tiistai 17. tammikuuta 2017

Maailmanlopun aikoja

Minusta tuntuu nykyään aika usein vähän siltä niin kuin eläisin futuristisessa kauhuelokuvassa. Yhtäällä muhivat aika ajoin sellaiset lähes hallitsemattomalta vaikuttavat sairaudet kuten ebola ja toisaalla mylläävät antibiooteille immuuneiksi opetelleet bakteerit. Ilmasto lämpenee, napajäätiköt sulavat, sääolot ovat arvaamattomat, kaikkialla tulvii ja merenpinta nousee. Terroriuhka saa ihmiset pälyilemään ympärilleen ja kokonaiset kaupungit pysähtymään. Lääkkeiden jämät päätyvät viemäreistä vesistöihin ja muuttavat uroskaloja naaraiksi. Afrikan eläimet ovat kuolemassa sukupuuttoon, yksi uljas laji toisensa jälkeen. Peitymme roskavuoren alle. Yhdysvaltoja johtaa pian rasistinen ja seksistinen tositelevisiotähtimiljonääri. 

Kuitenkin samaan aikaan koko ajan tapahtuu myös paljon hyviä asioita, myönteisiä toimia, kehitystä oikeaan suuntaan. Miksi hyvät uutiset niin helposti hukkuvat pahan alle? Olemmehan me niin hyvässä kuin huonossakin monessa mielessä saavuttaneet sen tulevaisuuden minkä nuoruusaikojeni tieteiselokuvien visioivat: Niinsanotuista näköpuhelimista on tullut Facetimen ja Skypen ja muiden vastaavien palveluiden myötä arkipäivää, sähköautoja on liikenteessä jo melko laajalti, ja jonkin verran on kai jo käytössä jopa myös autoja jotka kulkevat ilman kuljettajaa. Lääketiede on kehittynyt muun muassa sillä tapaa, että ihan pienenpieniäkin keskosia onnistutaan nykyään pelastamaan elämälle. Miksi silti tuntuu niin kuin uutiset olisivat pääasiassa masentavia? Keskitynkö itse hanakammin huonoihin kuin hyviin uutisiin? 

Kun esikoisemme syntyi jätin uutisten seuraamisen moneksi vuodeksi väliin aika lailla kokonaan. Halusin tietoisesti unohtaa kaiken kamalan ja keskittyä ihanaan vauvaan ja pieneen perheeseeni. Sama linja jatkui aika pitkään. Vähän kerrallaan olen viime vuosien aikana pyrkinyt takaisin hieman tietoisempaan tilaan. Mutta viime aikoina olen alkanut taas miettiä, etten ole ihan vakuuttunut siitä, että on hyväksi olla liian hyvin perillä kaikesta siitä mitä maailmassa tapahtuu. Haluan ennemminkin pyrkiä elämään tyytyväisenä hetkessä kuin kaiken aikaa ajan hermolla. Siksi ihan tietoisesti rajoitan sitä mihin elämässäni paneudun ajatuksella: minkälaisiin uutisiin ja ylipäänsä minkälaisiin asioihin, ilmiöihin ja ihmisiin.

Minä en ajattele Anne Frankin tavoin, että pohjimmiltaan ihmiset ovat hyviä, mutta en toisaalta usko pohjimmaiseen pahuuteenkaan. Me jokainen teemme koko ajan valintoja: hyviä, huonoja, ja yhdentekeviä. Olemme minun näkemykseni mukaan joka päivä kaikki niin hyviä kuin huonojakin ihmisiä, pienemmissä ja suuremmissa asioissa; inhimillisiä olentoja kaikkine puutteinemme ja hyveinemme. Tapahtui maailmassa mitä hyvänsä ja oli vastassa sitten mitä tahansa viimeisten aikojen merkkejä - näin jokin aika sitten mainion kuvan jossa Ilmestyskirjan peto näytti vanhassa Raamatussa epäilyttävän paljon Trumpilta - ei taida lopulta olla mitään muuta vaihtoehtoa kuin vain pyrkiä elämään päivästä toiseen ja yrittää tehdä joka päivä enemmän hyviä ja vähemmän huonoja valintoja.

8 kommenttia:

  1. Maailman tuska on saanut minut viimeisen vuoden aikana ensimmaista kertaa herailemaan aamuyön tunteina, varmaan sen takia etta kaikki se paha tuntuu tulevan liian lahelle. Silloin kun olin lapsi, tuntui etta kaikki paha tapahtuu jossain kaukana. Asia ei varmaan ollut ihan niin mutta ne tikittavat ongelmat ovat saapuneet myös omaan arkeen ja uutistulva kaikista tapahtumista jokaikisessa maailman kolkassa on loputon. Yritan elaa arkea jotenkin naissa omissa ympyröissani ja ihan tarkoituksella irrotan itseni pois pakolaistulvista, terroriteoista, politiikasta, lintuinfluessa epailyista jnejne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on kausia, että heräilen huolehtimaan asioista. Tavallisesti isommat ongelmat minun mielessäni kyllä kulminoituvat jonkun läheisen tai tutun tilanteeseen, harvemmin huolehdin suoraan suuremmista kuvioista.

      Arki täällä Khartumissa on tuonut lähelle paljon sellaisia asioita joihin minulla ei ennen ollut kosketusta. Maailman monista ongelmista on täällä on siten tullut aikaisempaa enemmän omia aktiivisia huolenaiheita. Kyllähän se taitaa edelleenkin niin olla, että Suomi on monessa mielessä aikamoinen lintukoto ja siellä on helpompi unohtaa paljon siitä mitä eri puolilla maailmaa tapahtuu.

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus. Mietin tässä juuri joku päivä myös sitä, kuinka huonot uutiset valtaa tilaa hyviltä. Kun Turkista puhutaan kansainvälisessä mediassa ei pinnalle nouse koskaan se normaali, että ystävät tapaa toisiaan kahvia tai teetä juoden, kalabasaarissa on edelleen fisuja tarjolla ja että bussit kulkee suunnilleen yhtä hyvin tai huonosti kuin ennenkin. Ei sillä, että huonoja pitäisi kokonaan häivyttää, mutta ei hyviäkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sama pätee hyvin pitkälle uutisointiin Afrikasta: täältä kerrotaan hyvin paljon vain huonoja uutisia. Se itsessään pitää yllä vanhakantaisia mielikuvia takapajuisesta ja sotaisasta mantereesta. Se harmittaa ja ärsyttää mutta toisaalta ajattelen olevani hyvin etuoikeutettu kun olen saanut tämän tilaisuuden elää täkäläisessäkin todellisuudessa.

      Huonot uutiset kai myyvät hyviä enemmän? Ja toisaalta arkipäiväinen hyvä elämä ei itsessään ole uutinen. Tämä blogimaailma onkin siitäkin mahtava, että näyttää vilauksen tavallista elämää missä milloinkin. Arkipäiväistä tasapainoa ja perspektiiviä uutisille!

      Poista
  3. Huonot uutiset tosiaankin myyvät paremmin kuin hyvät uutiset, koska me harmillisesti kiinnostumme juuri niistä kaikista kamaluuksista. Sitten ahdistumme ja levitämme ahdistusta muihinkin. Siitä ei seuraa mitään hyvää muille kuin tiedotusvälineille, jotka elävät kauhistelun tarpeesta.

    Uutisten seuraamista pidetään yleisesti vastuullisen ihmisen toimintana, mutta niin kauan kuin niissä keskitytään vain katastrofien paisutteluihin ja uhrien kärsimysten viihteellistämiseen, niiden seuraaminen ei paljon maailmaa auta. Siksi olisikin varmasti parempi jättää suurin osa kauhistelusta vähemmälle ja keskittyä tekemään hyvää omassa lähipiirissä.

    Kiitos Kata taas kiinnostavasta kirjoituksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yli vuosi sitten, vai onkohan siitä jo kauemminkin, lakkasin kokonaan lukemasta suomalaisia iltapäivälehtiä koska ne tuntuivat tarkoituksella mässäilevän kaikella kamalalla ja minulle tuli lehtien internetsivujen lukemisesta vain ärsyyntynyt ja paha mieli. Muutenkin seuraan uutisia valikoiden ja ikäänkuin vähän etäältä.

      Minusta tuntuu, että räväkkä uutisointi on ainakin osin tämän ajan tuote: silloin kun uutiset vielä luettiin sanomalehdestä ja katsottiin puoli yhdeksältä televisiosta ei kilpailu ollut samalla tavalla armotonta. Internetaika on myös tehnyt meistä aikaisempaa lyhytjännitteisempiä mikä myöskin pakottaa uutistentekijöitä kyseenalaisinkin keinoin pitämään lukijan ja katsojan huomion.

      Poista
  4. Luin juuri aamun Hesarista, kuinka Trumpin kannattajat ovat kuulleet, että Suomessa "puhutaan vain islamia" . Joku oli ryhtynyt Trumpin seuraajaksi, koska tämä oli sanonut "rokotuksien aiheuttavan autismia". Ymmärrän hyvin maailmantuskan, siitä minäkin kärsin lasten myötä valtavasti. Ja on toki tylsää, että negatiiviset uutiset vievät hyviltä uutisilta tilaa, ne valitettavasti myyvät paremmin. Tiedotusvälineetkin joutuvat nykymaailmassa kilpailemaan tosi rajusti, koska rahat ovat vähissä. Mutta mielestäni on kuitenkin tärkeää tietää mitä maailmassa tapahtuu ja seurata luotettavia tiedotusvälineitä. Tässä sosiaalisen median aikakaudella on niin helppo ajatua omaan kuplaan ja alkaa uskoa "huhuja", kuten nuo Trumpin kannattajat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Medialukutaito on nykyaikana todellakin entistäkin tärkeämpää. Ja kun tiedotusvälineet taistelevat seuraajista meillä kaikilla on myös mielestäni oma vastuumme siitä kuinka lähestymme uutisointia ja mediaa ylipäänsä. Olen itse tehnyt muun muassa sen valinnan, että aktiivisesti vältän klikkiotsikoita ja tuen sellaisia julkaisuja jotka eivät niitä ole ottaneet tavaksi käyttää. Yritän olla kaikin puolin tarkkana sen suhteen minkälaisia uutisia luen, en vain itseäni säästääkseni vaan sitä ajatellen minkälaista uutisointia haluan tukea. Seuraan itse kyllä siis uutisia, mutta harkiten ja ajatuksella. "Musta tuntuu" -linjan somelausahduksille en korvaani lotkauta, mutta suhtaudun kyllä tarvittaessa kriittisesti myös toimittajien välittämään tietoon.

      Oma luottouutislähteeni on jo vuosikymmeniä ollut BBC:n uutiset. Tällä hetkellä seurailen jonkin verran myös englanninkielistä Al Jazeeraa, sillä se osaa paremmin kertoa tämän nykyisin elinpiirimme tilanteesta. Suomen uutisia seuraan maailmalla pääasiassa YLE:n kautta. Tarkistan BBC:n ja YLE:n pääotsikot useamman kerran päivässä, Al Jazeeran harvemmin. Verrattuna siihen kuinka valppaasti seurasin uutisia nuorempana, tämä on minulle aika vähän :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!