maanantai 17. huhtikuuta 2017

Hyvillä mielin

Yhden vuorokauden odottelun ja kahden peruuntuneen lennon jälkeen mies pääsi vihdoin Dohasta Khartumiin perille lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Eilen juhlistimme pääsiäistä nyyttikestibrunssin merkeissä ystäväperheen luona.

Tänä aamuna koululaiset palasivat kouluun, mutta miehellä on vielä tämä päivä vapaata töistä. Harvinaista ja ihanaa kun mies on arkipäivänä kotona! Puolenpäivän paikkeilla lähdimme mies, nuorimmainen ja minä ostamaan maitoa. Matkalla ehdimme keksiä päivän varalle kaikenlaista muutakin ohjelmaa: Jospa lähdettäisiin Niilin varrelle hotellin kahvilaan katselemaan maisemia! Tai ehkä sitten kuitenkin koulun puutarhaan, niinikään Niilin varteen? Afrikkakadulla ruuhka muutti suunnitelmat. Ei tehnyt mieli istua autossa ruuhkassa suuntaan ja toiseen, joten käännyimme takaisin ja ajelimme sivukatujen kautta takaisin omaan naapurustoomme, lähikahvilaamme. Maito jäi lopulta kokonaan ostamatta, mutta eipä siinä, pärjäämme kyllä huomisaamuun niillä maidoilla mitä meillä on. 

Minua on piristänyt valtavasti niin miehen paluu kuin myös vilpoisempi sää jonka hiekkamyrsky toi tullessaan. (Vilpoisuus on toki hyvin suhteellista. Tällä hetkellä ulkona näyttäisi olevan noin 35 astetta lämmintä.) Oikein hyvää teki myös lähteä pois omilta tutuilta reiteiltäni ja käydä vaihteeksi ajelemassa vähän vieraammilla sivukaduilla. Näimme muun muassa hyvin kauniin moskeijan sekä mainion kokoelman khartumilaisia katukoiria. Yhtäkkiä kaikki se mikä kuluneina viikkoina on tuntunut raskaalta ja vaikealta vaikuttaakin ihan vain tavalliselta elämältä ja osin suorastaan kepeältä. 

Suunnittelimme kahvilassa tulevia lomia ja mietimme tulevaisuutta pitemmällekin. Tarkkaan emme tiedä mitä tuleman pitää, mutta olemme mies ja minä molemmat kyllä lopulta aika hyviä elämään epätietoisuudessa. Suurimman osan ajasta maltamme elää hetkessä ja odottaa miten asiat järjestyvät, mihin maahan seuraavaksi päädymme ja millä aikataululla. Tekee minulle myös hyvää aina välillä muistaa, että vaikka tässä elämäntavassamme onkin paljon epävarmaa, meidän elämässämme on kuitenkin paljon myös pysyvää ja säännöllistä, paljon sellaista minkä varaan voin luottaa. 

Tänään tuntuu pitkästä aikaa siltä, että kaikki on hyvin, maailma auki ja täynnä mahdollisuuksia. 

Tähän suloiseen kulkukoiralaumaan törmäsimme tänään Afrikkakadun sivukadulla.

9 kommenttia:

  1. Olipa valoisa postaus! Se huokui iloista mieltä, tyytyväisyyttä ja toiveikkuutta koko eloa ja oloa kohtaan. Sellaista fiilistä jokainen tarvitsee aina välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos hyvä mieli välittyi tekstistä! Oli kyllä mainion kepeä, valoisa ja jotenkin kaikin puolin toiveikas päivä tänään, ja iltapäivästä vielä kirkastui vähän lisää kun koululaiset tulivat koulusta ja varmistui, että esikoisen iso kouluprojekti oli valmistelujen osalta mennyt ihan nappiin. Onneksi on välillä näitäkin päiviä kun kaikki tuntuu sujuvan enkä keksi oikein mitään mistä stressata!

      Poista
  2. Tuli hyva mieli tasta postauksesta, eilen mieli oli illalla kylla aika alamaissa kun seurasimme Turkin aanestystuloksia perustuslain muutoksista, tiukille meni ja nukkumaan mentiin sekavin mielin. Arki lahti kuitenkin kayntiin kuten aina maanantaisin, töista kotiin tullessa tuntui etta muiden seurassa ollessa joku taakka oli tipahtanut ja ajatukset keskittyneet siihen mika on oleellista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella, että kansanäänestys ja tulokset ovat antaneet ajattelemisen ja huolehtimisen aihetta siellä! Minulla on täällä viime viikkoina ja kuukausina ollut mielen päällä kaikenlaista ja mieli siksi vähän matalana. Olen aika paljon ollut ihan vain kotosalla, olosuhteiden pakosta lasten sairastaessa ja myös siksi, että on vain tuntunut siltä, etten oikein jaksaisi lähteä mihinkään. Mutta niinhän se on, että muiden ihmisten seurassa saa jotenkin huomaamattaankin perspektiiviä paremmin kuin omissa nurkissa ja asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiinsa!

      Poista
    2. Nyt tuntuu onneksi tuuli vähän kääntyneen ja olen paljon paremmalla mielellä. Toivotaan, että hyvä mieli jatkuu! Joka tapauksessa kyllä tuntuu siltä, että tämän matalalentokauden jälkeen taas vähän paremmin hahmotan minkälaiset asiat minua virkistävät ja mitkä taas väsyttävät. Oppia ikä kaikki!

      Poista
  3. Tästäkin postauksesta huokuu se perheonni, mikä teillä vallitsee. Kaikista huonommistakin päivistä huolimatta. Oli mukavaa lukea tämä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, olipa kauniisti sanottu. Kiitos Venla.

      Tämä vuosi on ollut perhe-elämän kannalta aika vaativa, kun mies on matkustanut niin paljon. Lapsista ja minusta on tainnut kehittyä entistäkin tiiviimpi ja toimivampi porukka, mutta mies on toisaalta välillä tuntunut melkein vieraalta kun on ollut niin kovin menossa! Oli mahtavaa viettää eilen rauhallinen päivä yhdessä ilman sen kummempaa ohjelmaa tai aikatauluja. Miehellä on työmatkoja vielä tässä keväällä edessä pari, mutta toisaalta kesälomaankaan ei ole enää niin kovin pitkästi aikaa. Ja ensi syksystä eteenpäin toivottavasti työ pitää miehen vähän tukevammin täällä Khartumissa.

      Poista
  4. Oi, tuo tunne kun hetken tuntuu siltä että maailma on paikallaan on niin hieno että sen voimalla jaksaa monta kummallista ja vaikeampaa hetkeä. Mietin sun elämää Kata usein ja olet kyllä mieletön mimmi! Elämä, jota perheenne elää, on tosi mielenkiintoista, mutta se arki, joka on sun käsillä joka hetki ei ole varmaan kovin ihmeellistä useinkaan. Se vaatii luonnetta ja todellista vahvuutta, jota ihan kaikilta ei löydy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna rohkaisevista sanoista! Niin totta tuo, että meidän elämä on ajatuksena aika jännänoloista mutta arjen tasolla ei usein sitten niinkään. Tai arjen jännä onkin sitten sitä, että sähköt katkeilee tai hanavesi on katki...

      Olen yrittänyt pitää maanantain hyvästä mielestä kiinni nämä kuluneet päivät ja melko hyvin siinä vaihteeksi onnistunutkin. Kumma miten ihan samoilla aineksilla sitä voi olla joko murheellinen tai riemastunut!

      Sä kirjoitit tässä joku aika sitten blogissasi hienosti siitä kuinka kyvyt kehittyy harjoittelemalla ja kuinka sitä ei itse välttämättä huomaakaan mitä osaa kun omasta tekemisestä tulee helposti itselle niin itsestäänselvää. Se kolahti. Olen yrittänyt siitä eteenpäin taas vähän tietoisemmin arvostaa kaikkea sitä mitä olen oppinut ja mihin venynyt. Oma asenne on kaikki kaikessa mutta aina ei ole ihan helppoa muuttaa omaa huonoa asennoitumista parempaan suuntaan, Että kiitos kun annoit taas kerran ajattelemisenaihetta!

      Poista

Kiitos kommentistasi!