sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Sairaana kehitysmaassa

Maailmalla muhii paljon sellaisia sairauksia joiden minä luulin maailmanlaajuisesti jääneen edellisille vuosisadoille. Yksi miehen kollegoista sairastui jokin aika sitten lavantautiin, jonka olemassaoloon havahduin itse viime keväänä kun lastenlääkäri täällä epäili sitä vanhemman tytön kuumeilun syyksi ja lähetti tytön verikokeisiin joilla suljettiin pois muun muassa lavantauti sekä malaria. 

Sudanissa oli äskettäin koleraepidemia joka levittyi myös Khartumin alueelle. Virallista tietoa koleratapauksista ei mistään oikein löytynyt, mutta käytännössä epidemia näkyi muun muassa siinä, että yksi kaupungin keskeisistä vihannes- ja hedelmätoreista suljettiin. Kolera, ripulitauti, voi tappaa hyvinkin nopeasti, mutta siihen on toisaalta onneksi tehokas ja toimiva hoitokeino: nesteytys. Koleraepidemian aikaan jokainen tavallinenkin mahatauti tuntuu silti vähän turhan jännältä paikalta, siitäkin huolimatta, että meillä onkin aina lääkekaapissa nestehoitoa varten varalla lääkettä. Koleraepidemian vuoksi minusta tuli hygienian suhteen entistäkin varovaisempi ja pesen nykyään huolellisesti myös muun muassa greipit ja mangot ennen kuorimista ja syömistä. 

Äskettäin yksi nuorimmaisemme ystävistä sairastui tuhkarokkoon, mutta diagnoosi selveni vasta sen jälkeen kun pieni poika oli ehtinyt nuhaisena käydä taaperokerhomme tapaamisessa. Tuhkarokkohan oli Suomessakin vielä minun lapsuudessani 1970-luvulla ihan tavallinen lastentauti, mutta nykyään Suomessa esiintyy vain muutama tuhkarokkotapaus vuodessa. Rokotusten avulla tuhkarokko on käytännössä hävitetty Suomesta kokonaan. Täällä Sudanissa ei tuhkarokkoon toisaalta ole päässyt kehittymään samanlaista laumasuojaa kuin Suomessa, sillä läheskään kaikkia ei täällä ole rokotettu tuhkarokkoa vastaan. Tuhkarokko onkin täällä lavantaudin ja koleran tavoin edelleen melko tavallinen sairaus. 

Meidän kolmevuotias nuorimmaisemme on ehtinyt ottaa vasta yhden tuhkarokkorokotuksen, rokotusohjelman mukaisesti yksivuotiaana. Tuhkarokkoon sairastunut kaveri oli hänkin saanut ensimmäisen tuhkarokkorokotuksen, mutta yksi rokotus ei vielä anna täyttä suojaa - siksi tuhkarokkoa vastaan rokotetaan toisenkin kerran lapsuuden aikana. Meidän kolmevuotiaamme on määrä ottaa tehosterokotus tänä kesänä, ennen kuin tyttö syksyllä aloittaa koulun. 

Kun tyttösellemme nousi kova kuume noin viikko sen jälkeen kun hän oli tavannut tuhkarokkoisen kaverinsa ei auttanut kuin odottaa mitä tuleman pitää: puhkeaisiko tuhkarokkoihottuma vai oliko kuitenkin kyse vain ärhäkästä flunssasta. Minua hirvitti - ei niinkään itse rokko mutta sen mahdolliset jälkitaudit ja sivuvaikutukset. Onneksi tytön sairaus vaikuttaisi kuitenkin olevan ihan vain kovaa flunssaa. Päivä nuorimmaisen sairastumisen jälkeen myös isosiskolle tuli nuha ja yskä ja kuumetta, enkä itsekkään ole ihan täysin voimissani. Olemme nyt sairastaneet kotona jo useamman päivän ja arvelen, että muutama päivä ainakin tässä vielä menee. 

Ihan tavalliset sairaudetkin tuntuvat näissä olosuhteissa usein vähän normaalia huolestuttavammilta. Monen perussairauden kohdalla mainitaan internetin länsimaisilla lääkärisivustoilla, että kehitysmaissa ne saattavat olla jopa tappavia. Tarkoitus lienee rauhoittaa länsimaisia lukijoita, että heidän ei tavallisten tautien tappavuudesta tarvitse yhtä lailla huolehtia, mutta itse jään aina vähän miettimään onko kyse maantieteellisestä sijainnista vai ennemminkin kuitenkin elinolosuhteista. Me kun täällä sairastamme juurikin kehitysmaassa.

15 kommenttia:

  1. Pikaista paranemista! Toivottavasti aloitetutkin rokotusohjelmat suojaavat teitä.

    Täällä heräsimme samaan ilmiöön heti tultuamme. Ekana talvena lasten kouluissa oli hinkuyskäepidemia ja taloyhtiön pihapuita myrkytettiin Länsi-Niilin virusta kantavien hyttysten varalta.

    Täällä laumaimmuniteettia pyritään suojelemaan sillä säädöksellä, että kaikkien julkista koulua käyvien lasten on osallistuttava rokotusohjelmaan, jotta pääsevät kouluun. Vastikään lakia vielä muutettiin niin, ettei säännöstä enää myönnetä poikkeuksia vanhempien esittämien vakaumuksellisten syiden nojalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rokotuksilla on saatu länsimaissa aikaan niin paljon hyvää, että on minusta ihan kummallista kuinka sielläkin kuitenkin on laumaimmuniteetin kanssa paikoittain isojakin ongelmia.

      Tuntui hurjalta joutua yhtäkkiä huolehtimaan sairaudesta jonka en uskonut meitä koskettavan - vaikka ironista kyllä olimme juuri muutama viikko sitten jutelleet taaperokerhossa siitä kuinka rokotukset eivät aina anna 100% suojaa. Tuli kerran jos toisenkin mieleen mitä kaikkia sairauksia meiltä olisi jäänyt väliin jos olisimme jääneet Eurooppaan... Muun muassa denguekuume mitä todennäköisimmin. Mutta onneksi tällä kertaa kohdalle näyttää tosiaan osuneen ihan vain tavallinen flunssa!

      Poista
  2. Toivottavasti paranette ja toivutte pian!

    Mun mielestä kannattaa olla aina herkkänä ja valppaana ja mieluummin ylireagoida, kun sairastaa kehitysmaassa.

    Luulen, että moni tauti on kehitysmaissa tappavampi myös puutteellisen diagnostiikan vuoksi, liian myöhään tehty diagnoosi voi aiheuttaa vakavia sairauksia ja toisaalta myös puutteelliset hoidot kuten vaikka koleraepidemioissa, kun puhdasta juomavettä ei ole saatavilla monista eri syistä johtuen. muistaakseni Keniassa 3. tai 4. suurin kuolinsyy on nimenomaan eri ripulitaudit. Niin surullista ja julmaa. Tarkoitus ei ole muuten mitenkään pelotella :)

    Täälläkin pitää lasten olla rokotettu paikallisen ohjelman mukaan, jotta pääsevät kouluun. Rokotukset ovat ilmaisia julkisissa terveyskeskuksissa, rokotusohjelma on myös huomattavasti laajempi kuin Suomessa. Ilahduttaa huomata miten hyvää työtä sen saralla tehdään. Keniassa oli myös kattava kansallinen rokotusohjelma, mutta ei täysin ilmainen ja veikkaan että monilla ei myöskään ollut mahdollisuutta kulkea klinikoille.

    Lepoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikamoista tasapainottelua on välillä se, että pitää täällä maailman äärissä järjen kädessä mutta toisaalta pysyy sopivan valppaana! Meidän lapsille on annettu useampi todennäköisesti turha antibioottikuuri ihan vain köyhemmissä maissa asumisen vuoksi - niitä annetaan täällä hyvin herkästi niin kuin myös Jamaikalla ja Belizessäkin, ja itse asiassa antibiootteja voi käydä hakemassa myös ihan ilman reseptiäkin... Yritän kaikin voimin välttää turhia lääkekuureja nyt kun olen useamman lapsen kokemuksella vähän varmempi sen suhteen missä mennään kun lapset sairastavat. Mutta toisaalta on kyllä parempi ottaa vaikka sitten turha kuuri kuin katua myöhemmin!

      Täällä läheskään kaikki lapset eivät pääse käymään koulua eli vaikka rokotuksia vaadittaisiinkin koulua varten se ei mitenkään vielä kattaisi kaikkia lapsia. Enkä tiedä onko täällä valtion koulussa mitään vastaavaa kuviota. Meidän lasten kansainväliseen kouluun piti antaa ilmoittautumisvaiheessa rokotustiedot ja käsitin niin, että esim kaksi MPR-rokotusta (missä tuo tuhkarokkokin on mukana) olisi edellytys koulun aloittamiselle. Toisaalta viime kouluvuonna edellisen tuhkarokkoepidemian yhteydessä koulu tarjosi mahdollisuutta tuhkarokkotehosterokotuksen ottamiseen. Me emme sellaisia tarvinneet koska koululaistemme rokotukset ovat kunnossa. Siinä yhteydessä tuli puhetta rokotuksista muitten vanhempien kanssa ja taas kerran huomasin kuinka vähän monet ovat perehtyneet lastensa terveyteen liittyviin asioihin. Oma tuntumani on se, että Suomessa ollaan melko hyvin selvillä sairastamiseen ja esim rokotuksiin liittyvistä perusasioista.

      Täällä yritetään kovasti levätä. Esikoinen on terve ja koululla on totta kai juuri meneillään kirjaviikko, että tässä samalla yritän miettiä pojalle kirjanhenkilöasua torstain paraatiin ja niin edelleen... Mutta jospa tämä nyt tästä. Pienet potilaat sammuivat nukkumaan ja taidan pian seurata itsekin perästä.

      Poista
  3. Se on aika hurjaa että länsimaisittain vaarattomat tai kokonaan kadonneet sairaudet ovat kehitysmaissa todellisuutta. Teidän kannalta toivon mukaan tarkoittavat että elinolosuhteet suojaavat. Kampalassa eivät meidän elinolosuhteissa eläville määränneet eivätkä suositelleet raskaana ollessa malarianestolääkettä, mutta epäilen että muissa oloissa suoja sitä vastaan oli heikompi. Olin silti vähän neuroottinen ja suihkin hyttysmyrkyn kanssa sinne tänne.

    Nykyään lapsilla on vaikka mitä rokotuksia ja huomasin ajattelevani tyttären saadessa just viime viikolla meningitis-rokotteen että oliko se nyt tarpeellinen ja mistä enää tiedän kenen lääkärin sanaan luottaa. Eivät Suomessa viimeksi maininneet tätä meningitis-rokotusta, mutta kaipa tämä täkäläinen ranskalaislääkäri tietää paikalliset vaatimukset.
    Pikaista paranemista teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on myös vaikka mitä rokotuksia ja muun muassa kaikilla lapsillamme myös nuo meningokokkorokotukset. Yritän tehdä tutkimustyötä rokotusten suhteen mutta ennen kaikkea yritän käydä sellaisilla lääkäreillä joihin luotan, ettei tarvitsisi itse yrittää olla joka alan asiantuntija! Täällä ei oikein ole sellaista lääkäriä vielä löytynyt johon oikein luottaisin, mutta melko vähän olemme onneksi joutuneet täällä lääkärillä toistaiseksi käymäänkään. Rokotukset otamme joka tapauksessakin pääasiassa Suomessa lomilla. Suomessa ei taida meningokokkorokotus kuulua rokotusohjelman piiriin, mutta kyllä se on siellä tullut kuitenkin puheeksi kun ollaan yksityisellä lääkäriasemalla pohdittu mitä rokotuksia olisi näihin meidän olosuhteisiin hyvä olla voimassa.

      Olisin varmasti itsekin ollut neuroottinen malarian suhteen raskausaikana! Söivätkö jotkut sitten vuosikausia malarianestolääkettä Kampalassa noin muuten? Olin käsittänyt, ettei sellainen olisi edes mahdollista ja/tai että olisi elimistölle liikaa. Me olemme tähän asti yrittäneet aktiivisesti vältellä malariamaita. Täällä Khartumissa ei ole kovin realistista riskiä sairastua malariaan, vaikka sairaus muuten onkin Sudanissa arkipäivää. Melko lähellä meitä alkaa kuulemma myös jo keltakuumealue, mutta täällä pääkaupunkiseudulla sitä ei ole. Meillä on kyllä kaikilla viidellä silti keltakuumettakin vastaan rokotukset.

      Uskon, että me elämme täällä kehitysmaassa monessa mielessä ihan länsimaita vastaavissa olosuhteissa. Meillä on puhdasta vettä, lääkkeitä ja mahdollisuus käydä tarvittaessa lääkärissä tai mennä sairaalaan. Mutta silti aina vähän enemmän jännittää täällä kun lapset sairastavat kuin mitä vaikkapa Suomessa lomilla. Tänään ovat onneksi molemmat tytöt selkeästi paremmassa vedossa. Minä itse ehkä vähän kipeämpi, mutta kuitenkin ihan tolpillani. Elämä alkaa voittaa! :)

      Poista
    2. Mun tietämistäni ihmisistä ei kukaan syönyt estolääkettä, yleensäkin varmaan vain pääkaupungin ulkopuolella olisi ollut edes tarpeen harkita. Ei sitä varmaan vuosikausia voi tosiaan syödäkään. Neuvoivat vaan aina nukkumaan verkon alla ja suojautumaan vaattein iltaisin, jota myös tein neuroottisesti :)

      Luotettava lääkäri on paras, jotta ei just tarvitsisi olla joka alan (vale)lääkäri itse! Brysselissä kävin lasten kanssa matkailuklinikalla ennen tänne tuloa, mutta eivät sielläkään sanoneet että toinen meningokokkirokote (jonka sai nyt aiemmin saadun ensimmäisen lisäksi) olisi ollut tarpeen. No, kaipa se oli sitten tarpeen - pitänee luottaa siihen. Keltakuumerokotukset myös löytyy täällä ja tuberkuloosikin ja vaikka mitä. Jostain syystä muakin jännittää lasten sairastumiset täällä enemmän kuin Suomesssa. Toivotaan että pysytään terveinä siellä ja täällä ja kaikkialla! :)

      Poista
    3. Meidän lapset saivat tuon meningokokkirokotteen jo aika pieninä ja muistelen, että silloin sitä piti ottaa useamman rokotuksen sarja. Olikohan se niin, että mitä vanhempi niin sen vähemmän niitä tarvitaan? Mutta noitahan on sitten tietysti vielä eri rokotuksia samaa tautiryhmää vastaan mikä osaltaan sekoittaa asiaanvihkiytymätöntä...

      Meillä oli täällä elämänpiirissämme viime vuonna tuberkuloositapaus ja siinä yhteydessä tajusin, että se vastasyntyneenä kaikille meidän lapsille myös annettu tuberkuloosirokotus ei kai suojaakaan kuin ihan jotain pikkulapsuusajan tuberkuloositartuntoja vastaan. Että kaikenlaisista sairauksista voisi tässä ruveta huolehtimaan... Mutta yritän pitää järjen kädessä ja elää tältäkin osin tätä hetkeä. Toivotaan tosiaan, että pysytään kaikki terveinä siellä ja täällä ja tuolla!

      Poista
  4. Pikaista paranemista! Olimme mieheni kanssa myös kahden vaiheilla tuon meningitis-rokotteen kanssa pari vuotta sitten mutta se jatettiin ottamatta tytölle, riski saada tauti on taalla melko pieni ja kun kaikelta ei voi suojatua. Olemme kylla ottaneet kaikki mahdolliset ja muutaman lisarokotteenkin tytölle ja aika pöyristyneena olen joskus seurannut miten Suomessa jotkut harjoittavat linjaa ei rokotteita lapsille. Teilla olosuhteet siella ovat haastavat joten voin vain kuvitella etta taudin iskiessa mielessa pyörivat kaikki mahdolliset taudinkuvaukset, toivottavasti saatte selatettya nyt pöpön nopeasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkään ei varmaankaan lapsilla olisi ihan näin kattavaa rokotussuojaa jos emme asuisi näissä vähän erikoisemmissa olosuhteissa, mutta noin ylipäänsä olen kyllä ollut aina rokotusten kannalla. Ihan käsittämättömältä tuntuu minustakin se, että jotkut tarkoituksella jättävät lapsensa rokottamatta. Suomessahan laumaimmuniteetti toki suojaa melko monen sairauden kohdalla myös rokottamattomia, mutta vastuutonta minun näkökulmastani silti on jättää perusrokotukset ottamatta. Toivon, ettei siitä kasvaisi länsimaissa sen suurempaa kansanliikettä kuin mitä se nyt on. Täällä Sudanissa tosiaan näkee hyvin sen miltä näyttää käytännössä se kun suurimmalla osalla ei rokotuksia ole ihan tavallisiakaan sairauksia vastaan. Vaikkei pienimmäinen onneksi tuhkarokkoa saanutkaan niin pahalta tuntuu ystäväni puolesta jonka lapsi rokotuksesta huolimatta sairastui! Heidänkin perheensä on täällä muutaman vuoden ajan miehen työn puolesta.

      Poista
  5. Meidän perheemme syö jatkuvasti malarianestolääkkeitä. Tulemme asumaan malaria-alueella todennäköisesti neljä vuotta. Suomessa olemme konsultoineet useampiakin yksityisaseman matkailu/lastenlääkäreitä ja kaikilta olemme saaneet saman suosituksen, joten estolääkityksellä mennään. Pitkäaikaisestakaan yhtäjaksoisesta käytöstä ei pitäisi olla haittaa tai ainakin riskit ovat vähäisemmät kuin malariasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ja mielenkiintoista tietää, että periaatteessa malarianestolääkkeitä voi syödä myös useamman vuoden ajan, kiitos tiedosta! Malarialääkkeetkin varmasti kehittyvät koko ajan ja tulevat turvallisemmiksi käyttää. Kunpa kehittäisivät nyt vielä rokotuksen malariaa vastaan...

      Poista
  6. Mä en koskaan Väli-Amerikassa, Afrikassa tai Karibialla ole syönyt malarian estolääkitystä. Hondurasissa yksi reppureissaaja meni siitä niin pahasti sekaisin, että olen jotenkin katsonut että otan riskin. Ei ehkä kovin fiksua, mutta hyvän yleiskunnon, kattavan matkavakuutuksen ja tehokkaan hyttyssuojan kombinaatio on toiminut pitkälle.

    Rokotteiden suhteen olen nyt arponut, antaisiko lapsille hepatiittirokotteet. Eihän niistä toisaalta mitään haittaa ole, ja niitä jopa Suomessa suositellaan jo pelkästään Espanjaan, kun taas mies ja paikalliset tutut Espanjassa pitävät mua ihan hysteerikkona mitä tulee todennäköisyyksiin. Ehkä kuitenkin äidinvaisto ja ylimääräiset rokotteet voittaa.

    Meidän kuopus sai muuten tuhkarokkorokotteesta todella pahan reaktion 1-vuotiaana, eli siis käytännössä sairasti kunnon tuhkarokon pilkkuineen. Se oli ihan kamalaa, THL:lläkin ihmettelivät reaktion voimakkuutta ja mietin vain, millaista sairastaminen olisi jos tulisi ihan oikea tartunta eikä olisi mitään suojaa. Hyvä, ettei teille tainnut tulla mitään pahempaa versiota siitä, vaikka ei kukaan noita jännitysnäytelmiä kaipaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen syönyt malarianestolääkitystä vain kerran, vuosia sitten kun olin vähän pitempään Keniassa. Jätin kuurin kyllä lopulta kesken, koska tulin siitä niin huonovointiseksi ja koska tuntui turhalta tehdä itseni lääkkeillä kipeäksi kun vietin aikaa pääasiassa Nairobissa missä malaria ei ainakaan silloin ollut todellinen riski. Muuten olemme menneet sillä linjalla, että olemme vältelleet sellaisia paikkoja missä malaria on ongelma - tosin mies kyllä käy työmatkoilla myös malaria-alueilla aika ajoin. Jamaikalla tai Belizessä ei periaatteessa ainakaan pääkaupunkien alueella ollut malariaa, eikä sitä ole myöskään juurikaan täällä Khartumissa.

      Meillä ei onneksi ole lapsille koskaan tullut rokotuksista mitään pientä lämpöilyä kummempaa, vaikka ainahan se vähän jännittää, että kuinka kukin mihinkin rokotukseen reagoi! Meillä on kaikilla lapsilla myös nuo hepatiitti A- ja B -rokotukset. Meidän olosuhteissa pidän niitä hyvinkin tärkeinä, mutta ylipäänsä jos mielii matkustella vähän haastavampiin olosuhteisiin on hepatiittirokotuksia mielestäni fiksua miettiä hyvissä ajoin. Nehän täytyy myös ottaa sarjassa, ja rokotusten välissä täytyy olla useampia kuukausia, eli ihan hetkessä ei suojaa saa.

      Meiltä jäi kaikeksi onneksi tuhkarokko nyt tällä erää kokematta! Ihan vain tavalliseksi flunssaksi varmistui tämä meidän kuumetauti. Tänään on vanhempi tytär jo päässyt kouluun ja nuorimmainenkin tuntuisi yskää lukuunottamatta täysin parantuneen.

      Poista
    2. Noita malarialääkkeitäkinhän on muuten useampia erilaisia ja jotkut tunnetusti saattavat aiheuttaa sekavuutta yms kun taas toiset on oikein hyvin siedettyjä. Itse käyttäisin kyllä mieluummin estolääkkeitä kuin ottaisin sen riskin, että saisin malarian. Mutta tällä hetkellä ennen kaikkea välttelen malaria-alueita parhaani mukaan.

      Poista

Kiitos kommentistasi!