sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Toukokuisia tunnelmia

Lamaannuttava uupumus väistyi parissa viikossa, mutta senkin jälkeen olen tasapainotellut viikosta toiseen jossakin väsymyksen ja normaalitilan rajamailla. Miehen reissu Eritreaan tuli uupumuksesta toipumisen kannalta vähän huonoon saumaan. Olin vihdoin saanut kerättyä voimia lepäämällä ja hidastamalla tahtia kun taas kerran jouduin venymään jaksamiseni rajoille. 

Esikoinen ja Poppy-koira sairastuivat aika lailla samantien kun mies lähti maasta. Kun oli selvää, ettei pojan yskä ollut kevyttä flunssaa vakavampi eikä näyttänyt tarttuvan siskoihin, ja kun koiran antibioottikuuri oli päässyt hyvään alkuun, minä taas väsähdin. Siinä vaiheessa oli miehen työmatkaa vielä jäljellä useampi päivä. Koska lepäämiseen ei ollut juurikaan tilaisuutta oli haettava energiaa jostakin muusta. Kiukkuisuuden voimalla painoin läpi muutaman päivän. Kaikki ärsytti ja otti päästä. Sitten sain jotenkin taas kiinni mielenrauhasta ja jaksoin loput yksinhuoltajapäivät melko hyvillä mielin.

Nämä koulun talleilta tutut kaverit piristävät minun päiviäni. Edustalla yksi lempiratsuistani Queenie ja taaempana pojan suosikkiponi Caramel.


Mies palasi työmatkaltaan kaikessa järjestyksessä ja aikataulussa eikä uutta reissua ole onneksi ihan heti edessä. Nyt viikonloppuna meillä olisi ollut pitkästä aikaa tilaisuus levätä kaikessa rauhassa ellei olisi ollut aika juhlia esikoisen yhdeksänvuotissyntymäpäiviä. Kutsuimme synttäreille ihan vain muutaman mukavan kaverin perheineen ja otin tarjoilujen ja muiden valmistelujen osalta hyvinkin rauhallisesti. Penimuotoiset juhlat sujuivat ihan leppoisasti mutta juhlahumu väsytti silti. Lauantainakaan en ehtinyt kovin paljon levätä, sillä iltapäivä kului pojan kanssa erään hänen koulukaverinsa syntymäpäiväjuhlissa. Kaverin syntymäpäiviä juhlistettiin ulkona leikkimielisen nerf-sodan merkeissä. Ulkoleikit väsyttivät niin lapset kuin myös vierestä seuranneet vanhemmat. Ihan vain istuskeleminen vaatii voimia reippaasti yli 45 asteen helteessä.

Koulua on jäljellä vielä kolmisen viikkoa joista viimeisen mies on taas työmatkalla. Haluaisin lähteä lomalle suhteellisen hyvin levänneenä etteivät ensimmäiset lomapäivät kuluisi ihan vain hengähtämiseen. Siksi koetan nyt viimeiset kouluviikot omalta osaltani hidastaa tahtia niin paljon kuin se on mahdollista ja yritän käyttää hyväksi jokaisen lepohetken. Ihan helppoa se ei ole, sillä alkaneella viikolla kuluu yksi kokonainen arkiaamu koululaisten uimagaalassa ja toisena aamuna haluan yrittää ehtiä koululle kokoukseen, ja kaikenlaista muutakin pientä menoa riittää taas viikon varrelle. Lasten ratsastustunnitkin jatkuvat edelleen. Ratsastamiseen on sää tässä vaiheessa vuotta iltapäivisin usein liian kuuma, mutta tunteja on silti vielä parisen viikkoa.

Ratsastustunnit ovat siirtyneet kuuman sään vuoksi pääasiassa sisätiloihin. Tässä tytön ryhmä opettelemassa hevosen ruumiinosia Mocha-ponin avustuksella.


Itse kävin perjantaiaamuna kevään toiseksi viimeisellä ratsastustunnilla. Kymmeneltä aamulla oli jo melkoisen kuuma mutta toisaalta laukatessa sain mukavasti kiinni pienestä tuulenvireestä. Tuntui mainiolta ratsastaa mutta samaan aikaan haikealtakin. Ratsastuksenopettaja ja hänen puolisonsa muuttavat pois Sudanista tänä kesänä. Pariskunnasta on tullut kuluneiden vuosien aikana meille tuttuja ja on surullista, että syksyllä he eivät ole enää täällä. Vielä en myöskään tiedä kuinka ratsastustunnit jatkossa järjestyvät ja ottaako uusi opettaja lainkaan koululaisten vanhempia opettaakseen. Tärkeä harrastus saattaa taas joutua omalta osaltani tauolle.

Nämä kouluvuoden viimeiset viikot ovat ylipäätään täällä vähän haikeaa ja hankalaa aikaa. Tähän aikaan vuodesta valmistelevat monet ulkomaalaiset muuttoa muille maille. Lähtijät tarjoavat huonekalujaan ja muuta irtaimistoaan myyntiin kohtuuttomaan hintaan ja ihan liian moni etsii lemmikille uutta kotia. Pojan lähemmistä koulukavereista on kesällä muuttamassa pois useampi, tytön luokkakavereistakin muutama. Olen kuullut huhuja, että muutama lasten suosikkiopettajista olisi niin ikään lähdössä. Kivojen kavereiden ja hyvien opettajien lähtö harmittaa ja surettaa. En taida näihin lähtöihin ja eroihin koskaan tottua vaikka ne ovatkin niin erottamaton osa tätä meidän elämäämme.

8 kommenttia:

  1. On teillä jo aika karut lämmöt siellä. Tsemppiä väsyä vastaan taistelemiseen ja aikataulun rauhoittamiseen. Oletteko loman Suomessa, saatteko ihan useamman viikon olla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on kyllä tähän aikaan vuodesta aika tuskaisen kuumaa. Toukokuu taitaa ollakin täällä keskimäärin vuoden kuumin kuukausi. Kesäkuusta ja heinäkuusta minulla ei toistaiseksi ole kokemusta eikä sitä kerry tänäkään vuonna, lapset ja minä olemme tänäkin vuonna Suomessa melkein koko kesän. Jokusen viikon lomailemme kesämmällä koko perheen voimin myös Kanadassa.

      Yhtäältä on ihanaa voida viettää pitkästi aikaa muissa maisemissa mutta toisaalta minusta on aina hirveän kurjaa erota koirista pitkäksi aikaa. Mies on kyllä täällä Sudanissa kesän mittaan, ja silloinkin kun olemme kaikki poissa koirat ovat oikein hyvässä hoidossa. Mutta kukaan ei tietysti ole yhtä mainio koiranhoitaja kuin minä itse!

      Poista
  2. Väsyttäisikö ihan kuumuus, ilmasto? Minä ainakin olen usein ihan älyttömän väsynyt. Tekisi mieli vain maata sohvalla silmät kiinni. Uskon, että lämmöllä saattaa olla vaikutusta asiaan, eihän silloin voi huhkia. Nyt on Maputossa tosin "talvi" ja sää on raikkaampi, mutta en ole vielä ehtinyt havainnoida, olenko sen pirteämpi. Väsymys tuntuu olevan jatkuva olotila.
    Ei noihin poismuuttoihin ja lähtemisiin ehkä ikinä totu! En ole varma, haluanko edes tottua - haluaisin säilyttää sellaisen herkkyyden ja kiintyä ihmisiin, mutta ymmärrän niitäkin, jotka ehkä itsesuojelun nimissä ottavat etäisyyttä. Se vain ei ole minun tapani olla olemassa. Ja vaikka itse vielä pystyisin erot sulattamaan, mutta lasten puolesta tuntuu aina yhtä ikävältä. Millaisia pysyviä ystävyyssuhteita he oikein onnistuvat luomaan?
    Täällä on muuten sama, että kunnollista käytettyjen huonekalujen ja muiden tarve-esineiden kauppaa ei oikein ole. Tarkoitan, että niistä pyydetään ihan älyttömiä hintoja, tai ainakin jotkut pyytävät kohtuuttomuuksia, useita satoja dollareita. Joillakin tavaranvaihtosivustoilla ihmiset ovatkin jo älähtäneet, että älkää nyt sentään pyytäkö käytetyistä tavaroista kaksi kertaa enemmän kuin kauppa :-) Vaikeahan täällä on tavaraa löytää, mutta silti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua väsyttää täällä aika lailla koko ajan, enemmän tai vähemmän, ja silloinkin kun olen sinänsä ihan hyvässä voinnissa. Kyllä kuuma ilma väsyttää ja täällä myös se sellainen arvaamattomuus mistä olemme ennenkin vaihtaneet ajatuksia. Sydän on pysyvästi vähän kurkussa kun koskaan ei tiedä mitä oikein odottaa.

      Minäkään en oikeastaan haluakaan tottua eroihin ja lähtemisiin, ja toivon, että lapsemmekin rohkenevat käydä surulliset tunteet läpi yhä uudestaan jokaisen tärkeän kaverin kohdalla sen sijaan, että jättäisivät kokonaan syvät ystävyyssuhteet luomatta. Sydäntä särkee kun esikoinen jo etukäteen ikävöi yhtä parhaista ystävistään joka muuttaa kesällä pois, mutta toisaalta olen samaan aikaan kiitollinen siitä, että pieni poikani osaa niin hienosti tuntea ja sanoittaa tunteitaan.

      Minua ärsyttää käytetyissä huonekaluissa täällä ihan sama asia: tavaroista pyydetään usein enemmän kuin mikä on ollut niiden lähtöhinta! Aika harvoin viitsin siitä syystä nykyään lähtijöiden huonekalulistoja oikein tosissani edes tutkia. Tosin äskettäin varasin kyllä yhdeltä listalta nuorimmaiselle uuden sängyn - nyt toivon, että sen vielä saankin.

      Poista
  3. Teilla on kylla jo tosi kuuma, taalla on nyt sopiva enka yhtaan odota heinakuun helteita. Tana vuonna emme ole menossa Suomeen joten 'viilennystaukoa' ei ole luvassa kesan kuumuudesta. Nuo erot ja lahdöt, niihin ei kylla varmasti totu ikina :( Odotan kuitenkin jo hiljalleen taman kouluvuoden paatösta omalta osaltani ja myös tytön koululta, kesalla on kaiken suhteen vahan kevyempi tempo vaikken vielakaan ole sopinut loma-ajankohtaani enka ihan tarkkaan tuntejanikaan mutta eiköhan nekin asiat tassa pian selviydy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen mentiin koulun tallilla jo yli 50 asteessa. Emme lähteneet itse koittamaan miltä se tuntuu, koulullakin oli jo ihan riittävän lämmintä! Aika kärsimättömästi odotan jo itse viilennystaukoa.

      Onko sinulla siis läpi kesänkin opetusta? Toivotaan, että saat kuitenkin kesäkuukausina vähän huilia. Kovin kuumassa on raskasta tehdä yhtään mitään!

      Poista
  4. Kata, onhan fyysisesti kaikki hyvin?

    Mulla tulee kuvauksestasi mieleen omia fiiliksiä vuosien takaa. Jälkeenpäin ajatellen kilpirauhanen taisi temppuilla jo silloin (se leikattiin sittemmin täällä USAssa ollessa).

    Leppoisia päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tuntuu aina fysiikka tavalla tai toisella pettävän toukokuussa. Kuumuus vie voimat ja tuo mukanaan jos jonkinlaisia ongelmia. Kilpirauhastani on seurailtu jonkun verran läpi vuosien. Toistaiseksi se on aina ollut ihan kunnossa vaikka sensuuntaisia oireita onkin kyllä aika ajoin ollut - mutta hyvä kun sanoit, pyydänpä taas niitäkin kokeita otettavaksi kunhan Suomeen pääsemme. Meillä on heti ekalla lomaviikolle varattuna komea kokoelma lääkäriaikoja!

      Olin viikon alussa tosi väsynyt, mutta vaikka viikosta tuli hyvinkin kiireinen olen nyt torstaina kuitenkin vähän omaksi yllätyksekseni melko hyvässä vedossa. Toivotaan, että viikonloppuun saadaan sopivassa suhteessa lepoa ja ohjelmaa.

      Hyviä toukokuun päiviä sinnekinpäin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!