maanantai 20. helmikuuta 2017

Viisi yksityiskohtaa khartumilaisesta arjestamme

Muutamassa ulkosuomalaisessa blogissa on viime päivinä kuvailtu arjen yksityiskohtia eri maissa. Kiitos Liisalle hyvästä ideasta. Ulkosuomalaiset blogit avaavat ikkunan eri maihin ja mikä sen kiinnostavampaa kuin tavallinen arki! Toivottavasti moni muukin innostuu kuvaamaan oman elämänsä arkipäiväisiä erikoisuuksia.

Sudanissa ja täällä pääkaupungissa Khartumissakin eletään niin monissa erilaisissa todellisuuksissa, etten rohkene väittää oman arkeni edustavan elämää täällä kovin laajalti. Nämä yksityiskohdat ovat kuitenkin keskeinen osa minun täkäläistä elämääni ja kertovat siis omasta arjestani täällä aika tavalla. 


Sähkömittarit

Kylläpä meidän sähkömittarimme ovat hiekkapölyn peitossa!


Sähköstä maksetaan täällä etukäteen. Sähkötoimistosta käydään ostamassa kilowattitunteja ja ne ladataan sähkömittariin. Meidän talomme on siitä erikoinen, että meillä on sähkömittareita kaksin kappalein - ehkä siksi, että talomme on niin suuri, en tiedä. Kerran toinen mittareista meni huomaamatta nollille mutta sähköt talossa toimivat siitä huolimatta. Kun emme oikein ymmärrä miten sähkö talossa jakautuu olemme pitäneet tapana ladata aina kerralla varalta molemmat mittarit. Sähkö ei ole täällä minun mielestäni tavattoman kallista, vaikka hinta on kyllä kuluneen vuoden aikana entisestään kallistunut. Kesäkuumalla sähköä kuluu hyvinkin paljon sillä 40 asteen hellelukemissa emme ilman ilmastointilaitteita täällä pärjää.


Keittokaasu

Uunin oikealla puolen käytössä oleva keittokaasutonkka, vasemmalla varatonkka.


Kaasua keittiön uunia varten ostetaan kaasutonkissa. Keittokaasutonkan täyttäminen maksoi kaksi ja puoli vuotta sitten 25 Sudanin puntaa. Nykyisin hinta on reippaasti yli 100 puntaa. Ajoittain kaasusta on myös ollut pulaa. Siksikin meillä on talossa kaksi kaasutonkkaa. Yksi tonkista on käytössä ja toinen täysi tonkka odottamassa. Ulkopuolelta ei näe kuinka paljon kaasua tonkassa on jäljellä, eli ihan järjestään kaasu loppuu kesken ruuanlaiton. Silloin on kätevää, että voi yksinkertaisesti irrottaa yhden tonkan ja laittaa toisen tilalle. Alkuun arastelin käsitellä tonkkia itse, mutta koska olen ollut täällä niin paljon yksikseni, ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin tulla tonkkien kanssa tutuiksi.

Omat kaasuvarastot ovat sinänsä tuttuja juttuja jo monen vuoden takaa. Myös Jamaikalla ja Belizessä meidän täytyi itse ostaa kaasu uunia varten. Jamaikalla kaasua myytiin suuremmissa tonkissa, jotka seisoivat turvallisuussyistä talon ulkopuolella. Belizessä meillä oli kiinteä kaasusäiliö jonka täytti aika ajoin kaasurekka. Kiinteässä säiliössä kätevää oli se, että siitä pystyi päällepäin näkemään suurinpiirtein kuinka paljon kaasua oli vielä käytettävissä.


Radiopuhelin

Radiopuhelin lepäämässä Afrikka-palapelin edustalla. Palapeli on muuten ajastaan jäljessä, sillä siinä Etelä-Sudan ei vielä näy itsenäisenä valtiona.


Kerran viikossa on radiotarkastuksen aika. Meillä on ollut hätätilanteita varten käytössä radiopuhelin jo Jamaikalta asti. Kun hurrikaanien jälkeen sähköverkko saattoi Kingstonissa olla useammankin päivän poissa toiminnasta olivat radiopuhelimet tärkeä yhteydenpitoväline. Missään aikaisemmassa asuinmaassamme emme ole kuitenkaan säännöllisesti harjoitelleet radiopuhelimen käyttöä ja olenkin itse niitä aina vähän vierastanut. Nyt kun viikottaisen radiotarkastuksen myötä alkaa radiopuhelimen käyttö olla minullekin hyvinkin tuttua, alan uskoa, että saattaisin osata hätätilanteessa sanoa radiopuhelimeen jotain rakentavampaa kuin “apua” ja saattaisinpa hyvässä lykyssä hätääntyneenä muistaa kutsutunnuksenikin. Radiopuhelinkeskusteluissahan ei tavallisesti käytetä omia nimiä vaan kutsutunnuksia. Toivotaan tosin toki, ettei radiopuhelimelle tulisi käyttöä.


Henkilökunta

Automme parkissa henkilökunnan puolella pihaa, hyttysverkon ja kalterien läpi kuvattuna. Jokaisessa kotimme ikkunassa on vastaavanlaiset kalterit. Olen niin tottunut kaltereihin, että en kiinnitä niihin enää mitään huomiota; meillä on ollut ikkunoissamme kalterit jo Jamaikan ajoista asti. Tämän talon kalterit ovat mielestäni itse asiassa aika tyylikkäät ja niiden läpi näkee melko hyvin ulos.


Jo Jamaikalta asti olen opetellut kuinka jakaa koti osa-aikaisen kotiapulaisen kanssa. Helpolla se ei ole tullut eikä ole ihan ongelmatonta edelleenkään. Arvostan suuresti sitä, että kotiapulainen auttaa pitämään talon järjestyksessä, mutta koskaan en taida täysin tottua siihen, että vieras ihminen hyörii talossa. Tänä keväänä olen vähän lähempänä omaa mukavuusaluettani kun kotiapulainen on talolla vain kolmena päivänä viikossa ja muutamana päivistä vain jokusen tunnin ajan.

Vartijoihinkin totuttelemme jossain määrin edelleen koska vartijoita meillä on ollut vasta Belizen aikojen loppupuolesta eteenpäin. Eikä meillä ennen Sudania koskaan ollut autonkuljettajaa eikä puutarhuria. Varsinkin autonkuljettajasta on tullut niin kiinteä osa arkeamme, etten osaa oikein kuvitellakaan miltä elämä täällä näyttäisi ilman häntä, mutta alkuun minusta tuntui hengästyttävän hämmentävältä ajatus omasta autonkuljettajasta.


Pistorasiat

Brittiläinen pistorasia.



Sudanissa on monessa talossa brittiläiset sähköpistorasiat. Toisaalta käytössä on myös eurooppalaisia pistorasioita, ja virallisten tietojen mukaan maassa on käytössä myös kolmannentyyppisiä pistorasioita, joihin en itse ole kuitenkaan koskaan täällä tyrmännyt. Täällä on myynnissä sähkölaitteita sattumanvaraisesti sekä eurooppalaisilla että brittiläisillä pistokkeilla. Me käytämme arjessamme runsaasti adaptereita, sillä aika monet sähkölaitteistamme ovat eurooppalaisia ja niissä on siis eurooppalaiset pistokkeet. Onneksi täällä on myös sama sähkövirta kuin esimerkiksi Suomessa, eli minkäänlaisille sähkövirranmuuntajille ei ole sentään tarvetta.

Adapteri arjen apuna.


















*****
Täkäläisiä arjen erikoisuuksia voisi listata vaikka kuinka! Nämä tulivat vain nyt ihan ensimmäisinä mieleen. Monet arkiset asiat täällä tuntuivat alkuun hyvinkin hankalilta, mutta niin vain kaikesta oudosta ja erilaisesta on ajan kanssa tullut hyvinkin arkipäiväistä.

26 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoista, naita on tosi kiva lukea ja niissa itsekin tulee ehka kiinnitettya huomiota asioihin, joita ei niin arjessa ajattele. Teen saman pikimmiten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä oli tosiaankin kiva miettiä. Alkuun uudessa paikassa kaikki näyttää niin oudolta ja sitä osaa ihan eri tavalla kiinnittää yksityiskohtiin huomiota. Nyt kun takana on jo täälläkin useampi vuosi on jotenkin vaikea saada kiinni siitä mikä kaikki täällä olisi ehkä jonkun toisen näkökulmasta erikoista tai epätavallista. Muun muassa täkäläisen maitopullon olin ollut aikeissa myös kuvata, mutta unohdin. Ehkä näitä listauksia täytyy ajan mittaan tehdä useampiakin...

      Toivottavasti teet tosiaan omasi pian, näitä on mielenkiintoista lukea!

      Poista
  2. Olipa kivaa kurkata teille! Meillä Suomessa oli kotiapulainen, kun äitikin kävi töissä. Kuuden hengen perheemme nukkui yhdessä huoneessa ja kotiapulainen keittiössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kävit kurkkaamassa!

      Meillä on kotiapulaiselle oma huone missä on sänkykin, mutta hän käy tosiaan meillä vain osa-aikaisesti, muutamana päivänä viikossa. Miehelläni on läpi lapsuuden ja nuoruuden käynyt kotiapulainen joten hänelle kotiapulaiskuvio on aina ollut tuttu juttu. Minulle sen sijaan ihan vierasta; molemmat vanhempani kävivät töissä mutta hoitivat jotenkin siinä sivussa keskenänsä myös kodin ja meidät lapset.

      Poista
  3. Mielenkiintoista! Lisää odotetaan.
    Meillä vanhemmat olivat töissä ja lapset (3) ja koti hoidettiin ilman apua. Minulle oli todella vaikeaa tilata siivousapua ja päästää vieras ihminen kotiini, mutta kun työtunnit hipuivat 60+ tuntia/vko, niin oli pakko. Opin nopeasti, että miten ihanaa oli tulla siivottuun kotiin pitkän ja raskaan työviikon jälkeen. Opin nauttimaan. Onneksi ei koskaan tullut ongelmia, vaikka en ollut itse koskaan paikalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että kaikenlainen kotiapu toimii paremmin juuri sillä tavoin, että on itse poissa paikalta sillä välin kun kotona puuhailee joku muu. Täkäläinen kotiapulaisemme oli edellisessä työpaikassaan tottunut pitämään monia kotitalouden langoista käsissään sillä hän pyöritti edellisen perheensä arkea hyvinkin laajasti sillä välin kun molemmat vanhemmat kävivät kokopäivätöissä. Kotiapulainen hoiti paljon ostoksista, ruuanlaitosta ja lastenhoidostakin. Oli aikamoista tasapainottelua alkuun yrittää hienotunteisesti ottaa tila kotona kaikkinensa haltuuni. On paljon sellaista mitä haluan kotona tehdä itse, että pysyisin kiinni todellisessa elämässä, tärkeimpänä tietysti lapset. Toisaalta yritän pysytellä poissa kotiapulaisen tieltä, että hän saisi työskennellä rauhassa, ja sillätöin en useinkaan tunne olevani tilanteen tai talon hallinnassa kun kuikuilen ja kuulostelen olisikohan keittiö nyt siinä määrin siivottu, että voisin kotiapulaisen töitä häiritsemättä mennä keittämään sinne aamupäiväkahvit.

      On ihanaa kun koti on siivottu, ja arvostan kotiapulaisemme työpanosta ihan valtavasti, mutta mitenkään täysin neutraalisti en taida koskaan oppia suhtautumaan kotiapuun.

      Tässä on tullut mieleen maitopullon lisäksi muutakin arkista mitä voisi olla mielenkiintoista esitellä, eli lisää on ehkä tosiaan vielä tulossa!

      Poista
    2. Odotellaan uusia postauksia ja Sudanin erikoisuuksia.

      Poista
  4. Onpas mielenkiintoista! Kaasupullohässäkästä tulee ihan Mombasa mieleen. Mietin myös, että miksi me ei tajuttu pitää varapulloa?? Se tosiaan loppui aina yhtäkkiä kesken ruuanlaiton. Onneksi meillä oli sellainen liesi, jossa oli yksi sähköllä toimiva liesi. Täällä missä nyt asutaan on taas koko naapurustolla yksi ja sama kaasutankki, kerran se pääsi loppumaan, koska joku unohti tarkistaa paljonko on jäljellä. Reilu 50 taloutta ilman kaasua millä kokata tai lämmittää vettä sai aikaan aikamoisen valitusvirren.

    Näille erikoisuuksille tulee ajan kanssa sokeaksi, välillä aina mietin ja huomaan jotain, mutta sitten kun istuisin alas ja olisi aika kirjoittaa, on se jo unohtunut. Haha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mies se meillä oli kaukaa viisas ja sanoi, että tarvitaan kaksi keittokaasutonkkaa ja olen kyllä siitä ollut vilpittömän kiitollinen joka kerta kun kaasu on loppunut.

      Minä aloitin juuri puhelimeen listan muista täkäläisistä arjen kummallisuuksista siltä varalta, että niitä muistuisi vielä lisää mieleen kokonaisen tekstin verran. Arjen kummallisuudet eivät tosiaan näyttäydy kummallisina enää kuin ihan herkittäin. Ei auta kuin yrittää silloin pistää muistiin. Pistä sinäkin! Muistelen, että vähän tämänhenkisen kirjoituksen olet joskus Panamasta jo kirjoittanutkin?

      Poista
  5. Tää oli aivan mieletöntä! Mä yritän tarttua tähän ja muistella mitä kaikkea kummallista meiltä löytyy! Kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkialta löytyy omat kummallisuutensa! On kyllä yllättävän vaikea osata nähdä mikä toisten näkökulmasta omassa arjessa on oikeasti outoa tai millään tapaa mielenkiintoista - nämä on kuitenkin tosiaan nykyisellään niin arkipäiväisiä juttuja.

      Jään odottelemaan juttua teikäläisistä erikoisuuksista! :)

      Poista
  6. Tallasia postauksia eri maista on tosi mielenkiintoista lukea.
    Sudanista varmaan loytyy ainesta toiseenkin!
    Meilla oli edellisessa asunnossa vanhassa talossa kanssa tuollaiset kaasuputelit, mutta ne olivat ulkona. Taalla niita ei saa pitaa sisalla.
    Nyt on isossa uudessa talossa keskuskaasu. Meilla lampiaa vesikin kaasulla.
    Se on automaattinen, kun avaa lamminvesihanan niin kaasu syttyy itsestaan ja lammittaa veden. Se on katevaa, kun vetta lampiaa just sen maaran kun tarvii. Voi olla vaikka kaksi tuntia kuumassa suihkussa jos haluaa. Pienemmissa taloissa on aurinkolammitys vedelle mutta tallaisissa 20-kerroksisissa se ei tietysti ole mahdollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on Suomen kodissamme sekä sähkö- että kaasuliesi ja kaapissa tilaa pienelle kaasuputelille, pienimmälle mitä Suomessa kuulemma saa säädöksien mukaan pitää sisällä. Suomalaisten säädösten mukaiset sisällä säilytettävät tonkat ovat tuota meidän täkäläistä tonkkaa selkeästi pienempiä. Jamaikalla me ostimme kaasua ehkä kolme kertaa täkäläistä suuremmissa tonkissa ja niitä säilytettiin ulkona. Vähän kieltämättä hirvittävää säilyttää kaasutonkkia sisällä talossa. Toisaalta minusta tuntuu, että pystyn niitä paremmin henkilökohtaisesti pitämään silmällä kuin vaikkapa keskuskaasua. Tonkassa on pieni hana ja laitamme kaasun hanasta auki vain silloin kun se on käytössä. Muun ajan on kaasuhana tiukasti kiinni.

      Meillä vesi lämpenee sähköllä. Tai siis lämpenisi jos vedenlämmitin jaksaisi toimia... Toisaalta sillä ei ole niin väliä sillä noin 9-10 kuukautta vuodesta aurinko ja hellelämpötilat lämmittävät vesisäiliöt ja putket niin kuumiksi, että meillä tulee hanoista vain kuumaa tai tulikuumaa vettä. Nyt mennään tämän talven osalta viimeisissä viikoissa missä toimivalle vedenlämmittimelle olisi hommia.

      Poista
  7. Tää oli kiva lukea. Me ollaan jo palattu Suomeen, mutta voisinpa silti muistella entisen kotikaupungin kummallisuuksia. Niistä oli tarkoitus tehdä postaus silloin aikanaan, mutta eipä aika riittänyt :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tämä viihdytti! Kyllähän sitä voi vanhoja muistella, mikäpä siinä! Voi olla, että selkeämminkin tulee etäältä mieleen se mikä niissä entisissä kuvioissa oli erityisen kummallista.

      Poista
  8. Tämä oli niin ihana! Kiitos. Listaa ihmeessä myöhemminkin, vaikka se maitopurkki, jonka mainitsit ylempänä. Minä en voisi paikallista maitotölkkiä ikuistaakaan, koska niitä ei ole. Siis mosambikilaisia. Minusta on aivan hullua, että maitoa rahdataan tänne Portugalista asti. Mutta noista ruoka-asioista voisin kirjoittaa paljonkin. Tosin, jos täällä olisi muun muassa omaa maitoa, ei kai tämä olisi kehitysmaa.
    Meilläkin on muun muassa nuo kaasupullot. Minä en vielä ole opetellut vaihtamaan, mutta haluaisin kyllä osata. Tähän mennessä vartijat tai apulainen on aina vinhasti vaihtaneet, mutta entäpä jos kaasu loppuu viikonloppuna, olen yksin ja vuorossa oleva vartijakaan ei tiedä asiasta mitään (kaikki he eivät osaa). Se pitäisi osata.
    Adaptereita olemme ostaneet paljon. Syy on se, että täällä on kyllä sama pistorasia kuin vaikkapa Suomessa, mutta: useimmat myytävät laitteet tulevat Etelä-Afrikasta ja niissä on Etelä-Afrikan pistokkeet, joihin tarvitaan ne kolme reikää. Ostipa vedenkeittimen, radion, mitä hyvänsä.. pistoke on aina väärän mallinen tänne. Adaptereita kaupitellaan paljon liikenteessä, siis kaduilla.
    Eikö olekin hassua, että olin juuri suunnitellut kirjoittavani pienen postauksen kaltereista. Minulle on nimittäin käynyt niin, että en ole puolessatoista vuodessa tottunut kaltereihin. Meidän talossamme ne ovat minusta vähän vankilamaiset ja niitä on myös liikaa. Lisäksi ne ovat tavallaan turhat. Sisään kyllä pääsee, jos haluaa, vanhan talon ovet ovat mitä ovat. Tärkein turvallisuustekijämme on portti ja vaksi. En keksi kaltereista mitään muuta turvallisuutta parantavaa tekijää kuin sen, että kun ne näkyvät kadulle, ne ehkä antavat jonkin signaalin. Tosin sisään tulija huomaisi kyllä äkkiä että ne ovat hyödyttömät. Minusta kalterit yläkerrassa vain huonontavat esimerkiksi meidän asukkaiden paloturvallisuutta. En pidä niistä siksikään. Ehkä, jos kalterit olisivat jotenkin kauniimmat, ajattelisin toisin. Älä ylläty, jos lähiaikoina kirjoitan kaltereista. Tiedän toki, että huonommin vartioiduissa taloissa ne ovat oikeasti tarpeen. Mutta täällä ne ovat lähinnä "silmänilo" (kyseenalainen ilo).
    Täälläkin on vaikea saada hanasta kylmää vettä kun aurinko porottaa! Ja viime aikoina on vettä ollut ylipäänsä vaikea saada.
    Kiitos vielä sinulle mukavasta kirjoituksesta! Varmasti totta on, että oman arjen detaljeihin sokeutuu. Ei niitä varmasti osaa pitää viihdyttävinä muiolle. Eihän ne itsellekään ole aina viihdyttäviä, vaan hyvin usein ainakin täällä vähän harmillisia ja hidastavia. Mutta olen huomannut, että asioista kirjoittaminen muuten usein helpottaa sapetusta kummasti. Ne saa ikään kuin ulos systeemistään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli Jamaikalla kalterit jotka tekivät kodista vankilanomaisen, tiedän hyvin mitä tarkoitat. Meillä oli Kingstonin kotimme yläkerran ikkunoista näkymä kuuluisille ja komeille sinisille vuorille (Blue Mountains) mutta kalterien välistä vuoria tuskin näki! Keittiön ikkunan ääressä oli ankea pestä astioita kun pihalle ei meinannut nähdä kalterien ja ikkunaruutujen välistä lainkaan. Kaikissa paremmissa taloissa oli kuitenkin Kingstonissa kalterit. Tarina kuului, että ne suuremmat talot joissa ei kaltereita ollut lainkaan olivat paikallisten jengien johtajien taloja. Heidän ei kai tarvinnut huolehtia murtovarkaista.

      Belizessä kalterit eivät samalla tapaa häirinneet näkymää ja täällä Khartumissa meillä on isot ikkunat ja niissä tosiaan mielestäni varsin toimivat kalterit joiden välistä näkee ihan hyvin ulos. Kotitalomme kalterit täällä ovat myös siinä mielessä ihan järkeenkäyvät, että myös ovet ovat täällä viimeisen päälle turvalliset: ovet ovat metallista ja ne lukitaan sisältä metallisalvoilla. Osa yläkerran ikkunakaltereista suljetaan myös metallisalvoilla ja lukolla, eli tulipalon sattuessa pääsisimme onneksi kyllä ulos kunhan kalterien lukkojen avaimet ovat sopivasti käsillä! Meillä on kalterien lisäksi myös talon ympärillä korkea muuri ja sen päällä piikkilankaa, ja portilla 24 tuntia vuorokaudesta vartija. Olemme täällä siis varsin hyvässä turvassa - vähän turhankin hyvässä kun ottaa huomioon, että tämä on itse asiassa maailman mittakaavassa melko turvallinen kaupunki. Itse luotan turvallisuusasioissa kuitenkin ihan kaikkein eniten kolmeen isoon koiraamme. Kuuro Skippy ei tietysti ääniin heräile, mutta kaksi muuta ovat nukkuessaankin valppaina, ja varsinkin yksi koiristamme puolustaisi meitä taatusti viimeiseen hengenvetoon. Täkäläiset monet pelkäävät koiria tai vähintäänkin suhtautuvat niihin nöyrän kunnioittavasti, joten koirat ovat siinäkin mielessä hyvä turva.

      Voi miten totta onkaan, että kirjoittamalla asiat saa pois mielestään. Blogin kautta käsittelen asioita hyvinkin tehokkaasti pois päiväjärjestyksestä - kirjoittamalla jäsennän omia ajatuksiani ja kommentit antavat tarpeellista perspektiiviä. Nämä oman arjen kiemurat eivät tosiaan useinkaan tunnu kovin viihdyttäviltä, mutta ihan mukava niistä on toisaalta kirjoittaa. Eiköhän näitä keräänny tekstiksi vielä ainakin toinen mokoma!

      Poista
  9. Kiva ja kiinnostava postaus. Ja tosi mielenkiintoinen keskusteluketju! Innostuneena jään odottelemaan eri maiden erikoisuuksia. Toivottavasti mahdollisimman moni toteuttaa saman idean.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mahtavaa kun kirjoitukset johtavat pitkään ja mielenkiintoiseen keskusteluketjuun! Ja on ollut hauska lukea eri maiden erikoisuuksista, toivotaan tosiaan, että tämä idea kiertää laajalti ulkosuomalaisten blogit. Sinähän jo käsittelitkin joitakin kotinne kummallisuuksia, mutta mitäs muuta outoa Amsterdamista arjesta löytyy?

      Poista
    2. Täytyypä katsoa sillä silmällä.. Vaikka kuten moni onkin huomannut, ns. kummallisuuksille tulee vähän sokeaksi ajan myötä.

      Poista
  10. Kiva kirjoitus ja hyvin tunnen nuo kaikki asiat. Kalterit ja paloturvallisuus minua huolestuttaa, sekä että ulko ovet avautuvat sisäänpäin. Eihän niitä tarvi kun potkaista lujasti niin on sisällä. Ja miksi pitää olla kalterit jopa toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Varkaat ovat kuulemma ketteriä kiipeämään. Enpä tiennytkään että kaasupullon hinnat ovat noin nousseet. Oli tässä raportti Egyptistä jossa hinnat ovat myös nousseet 30 prosentilla. Muuten BBC:n Simon Reeves oli tehnyt matkan Etiopiasta - Sudanin läpi - Egyptiin Alexandriaan ja matkannut Niiliä myöten. Hyvin mielenkiintoinen ohjelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on onneksi tosiaan kaltereitten luukuista pääsy ulos, se on tosiaan paloturvallisuuden kannalta tärkeää. Ei olisi varmastikaan mitenkään mahdotonta kiivetä ylempiin kerroksiin jos varkaus tarpeeksi motivoisi, että pidän kyllä hyvänä, että noita kaltereita on myös ylemmissä kerroksissa - jos ja kun niille ylipäänsä on tarvetta.

      Kaasupullon täyttäminen maksaa nykyään tosiaan hurjasti enemmän kuin vielä pari vuotta sitten.

      Täytyypä katsoa jos tuo ohjelma olisi jossain nähtävissä!

      Poista
    2. Kuten tuossa aiemmin Katalle totesin, minä en pidä kaltereistamme muun muassa juuri paloturvallisuuden takia. Jos tulee tulipalo, olemme loukussa. Ja kaltereista huolimatta taloon pääse kyllä (vanhat ovet!! Sen kun potkaisee! Aivan.... ) eli ne ovat ihan turhat. Piikkilanka, muuri ja vartija on parempi.

      Poista
    3. Sanomatta nykyisistä vartijoistamme yhtään mitään oma kokemukseni on se, että vartijat eivät aina ole niin kovin valppaina - ihan ymmärrettävästi, koska lopulta aika harvoin tapahtuu mitään vartiointia vaativaa. Siksi itse pidän ihan hyvänä sitä, että noita turvavarusteluja on vähän kaikenlaisia. Meillä on tosiaan onneksi lukolliset luukut yläkerran kalteri-ikkunoissa. Ja talomme vahvat metalliovet ja metallisalvat taitaisivat vaatia aikamoisen teräsmiehen potkua, että aukeaisivat! Mutta tämä meidän talomme on kyllä ihan viimeisen päälle hyvin suunniteltu juuri turvallisuutta ajatellen; tällaisessa linnakkeessa emme ole aikaisemmin missään asuneet :)

      Juuri kuulin, että taloomme hommataan nyt vielä hälytysjärjestelmäkin. Niissä on minusta puolensa ja puolensa... Jamaikalla meillä oli varsin herkkä hälytysjärjestelmä, joka ajoittain pärähti soimaan muun muassa kovien tuulenpuuskien tai salamaniskujen myötä.

      Poista
  11. Tää oli hauska postaus ja kyllä teillä on härveleitä ympäri taloa. Tässä minun huomioita saksanmaalta.
    http://suomalainenimallgau.blogspot.de/2017/03/viisi-yksityiskohtaa-saksalaisesta.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä on kyllä mainiosti maitotuotteita tarjolla Saksassa! Minä itse asiassa kirjoitin jo toisenkin kirjoituksen täkäläisen arjen yksityiskohdista, muun muassa maidosta, ja kolmaskin kirjoitus on mielen päällä - kun lähtee arkeaan katselemaan tästä näkökulmasta tuntuu tulevan yhä uusia juttuja mieleen!

      Poista

Kiitos kommentistasi!