lauantai 11. maaliskuuta 2017

Lisää arkisia yksityiskohtia: ruokaa ja juomaa

Vettä janoisille

Keraamiset vesisäiliöt kadun varrella.

Katujen varrella ja kauppojen edustalla seisoo täällä keraamisia ja muovisia vesisäiliöitä joista roikkuu metallinen kuppi. Vesisäiliöt ovat yleisessä käytössä. Kuka tahansa ohikulkija voi täyttää vedellä kupin ja sammuttaa janonsa. Kovassa helteessä on tärkeää juoda paljon, mutta itseäni mietityttää se kuinka sama kuppi kulkee kädestä käteen ja suusta suuhun. 


Ei alkoholia

Alkoholitonta olutta montaa eri lajiketta.


Sudan on täysin kuiva maa. Täällä ei ole sellaisia hotelleja tai ravintoloita joissa ulkomaalaiset voisivat käydä nauttimassa alkoholia, eikä kaupoissakaan myydä lainkaan alkoholia. Alkoholitonta olutta toisaalta kyllä löytyy ja olenpa nähnyt kaupan hyllyllä viime aikoina sellaisiakin kummallisuuksia kuin esimerkiksi alkoholittomia tölkkimojitoja. Kukakohan niitäkin ostaa?


Liha

Lihakauppojen ikkunoissa roikkuu lampaanruhoja, kauppojen takaseinillä puolikkaita lehmänruhoja. Alkuun ruhot puistattivat minua, mutta kaikkeen tottuu, ja nykyään suhtaudun kuolleisiin eläimiin kaikin puolin paljon entistä luontevammin. 

Suosin Khartumissa erityisesti yhtä lihakauppaa jossa on tavallisesti melko hyvä valikoima ja liha tuoreenoloista. Kun kerran olin lihaostoksilla ajoi kaupan eteen pieni rekka jonka takaa nostettiin kaupan takaosaan kokonaisia lehmänruhoja. Rekassa ei näyttänyt olevan sen kummempaa ilmastointia, eikä se näyttänyt minusta erityisen puhtaaltakaan. Toisella kertaa olin kaupassa kun sähköt katkesivat eikä generaattori pitkään hetkeen lähtenyt hurisemaan. Lihatiskit lämpenevät nopeasti näillä helteillä.

Lampaankyljykset odottamassa marinadia.

Ihan hyvillä mielin ostan silti edelleen lihaa kyseisestä lihakaupasta. Ihanteellista on toki se, että kylmäketju säilyy ja ruoka-aineita säilytetään oikeissa olosuhteissa ja lämpötiloissa, mutta läpi maailman ei kaikki aina toimi niin viimeisen päälle hyvin. Maalaisjärjellä pärjää onneksi pitkälle maassa kuin maassa. En osta lihaa jos se näyttää vähänkään huonolta. Täällä ei koskaan lihassa lue viimeistä myynti- saati käyttöpäivää, se on vain itse lihasta katsottava ja nuuskittava. Kaikki liha on joka tapauksessa parasta valmistaa heti samana päivänä, viimeistään seuraavana, tai sitten suosiolla laitettava suoraan kauppakassista pakastimeen odottamaan sopivaa hetkeä. 

Porsaanlihaa ei täällä löydy lihakaupoista sillä muslimit eivät sitä syö. Olen kuullut huhuja, että jossain Khartumin tuntumassa on possutila josta voi suoraan käydä ostamassa porsaanlihaa, mutta en ole viitsinyt ottaa asiasta sen lähemmin selvää. Sen sijaan olen opetellut laittamaan ruokaa lampaanlihasta ja suorastaan ihastunut lampaankyljyksiin. Lampaan lisäksi täällä on laajalti tarjolla naudanlihaa ja kanaa, jonkun verran myös kalaa ja kamelinlihaa. 


Vihannekset ja hedelmät, pavut ja linssit

Osa kaupan hedelmähyllyä.


Täältä löytyy useammanlaisia vihanneksia ja hedelmiä, mutta Belmopanin vihannestoria on silti ikävä, suomalaisista ruokakaupoista puhumattakaan. Vihannekset ovat usein täällä nahkeita ja lötköjä, eivätkä hedelmätkään aina niin kovin mehukkaita. Mitä muuta voisi odottaakaan aavikon reunalla? Yritämme valmistaa niin monipuolista ruokaa kuin mahdollista mutta paikallinen tarjonta tuo ruuanlaittoon omat rajoitteensa ja gluteenittomuus taas omansa, eivätkä pienet lapset aina ole niitä helpoimpia ruokittavia. 

Ote papu- ja linssikokoelmastamme.



Itse syön tyytyväisenä linssejä ja papuja joita täällä on onneksi aina saatavilla, mutta lapset suhtautuvat palkokasveihin vähän valikoivammin. Lapsille maistuisivat erityisesti valkoiset pavut tomaattikastikkeessa, mutta niitä ei yhtäkkiä löydy mistään kaupasta. Onnistuimme onneksi tilaamaan niitä Euroopasta ja nyt odotan kärsimättömänä, että tilaus tulisi perille. Olen vieläkin vähän toipilas ja väsymyksen vuoksi vähän herkällä mielellä. Meinaa ihan itkettää ajatus siitä, että me täällä unelmoimme jostain niin arkipäiväisestä kuin Heinzin valkoisista pavuista tomaattikastikkeessa. 


(Arjen yksityiskohdista olen kirjoittanut aikaisemminkin kerran jos toisenkin.)

16 kommenttia:

  1. Ihan ekana tuli mieleeni, että ovat ainakin luomua! Kun taas vastaavasti tehtaissa lisätään aineitta jos toistakin ruokiin että säilyvät.Kyllä sitä tulee väkisinkin ikävä sellaisia ruoka-aineita joita ei saa. Itse alkuun ikävöin salmiakkia, ja ei meillä ihan samanlaista ruisleipää ole kuin koti suomessa.Asun siis Saksassa. Mutta sinulla on siellä vieläkin suppeampaa ja erilaista. Täällä minulla on kyllä kaikea yllin kyllin. Mutta ei sellaisia maitohyllyjä kuin Prismassa näin taas kun kävin suomessa, ihan älytöntä, kuka ne juo kaikki?? Huh! Vähemmälläkin tulee toimeen. Mukavaa viikonloppua sinne kauaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkuun kun muutin ulkomaille ikävöin minäkin juurikin salmiakkia ja kannoin sitä mukanani minne milloinkin, mutta nyt en ole sitä enää aikoihin aktiivisesti kaivannut. Nykyään meiltä puuttuu niin paljon kaikenlaista! Tällä hetkellä ikävöin ennen kaikkea gluteenitonta leipää, sitä kun ei täältä saa ellen itse sitä tee.

      Minäkin ihmettelen joka kerta suomalaisia maitohyllyjä ja maitotuotteiden määrää ylipäänsä. Miksi jugurtteja on joka kaupassa kahdessa eri paikassa? Millä logiikalla tuotteet sijoitetaan eri hyllyihin? En meinaa koskaan löytää etsimääni kun jugurttipurkkeja on niin loputtoman paljon. Kuin myös muuten leikkeleitä! Niin kovin monenlaisia kinkkuja ja kalkkunoita, että on vaikea tietää mitä valita.

      Täällä pyörähti taas jo uusi arkiviikko käyntiin, mutta hyvää loppuviikonloppua sinnepäin maailmaa!

      Poista
  2. Taallakin liharekka on tavallinen naky lihakaupan ulkopuolella, nayttavat kylla yleensa siisteilta, enaa en hatkahda kun kauppaan tuodaan puolikasta ruhoa ja lihamestari kay työhön. Tanne on nyt tullut muutamiin marketteihin ensimmaisia jauhelihapakkauksia, jotka ovat kuten Suomessa eli sailyvat hieman pidempaan. Eivat varmaan ole suuressa suosiossa silla turkkilaiset ovat tottuneet siihen etta jauheliha jauhatetaan silmien edessa itse valitusta lihapalasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minunkaan näkemäni liharekka mitenkään tavattoman likainen ollut, muttei kyllä ihan siistikään. Jotenkin se näytti siltä niin kuin olisin osannut odottaakin. Jännä on ollut huomata kuinka eläimenruhotkaan eivät enää hätkäytä minuakaan. Inhosin Belizessä niitä vartaita missä paistettiin kokonaisia sikoja, en halunnut niitä nähdä ollenkaan. Toisaalta täällä en eläinten päitä ole koskaan nähnyt, voi olla, että kuollut eläin päineen kaikkineen edelleenkin inhottaisi.

      Täälläkin monet jauhattavat lihakaupassa lihansa palasta jonka ovat itse valinneet. Täytyy myöntää, että itse en jaksa nähdä sitä vaivaa, vaan ostan suosiolla valmiiksi jauhettua lihaa. Toki kyllä olen tarkkana, että liha näyttää hyvältä ja tuoreelta, mutta voipahan olla, että joukkoon on joskus jäänyt luunpaloja tai mitä lie... Minusta tuntuu, että minun on suorastaan täytynyt pakottautua vähän suurpiirteiseksi, koska jos liikaa mietin täällä kaikkia ruokaan liittyviä kysymyksiä emme taitaisi voida syödä juuri mitään!

      Poista
  3. Eri maiden ruokapostauksia om aina niin mielenkiintoista lukea.Huh,toivottavasti joillain sentään mukana vesikupit,kuulostaa aika kauhealta tuo että kaikkki juovat samasta kupista.Mielenkiintoista että Sudan on alkoholin suhteen niin kuiva ettei sitä saa hotelleissakaan.Onko alholin,vaikka viinipullon, tuonti sitten rikos? Toivottavasti papupurkit tulevat pian perille.Mukavaa viikonloppua sinne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole koskaan nähnyt kenelläkään omaa kuppia mukana - luulen, että ne joilla on mahdollisuus kuppia kuljettaa hankkivat suosiolla juomavetensä muualta. On kyllä minustakin aika hurjaa, että kaupungissa missä liikkuvat sellaisetkin taudit kuin kolera, on tuollaisia yleisiä juoma-astioita.

      Tämä on tosiaan hyvin kuiva maa. Kaikki matkatavarat läpivalaistaan kentällä saapuessa ja mahdolliset pullot takavarikoidaan, eli edes viinipullollista ei voi matkatavaroissa tuoda maahan.

      Hyvät viikonlopun jatkot sinne! Täällä ollaan jo viikon ensimmäisessä arkiaamussa.

      Poista
  4. Ihmeen hyvin sitä sopeutuu vallitseviin olosuhteisiin, muistan Kenian ajoilta tuon lihakauppajutun ja ne ruhot takaseinällä. Itse olin silloin vielä kasvissyöjä, mutta jotenkin lopulta se kaikki alkoi tuntua luonnollisemmalta kuin suojakaasuun pakattu liha.

    Hassu juttu nuo pavut tomaattikastikkeessa, täältäkään en niitä löydä, ne on aina jossain lihaliemessä. Toivottavasti teidän pavut saapuvat pian sinne. Ja pienten ihmisten ruokahaavet käyvät toteen! Oletko kokeillut tehdä itse linssejä taikka papuja tomaattisessa kastikkeessa, vähän niin kuin linssibolognesea? Meidän arkiruuan yksi suosikki.

    Minä myös aina ihmettelin nahkeita vihanneksia Keniassa, asuimme vihreyden ja vehteyden keskellä suurimman osan vuotta, mietin aina että onko se kuumassa kuljetus, kemikaalien vähyys vai mikä syynä? Täällä taas vihannekset näyttävät kuukauden jääkaapissa olon jälkeen yhtä tuoreilta ja pinta on napakka. Sekin arveluttaa, että millaisia myrkkyjä niissä on.

    Hyviä vointeja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä oli ainakin vuoden verran hyvin tarjolla juuri noita Heinzin papuja tomaattikastikkeessa. Olin tosi tyytyväinen, koska niissä vielä lukee, että ovat taatusti gluteenittomia - joissain tomaattikastikkeissakin saattaa nimittäin olla gluteenia joten ihan mitä tahansa papupurkkia en edes voi ostaa. Mutta yhtäkkiä niitä ei enää löytynyt mistään. Näin täällä tuntuu käyvän kaikille meidän herkuille ennen pitkää!

      No, ostin viime viikolla valkoisia papuja tölkissä ja ajattelin yrittää itse tehdä niille tomaattikastikkeen. Linsseistä meidän lapset ei nuorinta lukuunottamatta ole oikein innostuneet, mutta kovasti yritän niitä kyllä koko ajan tarjota kun niitä on niin kätevästi täällä aina tarjolla ja ovat niin älyttömän hyviäkin!

      En tiedä miksi vihannekset on niin kovin nahkeita. Varmaankaan niitä ei kyllä tosiaan ole yhtä tehokkaasti käsitelty kuin monessa muussa maassa. Yhdysvalloissa lomaillessa aina hirvittää se kuinka loputtomiin monet hedelmät tuntuvat säilyvän. Että sinänsä tosiaan ihan hyvä merkki jos ruoka joskus menee vanhaksikin.

      Hyvää vointia sinnekinpäin!

      Poista
  5. Minä taas miettisin, että mitähän vettä noissa vesisäiliöissä mahtaa olla... Että onko sitä turvallista juoda. Miten vesi muuten teille tulee? (Olet ehkä kertonutkin, mutta en muista.) Ostatteko sitä pulloissa tai kanistereissa, vai tuleeko se jotenkin muuten?

    Lammas on minulle lihoissa edelleenkin aikamoinen mysteeri. Ehkä se johtuu siitä, että lammasta on Suomessa edelleen aika nihkeästi saatavilla, ja tarjolla oleva liha on usein semmoista, joka on tarkoitettu "punaisena" tarjottavaksi. Ukkelihan ei syö mitään lihaa, mikä viittaa vähänkään raakaan, enkä sitä kyllä yhtään ihmettelekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys! Arvaan, että tuo on ihan tavallista hanavettä vain, joka on kyllä periaatteessa käsiteltyä sekin, mutta itse emme sitä kyllä juomavetenä silti käytä. Itse olen miettinyt kukakohan noita yleisiä juomapisteitä pitää yllä ja käy täyttämässä? Joidenkin kauppojen edessä seisovat pienemmät muoviset vesipisteet ovat arvatenkin ihan vain kauppojen omia pisteitä, mutta noista isommista keraamisista vesisäiliöistä en tiedä.

      Me ostamme veden sellaisissa isoissa pöniköissä joita näkee Suomessakin joskus esimerkiksi pankkikonttoreissa. Meillä on kotona parikin sellaista juomavesikonetta - alakerrassa ja yläkerrassa molemmissa omansa - joihin ne pönikät asetellaan ja pienestä hanasta valutetaan lasiin vettä.

      Minäkään en oikein halua syödä punaista lihaa, enkä varsinkaan näissä oloissa missä en ole ihan vakuuttunut siitä kuinka lihaa on säilytetty. Nuo lampaankyljykset ovat siitä mainioita, että ne voi paistaa ihan kypsäksi asti ilman, että kuivuvat koviksi käppyröiksi. Kovin pitkään niitä ei toisaalta tarvitse paistaa, eli valmistuvat kätevän nopeasti. Muissa muodoissa en oikein osaa lammasta valmistaakaan, ja naudankin kanssa olen vielä harjoitteluvaiheessa. Meillä syödään paljon jauhelihaa koska sen kanssa olen vähän paremmin sinut.

      Poista
  6. Minusta, joka syön lihaa lähes joka aterialla, taitaisi siellä tulla kasvissyöjä. Nuo roukkivat ruhot eivät ainakaan lisää ruokahalua. Kuten sanoit, kaikkeen tottuu ja varmasti sekin vaikuttaa, että siellä saa olla tyytyväinen, että pystyy ostamaan lihaa lihakaupasta. Siis, että on siihen varaa. Olet kyllä todella pitkäpinnainen ja sopeutuvainen.
    Onko sinulla kesäkuumalla kylmälaukut mukana, kun menet ostoksille? Tuli vain mieleen, kun olet kertonut kuinka kuuma siellä voi olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on sen verran heikko vihannestarjonta, että kasvissyöminen ei oikein ole vaihtoehto! Minäkin olen aika kova syömään lihaa, mutta hyvin mielelläni lisäisin meidän repertuaariin enemmän vihannespohjaisia ruokia. Näissä oloissa se ei vain tunnu mahdolliselta.

      En ole toistaiseksi käynyt kylmälaukun kanssa kaupassa vaan vain pyrkinyt kiirehtimään kaupasta suoraan kotiin mahdollisimman sukkelaan. Mutta ei ole yhtään hullumpi idea! Ei ole tosiaan ollut oikein muuta mahdollisuutta kuin venyttää pinnaa ja pakottautua suurpiirteiseksi koska muuten arjesta ei täällä tulisi oikein mitään. Joskus kieltämättä hirvittää kuinka kaukana - ihan siis vain noin kuvainnollisesti - elämme Euroopasta, mutta toisaalta minulle neurootikolle on lopulta tehnyt ennen kaikkea hyvää huomata, että hyvää elämää voi elää näinkin. Tunnen itseni kyllä aikamoiseksi arjen sankariksi kun olen saanut elämän toimimaan näissä hyvin erilaisissa olosuhteissa!

      Poista
  7. Ha, täällä hyvän lihakaupan merkki on ne roikkuvat ruhot :) Merkki siitä että kaupassa on lihamestari joka osaa ja haluaa itse pilkkoa lihan. Mä olen aina ajatellut asiaa niin että jos lihaa syö on syytä kyetä myös katsomaan todellisuutta siitä mistä se liha tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, arvaan, että teidän lihakaupat eivät ihan kuitenkaan vastaa ulkonäöltään näitä täkäläisiä. Täällä lihakaupoissa on tavallisesti suuri koko seinän kokoinen näyteikkuna jossa roikkuu lampaanruhoja rivissä. Täytyy yrittää napata lihakaupan ikkunasta joku päivä kuva.

      Olin nuorempana jonkun aikaa kasvissyöjä ja voisin sitä periaatteessa harkita nytkin mutten näissä oloissa missä paikallisten olojen ja omien ruoka-ainerajoitusten vuoksi ruokavalioni on tällaisenäänkin aika rajallinen. On syötävä sitä mitä on tarjolla ja mitä voi syödä. Mitenkään erityisesti en halua ajatuksissani viipyillä siinä mistä ruokatarpeet ovat alkujaan sillä tosiaan pahaa pelkään, että jos siihen liikaa perehtyisin en voisi syödä enää oikein mitään, saati tarjota kasvaville lapsillemme ravinnoksi.

      Poista
    2. Joo, ei varmaan näytä samalta ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi!