lauantai 22. huhtikuuta 2017

Yhdessä ja erillään

Miehen työn piirissä on myös sellaisia maita joihin perheillä ei turvallisuussyistä ole tulemista. Tällä hetkellä niihin lukeutuvat muun muassa Afganistan ja Irak. Meillä on ollut aina periaatteena ettemme harkitse työtarjouksia maista minne emme voi muuttaa koko perheen voimin. Haluamme elää perhe-elämää yhdessä. Vuosien varrella olemme silti olosuhteiden pakosta viettäneet aika paljon aikaa myös erillämme. Kolme kertaa olen lähtenyt maailmalta viimeisilläni Suomeen synnyttämään. Joka kerralla on mies tehnyt vielä useamman viikon töitä asemamaassa ennen kuin on kiirehtinyt hänkin Suomeen mukaan synnytykseen. Jokunen vuosi sitten vietimme käytännön syistä lapset, koirat ja minä kesän Suomessa sillä välin kun mies teki jo tuttavuutta uuden kotimaamme Sudanin kanssa. Ja joka kesä viimeisten muutaman vuoden ajan olemme viettäneet useamman viikon erillämme, mies töissä Khartumissa ja lapset ja minä Suomessa paossa täkäläisen kesän pakottavaa kuumuutta. Melko paljon on mies vuosien varrella käynyt myös työmatkoilla: Belgiasta hän matkusti jonkun verran muun muassa Afrikassa, silloin kun asuimme Jamaikalla mies vietti lähes joka kuukausi työn merkeissä viikon verran Belizessä, ja täällä Sudanissa työmatkoja on ollut taas enenevässä määrin niin maan sisälle kuin ulkopuolellekin. 

Emme välttämättä ole miehen työmatkojen aikaan yhteydessä päivittäin tai edes joka toinen päivä, mutta aina meillä on ollut sentään mahdollisuus ottaa yhteyttä toisiimme puoliin ja toisin tarpeen tullen. Viime viikolla mies esimerkiksi soitti minulle työmatkalta Brysselistä ja kysyi mikä olikaan suosikkiteeni nimi - hän oli ehtinyt kokousten välissä teekauppaan ja halusi hankkia vähän tuomisia. Jonkun kerran soitin ensimmäisen vuoden aikana täältä Khartumista hädissäni miehelle minne milloinkin kun sähköt olivat taas kerran katkenneet eikä generaattori toiminut tai vesi oli katki. Eihän hän kaukaa voinut asioille juuri mitään tehdä, mutta tuntui tärkeältä voida purkaa vähän mieltäni kuitenkin. 

Tulevan viikon on mies ensimmäistä kertaa reissussa sellaisessa paikassa mihin häneen on vähän hankalampaa saada yhteyttä. Eritreassa eivät toimi ainakaan eurooppalaiset kännykkäyhteydet. Sudanilaisesta verkosta ei vielä ole varmuutta mutta epäilen, ettei sekään välttämättä toimi siellä. Paikallista eritrealaista sim-korttia eivät toisaalta saa kuin maassa pysyvämmin asuvat. Internetyhteys ehkä sentään toimii, mutta toisaalta Eritreassa on kuulemma hyvin paljon sähkökatkoja jotka arvatenkin vaikuttavat myös internetin toimivuuteen. Vaikka olen tottunut olemaan erossa miehestä ja pyörittämään arkea täällä Khartumissa itsekseni, tuntuu vähän kummalliselta ajatella ettemme välttämättä voi olla juurikaan yhteydessä tulevan viikon aikana. Toivotaan, että viikko sujuu rauhallisesti ja mukavasti puolin ja toisin. Jään uteliaana odottamaan miehen ensivaikutelmia Eritreasta.

4 kommenttia:

  1. Ennen sitä oltiin pitkiäkin aikoja erossa puolisosta, mutta nykyaika ja some on totuttanut meidät siihen, että olemme aina tavoitettavissa:)
    Jotenkin tuntuu, että huoli lähimmäisistä in kasvanut. Jos aikuinen lapseni ei soita viikkoon, enkä tavoita häntä, niin ensimmäisenä herää kysymys, että mitä on sattunut!
    Näin kodin ja mökin väliä reissaavana teidän elämä tuntuu sadun hohtoiselta.
    Toivottavasti kaikki menee hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kai se on, että kun on totuttu olemaan koko ajan saatavilla alkaa aikaisempaa herkemmin huolestuttaa jos ei läheisistä hetkeen kuulukaan mitään. Itseäni mietityttää tulevaa viikkoa ajatellen ennen kaikkea se, että mitäpä jos täällä kotona tuleekin viikon aikana jotain sellaista asiaa mikä pitäisi heti miehelle onnistua välittämään. Rupatteluyhteyttä ilman pärjään kyllä mutta hätätapauksia varten olisi varalta hyvä olla joku yhteysnumero. No, hotellin numeron otan talteen, toivottavasti sitä kautta saa tarvittaessa mieheen yhteyden. Ja ennen kaikkea tietysti toivotaan ei tule mitään tiedottamisenarvoista asiaa viikon aikana kohdalle!

      Ihan arkea täälläkin vain eletään mutta kyllä arkeen tuo tietysti oman lisänsä se, että asumme näissä hyvin omanlaisissaan olosuhteissa. Eilen siivoilin hiekkapölyä lattialta ja muistelin kuinka vuosia sitten kuulin kuinka Eurooppaan asti oli tuuli tuonut Saharan hiekkaa. Enpä silloin tullut ajatelleeksikaan, että joskus vielä asuisin täällä Saharan laitamilla!

      Poista
  2. Kiinnostaa kuulla, miten kommunikaatio ulkomaailmaan miehelta sujuu ja mitka on miehesi fiilikset Eritreasta visiitin jalken :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toistaiseksi ollaan onnistuttu olemaan yhteydessä sähköpostitse ja Whatsappin kautta. Internet toimii kuulemma hotellissa aika hitaasti mutta toimii kuitenkin. Sähkökatkoja ei kai ekan päivän aikana osunut kohdalle.

      Ensivaikutelmat kuulostavat ihan hyviltä. Asmarassa on historiansa vuoksi italialaiselle kaikenlaista tutunoloista, muun muassa hyvää kahvia, ja meikäläisiin oloihin verrattuna ihanteellinen ilmanala. Täällä oli eilen kuumimmillaan 46 astetta... Asmarassa vissiin parisenkymmentä astetta vähemmän.

      Poista

Kiitos kommentistasi!