lauantai 30. syyskuuta 2017

Kotipiirissä

Vastapäisen talon edestä karsittiin viime viikolla puita harvemmaksi. Ero entiseen on valtava. Nyt ei kotikadullamme ole armottomalta auringonpaisteelta juuri ollenkaan suojaa, ja yläkerran ikkunoista on meiltä yhtäkkiä suora näköyhteys vastakkaisen naapurin talolle. 

Naapurin talon katolla on yksinäinen rautasänky, jossa arvatenkin nukkuu yönsä joku naapurin palvelusväestä. Täällä on edelleen ihan tavallista nukkua kuumalla säällä ulkona, joko talon tuntumassa tai juurikin katolla. Minä katselen täältä kadun toiselta puolelta sänkyä katolla ja mietin hyttysiä ja muita ötököitä ja ennen kaikkea sitä kuinka turvattoman näköinen sänky on tasakaton reunustalla. Jos siitä yöllä unissaan kääntäisi vahingossa kylkeä yli sängyn reunan saattaisi tipahtaa samalla koko matkan katolta maahan asti. 

Kuka erottaa katolla sängyn?


Meidän omalla pihallamme on neempuu kasvanut hetkessä valtavaksi. Sitäkin on pakko pian karsia. Minua huolestuttaa puuhun pesinyt kottaraisperhe. Miten puun saisi pienemmäksi kyläloistokottaraisia häiritsemättä? Iltaisin metallinkiiltävät kottaraiset lentävät pienenä parvena pihamme yllä ja laskeutuvat välillä pihalle nokkimaan nurmikkoa. Niiden ääni muistuttaa minusta vähän oven narinaa, mutta komeita ne ovat sulkapeittoineen joka valosta riippuen taittuu joko metallinsiniseen tai -vihreään.

Vaikka asumme ihan kaupungin keskellä päällimmäisenä pihallamme kuuluu tavallisesti lintujen kiihkeä jutustelu, vasta etäämpänä autojen surina ja muut kaupungin äänet. 


Neempuu on kasvanut hetkessä suureksi.


Pihallamme pääsee ihailemaan jos jonkinlaisia lintuja. Suurimpia ja komeimpia ovat haukat, joihin en varmasti koskaan kyllästy. Muutama päivä sitten olin koirien kanssa pihalla kun minua kohti lensi niin suuri perhonen, että ihan säikähdin. Perhonen oli yhtä suuri kuin pihapiirimme pienimmät linnut jotka ovat kolibrin kokoluokkaa mutta eivät kolibreja kuitenkaan. En ole onnistunut selvittämään mistä pikkulinnusta tarkalleen on kyse. Kolibrinkin olen kyllä joskus ollut pihalla näkevinäni. 

Aika ajoin yhtä pensastamme käy syömässä parvi sininiskahiiroja. Niillä on mainion pitkä pyrstö ja töyhtö pään päällä. Pyörii pihalla toki myös ihan tavallisia varpusia ja kyyhkyjäkin. Suomalaisentyyppisiä puluja en muista täällä nähneeni mutta kyyhkylintuja on muuten paljon. Kyyhkyt ovat laittaneet pesän useampaan talomme ikkunaan kalterien lomaan ja kyyhkyjen kurnutusta kuuluu hiljaisina hetkinä eri puolilta taloa. Aika ajoin kyyhkynpoikaset tipahtelevat pesistään jotka minusta näyttävät usein aika kehnosti kyhätyiltä. Puutarhahanskat käsissä olen tässä vuosien varrella toimittanut takaisin pesään jo useamman kyyhkynpoikasen. 

Varpunen ja kyyhkynen aamuauringossa pikkilanka-aidalla.


Luonto tulee meillä ikävä kyllä myös sisälle. Käyn keittiössä tällä hetkellä taas kerran taistelua sokerimuurahaisia vastaan. Muurahaisia tuntuu olevan ihan loputtomasti. Ne tulevat sisään ovista ja ikkunoista, kaappien takaa, seinien halkeamista. Samaan aikaan kun yritän päästä muurahaisista eroon toisaalta ihailen niiden tarmokkuutta ja ahkeruutta. Mietin eilen muurahaisten puuhia seuraillessani kuinka me kiertolaispuolisot olemme vähän kuin muurahaiset. Jokaisen muuton kohdalla rakennamme yhä uudestaan tyhjästä uuden pesän. Ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla ahkera ja tarmokas jos mielii saada elämän uusissa kuvioissa toimimaan. Muurahaisista eroamme tosin kyllä ainakin siinä, että uutta kotia rakentaessamme me puolisot usein itkemme ja ärtyilemme, turhaudumme ja pysähdymme ihmettelemään mitähän tästä taas tulee. Muurahaiset eivät taida paljon mietiskellä tai murehtia, tekevät vain sen mitä milloinkin on tehtävä. Ihailtavaa tarmokkuutta ja peräänantamattomuutta todellakin. 

14 kommenttia:

  1. Ihan mahdottoman kiva postaus!
    Todella kiinnostavaa nähdä khartumilaista pihapiiriä. Ajatuksia herättävä oli myöskin tuo sänky katolla.. Olen joskus puoliksi leikilläni miettinyt tuskastuttavan kuumana kesäyönä, että raahaan patjani katolle. Juurikin ajatus hyttysistä on toistaiseksi pysäyttänyt suunnitelmani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta ei taitaisi olla ulkona taivasalla nukkumaan, ei ainakaan tuolla tavalla katon reunalla! Mutta kyllähän se kuumalla saattaa hyvinkin olla sisätiloja miellyttävämpi, ainakin jos ei ilmastointia ole käytössä.

      Olipa kiva kuulla, että tätä oli kiinnostavaa lukea. Juuri nyt on sellainen olo, ettei minusta ole oikein käsittelemään suuria kokonaisuuksia ja isoja asioita. Tekee mieli yrittää keskittyä rauhassa näihin oman elämän pieniin yksityiskohtiin kuten nyt vaikka ihan tähän kotipiiriin.

      Poista
  2. Oi sinä pikku muurahainen... kuullostaa todellakin osuvalta vertaukselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muurahaisten tarmokkuutta olen jotenkin aina ihaillut, ja hauska on ajatella, että olen tavallani itsekin kuin muurahainen, loputtomasti uutta pesää rakentamassa! :)

      Poista
  3. Minusta myös oli mielenkiintoinen ja hyvä juttu, kuten nyt muutenkin aina sinun blogi :) Minä olen nukkunut ulkona ystävien luona täällä kattoparvekkeella, jossa kyllä oli kunnon laidat. Ihan parasta. Miellyttävämpää kuin ilmastointilaitteen alla nukkuminen! Mutta turvallinen paikka pitää kyllä olla, sitä siellä ehkä ei palvelijalla ole ollut. Tällaisia kotipiiri-postauksia vaan lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosi kiva kuulla, että ihan nämä oman täkäläisen elämänpiirin pienimuotoiset kuvaukset kiinnostaa. Täällä riittää kyllä ihan kodin piirissä paljon tarkkailtavaa, täytyy yrittää havainnoida lähiympäristöä blogissa enemmänkin.

      Tänään tuli lisää mietittävää katolla nukkumista ajatellen kun näin kun apina kiipesi pitkin puuta toisen naapurin katolle! Muutaman kerran aiemminkin olen nähnyt täällä Khartumissa apinoita mutta ihan ensimmäistä kertaa näin apinan ihan kotimme tuntumassa. Saattaisin kyllä aika lailla säikähtää jos villi apina yhtäkkiä jakaisi sängyn kanssani...

      Poista
  4. Kyllä, olen samaa mieltä edellisten kanssa. Kiinnostavaa oli. Ja ei olisi minustakaan taivasalle nukkumaan, saati putoamisvaarassa.Sinä taidat tuntea hyvin lintuja.Hyvää alkanutta viikkoa sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa tunnen luontoa ylipäänsä hävettävän vähän: en osaa monienkaan lintujen tai kasvien nimiä oikein millään kielellä... Mutta nämä pihapiirin linnut kiinnostavat siinä määrin, että olen ottanut selvää monista niistä lintulajeista mitä pihallamme käy. Katollamme vierailevat haukat ovat upeita, mutta niin ovat neempuun metallinkiiltävät kyläloistokottaraisetkin. Monilla täkäläisillä linnuilla on kauniit tai vähintäänkin kuvaavat englanninkieliset nimet, suomeksi ne minet nimistä kuulostavat minusta vähän hölmöiltä.

      Hyvää viikkoa sinnepäin!

      Poista
  5. Nuo pienet muurahaiset ovat minunkin vitsaukseni. Inhoan niitä, ja nyt taas niitä alkaa olla joka paikassa keittiössä. Pari päivää sitten menin keittiöön tekemään jotain pientä, ja tuntui että muutaman sekunnin kuluttua pieni muurahainen juoksi rannettani pitkin. Ne pääsevät joka paikkaan. Laskin suljetun hotdog-sämpyläpussin tasolle ja hetken päästä suljetun pussin päällä vilisti niitä muurahaisia varmaan etsien koloa josta päästä sisään. JA eilen, kun kävelin keittiöön, lattian poikki marssi suurin koskaan näkemäni TORAKKA. Onneksi sentään sen näin minä eikä kumpikaan pojista! Paiskasin torakan päälle painavimman esineen jonka siinä hätäpäissäni näin, vasta ostamani viiden kilon riisisäkin joka oli siinä lattialla. Sen säkinkin alla se pysyi hengissä. Heikkeni hetkeksi sen verran, että sain sen siirrettyä lattiaharjan avulla ulos ja iskettyä hengiltä. Niin tai näin, torakan jälkeen muurahaiset tuntuivat taas hiukan mukavammilta. Eiväthän nekään kivoja ole, mutta ne eivät herätä ihan samanlaista vastenmielisyyttä. Luoja tietää kuitenkin miten monta minimuurahaista olemme tietämättämme syöneet... Vertauksesi muurahaisiin on kyllä osuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kyllä, muurahaiset ovat kyllä torakoihin verrattuna oikein mieluisia asuinkumppaneita! Meilläkin on aika ajoin tullut sisällä vastaan yksittäisiä torakoita. Välillä hyvinkin suuria... En yhtään haluaisi tappaa edes hyönteisiä mutta torakoita on kokemukseni mukaan hyvin vaikea toimittaa ulos, joten olen ottanut minäkin tavaksi tiputtaa niitten päälle jotain painavaa, tavallisesti jonkun ison kirjan. Edesmenneen appeni kirjoittama paksu ja painava taidekirja on suosikkini torakoiden nitistämiseen.

      Olemme varmasti mekin syöneet huomaamattamme monia muurahaisia! Tässä viime päivinä olen ollut hyvin tietoinen siitä kuinka hanavedessämme on koko ajan näkymättömiä määriä hiekkaa. Emme juo hanavettä mutta pesemme sillä kuitenkin itsemme ja astiat joten arvaan, että meillä tulee siis säännöllisesti syötyä muurahaisia ja hiekkaa...

      Poista
    2. Mikä niissä torakoissa todellakin on, että niitä on niin hankala toimittaa ulos. Juuri kuten kuvasit. Ne ovat todella nopeita pääsemään karkuun... ja nopsajalkaisia muutenkin. Niiden vangitseminen on vaikeaa, koska niihin ei halua ottaa lähikontaktia. Myös niiden tappaminen on vaikeaa. Ja tämä yksilö oli valtava. Totta, että taidekirjat olisivat omiaan tuohon. Riisisäkki oli kyllä painava, mutta sen pohja taisi pehmeänä joustaa sen verran, että torakka ei menettänyt henkeään. Toisaalta torakat eivät kai olisi niin iso vitsaus, elleivät ne olisi sitkeitä. Mieluummin muurahaiset kuin torakat, totta.

      Poista
    3. Isoja painavia kirjoja on hyvä varalta olla vähän joka huoneessa torakoiden varalta!

      Minäkin muuten ostan täällä riisin isoissa säkeissä. Ne ovat käteviä paitsi että meillä niitä on säilytettävä pakastimessa koska muuten niistä tulee pikkuhyönteisten pesä.

      Poista
    4. sama täällä, tuo säilytysongelma. Mikä siinä onkin, että erityisesti riisi houkutelee muurahaisia ja kaikkia mahdollisia hyönteisiä.

      Poista
    5. Jo Jamaikalta me opimme vastoinkäymisten kautta säilyttämään riisit ja pastat pakastimessa tai jääkaapissa.

      Ihmeellisesti näytän muuteen saaneen muurahaiset hätyytettyä taas pois, tai ainakaan niitä ei näy täällä ihan valtavia määriä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!