keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Onnistunut loma

Pari päivää ennen joulua lähdimme odotetulle lomalle Suomeen. Vietimme joulunpyhät vanhempieni luona ja ehdimme myös käväistä kaveriperheen luona jutustelemassa ja leikkimässä tapaninpäivän illan verran. Ensimmäisenä arkena joulun jälkeen lähdimme vanhempieni luota kohti omaa kotiamme. Ajomatkalla aurinko paistoi tummien pilvien lomasta. Radiosta soivat kotimaiset iskelmät ja auton ikkunan ohi vilahtelivat tutut maisemat: peltoa, metsää, Kirkkonummen Prisma.



Omassa kodissamme oli kaikki entisellään. Kotipesässämme on vuodesta toiseen juuri niin kotoisaa ja hyvä olla kuin mitä toivoimme kun talon hankimme. Talo ja sen ympäristö tuntuvat olevan parhaimmillaan jokaiseen vuodenaikaan, myös sellaiseen lumettomaan talviaikaan mitä joulu ja välipäivät tänä vuonna etelässä olivat. Pimeys ja hiljaisuus antoivat rauhan nukkua pitkään. Hitaina aamupäivinä oli aikaa useammalle kupille kahvia ja pitkät pimeät iltapäivät kutsuivat lepäämään. Ulkona kylmä nipisti sopivasti poskia ja lasten uudet kevyet toppatakit olivat lauhalle säälle juuri passelit. 


Jokunen päivä ennen paluuta Suomesta Sudaniin heräsimme lumiseen maisemaan ja kiristyvään pakkaseen. Viimeiset lomapäivät olivatkin todellisia pakkaspäiviä. Pahimmillaan tuuli teki kylmästä hyvinkin ankaraa. Lapset saivat leikkiä lumessa sen verran kuin kylmältä tarkenivat ja pääsivät ensimmäistä kertaa elämässään pulkkamäkeenkin. 

Etukäteen suomalaisen talven pimeys vähän hirvitti minua, mutta sainkin lomapäivien myötä mainion muistutuksen siitä minkälaista pimeä Etelä-Suomen leveysasteilla oikein onkaan: kuinka aamuhämärä alkaa jo ennen varsinaista auringonnousua, kuinka pitkään päivä etelässä lopulta pimenee päivästä yöksi, ja kuinka pimeä ei aina lopulta ole niinkään synkänmustaa vaan usein ennemminkin pehmeänsinistä. Minä joka olin huolehtinut siitä, että pimeys saattaisi pahimmillaan jopa suorastaan masentaa minut joka olen tottunut päivittäiseen auringonpaisteeseen, huomasinkin saavani vähäisestä valosta ja pimeästä hyvinkin paljon: ihailin miten valo ja pimeys päivän ja yön mittaan vaihtelivat ja nautin täysin sydämin aurinkoisista talvipäivistä joita meille onneksemme osui kohdalle useampi.



Loma talvisessa Suomessa toi minut pitkästä aikaa kaikin puolin jotenkin erityisen lähelle omaa suomalaisuuttani. Oivalsin pimeyden keskellä, että tapahtui politiikassa mitä tapahtui metsä ja merenranta, talvien pimeys ja niiden vastapainona kesien yöttömät yöt, pysyvät vuodesta toiseen. Tiedän Suomesta sellaisia asioita jotka tietää vain sellainen joka on viettänyt siellä monta kevättä, kesää, syksyä ja talvea. Tunnen Suomen valon ja valottomuuden. Tiedän, että aurinkoisia talvipäiviä ei osu kohdalle liiaksi asti. Tiedän millaisella säällä maa on arvaamattoman liukas, tunnen loskan ja lumen eri olomuodot, senkin tiedän milloin tienvarresta saattaa löytää metsämansikan, milloin mustikat kypsyvät, miten liikkua sellaisessa maastossa missä viihtyvät myös käärmeet. 



Loma loppui taas kerran liian aikaisin. Hyvin varhain sunnuntaiaamuna palasimme Khartumiin. Kun laskeuduimme Khartumin lentokentälle yhden maissa yöllä lämpötila oli täällä +26 celsiusastetta. Koko ensimmäisen päivän ihmettelin valoa ja lämpöä ja tätä meidän eriskummallista elämäämme. Olin loman jäljiltä täynnä energiaa ja purin heti kaikki kuusi matkalaukkua ja siivosin joulukoristeet pois. Tunsin saavani hyvin otteen täkäläisestä todellisuudesta, mutta sitten heti ensimmäisen leppoisan päivän jälkeen alkoivatkin vastoinkäymiset: emme saaneet internettiä päälle, vesimittarimme meni rikki ja yritykset hoitaa asioita sujuivat tutun takkuisesti. Tähän päivään asti kesti saada wifi kotona taas toimimaan ja siinä prosessissa olen menettänyt malttini useamman kerran. Rento ja onnistunut loma tuntuu etäiseltä muistolta. Nyt yritän vain suoriutua tämän viikon viimeisestä arkipäivästä torstaista suosiolla ja toivon huomattavasti parempaa tulevaa viikkoa. 

16 kommenttia:

  1. Onpa mukavaa kuulla sinusta ja teistä. Ja kauniisti kuvaat oivalluksiaai. Parempaa viikkoa ilman vastoinkäymisiä toivotan teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Venla! Hyvää alkanutta vuotta teillepäin!

      Poista
  2. Ja unohdin tarkistaa tekstin, automaattinen tekstinsyöttö muuttelee sanat miten sattuu. Anteeksi siis virheet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä mitään - en edes huomannut mitään virheitä :)

      Poista
  3. Kuten aiemminkin olemme todenneet, arkeen palaaminen on aina jotenkin tavattoman kömpelöä. Vaikka loman hyvää tekevät vaikutukset tuntuvat katoavan jonnekin kuin tuhka tuuleen, usein tunnelmien tasoituttua huomaa kuitenkin lomalta evääksi tarttuneen paljon hyvää.
    Myös minä Venlan tavoin tykkäsin siitä, miten kuvasit oivalluksiasi. Huomioita siitä, mitä kaikkea ihan itsestäänselvästi tiedämmekään, kuten vaikkapa ymmärryksemme Suomen luonnossa vallitsevista olosuhteista.
    Voin kuvitella, miten jännää Afrikassa kasvaneesta lapsesta on esimerkiksi oppia tutkimaan veden eri olomuotoja ihan luonnossa.
    Voimia torstaihin ja sitten iloa Suomi-vaikutelmien sulatteluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se paluu vain usein tosiaan on vaikeaa, vaikka miten olisi tottunut kulkemaan erilaisten todellisuuksien väliä ja palaisi sinänsä tuttuun kotiin. Onneksi kun arki vie mennessään väistyy toinen todellisuus vähän kerrallaan mielestä. Se tekee minulle näihin olosuhteisiin asettumisesta taas helpompaa. Tällä hetkellä vielä turhauttaa kaikki sellainen mikä Suomessa toimi ja oli helppoa ja mikä täällä toisaalta on hankalaa - ja ylipäänsä kestää taas hetken ymmärtää näitä täkäläisiä oloja. Pari viime päivää minusta on tuntunut kuin olisin Liisa Ihmemaassa!

      Lapset nauttivat todellakin suuresti jäätyneissä vesilätäköissä pomppimisesta ja lumen tultua pulkkailusta ja muista lumileikeistä. Suhteessa heihin ja mieheenikin oikeastaan juuri oivalsin kuinka paljon tiedänkään Suomesta sellaista mikä vaatii totuttelua sikäläisiin olosuhteisiin. Vaikka mieheni on viettänyt elämässään valtavasti aikaa Italian Alpeilla ja verrattain paljon aikaa Suomessakin hänelle eivät ole kuitenkaan samalla tavalla tuttuja juttuja juuri Suomen vuodenajat ja olosuhteet. Ja lapsemme, vaikka suomalaisia ovatkin, vasta hiljakseen tutustuvat moniin sellaisiin asioihin Suomessa jotka heidän ikätovereilleen ovat ihan arkipäivää.

      Hyvää viikonloppua sinnekinpäin - kohtahan se alkaa ihan kaikkialla!

      Poista
  4. Liikuttavaa lukea ulkosuomalaisten blogeja tällä hetkellä, yksi jos toinenkin tuntuu olleen lomalla Suomessa. Niin myös me, kuka nyt johonkin Thaimaahan tai Dubaihin menisi kun on kestolomamaa Suomi :D Meillä ei tosin noin isoa kulttuurieroa koska matkustetaan tästä naapuri-Ruotsista. Blogiasi on jännä lukea, olen seurannut jo jonkin aikaa! /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on onneksi aika usein tilaisuus käydä Suomessa. Meidän on poistuttava säännöllisin väliajoin täältä Sudanista ns lepolomalle eli vuoden mittaan ehdimme lomailla useampaan kertaan. Viimeisin lepoloma kului juurikin Dubaissa ja nyt oli sitten taas Suomen vuoro :)

      Kulttuurierot Suomen ja Sudanin välillä ovat kyllä tosiaan valtavat - maat ovat minusta monessa mielessä toistensa täydet vastakohdat - ja siirtyminen yhdestä toiseen ja taas takaisin on aikamoinen henkinen koitos. Jos Suomessa suuren osan lomasta lähes hyrisin onnesta ovat hyvin toisenlaiset tunteet olleet pinnassa täällä nämä viime päivät. Mutta kyllä tämä tästä taas arjen kiireissä tasoittuu!

      Onpa kiva kuulla, että viihdyt lukemassa. Oikein hyvää vuoden alkua Ruotsiin!

      Poista


  5. Olipa kiva kirjoitus. Olen seurannut blogiasi jo lähes alusta saakka ja tunnutkin jo lähes perheenjäseneltä :) Olen saanut elää kärpäsenä katossa jos jonkinlaisissa paikoissa, taloissa, maissa ja elämäntilanteissa kanssanne. Kommentoinutkin jo pitkään.

    Jotain pientä lienee vuosien saatossa mennyt minulta silti ohi suun, sillä olin tipahtaa tuoliltani kun luin tämän viimeisimmän kirjoituksesi...."tutut maisemat...Kirkkonummen Prisma"??!! :)

    Täällä siis asun itsekin! Olisipa ollut hauska tavata kahvikupillisen äärellä jos tämän olisi tiennyt! :)

    Terveisiä Kirkkonummelta!

    Ghita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirkkonummen Prisman ohi ajelemme matkalla vanhempieni kotoa pääkaupunkiseudulta omalle talollemme, eli ihan siellä Kirkkonummella emme itse asiassa lomaile. Mutta lapsuuteni kesäpaikat olivat Kirkkonummen tuntumassa joten se on kai minulle jo kauan ollut jonkinlainen loman merkki :) Sellaiselta se tuntui nyt ainakin.

      Oikein hyvää alkanutta vuotta Kirkkonummelle!

      Poista
    2. Mukavaa lomamatkailua teille kun taas seuraavaksi ohi ajatte! :) On sitten määränpää Siuntio, Inkoo taikka Raasepori :)

      Poista
  6. Olipa tosi kiva nähdä teitä!! Olenkin miettinyt miten teidän loppuloma sujui pakkasten paukkuessa :D Ilmeisen kivasti ja hyvin :)
    Teillä tuo paluu arkeen on kyllä astetta rankempi. Meillä kun kaivetaan vain ne reput ja työavaimet esiin ja homma on vähän niinkuin siinä. Teillä puolestaan muuttuu ilmasto ja olosuhteet muutenkin äärilaidasta toiseen.
    Iloisia ajatuksia ja halauksia täältä pakkasten keskeltä teille jokaiselle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli mahtavaa nähdä, harmi ettei ehditty enempiä tapaamisia! Loma oli taas kerran ihan liian pian ohi! No, kesällä sitten taas.

      On ollut aikamoista tämä palaaminen arkeen taas kyllä kun todellakin olosuhteet muuttuvat niin kaikella tapaa yhdestä äärestä toiseen... Elin toivossa, että palasimme tänne täkäläiseen talveen, mutta mitä vielä: päivälämpötila on ollut yli 30 astetta ja öisinkin on niin kuuma, että on pakko käyttää ilmastointia. Nyt ei ole vielä tuskaisen kuumaa mutta kun se taas ennen pitkää on edessä niin ihan mielelläni olisin nauttinut vähän viileämmästä säästä vielä hetken.

      Paljon lämpöisiä ajatuksia täältä teidän porukalle. Nauttikaahan talvesta meidänkin puolesta! :)

      Poista
  7. Niin upeaa etta teilla on kotipesa myös Suomessa, on varmasti rauhoittavaa palata sinne tuttuun ja turvalliseen paikkaan aika ajoittain. En ole ollut Suomessa vuosikausiin talvella mutta tunnistan tuon 'heraamisen' suomalaisuuteen lomilla, miten monet asiat tiedan sielta automaattisesti niiden ollessa miehelle ja tytölle ihan tuntemattomia juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma kotipesä luo todellakin turvaa ja pysyvyyttä tähän meidän liikkuvaiseen elämään. Olen tosi iloinen, että keksimme sen tämän elämäntavan vastapainoksi ja kiitollinen siitä, että meillä oli tilaisuus talo aikoinaan hankkia.

      En nykyään enää tunne kovinkaan usein itseäni mitenkään erityisen suomalaiseksi ja siksi oli jotenkin riemastuttavaa huomata kuinka suomalainen sitten kuitenkin kaikesta huolimatta olenkaan! Kuinka tuttu on itse Suomen maa ja tuttua sekin miten siellä missäkin tilanteessa on hyvä toimia. Vaikka tuon jälkimmäisen suhteen on kyllä aika tosin osin tehnyt tehtävänsä... :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!