torstai 2. maaliskuuta 2017

Väsyneenä kohti viikonloppua

Lapset ovat vihdoin tervehtyneet mutta minä olen sairausviikon jäljiltä ihan puhki. 

Kolmevuotias halusi kuumeisena olla melkein koko ajan ihan kiinni minussa. Istuin hankalissa asennoissa tyttö sylissäni, kannoin häntä ylös ja alas portaita, ja lopulta laitoin ruokaakin tyttö kantorepussa selässäni. Väsyneenä ja nälkäisenä söin keskellä viikkoa eräänä iltana sairaidenhoidon lomassa kiireessä niin huolimattomasti, että puraisin vahingossa haarukkaa ja lohkaisin palan etuhampaastani. Kolmevuotiaan kanniskelut yhdistettyinä huonosti nukuttuihin öihin kostautuivat puolestaan niskajumina joka vaivaa edelleen. Ääneni alkoi kadota muutama päivä sitten eikä ole vielä ihan kokonaan palannut, ja nenä vuotaa ja yskittää. 
Sairauspäivinä oli aikaa askarrella. Isosisko teki kukan
yhteenliitettävistä pikkupalikoista.
Eilisestä keskiviikosta asti on isosisko ollut taas koulussa ja pikkusiskokin on yskää lukuunottamatta terve. Viime viikolla mies lähti keskiviikkona kesken työpäivää töistä ja vei pojan ratsastamaan sillä välin kun itse hoidin kipeitä tyttöjä kotona. Tällä viikolla hän ei valitettavasti onnistunut irtoamaan töistään, joten lähdin itse eilen vähän puolikuntoisena pikkusiskon kanssa hakemaan koululaiset koululta tallille. Pojan ratsastustunneilla on tavallisesti yhteensä kolme oppilasta mutta toiset olivat tällä kertaa poissa joten poika sai yksityisestetunnin. Niin taidokkaasti poika hyppi esteiden yli, ettei sydämeni hypännyt kurkkuun läheskään jokaisen esteen kohdalla.

Toisena sairauspäivänä isosisko teki balettipalapelin virtahepojen viereen. Nämä kolme virtahepoa ovat osa suurempaa kokoelmaa. Belizessä keräilimme huviksemme pieniä puisia ja keraamisia vyötiäisiä, täällä Sudanissa asuessamme puolestaan virtahepoja eri puolilta Afrikkaa.


Tallilta ajelimme hakemaan miehen töistä ja tulimme koko porukka kotiin, tosin minä ja autonkuljettaja vain kääntyäksemme. Olin nimittäin huomannut Poppy-koiran jalassa erikoisen patin jota halusin käydä näyttämässä eläinlääkärille. Koska mies on lähdössä perjantaina työmatkalle oli eläinlääkärikeikka parasta hoitaa alta pois sukkelaan. Olin jo ehtinyt keksiä vaikka mitä kamalia diagnooseja ja jo ihan oman mielenrauhani vuoksi tuntui tärkeältä päästä nopeasti selvittämään missä mennään. 

Mies jäi kotiin lasten ja kahden muun koiran kanssa ja minä puolestani hyppäsin Poppyn kanssa autonkuljettajan kyytiin ja ajelimme eläinlääkärille. Jouduimme odottamaan eläinlääkärin edustalla hyvän tovin, sillä jonossa oli ennen meitä muutama koira, enkä halunnut mennä levottoman Poppyn kanssa pieneen odotushuoneeseen. Poppy oli tohkeissaan tuktukeista ja moottoripyöristä ja haukkuipa muutaman rekankin ennen kuin pääsimme sisälle. Kaikeksi onneksi patti koiran jalassa paljastui harmittomaksi. Palasin kotiin eläinlääkäristä hyvin huojentuneena. 

Yhdessä tyttöjen kanssa teimme myöhemmin sairausviikolla tämän Raamattuaiheisen palapelin, missä
erilaiset eläimet hengailevat sopuisasti taustalla vilkuttavien Aatamin ja Eevan kanssa.
Hankimme palapelin aikoinaan Belizen mennoniittakylästä Spanish Lookoutista.
Tänään torstaina oli lasten koululla kirjanhenkilöparaati mutta sinne pääsi mies onneksi menemään ja minä jäin sen sijaan kotiin lepäämään pikkusiskon ja koirien kanssa. Autonkuljettaja kävi aamupäivällä pyynnöstäni ostamassa viikonlopun ruokatavarat, joten säästyin kauppareissultakin. Nyt ei ohjelmistossa ole seuraavalle muutamalle päivälle yhtään mitään muuta kuin lepäilyä kotosalla. Ihanaa. Minä olen niin helpottunut lasten tervehtymisestä ja siitä, ettei Poppylla olekaan mitään pahasti vialla, ja niin väsynyt ja puolikuntoinen lasten sairastamisen jäljiltä, etten jaksa juuri nyt huolehtia edes siitä, että mies on heti huomenaamulla lähdössä työmatkalle. 

6 kommenttia:

  1. Ei ole ollut ihan helppo viikko siellä. :-( Täälläkin on sairasteltu - tosin en minä vaan ukkeli. Vähän pelkäsimme, onko hän saanut Etelä-Amerikasta jonkin tuliaisviruksen, mutta ihan normaali flunssa taisi kuitenkin vain olla.

    Oli varmaan jännittävä matka Poppylle. :-) Onneksi sekin tarina päättyi hyvin!

    Mukavia lepopäiviä, ja toivottavasti sairaudet on nyt selätetty!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kurjaa, että teillä on jouduttu huolehtimaan vähän ikävämmistä tuliaisista! Normaali flunssa tuntuu siihen verrattuna varmasti helpotukselta.

      Poppy on täällä kotona meidän kanssa aika rauhallinen, vähän sellainen halinalli, mutta suhteessa ulkomaailmaan aika hurja. Toisaalta onneksi suhtautuu eläinlääkäriin taas sitten aika rauhallisesti. Yksi edellä olevista koirapotilaista keskiviikkona ulvoi ja rähisi niin paljon, että Poppy oli selkeästi ihan huolissaan, että mitä ihmettä oven takana oikein tapahtuu. Yritti kiivetä autonkuljettajan syliin :)

      Toivottavasti ukkeli on myös paranemaan päin. Hyvää viikonloppua teillekin!

      Poista
  2. Kyllä sinä joudut siellä myös venymään ja kun otetaan huomioon että olet vieraassa maassa niin järjesteltävää ja ajateltavaa on ihan erilailla kuin länsimaissa olisit..suomessa tai euroopassa yleensä. Paranemisia ja lepoa myös sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tämä tällaista venymistä erikoisissa olosuhteissa, mutta onneksi tässä vaiheessa melkein kaikesta oudosta ympärillä on sentään tullut sen verran arkipäiväistä, etten oikein huomaakaan aina niin venyväni! Lomilta länsimaista on kyllä toisaalta siksi minusta monesti aika raskasta palata tänne, että sitä hetken verran osaa silloin nähdä nämä olosuhteet suhteessa helpompiin.

      Kiitos - uskon ja toivon, että tässä rauhallisen viikonlopun myötä minäkin kyllä paranen!

      Poista
  3. Onneksi on viikonloppu ja toivottavasti elämä taas asettuu uomilleen. Sairausviikot on raskaita ja usein niihin tuntuu mahtuvan vielä kaikkea muutakin sähläämistä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeellisesti tosiaan tuntuu usein osuvan samaan aikaan kohdalle kaikki mahdollinen! Tämän arkiviikon lopulla huomasin, että meidän vesipumpussa on taas joku vika, mutta voimat ja terveys ei riittäneet sen asian hoitamiseen. Nyt onneksi alkaa niskakipu helpottaa ja tuntuu, että elämä taas voittaa! Jospa huomenna olisi vihdoin ihan tavallinen arkipäivä ja saisin vesipumpunkin korjautetuksi. Onneksi vettä tuntuu toistaiseksi riittävän ihan näinkin, toivottavasti siihen asti, että saadaan pumppu taas kuntoon...

      Hyvää viikonlopun jatkoa sinnepäin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!