tiistai 15. elokuuta 2017

Neljäs vuosi hyvin käyntiin

Koulua on käyty nyt kolme päivää. Kouluvuosi on lähtenyt erinomaisen hyvin käyntiin. Esikoinen vaikuttaa tyytyväiseltä luokkaansa ja uuteen opettajaansa, ja vanhemman tyttären luokalle osuivat lähes kaikki tytön lähimmät ystävät ja niinikään oikein hyvältä vaikuttava opettaja. Yhdeksänvuotias esikoinen on nyt viidennellä luokalla, seitsenvuotias vanhempi tyttäremme kolmannella.

Nuorimmaisen ensimmäinen kouluvuosi koulun päiväkotiluokalla on lähtenyt käyntiin paremmin kuin olisin osannut toivoa. Tyttösemme lähtee joka aamu kouluun hyvillä mielin ja on jo muutamassa päivässä omaksunut hurjasti uusia asioita. Olin odottanut, että kolmevuotias olisi iltapäivisin koulun jälkeen väsynyt ja kärttyinen, mutta kaikkea muuta. Hän on ollut jos mahdollista vielä hyväntuulisempi kuin tavallista. 

Ettei elämä olisi liian helppoa mies lähti tänä aamuna lukuvuoden ensimmäiselle työmatkalle perjantaihin asti. Ja onhan tässä ehtinyt olla kaikenlaista muutakin pientä haastetta. Viime viikolla jäteviemäri tulvi kadulle asti korttelimme toisessa päässä. Onneksi viemäriputkisto saatiin näemmä eilen siinä määrin kuntoon, että putket vetävät taas normaalisti. Tästä lähin muistan olla kiitollinen aina kun jätevettä ei lainehdi kotini läheisyydessä! Tätä ennen en sitä ymmärtänyt todella arvostaa.

Kuluneen viikon aikana olemme sanoneet hyvästejä vanhoille ystäville jotka tekevät lähtöä muille mailla ja tehneet samaan aikaan tuttavuutta uusien tulokkaiden kanssa. Vanhemman tyttären luokkatasolle tuli tänä vuonna ainakin viisi uutta lasta, pojankin luokkatasolle muutama, ja aika paljon näkyy muillakin luokkatasoilla olevan uusia naamoja. Koska minusta oli aikoinaan niin raskasta muuttaa tänne Khartumiin, ja koska ylipäänsä hyvin muistan kuinka orpo olo voi olla uudessa paikassa ensimmäiset viikot ja kuukaudet olen yrittänyt ottaa aktiivisesti kontaktia kaikkiin koululla kohtaamiini uusiin vanhempiin. Olen myös tutustunut muutamiin miehen kollegoiden puolisoihin jotka ovat vasta saapuneet maahan. Tuntuu hyvältä voida olla uusien apuna ja tukena ja samalla saan tilaisuuden tutustua uusiin mielenkiintoisiin mukaviin ihmisiin. 

Vaikka paluu Khartumiin onkin ollut onnistunut ja saumaton, huomaan, että hermoni ovat silti vähän kireällä ja tunteet pinnassa. Liekö hyvä vai paha, että seuraava loma odottaa jo parin viikon päässä? Uhrijuhlaviikon syyskuun alussa vietämme joka tapauksessa Venetsiassa. Nämä tulevat viikot yritän saada uusista aikatauluista ja rutiineista sillä tapaa otteen, että lomalta pääsisimme palaamaan mahdollisimman toimivaan arkeen. 

4 kommenttia:

  1. Onpa kiva kuulla, että koulut on lähteneet hyvin vauhtiin. Kieltämättä vastatulleita auttaa vielä enemmän mielellään, kun vähän muistelee omaa alkuaan ja on kiitollinen siitä avusta mitä silloin sai. Mukavaa rutiininhakua ja pian tulevaa lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun alku täällä oli itse asiassa aika kamala. Siltä pohjalta haluan yrittää olla muille apuna, ettei kenenkään täytyisi olla yhtä yksinäinen ja hukassa kuin mitä itse olin ensimmäisenä vuonna täällä.

      Rutiinit on toistaiseksi vielä hakusessa, vielä ei arki suju kuin tanssi, mutta jospa tässä jokusen viikon päästä saataisiin elämään hyvä rytmi!

      Poista
  2. Onpa kiva kuulla, että lasten koulut ovat alkaneet noin hyvin ja erityisesti se, että uusi koululainenkin on noin innoissaan koulun alusta. Ja totta, enpä ole minäkään tajunnut olla kiitollinen, että ei ole jätevesiä talon vieressä, mutta voin kuvitella, että se on ollut hyvin ikävää, kun osuu kohdalleen.
    Venetsianloma kuullostaa kyllä ihanalta, olisi ihanaa päästä Italiaan.

    Olet kyllä ihanan ajattelevainen, kun otat noita uusia vanhempia noin huomioon. Uskon, että he antavat sille suuren arvon. Tsemppiä sinulle sinne arjen pyöritykseen ja Khartumin kuvioihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä aika kestämätöntä, että viemäri tulvi kadulle. Pelkäsin, että ongelman korjaaminen veisi kuukausikaupalla mutta onneksi olin väärässä!

      Muistan hyvin kuinka hyvältä tuntuu uudessa paikassa kun on edes yksi tuttu jota tervehtiä ja jonka kanssa vaihtaa pari sanaa, ja haluan siksi yrittää olla vähintäänkin se ihminen mahdollisimman monille uusille ihmisille. Ja toisaalta uusien tulokkaiden joukosta löytyy usein myös niitä omanhenkisiä ihmisiä, suorastaan uusia ystäviä, joten omasta näkökulmasta on tietysti siksikin hyvä ottaa heihin kontaktia.

      Poista

Kiitos kommentistasi!