torstai 10. marraskuuta 2016

Elämänhallintaa

Viime viikolla lapsilla oli koulusta syyslomaa ja me lomailimme Dubaissa. Viikko sitten perjantaina palasimme kotiin Khartumiin. Sunnuntaina alkoi arki ja heti maanantaiaamuna mies lähti loppuarkiviikoksi työmatkalle Darfuriin. 

Menimme koko perhe aika lailla yhdestä äärimmäisyydestä toiseen, Dubain hohdosta ja loman hitaammasta tahdista kiireiseen ja pölyiseen arkeen. Viikko on silti sujunut hyvin. Vähän omaksikin hämmästyksekseni olen yksinhuoltajuudesta huolimatta ehtinyt hoitaa kaikki pakolliset juoksevat asiat, laittaa kunnollisia aterioita, viedä koululaisia ratsastustunneilleen ja leikkimään ystävien luokse, järjestää kotonani tämän viikon taaperotapaamisen, ja kävinpä eilen vuorollani tapaamassa koululaisten luokanvalvojiakin lukukausitapaamisessa. On kätevää, että opettajien tapaamisiin kuuluu täällä viedä mukaan myös asianomainen oppilas eikä kumpikaan opettaja pistänyt pahakseen, että myös nuorimmainen oli menossa mukana.

Saan voimaa siitä kun huomaan olevani elämäni hallinnassa. Se kuinka hyvin arki täällä nykyisellään sujuu korostuu aina kun mies on poissa ja näen, että pärjään ihan mainiosti myös itsekseni. Dubainreissun laukkuja en tosin edelleenkään ole kaikkinensa saanut purettua ja makuuhuoneen nurkassa odottaa pino leluja ja vaatteita jo monetta viikkoa siirtoa varastoon, mutta tällä viikolla minulle jostain syystä yhtäkkiä todella kirkastui se, ettei yksityiskohdilla ole tässä elämänvaiheessa niin merkitystä. Vähän kerrallaan lapset kasvavat koko ajan vanhemmiksi, ensi syksynä aloittaa pieninkin melkein nelivuotiaana koulun. Minulle vapautuu koko ajan enemmän aikaa keskittyä yksityiskohtiin ja tarttua kiinni erilaisiin ikuisuusprojekteihin jotka ovat saaneet odottaa läpi kolmen lapsen vauva- ja taaperovuosien. Juuri nyt on lupa ja parasta pitää kiinni olennaisesta, viettää rauhassa aikaa näiden ihanien pienten ihmisten kanssa. 

Olennaiseen keskittyminen tuntuu erityisen tärkeältä tänään. Yhdysvaltain presidentinvaalitulos pysäytti eilen kuten Brexit kesällä, ja edelleen olen puulla päähän lyöty. Täysin lohduton en silti ole. Tiedän miten itse aion edetä tästä eteenpäin. Jo ennen presidentinvaaleja tällä viikolla muistutin koululaisiamme, että mitä enemmän on sellaisia ihmisiä jotka pyrkivät luomaan ympärilleen pahaa mieltä, sitä tarmokkaammin meidän on yritettävä olla omalta osaltamme hyviä ihmisiä. Niillä puhein kohti viikonloppua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!