tiistai 6. joulukuuta 2016

Omannäköistä joulunodotusta

En erityisesti pidä joulusta enkä yleensäkään sellaisista juhlapäivistä joiden viettoon kuuluu paljon normeja ja odotuksia. Minulle sopiikin oikein hyvin viettää joulunalusaika täällä Khartumissa missä saamme pitkälti itse valita miltä joulu meidän mielestämme näyttää ja tuntuu. Lasten koululla näkyy esikoulun puolella seisovan pieni joulukuusi ja lähempänä lomaa joulupukki tulee koululle jakamaan nuorimmille koululaisille lahjoja, mutta muuten saamme täällä itse säännöstellä joulunodotuksen määrää oman perheemme osalta.

Olen toistaiseksi nostanut esiin vain pari joulukoristetta: pienen guatemalalaisen jouluseimen ja japanilaisen joulupuun. Kovin paljon sen enempää joulukoristeita meillä ei kyllä olekaan; kodin koristeleminen sesonkien mukaan ei kuulu meidän tapoihimme. Minulla on tapaa soittaa musiikkia ruuanlaiton taustalla ja muutamana iltana olen omaksi ilokseni soitellut joululauluja ja Sankta Luciaa. Lapsilla on tänäkin vuonna Lego-adventtikalenterit joita he avaavat muutaman päivän etuajassa, että ehtisivät avata kaikki luukut ennen kuin lähdemme joululomalle. Muilta osin arki jatkuu entisellään, ja hyvä niin. 

Olen vuosien varrella vähän hämmästykseni huomannut, että aika monen niin sanotun jouluihmisen on vaikeaa hyväksyä sitä, että joulua voi juhlia monin eri tavoin, tai suorastaan ei ollenkaan. Oli aika hurjaa lukea reaktioita tiedelehti Lancetissa äskettäin julkaistuun esseeseen jossa psykologi ja sosiologi kehottivat vanhempia olemaan valehtelematta lapsilleen joulupukista. Ajatus tuntui herättävän joissakuissa suoranaista raivoa. Minun on vaikea ymmärtää miksi. Jos itse tuntee vahvaa tarvetta kertoa lapsilleen tarinaa joulupukista niin mitä sillä lopulta on väliä mitä muut siitä ajattelevat? 

En ole itse koskaan halunnut uskotella lapsillemme, että joulupukki olisi todellinen. Täällä se on helppoa kun joulupukki ei juurikaan tule edes puheeksi, mutta pidin toisaalta omasta linjastani kiinni myös esimerkiksi Belizessä missä se ei ollut ollenkaan yhtä yksinkertaistaOlen tottunut olemaan outo lintu, eikä minua haittaa se jos kaikki eivät jaa minun ajatuksiani - kunhan minua ja arvojani kunnioitetaan yhtä lailla kuin mitä itse kunnioitan muiden oikeutta elää omannäköistään elämää. 

Olen täällä maailmalla useinkin aika yksin mitä tulee lastenkasvatukseen ja elämään ihan ylipäätään. Yhtäältä painavat esimerkiksi kansainvälisen koulun mielestäni turhan ankara akateemisuus ja korkeat odotukset, toisaalta muun muassa täkäläisen todellisuuden lastenhoitajakulttuuri joka tuntuu minulle vieraalta ja vastenmieliseltäkin. En halua olla sellainen ihminen tai äiti mikä minun missäkin odotetaan olevan, vaan haluan elää omannäköistäni elämää ja olla mahdollisimman rehellisesti oma itseni suhteessa lapsiini siinä kuin kaikkiin muihinkin elämäni tärkeisiin ihmisiin. Se on ajoittain aikamoista tasapainottelua omien ja ympäristön arvojen välillä.

Mutta eipä siitäkään mitään tulisi jos jokaisessa uudessa maassa muutaman vuoden välein kyseenalaistamatta omaksuisin uuden ympäröivän todellisuuden arvoineen ja tapoineen. Eikä mitään tulisi toisaalta siitäkään jos yrittäisin elää täysin suomalaista arkea italialaisen miehen ja monikulttuuristen lasten kanssa Afrikassa! Elän aika vahvasti vaistojeni varassa, mutta toisaalta olen tässä vuosien varrella hyvinkin paljon joutunut ihan pakostakin miettimään sitä miten haluan lasteni kasvavan, miten haluan itse elää, kuka olen, mikä minulle on tärkeää. Omannäköinen joulunodotus on siinä vain yksi elementti. 

21 kommenttia:

  1. Omassa suomalaisessa ystäväpiirissä olen huomannut, että ne, jotka aloittavat jouluvalmistelut ja lahjojen hankkimisen ajoissa (jopa kesällä!), saavat paljon enemmän hyväksyntää kuin ne, jotka eivät perinteiden noudattamisesta välitä. Olen joutunut monesti selittelemään, miksi menen jouluksi lämpimään, mielelläni maihin, jossa joululla ei ole paljonkaan merkitystä. Erittäin vaikea on selittää, miten voin olla silloin erossa (aikuisista) lapsistani, jotka eivät vain välitä matkustella eivätkä moiti minua tai puolisoani sellaisesta päätöksestä. Minusta on erittäin hämmentävää, että asetetaan itselleen vaatimuksia noudattaa sellaisia tapoja, jotka luovat vain paineita ja stressiä ja ovat turhaa rahankulutusta (suurin osa lahjoista).

    Tänä vuonna palaamme poikkeuksellisesti matkoilta jo aatonaattona, ehdimme käydä ruokakaupassa, lämmittää talon ja viettää lasten kanssa yhteisen illan ja pari seuraavaa päivääkin. Olen ostanut molemmalle kirjalahjan enkä epäile, ettei meillä olisi hyvä joulu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä Suomessa tuntuu tosiaan olevan jotenkin hyväksyttävämpää väsyttää itsensä kuoliaaksi jouluvalmisteluissa kuin suhtautua joulunviettoon omannäköisen rennosti. Jos viettää muuta kuin ns perinteistä joulua sitä joutuu tosiaan selittelemään! Se on kieltämättä aika kummallista.

      Me olemme aika monesti olleet jouluaattona lentokoneessa tai hotellissa jossainpäin maailmaa. Matkan päällä olemisesta meinasi jossain vaiheessa tulla suorastaan jonkinlainen joulutraditio ja minusta se oli oikeastaan ihan mainiota! Tällä kertaa olemme kuitenkin matkalla jo muutamaa päivää ennen aattoa ja ehdimme siis hyvin perille Suomeen joulunviettoon. Omannäköiseen sellaiseen!

      Oikein hyvää matkaa teille! Ja hyvää joulua myös!

      Poista
  2. Hymyilytti mielikuva siitä, että vetäisit täysillä suomalaisen joulun kaikkineen omassa perheessäsi. Siinä sitä kyllä pitäisi olla aika Justiina. Kuten sanoit, omannäköinen elämä muotoutuu vähitellen ja muuttuu luontevasti perheen omien arvojen ja kulloisenkin elämäntilanteen mukaan -ei ympäristön odotuksia täyttäen.
    Me emme täällä Alankomaissa ole osanneet hypätä Sinterklaaseihin mukaan. Toki on kiinnostavaa seurata sitäkin menoa. Jos mahdollista, jouluksi on kyllä kiva lähteä Suomeen. Kun sitten mietin mikä suomalaisessa joulussa tuntuu oikealta, mieleen tulee vain läheisten ihmisten seura. Sillä ei ole niin väliä missä ollaan tai mitä tapoja noudatetaan tai mitä sattuu olemaan ruokana joulupöydässä. Tunnelma tulee ihan muusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseänikin ihan suorastaan naurattaa ajatus siitä, että yrittäisin rakentaa suomalaisen joulun eri puolille maailmaa tämän sekavan seurueeni kanssa! En ollut jotenkin ennen tullut sitä ihan noin suorasanaisesti edes ajatelleeksi, ettei meillä ole muuta vaihtoehtoa kuin kulkea omaa polkuamme oli kyse sitten joulunvietosta tai mistä hyvänsä. Miehelläni ja minulla on kyllä yllättävän samanlaiset perusarvot vaikka olemmekin kotoisin Euroopan eri ääristä, ja suhtaudumme molemmat mm juuri jouluun aika samalla tapaa hyvin lunkisti. Mutta kyllähän me silti olemme ihan erilaisten kulttuurien kasvatteja ja monikulttuurinen arki ja juhla vaatii omanlaistaan sumplimista.

      Minulla on joulunvietosta lopulta hyvin samanlainen mielikuva kuin sinullakin. Tältä joululta odotan, että saamme olla vanhempieni luona, pääsemme jakamaan lapsille vähän lahjoja ja syömään hyvää ruokaa. Mitään sen ihmeellisempiä elementtejä en kaipaa. On minulle taikaa oikein riittämiin siinä, että jokusen viikon päästä puolessa vuorokaudessa siirrymme yhtäkkiä sudanilaisesta talvesta suomalaiseen talveen ja saamme viettää aikaa rakkaiden ihmisten - ja kissojen! - kanssa.

      Poista
  3. Minäkään en osaa suhtautua jouluun pieteetillä, enkä osaa yhtään kuvitella itseäni laittamassa lanttulaatikkoa ja kinkkua jne.Lapsilla on itse pikkuyllätyksillä täyttämäni joulukalenteri ja se on kai se meidän aika lailla ainut jouluun liittyvä perinne. Enkä kyllä tiedä miksi tosiaan täällä maailmalla muuta tekisinkään jos en tarvetta näe. Se on maailmalla elämisen hyviä puolia että saa olla omanlaisensa. Toisaalta jos se poikkeaa kovasti muiden tavoista, niin saa isompien juttujen kohdalla joskus olla aika vahva. Täällä muuten islaminuskon maassa ehkä yllätti vähän, että joulunaika jossain määrin näyttää näkyvän koristelussa ja tienvarsilla myydään joulutähtiä yms, mutta ehkä kyse on vain meidän alueesta tai sitten on yhteneviä perinteitä..pitääkin selvittää. Hyvää omannäköistä joulunodotusta sinne teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dubaissa huomasin myös lokakuussa joulunodotuksen ihan eri tavalla kuin täällä, siellä näkyi muovijoulupukkeja ja mitä lie muutakin joulusälää. Täällä joulukuu ei kirjaimellisesti näy missään muualla kuin lasten koululla, ja sielläkin melko vaatimattomasti: koulun kahviossa näytti roikkuvan "Merry Christmas"-lappunen kassan päällä ja nurkassa seisoi toinen pieni joulukuusi (ala-asteen tiloissa näkemäni kuusen lisäksi), mutta siinä kaikki.

      Vahvaksi on kyllä tosiaan pakko oppia, että jaksaa olla kaikessa omanlaisensa. Minua ei haittaa, että teen asiat eri tavalla kuin muut, mutta se kyllä loukkaa jos minun omannäköisiäni valintoja suoranaisesti kyseenalaistetaan tai arvostellaan - itse kun yritän niin kaikessa kunnioittaa toisten oikeutta elää omannäköistään elämää.

      Poista
    2. Hyvää omannäköistä joulunodotusta sinnekinpäin! Oletteko siellä vai lähdettekö muualle lomailemaan?

      Poista
    3. Kiitos, me lähdetään täksi jouluksi ihan ennen näkemättömään paikkaan Singaporeen asti ystäväperheen luo. Saa nähdä miten siellä joulu näkyy!

      Poista
    4. Kuulostaapa hyvältä! Minäkään en ole koskaan vielä Singaporessa käynyt. Oikein hyvää matkaa ja joulua teille!

      Poista
  4. Maailmalla olon paras puoli on kylla tosiaan se, etta kaikesta voi tehda omannaköista, ei tarvitse seurata sellaisia perinteita jotka eivat itselle sovi. Meilla on aika omannaköinen joulu, eika siihen kuulu monen viikon vouhotusta, lahinna siihen kuuluu hyva ruoka ja seura, tytölle vahan lahjoja ja mahdollisesti pukki, jos saadaan loihdittua paikalle. Turkissa on muuten paljon joulukoristeita ja ostarit ovat jo joulukoristeissaan mutta taalla juhlitaan joulumaisesti uuttavuotta, joka on paikallisille todella iso juhla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin taitaa uusi vuosi vaihtua aikamoisella ryminällä! Ei olla satuttu täällä koskaan uudenvuoden yli olemaan, mutta ilotulituksista yms olen kuullut huhuja.

      Minullekin muilla mailla asumisessa ihan parasta on se, että on lupa ja oikeastaan pakkokin elää omannäköistä elämää.

      Poista
  5. Olen muutaman joulun viettänyt ulkomailla, mutta niin muutkin tuntuvat tekevän, koska kaikki matkustamiseen liittyvä kallistuu ainakin tuplaten joulun aikaan. Joten kotosuomessa ollaan, mutta kinkkua ei ole pöydässä, eikä muuta lihaa. Nykyään monet tekevät oman näköisen joulun varsin joulupöytään.
    Ymmärrän tämän someraivon joulupukki asiassa. Sääntö Suomi on täynnä kaikenlaisia sääntöjä, säädöksiä ja kieltoja. Nyt jo arvostellaan ja moititaan sitä, miten vanhemmat kertovat joulupukista lapsille. Pikkasen ärsyttää minuakin, eiköhän se ole jokaisen perheen oma asia.

    Mukavaa omanlaista joulua Khartumiin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sääntö-Suomessa minun kokemukseni mukaan kuuluu hyvinkin vahvasti asiaan tarinoida lapsille joulupukista. Nyt on yhden esseen ja useamman artikkelin verran kyseenalaistettu sitä normia, ja minusta on kyllä erikoista minkälainen myrsky siitä nousi. Mediassahan kirjoitetaan kaikenlaista - missään ei ole sanottu, että lukemaansa on pakko toteuttaa omassa elämässään! Itse en ole koskaan tehnyt mitään erityistä numeroa oman perheeni joulutraditioista, mutta saanut silti kuulla paljonkin hämmästelyä ja arvosteluakin sen suhteen, etten halua omalta osaltani osallistua joulupukkitarinan ylläpitämiseen. Oli ihan mukavaa vaihteeksi lukea sellaisiakin juttuja jotka tukevat tätä omaa näkökulmaani, mutta en ajatellut sinänsä olevani tämän asian suhteen sen enemmän oikeassa kuin aikaisemminkaan - kaikkien oma asia on todellakin kuinka omia lapsiaan kasvattaa, joulupukin osalta ja kaiken kaikkiaan. Mutta kunnioitusta kaivataan suuntaan jos toiseenkin: myös minä joka en halua lähteä joulupukkitarinointiin mukaan toivoisin omaa näkemystäni kunnioitettavan.

      Hyvää joulua sinnekinpäin! Me tulemme joulunviettoon Suomeen, mutta jokunen viikko odotellaan vielä lomaa täällä Khartumissa.

      Poista
  6. Anteeksi, tämä ei nyt liity ihan tämän jutun aiheeseen, mutta blogisi tuli väistämättä mieleeni kun tulin lukeneeksi tämän jutun. Seuraan, maabongarina, monen maailmaa paljon kiertävän ihmisen matkablogeja, mutta tosi harvoin kukaan kirjoittaa matkailijana Sudanista, mutta on siellä nyt ainakin joku käynyt, turistinakin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä Pirkko! Kyllä täällä aina jokunen turistikin käy :)

      Mieheni pysähtyi tällä viikolla työmatkallaan tuolla Meroessa. Siinä yhteydessä ilmeni, että italialaisten telttaleirissä on mahdollista saada gluteenitontakin ruokaa! Olemme nyt toivon mukaan koko perhe lähikuukausina menossa Meroeen itsekin. Tähän asti olin ollut vähän kahden vaiheilla reissun suhteen koska tuntui aikamoiselta urakalta viedä kaikki tarvittavat ruuat itse mukana. Tosi innolla odotan reissua!

      Poista
  7. Voih, tämä osui ja upposi! Me olemme olleet huonoja joulutraditioiden harrastajia jo omasta lapsuudestani lähtien - jouluna jokainen on saanut syödä lempiruokaansa eikä perinneherkuilla ole paikkaa pöydässä ja monet "kansalliseen luonteeseen" kuuluvat jutut suoraan ahdistavat. Jos mun äitini ei olisi maaninen jouluhullu (joululaulut, koristeet, VERHOT!!!) niin lapsilta menisi koulu joulu varmaan täysin ohi. Ja esikoisen kannalta se olisi sääli, jouluhulluusgeeni on hypännyt yhden sukupolven yli suoraan hänelle.

    Espanjassa nautin suuresti paikallisten jouluperinteistä, koska ne ovat kovin eksoottisia eivätkä velvoittavia eikä kukaan ihmettele, miksi emme syö rosollia tai miksi joulupöydässä on meksikolaista ruokaa (huomaa, että suurimmat traumani liittyvät jouluruokaan).

    Hyvää omannäköistä joulunodotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me otamme koko porukka joulun kevyesti, niin lapsuudenperheeni kuin tämä omakin porukkani. Lapsuudenperheessäni joulua vietettiin kyllä mutta hyvillä mielin karsimme yhdestä sopimuksesta turhia elementtejä pois kun me lapset kasvoimme ja huomasimme, ettei perinteinen joulu ole oikein meidän juttumme. Jouluruokia kyllä syön vaikkeivät ne suurinta herkkuani kaikki olekaan, mutta moni muu jouluun liittyvä tuntuu minusta vähintäänkin turhanpäiväiseltä. Tuo verhojen vaihtaminen on aika hurja! Itse kun vaihdan verhot vain pakosta, muuttojen yhteydessä...

      Uskon, että meidän lapset jaksaisivat omalta osaltaan joulua juhlistaa tarmokkaamminkin, mutta luulen, että parasta on kuitenkin yrittää kohti jotain sellaista keskiarvoa joka sopii kaikille perheenjäsenille. Tuntuisi oudolta ja epärehelliseltä suorittaa joulua tai elämää yleensä sillä tapaa, etten itse olisi menossa sydämessäni mukana. Että näillä mennään.

      Hyvää omannäköistä joulunodotusta ja joulua teillekin!

      Poista
  8. "Omalaatuisuus" on parasta ja siitä pitää pitää kiinni!

    Tykkään itse kaikista eniten sellaisista juhlista, joissa on jotain kulttuurillisesti erityistä - joulu ei valitettavasti kuulu itselläni enää niihin. Suomalaisista juhlista pidän erityisesti vapusta ja juhannuksesta, sekä pienenä pääsiäisestä virpomisineen! Nyt täällä Chilessä asuessani tykkään 18. syyskuuta juhlittavasta kansallispäivästä, mutta joulu tuntuu täällä kyllä niin muoviselta kuin olla ja voi. Tuntuu niin surkuhupaisalta, että toimistollakin ikkunalaudoille ilmestyivät punaiset joulupukkikynttilät ja ulkona on noin +30c! Ostoskeskuksessa sataa joulukuusen päälle tasatunnein paperista lunta ihmisten ostellessa vieressä rantavarusteita kesälomille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen viime viikot ihmetellyt lasten koululle ilmestynyttä joulusälää. Pienten puolella seisoo nyt joulukuusen lisäksi myös valtava lumiukko... Ja täälläkin mennään kuitenkin päivisin edelleen +30 asteessa. Mutta ei sentään sada paperilunta - voi apua!

      Minua on jotenkin suorastaan ärsyttäneet koulun joulukoristelut - ne eivät minusta tunnu tarpeellisilta muslimimaan kansainvälisessä koulussa - mutta niin vain meitä äsken kutsui tuttu muslimiäiti kotiinsa koristelemaan kuusta. Että taidan olla aika yksin ärsytykseni kanssa!

      Kävimme eilen Ruotsin suurlähetystön Lucia-juhlassa. Siitä minä olen aina pitänyt, Lucia-juhlallisuudet ovat minusta mukavan vaatimattomia eivätkä edellytä mitään ihmeellistä tunnekuohua tai taianomaisuutta...

      Muista maailman juhlista minuun on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen meksikolaisten kuolleiden päivä johon pääsimme Belizessä tutustumaan ja josta on blogin alkupäässä kirjoituksiakin.

      Poista
  9. Kommentoin hiukan myöhässä, jouluhan tuli ja meni jo. Mä tunnustaudun ihan joulufriikiksi ja saksalaisen mieheni kanssa sovittiin jo heti alkuun, että joulu menee aina suomalaisittain, missä tahansa asutaan, heh. Hänelle se oli vain mukava juttu, koska hänen perheensä ei ollut joulua juhlinut mitenkään erityisemmin ja hän tykkäsi kovasti ensimmäisestä suomalaisesta joulustaan. Joskus on meinannut tulla hiukan stressiä lanttujen löytymisestä, kinkusta ja muusta, mutta aina on kohtuullisen lähelle päästy. Tärkeintä tässä kuitenkin on se, että meille tämä on hauska juttu ja siihen liittyvä stressikin mukavaa, mutta omassa lapsuuden kodissa korostui jouluna samalla tapaa yhdessäolo, ruoka ja koristelut, kuten meidänkin omassa joulussa. Ei meillä ollut muita ohjelmanumeroita ikinä, vaan koin, että monessa muussa perheessä joulu näytti stressaavammalta kuin meillä kotona. Sen huomaan nyt aikuisenakin, että vaikka korostamme yhdessäoloa, ruokaa ja koristeluja, emme ota sosiaalisia velvotteita tai ohjelmanumeroita (esim. vierailut, vieraat, haudat, jne) vaan keskitymme olemaan yhdessä kuten itse haluamme. Minua ei kyllä vaivaa yhtään, jos joku muu ei juhlista joulua ja ymmärrän hyvin, ettei jokaista se innosta samalla tavalla, kunhan vaan minuakaan ei estellä juhlimasta, heh! Kuten sanoit, toleranssi on puolin ja toisin parasta.

    Sitä joulupukkikeskustelua minäkin hiukan sivusilmällä seurasin ja hämmästyin myös... Itse en ikinä uskonut joulupukkiin, enkä ole opettanut lastanikaan uskomaan siihen. En ole ikinä ymmärtänyt, miksi lapselle ei voi kertoa, että se on vain mukava satu. Minusta lapsilla on muutenkin niin paljon mielikuvitusta kuvitella tarpeeksi kaikenlaista, että aikuisen on ihan hyvä olla rehellinen ja selkeä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnen muitakin joille kaikenlaiset joulupuuhat ovat mieluisia, ja silloin ne ovat totta kai juuri oikeaa tekemistä joulunaikaan! Minua harmittaa se odotus siitä, että kaikkien pitäisi haluta tehdä juuri samoja asioita, kun itsestäni kaikkien pitäisi mieluusti saada tehdä niin kuin heille itselleen parhaiten sopii kunhan eivät toimillaan satuta ketään muuta. Minua ei siis yhtään harmita jos naapurin oven takana juhlitaan perinteistä joulua jos me saamme puolestaan viettää omannäköistä joulua tai ei joulua ollenkaan. Samoilla linjoilla siis selvästi mennään :)

      Minä olen tässä kuluneiden viikkojen aikana useamman kerran naureskellut sitä, että minulta ei ole jäänyt kyllä mielikuvituksesta mitään puuttumaan vaikkei minulle tarinoitu lapsena joulupukista: liian vilkas mielikuvitus saa minut ihan liian usein huolehtimaan turhasta! Ja ihan samaa mieltä olen, että lapsilla riittää kyllä mielikuvitusta ilman joulupukkisatuakin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!