sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Sunnuntaimietteitä

Harvinainen vapaa sunnuntai kotona. Tänään juhlistettiin islamilaista uutta vuotta, koululaisilla oli koulusta vapaata ja miehelläkin vapaapäivä. Annoimme myös kotiapulaiselle ja autonkuljettajalle päivän vapaata ja olimme kaikessa rauhassa itseksemme kotosalla.

Kolmas vuosi Khartumissa on lähtenyt hyvin käyntiin. Päiviämme rytmittävät tutut rutiinit, kaikella on aikansa ja paikkansa ja arki toimii niin hyvin kuin näissä olosuhteissa tällä kokoonpanolla voi toivoa. Meillä on jokaisella täällä ihan oikeita ystäviä, minullakin ihmisiä joitten näkemistä odotan ja joiden seurasta nautin. Olemme nykyään täkäläisissä ulkomaalaiskuvioissa myös jo sen verran vanhoja konkareita, että voimme olla muille apuna ja tukena. Se tuo minun elämääni valoa ja keveyttä. 

Tänä syksynä olen ottanut itselleni vähän aikaisempaa enemmän aikaa: olen ratsastustuntien lisäksi alkanut pitkästä aikaa myös käydä joogassa. Harrastin joogaa useamman vuoden ajan parisenkymmentä vuotta sitten ja yllättävän paljon on lihasmuistissa. Tuntuu aika huimalta joogata khartumilaisella kattotasanteella kun taustalla soi rukouskutsu.

Khartumissa on esiintynyt viime viikkoina koleraa. Ainakin yksi tori on sen vuoksi suljettu. Monet kaupat hankkivat kuulemma hedelmänsä ja vihanneksensa juuri kyseiseltä torilta. Meidän hedelmä- ja vihanneskorimme ovatkin nyt toistaiseksi tyhjillään, olemme syöneet jokusen päivän ajan vain purkkivihanneksia ja -hedelmiä. Huomenna taidan kuitenkin rohkaistua ostamaan taas tuoreita hedelmiä ja vihanneksia - täytyy vain pestä ne oikein perinpohjaisesti.

Jos elämä ja vuodet maailmalla ovat minulle mitään opettaneet se on tämä: kaikkeen tottuu. Se ajatus lohduttaa minua nyt - ja toivottavasti myös joskus sitten hamassa tulevaisuudessa kun kaikki taas kerran on uutta ja outoa. 


12 kommenttia:

  1. Jooga on hauskaa - ja onpa ihanaa, että sinulla on omaa aikaa sitä varten! Mukavalta kuulostaa myös rauhallinen päivä ihan vain oman perheen kesken.

    Säästykäähän koleralta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me vietetään aika paljon aikaa ihan vain omalla porukalla kotosalla. Mutta yhtä ruhtinaallisen mukavalta se silti aina tuntuu! Ylimääräinen vapaapäivä tuli vähän yllätyksenä - vasta torstaina tuli varmuus siitä mille päivälle uusi vuosi osuu.

      Jooga on ihanaa! Tiesinkin kyllä kaikki nämä vuodet, että se on mun juttuni mutta sopivaa aikaa ja paikkaa ei pitkään aikaan löytynyt. Nyt loksahtivat kaikenlaiset palaset juuri sopivasti kohdalleen. Olen siitä tosi iloinen.

      Kolera sen sijaan ei ilahduta! Mutta yritän pitää kiinni perspektiivistä. Sairastuminen lienee aika epätodennäköistä. Toivotaan niin ainakin.

      Poista
  2. Mun on aina tehnyt mieli kokeilla joogaa, eilen ihailin erasta ryhmaa joka joogasi meidan rantapuistossa, ajattelin etta on kylla mahtavat maisemat harrastukselle. Arjen rutiinit tekevat elamasta mukavaa, olen pitkan kesan jalkeen todella innostunut taas syksysta. Arki on ihanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arki ja rutiinit ovat munkin juttu! Nautin siitä kun päivät soljuu sujuvasti ja tiedän mitä odottaa.

      Ja joogaa suosittelen kyllä ihan kaikille. Käyhän koittamassa jos saat tilaisuuden!

      Poista
  3. Mä olen aina tykännyt joogasta ja ihan nyt hurahtanut siihen tässä viime aikoina ja valitsin nyt joogatunnit baletin ja zumban sijaan. Meidän lähellä on joogasali, joka on yksi parhaimmista missä olen käynyt. Jooga kattotasanteella rukouskutsut taustalla kuulostaa ihanalta! Kolera sen sijaan ei - toivottavasti meni menojaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munkin joogapaikka löytyy tästä melko läheltä ja helppo sijainti tekee harrastamisesta vieläkin mukavampaa. Tosi hyviltä vaikuttaa opettajat täällä mun mielestä ainakin toistaiseksi, ja toisaalta tunnit ovat hyvin halpoja. Kaikin puolin ihan mahtava löytö!

      Kolera on tosiaan vähemmän ihastuttava uusi tuttavuus... Edelleen muhii vissiinkin kaupungissa mutta jospa pian saataisiin kaikin puolin hallintaan.

      Poista
    2. Hei Kata, ilmoita minulle se paikka kun tulen sinne. Sukulaiset kun eivät tiedä noita paikkoja. Paljonko maksaa? Kuulin että kaikki hinnat nousseet, uiminenkin oli nostettu 50 puntaan tai enemmänkin.
      Muuten yksi syyrialainen nainen leikkaa hiuksia ja antaa kauneushoitoa. Suositellaan kaikille ulkomaisille Khartoumissa!
      Harmin paikka tuo kolera, ojjoj..

      Poista
    3. Laitoin Pirjo sulle sähköpostitse joogapaikan linkin. Tunnit maksavat 50 puntaa per kerta, mikä on mun mielestä hyvinkin edullista varsinkin kun vertaa siihen miten paljon monessa muussa paikassa joogatunneista täytyy maksaa. Alle viisi euroa tunnin-puolentoista joogaopetuksesta on mielestäni tosi vähän. Itse maksaisin suosiolla enemmänkin.

      Kaikki hinnat ovat kyllä täällä nykyään yleensä ottaen tosiaan kallistuneet. Ruoka erityisesti vaikuttaa tuntuvasti kalliimmalta. Suotuisan vaihtokurssin vuoksi korkeammat hinnat eivät ulkomaalaisiin niin vaikuta mutta moni paikallinen on varmasti pulassa kun ihan perustuotteet ovat niin kalliita.

      Mä olen suosiolla päätynyt leikkauttamaan tukkani Suomessa lomilla, mutta yksi tuttu kävi täällä juuri oikein menestyksekkäästi kampaajalla, olisikohan ollut juuri mainitsemasi kampaaja kyseessä, en tiedä.

      Poista
  4. Kun kävin viime vuonna kaupassa yhden pitkään Afrikan eri maissa asuneen suomalaisnaisen kanssa - hän esitteli minulle erilaisia ruokakauppoja ja kertoi mitä mistäkin kannattaa ostaa -, hän totesi yhdessä vaiheessa, säilykepurkkeja käännellessäni, että "minä olen asunut niin pitkään Afrikassa, ettei minua haittaa syödä säilykkeitä". Ymmärrän kuukausi kuukaudelta yhä paremmin, mitä hän tarkoitti :-)
    Joogaaminen on rauhoittavaa ja virkistävää samaan aikaan. Itse en ole nyt päässyt joogaamaan, sillä mukava korealainen joogaopettaja, joka oli laittanut kotinsa alakertaan ihastuttavan joogastudion (ja opetti englanniksi), muuttikin äkkiä pois Maputosta, kun hänen miehensä sai varmemman työsopimuksen muualta, olisiko ollut Kap Verdeltä. Nyt täällä on joogaopettajan mentävä aukko. Joogatunteja kyllä on, mutta kaikki, joita olen löytänyt, ovat iltaisin, jolloin en enää välitä lähteä ja kuskikin on poissa jo. Tai sitten aamuviideltä niille, jotka menevät töihiun seitsemäksi. Kumpikaan vaihtoehto ei sovi minulle. On harmillista, että juuri välillä 8-16, joka olisi helpoin ja kätevin, ei tunnu olevan minkäänlaista tarjontaa. Tai ehkä jossain on jokin epävirallinen porukka, joka joogaa, mutta ellei kuule sellaisesta porukasta, ei siihen oikein voi mennäkään. Jatkan etsintöjäni, mutta toistaiseksi voin siis vain haaveilla siitä erikoisesta rentouden ja virkeyden yhdistelmästä, jonka nuo tunnit keväällä tuottivat, ei vähiten ohjaajan persoonan takia. Täällä erikoista on se, että moni tuollainen harrastus on selvästi suunnattu työssäkäyville ainakin aikatauluista päätellen. Kotona olijoille tai sitten erilaisen aikataulun mukaan töitä tekeville on kummallisen vähän tarjontaa. Ehkä se kuvastaa vain sitä, ettei tämä köyhänä maana ole mikään valtava bisneskaupunki ja kaikkia palveluita ei vain ole vielä hoksattu. Voi toki olla etteivät ne myöskään kannattaisi. Mutta aamun joogatunnit tuon korealaisen naisen studiolla olivat kyllä varsin suosittuja. Törmäsin yhteen hollantilaiseen naiseen, joka kävi samoilla tunneilla, hänkin totesi, ettei ole löytänyt tilalle mitään, ja kolmen lapsen äitinä hänkään ei ole jaksanut lähteä iltatunneille kaupungin keskustaan. Seuraavaksi alan ehkä selvittää, lähettäisikö joku minulle joogadvd:n... Jumppadvd:eiden hhuono puoli vain on se että innostuksesta huolimatta niitä ei oikein tule tehtyä, sen alkuinnostuksen jälkeen... Mutta ihanaa, että sinulla on noin hyvä uusi harrastus! Pidä siitä kiinni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jumppavideot eivät minullekaan ole olleet oikein toimiva ratkaisu - paitsi silloin kun niitä on tehty yhdessä kaveriporukalla. Belizessä aikoinaan jumppasin parhaimmillaan parikin kertaa viikossa kaverin kotona videon ääressä. Yksin olisi tuskin tullut laitettua edes videota päälle...

      Minulle sopii puolestaan nykyisin oikeastaan vain illat tai viikonloput mitä tulee harrastamiseen. Pienin on vielä kanssani kotona joten päivät kuluvat hänen kanssaan, hänen ja/tai minun kavereita tavatessa ja asioita hoidellessa. Joogaan pääsen illalla kun mies lähtee vähän aiemmin töistä, että ehtii parahiksi kotiin ennen iltatuntia, ja ratsastustunnit onnistuvat viikonloppuaamuisin - minä ratsastan sillä välin kun mies hengaa lasten kanssa. Meillä ei ole täällä minkäänlaista lastenhoitajaa vaan jaamme hoitovastuun ihan vain keskenämme. Joogassa yksi suuri plussa onkin se, että se on kävelymatkan päässä. Tallille tarvitsen miehen kuskiksi.

      Säilykepurkit ovat kyllä käteviä! Täällä missä ruoka niin helposti menee vanhaksi ennen aikojaan on kiva, että on aina varalla purkkiruokaa jonka varaan voi luottaa. Ja säilykevihannekset ja -hedelmät toimivat tosiaan myös silloin kun tuoreet tuotteet ovat jostain syystä kyseenalaisia tai niitä ei yksinkertaisesti löydy. Syömme aika eri tavalla täällä kuin mitä vaikka Suomessa! Maassa maan tavalla myös ruuan suhteen.

      Poista
    2. Heippa taas,
      luin tässä Facebookissa että yksi amerikkalainen nainen Ann järjestää kävelyä lauantai aamuna porukassa Niilin sillan yli. Se oli minusta hyvä idea.

      Poista
    3. Kuulostaa kivalta! Meidän lauantaiaamut tosin kuluvat tällä hetkellä nautinnollisesti kotona - lauantai on ainut aamu kun meillä ei ole kiirettä lähteä mihinkään.

      Poista

Kiitos kommentistasi!