tiistai 15. marraskuuta 2016

Kotipäivä

Talvi on tulossa Sudaniin. Päivisin lämpötila ei enää nouse yli neljänkymmenen asteen ja öisin mennään selkeästi kahdenkympin puolella. Aurinko nousee vähän myöhemmin ja laskee aavistuksen aiemmin, ja kesän armoton auringonvalo on taittumassa talvisen lempeäksi. 

Talvi on mielestäni Khartumissa parasta aikaa, mutta vuodenajan vaihtuminen tuo omat ongelmansakin: olen ollut jo jonkun viikon ajan flunssainen ja vetämätön. Tämän viikon ensimmäisenä arkipäivänä sunnuntaina olin aikeissa yrittää lepäillä aamun ja hoitaa flunssaani kun mies soitti ja kehotti lähtemään samantien ruokaostoksille. Huhu kertoi, että maanantaiksi oli suunnitteilla mielenosoituksia. Silloin ei olisi hyvä hetki kierrellä ruokakauppoja.

Sudanissa on äskettäin nostettu reippaasti muun muassa dieselin ja keittokaasun hintaa. Hinnat ovat olleet nousussa jo pitemmän aikaa. Vähän yli kaksi vuotta sitten keittokaasusäiliön täyttäminen maksoi 25 Sudanin puntaa. Nykyisellään samankokoisen säiliön täyttäminen maksaa jopa 150 puntaa. Se ei ole meidän näkökulmastamme vielä niin kovin paljon, noin 12 euroa, mutta monille paikallisille hinta on korkea. 

Dieselin hinta puolestaan nousi tämän kuun alussa punnan per litra. Nykyisellään diesel maksaa vähän yli 4 puntaa per litra. Kun puoli tankkia ennen maksoi noin 130 puntaa, saa siitä nyt pulittaa yli 150 puntaa. Diesel on edelleenkin meikäläisittäin hyvin halpaa, mutta hinnannousu on silti huomattava.

Siitä asti kun hinnat viimeisimmän kerran jokunen viikko sitten nousivat on mielenosoitusten uhka leijunut ilmassa mutta kaupungissa on ollut tavallisen rauhallista.

Sunnuntai-iltapäivällä kuulin, että amerikkalainen koulu olisi mielenosoitusten vuoksi maanantain suljettuna. Meidän lastemme koulusta puolestaan ilmoitettiin, että maanantai olisi ihan tavallinen koulupäivä. Turvallisuusarvioiden perusteella vaikutti siltä, että tilanne oli hallinnassa. 

Me päätimme lähettää lapset maanantaina kouluun niin kuin tavallista vaikka vähän kieltämättä jännitti. Selitin varalta lapsille, että he saattaisivat nähdä koulumatkalla bussin ikkunasta kaduilla partioimassa tavallista enemmän poliiseja ja sotilaita. Minä pysyttelin pienimmän kanssa maanantain ihan vain kotosalla.

Maanantai-iltapäivällä koulubussi toi kotiin kaksi iloista koululaista ja illalla mies osasi kertoa, ettei mitään ollut lopulta tapahtunut. Mielenosoitukset olivat kai jääneet kaikkinensa pitämättä. Arki jatkuu entisellään.

*****

On ollut mielenkiintoista ja omalla tavallaan huojentavaakin seurata amerikkalaisten reaktioita presidentinvaalien tulokseen. Trumpin vastustajat eivät ole säästelleet sanojaan lehdistössä ja sosiaalisessa mediassa ja ovat lähteneet myös kaduille osoittamaan mieltään. Lehdistönvapaus ja sananvapaus olivat minulle aiemmin niin arkipäiväisiä asioita etten osannut niitä todella arvostaa, mutta nykyään hyvin ymmärrän, että ei ole ollenkaan itsestäänselvää voida huoletta ilmaista eriäviä mielipiteitä. Se on rikkaus itsessään.

4 kommenttia:

  1. Täällä on ollut vähän samanlaista talouden kanssa. En aina niin hyvin hahmotakaan näitä talousasioita, mutta valuuttakriisiä on ollut ja ihan hiljattain Egyptin punta laitettiin kellumaan. Se nosti jo valmiiksi nousseita hintoja ja itsekin huomaan tämän kaupoissa ja bensan osalta. Mielenosoituksien uhka oli myös, mutta jäivät myös toteutumatta. Eipähän tylsää ainakaan tule ja sitä jää miettimään jos jotakin, eikä ota itsestäänselvyyksinä asioita ja oikeuksia, jotka länsimaissa ovat arkipäiväisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en ole ollenkaan hyvin perillä täkäläisen talouden kiemuroista, mutta hinnannousut on helppo huomata ihan käytännössä - täällä missä ei luottokorttia voi käyttää ja kaikki rahat täytyy laskea pariin kertaan tulee hyvinkin tutuksi sen kanssa miten paljon kauppareissulla tai bensa-asemalla milloinkin kuluu rahaa.

      Ja eipä tule tylsää joo! :) Välillä pysähdyn ihmettelemään miten tämä on minun elämäni. Kymmenen vuotta näitä kuvioita on jo takana, mutta ratkaisevalla tavalla erikoista elämästäni on tullut kuitenkin vasta täällä Khartumissa. Todella kiitollinen olen kuitenkin tästä tilaisuudesta katsella maailmaa ihan uudesta näkökulmasta. Ei taida olla oikein mitään elämän osa-aluetta mitä en olisi täällä joutunut miettimään uudesta kulmasta!

      Poista
    2. Olen asunut Sudanissa Sinisen Niilin varrella Sennar'issa 70/80 luvuilla. Silloinkin oli puute perustarvikkeista tuttua sudanilaisille. Oli leipä-, jauho-, bensa-, sokeri- yks jonoja. Sudanilaiset miehet käyvät kaupoilla, joten hyödynsimme aina tarpeentullen lyhyempiä naisjonoja. Sennar oli hiljainen kaupunki, en muista kuin yhden rauhallisesti sujuneen mielenosoituksen. Asun nyt Riadissa ja sudanilaisten kannattaisi arvostaa olosuhteisiin nähden vapaata yhteiskuntaa, missä naisilla on mahdollisuus vaikuttaa.

      Poista
    3. Kuulostaa mielenkiintoiselta! Joskin aika erilaiselta kuin elämä tämänpäivän Khartumissa. Sähköt kyllä loppuvat välillä kesken ja keittokaasua on ollut ajoittain tarjolla rajallisesti mutta ruokaa ei ole meidän onneksi tarvinnut jonottaa enkä ole nähnyt erillisiä jonoja naisille ja miehille muualla kuin lentokentän turvatarkastuksessa. Ongelmana täällä ovat tällä hetkellä kai ennen kaikkea huimaa vauhtia nousevat hinnat.

      Yhteiskunnallisten olosuhteiden osalta en voi muuta sanoa kuin että kaikki on kai suhteellista, vapauskin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!