa tekstissäsi taaksepäin. Vaikka mitä olet saanut jo kokea, ja näin siis alkaa upea uusi vuosikymmen. Ehkä nytkin tuntuu siltä, ettei sitä aivan loppuun saakka edes aavista, mitä kaikkea se tuo tullessaan. :) Lämpimät onnittelut, Kata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon kiitoksia S!

      Todellakin tuntuu siltä, että tulevaisuus on avoinna, en tiedä mitä odottaa. Pari-neljä vuotta vielä suunnittelemme asuvamme täällä Khartumissa, tietoisena siitä, että tilanteet saattavat muuttua nopeastikin ja on oltava jollain tapaa valmis muutoksiin myös tuon ajan sisällä. Ja sitä en tiedä yhtään mihin Khartumista ennen pitkää suuntaamme. Kaikki on avoinna ja se tuntuu oikeasti juuri nyt vain tosi hyvältä.

      Poista
  10. Hyvää syntymäpäivää sinulle! Monessa paikassa olet synttäreitäsi ehtinyt viettää. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu!

      Kyllä on tosiaan tullut syntymäpäiviä nähtyä jos jossainpäin maailmaa! Ja tässä oli vain nämä "merkittävimmät" merkkipäivät. Näissäkin oli muistelemista, koska minulla ei ole tapana kovin juhlistaa syntymäpäiviäni. Tänään taitaa olla ensimmäinen kerta yli kymmeneen vuoteen kun ajatuksella juhlin syntymäpäiviäni! Jostain syystä se tällä kertaa tuntuu ihan hyvältä idealta vaikka tavallisesti olen halunnut viettää päivät mahdollisimman matalalla profiililla.

      Poista
  11. Onnea juhlapäiväsi johdosta, missähän mahdatte olla 5 vuoden päästä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi!

      En yhtään tiedä missä ollaan viiden vuoden päästä. Ihmeellistä miten normaalilta ja hyvältä se tuntuu ainakin näin ajatuksen tasolla!

      Poista
  12. Onnea 40 on hyvä vuosikymmen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oikein hyvältä vaikuttaa toistaiseksi tämä uusi vuosikymmen kyllä!

      Poista
  13. Oikein paljon onnea ja iloa täältä syksyisestä Suomestakin.

    VastaaPoista
  14. Paljon onnea! Elämä kyllä jaksaa yllättää. Ihan huimasi, kun tuota sun maaluetteloa luki, aika monenlaista olet ennättänyt nähdä ja erilaisia maita ja kulttuureita. Iloa ja onnea tuleviin polkuihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Martta!

      Ajatukset ovat viime aikoina pyörineet aika paljon menneessä ja itsekin olen pysähtynyt suorastaan vähän ihmettelemään missä kaikkialla onkaan tähän mennessä tullut viivyttyä ja käytyä kääntymässä! Elämäni on ollut toistaiseksi täysi ja hieno - ja toivottavasti edessä on vielä toinen mokoma hyviä vuosia ja mielenkiintoisia kokemuksia.

      Poista
  15. Paljon onnea! Elämä on tosiaan yllätyksiä täynnä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Elämä todellakin yllättää kun sille vain antaa tilaisuuden! Varsinkin nuorempana tuntui ajoittain suorastaan hullulta kulkea maailmalla omien vaistojen viemänä, mutta kun näitä kuluneita vuosia taaksepäin katselen olen tosi tyytyväinen siihen, että olen ottanut ja lähtenyt milloin minnekin. Minulla on onnekseni ollut mahdollisuus kulkea ja paljon onnea matkassa. Olen tosi kiitollinen näistä neljästäkymmenestä vuodesta!

      Poista
  16. Kata, tunnen olevani todella onnekas kun olen saanut kohdata sinut. Minulle itselleni neljäkymppiä on ollut hyvin merkittävä rajapyykki, jonka sen toisella puolen koen elämän paremmaksi kuin koskaan ennen. Erilaiseksi, mutta juuri siksi kovin elämäntäyteiseksi. Superlämpimät onnittelut merkkipäiväviikonloppuusi! Toivottavasti se on vähintään yhtä ikimuistettava kuin moni muisto joista kirjoitit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Sanna! Onni on tämä blogimaailma joka tuo ihmiset yhteen! Toivon, että joulu-tammikuussa taas kohdataan?!

      Kävin neljääkymmentä kohti ihan hyvillä mielin mutta en osannut odottaa kuinka vapauttavalta tuntuisi vuosipäivän tällä puolen. Jotenkin kummasti tunsin itseni 39-vuotiaana vanhemmaksi kuin mitä nyt nelikymppisenä! Taisin ollakin kolmekymppiseksi vähän vanha ja väsynyt mutta nelikymppiseksi sentään aika nuorekas :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!