sunnuntai 6. elokuuta 2017

Pitkä matka kotiin

Pitkä matka Sudaniin alkoi eilen lauantaiaamuna vanhempieni luota Espoosta. Tilataksi vei varhain aamulla meidät ja viisi matkalaukkua, yhden turvaistuimen ja kokoelman reppuja ja kassukoita parissakymmenessä minuutissa lentokentälle. Helsinki-Vantaan kentällä virkailijat taas kerran pitkän tovin hyvässä hengessä ihmettelivät EU-passejamme ja Sudanin viisumeita jotka viimeistä voimassaolopäivää lukuunottamatta ovat kokonaan arabiaksi. Käsimatkatavaroiden tarkastuksesta siirryimme suoraan passintarkastukseen. Rajavirkailija suhtautui passeihimme huomattavasti lentoyhtiön työntekijöitä nihkeämmin ja minä ehdin jo vähän ärsyyntyä. 

Lensimme kuutisen tuntia Helsingistä Dohaan. Dohassa meillä oli yli viisi tuntia tapettavana eikä tällä kertaa oikeutta käyttää kentän mukavia lounge-odotustiloja. Asetuimme siis kimpsuinemme lasten leikkitilan viereen pieneen televisionurkkaukseen. Isommat lapset kävivät peuhaamassa leikkitilassa, pienin jäi katsomaan minun läppäriltäni piirrettyjä - hän on ollut vähän kipeänä enkä siksi halunnut hänen toheltavan liikaa tai tartuttavan leikkitilan muita lapsia. 

Dohan kenttä on tuntuvasti hiljentynyt naapurimaiden saarron myötä ja saarto näkyi matkustajien määrän lisäksi jonkun verran myös muun muassa myymälöiden valikoimissa. Me löysimme kyllä silti helposti kauppojen hyllyiltä perinteiset Dohan tuomiset, pistaasit ja taatelit, ja kenttä oli ylipäänsä kaikin puolin yhtä toimiva, puhdas ja miellyttävä kuin aina ennenkin.

Lähdimme vihdoin Dohasta vähää vaille kymmenen illalla kohti Khartumia. Naapurimaiden saarto on vaikuttanut rankasti myös lentoihin Dohasta Khartumiin. Qatar Airways ei saa enää käyttää lennoillaan Saudi Arabian ilmatilaa ja siksi lennot Khartumiin kestävät nykyisellään lähes kolme tuntia enemmän kuin ennen; lyhyestä kolmen tunnin lennosta on tullut melkein kuuden tunnin pituinen lento. Lapset nukkuivat ja mies ja minä nuokuimme kun kone kiersi Arabian niemimaan, lensi yli Somalimaan, yli Etiopian ja Sudanin eteläpuolen ja vihdoin Khartumiin. 

Saavuimme Khartumiin vähän vaille neljältä aamulla. Lapset olivat onneksi saaneet sen verran nukutuksi, että jaksoivat suhteellisen hyvillä mielin kulkea koneesta bussille ja bussilta passintarkastusjonoon. Täkäläiset passintarkastusjonot ja jonot täällä ihan noin yleensä kiristävät minun hermojani. Täkäläiset suhtautuvat usein jonoihin melko ylimalkaisesti jos niitä huomioivat ollenkaan. Tälläkin kertaa useampi ihminen tunki huoletta eteemme ja muutamat muut kävivät yrittämässä onneaan suoraan tiskillä kesken meidän passiemme tarkastuksen. Taisin kuitenkin olla liian väsynyt menettääkseni malttiani ja olin suorastaan tyytyväinen kun onnistuin passintarkastuksen jälkeen matkatavarahallissa saamaan käsiini matkatavarakärryt. Jonkun kerran kärryt ovat olleet tullessa aulasta kokonaan loppu ja kerran jouduin itse lähtemään niitä kentän ulkopuolelta hakemaan. Tämänaamuiset matkatavarakärryt olivat vanhan- ja kärsineennäköiset mutta kulkivat toisaalta ihmeellisen suoraan. Kyllä voi ihminen olla vähästä onnellinen kello viiden paikkeilla aamulla! 

Sekin ilahdutti, että kaikki viisi laukkuamme ja pienimmän uusi turvaistuin tulivat kaikki ennen pitkää liukuhihnalla kaikessa järjestyksessä ja yhtenä kappaleena. Tunnin verran me laukkujamme yhteensä odottelimme, mutta toisaalta tavarat tulivat sillä tapaa mukavasti vähän kerrallaan tiputellen, ettei toivo ehtinyt missään vaiheessa mennä tavaroiden saapumisen suhteen. Ja ehdimmepä käydä kaikki siinä odotellessa matkatavarahallin vessassakin - vähän kyseenalainen ilo kyllä sekin. Esikoinen sanoi näkevänsä matkatavarahallin miestenvessasta vielä painajaisia. Minua toisaalta ilahdutti kun muistin vessareissulla, että takkini taskussa oli paperiserviettejä. Vessapaperin puute ei siten päässyt suuresti vaivaamaan. Siitäkin ilahduin aidosti kun hanasta tuli kuin tulikin vettä käsienpesuun. 

Matkatavaramme meinasivat joutua tullin tarkempaan syyniin mutta diplomaattipassit pelastivat taas kerran prosessilta. Diplomaattien laukkuja ei tulli periaatteessa saa kentällä avata ja tutkia. Eipähän meillä laukuissa kyllä mitään kiellettyä olisi ollutkaan. Khartumin kentällä läpivalaistaan mennentullen kaikki käsi- ja matkatavarat - tullessa kai pääasiassa alkoholin vuoksi. Meillä oli laukussa lasipullollinen vaahterasiirappia jonka arvaan näyttäneen kyseenalaiselta läpivalaisussa, mutta ei siis tosiaan mitään sen vahvempaa. 

Kotona meitä odottivat terveen ja iloisen oloiset koirat jotka menivät onnesta mutkalle kun näkivät meidät. Olimme niin myöhään aamuyöstä kotona, ettei kannattanut enää mennä nukkumaan. Lapset ovat ihastelleet vanhoja tuttuja tavaroitaan ja kaivaneet laukuista uusia aarteita. Nyt poika on vetäytynyt ylhäiseen yksinäisyyteensä jota ehti loman aikana aika ajoin kaivata. Tytöt katsovat DVD:ltä Maija Poppasta. Mies ja minä yritämme pysyä hereillä kun taas koirat ovat suosiolla antaneet periksi unelle. 

Olen tässä aamun mittaan saanut melkein kaikki laukut purettua kasoihin makuuhuoneen lattialle ja lähes kaikki ruokatavarat laitettua paikoilleen. Tässä helteessä ei ruokatavaroiden kanssa parane kovin kauan odotella, etteivät ne ehdi pahentua. Hellettä täällä nimittäin pitää, vaikkei kyllä onneksi ole sentään ihan kohtuuttoman kuuma. Toistaiseksi vielä alle 40 astetta eikä iltapäivälläkään säätiedotuksen mukaan kovin paljon päälle. 

Ensimmäistä kertaa palasin lomalta Khartumiin kuin kotiin, ilman suuria tunteenpurkauksia tai sen kummempaa ahdistusta. Vähistä unista huolimatta tunnen oloni ihan tavalliseksi ja täyspäiseksi. Joka syksy tulee pakostakin vertailtua tunnelmia ensimmäisen syksyn tunnelmiin. Juuri nyt tuntuu kuin Khartumiin olisi kolme vuotta sitten muuttanut ihan toinen ihminen kuin se joka tänä aamuna tuli takaisin kotiinsa!

Tänään on viimeisen lomaviikon ensimmäinen päivä. Viikon päästä alkaa koulu. Ensimmäistä kertaa saattelemme ensi sunnuntaina kouluun kaikki kolme lasta. Vähän haikeana mutta ennen kaikkea kuitenkin uteliaana odotan kuinka tämä uudenlainen vuosi lähtee käyntiin.

10 kommenttia:

  1. Mukava lukea "ruohonjuuritason" havaintoja tuosta Qatarin kiistasta, että Dohan kenttä, jolla me kävimme viimeksi maaliskuussa on nyt hiljaisempi ja että matka-aikanne Sudaniin on muuttunut noin radikaalisti.
    Me haaveilemme tällä hetkellä, maabongareina, matkasta Saudeihin, kutsukirjeet ovat kuulemma jo työn alla, joten ehkä katsomme kiistan sitä puolta marraskuussa: tosin en usko ennen kuin olemme oikeasti Riadiin lähdössä, sen verran vaikeantuntuista tämä on ollut jo parin vuoden ajan, eli sen verran kun hanketta on yritetty saada kasaan pienellä ryhmällämme.

    www.meriharakka.net

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme seurailleet tuota Qatarin saartoa aika tiiviisti kun alusta asti oli aika selvää, että se vaikuttaisi hyvin konkreettisesti meidänkin elämäämme. Aika hurjaa oli katsoa kuinka lentokoneen kartalla oli ennen lennon lähtöä reittiä kuvaamassa suora viiva Dohasta Saudi-Arabian yli Khartumiin, mutta kuinka kartalle lennon aikana sitten piirtyikin valtava Arabian niemimaan -kokoinen kaari!

      Tuolla Dohan kentällä kulkiessa sai tukea se ajatus, että ainakin osin saarron onkin tarkoitus iskeä juuri Qatar Airwaysiin joka on kasvanut viime vuosina niin hyvään tahtiin ja taatusti vienyt myös naapurimaiden lentoyhtiöiltä asiakkaita.

      Saudi Arabian -matkasta olemme itsekin joskus aiemmin haaveilleet, olisihan siellä kiinnostavaa käydä. Kuulemma viisumin saaminen on tosiaan hankalaa. Onnea teille prosessiin.

      Poista
  2. Hyvä kuulla, että paluutunnelmasi on noin rauhallinen ja lopulta aika tyytyväinenkin.
    Oikeastaan on varmaan kaikin tavoin helpompaa, jos huomaa ilahtua pienistä toimivista asioista, kuten vaikkapa suoraan kulkevista matkatavarakärryistä.
    Toisaalta se taitaa kertoa myös siitä, että olet noiden Khartumin vuosiesi aikana saanut kokea niin paljon suurempia hankaluuksia, ettei ihan pikkujutut edes jaksa harmittaa. Olenkohan oikeassa?
    Suhteellisuudentajusi taitaa olla aika kohdillaan. Ainakin parempi kuin meillä, jotka olemme tottuneet siihen, että kaikki toimii just eikä melkein.
    Ihanaa, että koirulaiset olivat iloisina ja kunnossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sudanin vuodet ovat totisesti antaneet perspektiiviä. Se on ollut hyvin arvokasta oppia!

      Jo pari vuotta olen pitänyt täällä periaatteenani pitää mieleni avoinna sille mahdollisuudelle, että jotakin menee pahasti pieleen hetkellä millä hyvänsä. Sillä asenteella jaksan löytää vastoinkäymisistä huumoria ja toisaalta olen kiitollinen jokaisesta hetkestä ja päivästä kun kaikki sujuukin ihan hyvin. Olin kyllä silti itsekin vähän hämmästynyt siitä kuinka sulavasti tällä kertaa vaihdoin kirjaimellisesti lennossa toimivuuden arvaamattomuudeksi! Tavallisesti olen mielessäni lomalta palatessa muutaman päivän tai viikonkin kiukutellut enemmän esimerkiksi paikallista jonotuskulttuuria. Tässä kolmen vuoden kohdalla alkaa täkäläinen todellisuus kai olla sillä tapaa läpeensä tuttu, että tänne on aikaisempaa helpompi palata takaisin.

      Koirien luokse on aina ihana tulla takaisin. Olen tosi iloinen, että ne ovat niin hyvävointisen oloisia, vanha rouva Poppykin oikein hyvässä vedossa.

      Poista
  3. Olipas mukava kirjoitus! Onnesta mutkalle menneet koirat hymyilyttivät. <3

    Mukavaa viimeistä lomaviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On kyllä aina ihanaa tulla kotiin kun koirat ovat selkeästi niin aidosti onnellisia meidät nähdessään. Ja meistä on kaikista ihanaa olla taas täällä koirien luona. Hetkeen ei taas harmita yhtään se, että aamulla täytyy herätä varhain koirien kanssa.

      Poista
  4. Hyvää kotiutumista pitkän loman jälkeen. Ihania kuvia olit laittanut Kanadasta, tuli kauhea kuume paasta sinne joskus lomalle. Pitkä on ollut matkanne mutta nyt sitten paluu arkeen. Itselleni paluut lomalta ovat sujuneet nihkeasti tana vuonna, olen kai kyllastynyt tahan suurkaupungin elamaan ja kaipaan enemmin rauhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suurkaupungissa on kyllä pitemmän päälle raskasta asua. Itse muistin taas tuolla Kanadassa kuinka paljon pidänkään kylistä. Belmopan taisi iäksi tehdä minusta pikkukaupunki-ihmisen!

      Minun oli tosiaan ihan yllättävän helppo palata tällä kertaa tänne takaisin. Nyt tietysti itselleni tyypilliseen tyyliin mietityttää, että mitenköhän kauan tätä hyvää virtaa mahtaa kestää...

      Hyvää paluuta arkeen sinnekinpäin!

      Poista
  5. Mukavaa, että kotiinpaluunne sujui noin. Toivottavasti jatkossakin saamme seurata millaiseksi arkenne muodostuu nyt, kun kuopuskin aloittaa koulun. Hyvin toimivaa arkea sinne teille toivotan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmastikin tulee tässä syksyn myötä kerrottua minkälaiseksi arki täällä muotoutuu kolmen koululaisen kanssa. Juuri nyt tuntuu jotenkin kovin kevyeltä ajatus siitä, että kohta ovat kaikki kolme lasta koulussa. Toisaalta arvaan kyllä, että kunhan sunnuntai vihdoin on käsillä nousevat myös vähän haikeammat ja vaikeammat tunteet myös vielä pintaan! Meidän nuorimmaisemme on minusta yhtäältä hyvinkin itsenäinen mutta toisaalta sitten kuitenkin vielä niin kovin pieni, ei vielä neljää - ja mamman tyttö. Vaikka tuntuu siltä, että on selkeästi hänen aika ottaa itsenäisiä askelia ulkomaailmassa, suomalaisesta näkökulmasta on toisaalta vähän vaikea ajatella pientä koululaisena. On varmasti vähän opettelemista meillä kummallakin näissä uusissa kuvioissa! Vaan eiköhän kaikki sinänsä hyvin mene kun olemme kumpikin, äiti ja lapsi, uudesta elämänvaiheesta niin aidon innostuneita :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!