sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Viikon alussa

Kävimme viikonloppuna koulun tallilla perjantaina minun ratsastustuntini merkeissä ja lauantai-iltapäivällä vanhemman tyttären luokkakaverin kotona uima-allassynttäreillä, mutta muuten olimme ihan vain kotosalla. Se tuntuu meillä olevan ihanteellisen viikonlopun resepti: jonkun verran mukavaa tekemistä ja tasapainoksi riittävästi aikaa kotosalla lepäillen. 

Viikonloppuisin nautin siitä, että on aikaa hiljakseen hoidella kodin asioita: pestä rauhassa pyykkiä ja tiskejä ja laittaa ruokaa kiireettä. Perjantaina söimme porsaanleikettä jota mies toi mukanaan Belgiasta; se oli onneksi säilynyt kylmälaukussa moitteettomana tänne asti peruuntuneista lennoista huolimatta. Eilen valmistin pitemmällä kaavalla italialaista lihakastiketta ragúa, ja laitoinpa kaukaa viisaana vähän ruokaa myös tulevia päiviä varten, ettei yksinhuoltajaviikolla tarvitsisi viettää niin paljon aikaa keittiössä. 

Parasta viikonlopuissa on minusta se, että on aikaa levätä ja siirtyä kaikessa rauhassa tilanteesta toiseen. Tässä lapset ja koirat lauantaiaamutunnelmissa keittiön lattialla.


Ruuanlaiton ohessa valmistin itselleni eilen myös kannullisen jääteetä tämän päivän virkistykseksi kun huomasin, että hibiskusmehu oli päässyt loppumaan. Tähän aikaan vuodesta on pakko juoda nesteitä niin paljon päivittäin, että vedelle täytyy kehitellä vaihtoehtoja. Suosikkijuomani on viime viikot ollut paikallisella hibiskusmehulla terästetty vesi. Se taitaa olla monen muunkin suosikki tai sitten hibiskuksen sesonki alkaa tältä erää olla lopuillaan. Joka tapauksessa viime aikoina kaupoista on valmista hibiskusmehua löytynyt aikaisempaa huonommin. Eräs tuttu tarjoutui näyttämään minulle kuinka tehdä mehua itse, mutta vietän jo näinkin liikaa aikaa keittiössä ja ostan siksi mieluusti mehuni valmiina.

Mies selviytyi yön aikana Asmaraan ja sai lähetettyä meille periltä lyhyen sähköpostin. Siellä oli kaikki hyvin. Täällä tämän aamun saldo on yksi sairas lapsi ja yksi sairas koira. Pojan kurkku on ollut eilisillasta asti kipeä ja ääni käheä, joten pidin parhaana pitää hänet tänään kotona toipumassa. Poppy-koiralla on puolestaan ehkä virtsatientulehdus: se vaati päästä ulos eilen illalla kello yhdeksältä ja uudestaan puolenyön paikkeilla ja pissaili ylimääräisistä ulkoiluista huolimatta kuitenkin yön aikana myös sisälle. Hyvin harvinaista Poppylle ja selvä merkki siitä, että kaikki ei ole kunnossa.

Tänään iltapäivällä täytyy vähän sumplia, että sairas lapsi saisi potea kotona rauhassa sillä välin kun käyn viemässä vanhemman tyttären koulun jälkeen ratsastustunnilleen. Ja illalla pääsen tavallista isommalla porukalla käymään Poppyn kanssa eläinlääkärissä. Ei ihan paras alku viikolle, mutta ei nyt sentään huonoinkaan. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!