tiistai 10. lokakuuta 2017

Ensimmäiset päivät ilman kauppasanktioita

Viime perjantaiaamuna alkoi kiertää huhuja, että Yhdysvaltain kauppasanktiot poistettaisiin jo ennen seuraavan viikon määräaikaa. Lauantaiaamuna varmistui, että Yhdysvallat oli tosiaan poistanut Sudanin kauppapakotteet. Vietimme viikonlopun kotipiirissä enkä ollenkaan tiedä näkyikö tai kuuluiko sudanilaisten ilo ja helpotus kaupungilla. 

Viikon ensimmäisenä arkipäivänä sunnuntaina kävin ruokakaupassa, jossa teen monesti ostokseni arabiankielisten rukousten soidessa taustalla. Sunnuntaina kaupassa soi kuitenkin yllättäen rukousten sijaan englanninkielinen musiikki. Ensin Kaunotar ja hirviö -elokuvan teemalaulu Beauty and the Beast, sitten A whole new world Aladdin-elokuvasta ja sen jälkeen Whitney Houstonin I will always love you. En tiedä oliko musiikkivalikoima ihan vain sattumaa, mutta sopi jotenkin siihen keventyneeseen tunnelmaan mikä pakotteiden poistamista on seurannut. Minua hymyilytti.

Olen iloinen sudanilaisten puolesta mutta toisaalta paikallisten korkeat odotukset vähän kyllä myös hirvittävät. Yhdysvaltain kauppapakotteita on vuosien varrella syytetty yhdestä jos toisestakin epäkohdasta Sudanissa ja odotukset tuntuvat olevan korkealla, että elämä muuttuu sanktioiden purkamisen myötä täällä nyt ratkaisevalla tavalla. Toisaalta moni tuntuisi kyllä ilahtuvan jo ihan vain siitä, että McDonalds, Burger King ja Kentucky Fried Chicken löytäisivät mahdollisimman pian tiensä Sudaniin. Käytännössä toistaiseksi ei oikein mistään vielä huomaa, että kauppapakotteet on purettu. Elämä jatkuu entisellään ja nähtäväksi jää minkälaisia muutoksia päätös lopulta tuo tullessaan. 

*****

Oman elämäni puolella yritän edelleen tasapainotella kodin, koulun ja omien projektieni välillä. Velvollisuudentuntoisena minusta tuntuu niin kuin minun kuuluisi ehtiä koululle kaikkiin mahdollisiin tilaisuuksiin ja kokouksiin, mutta toisaalta huomaan, että mitä enemmän olen koululla ja ylipäänsä liikenteessä kodin ulkopuolella, sen vähemmän saan aikaiseksi ja olen levoton ja ärtynyt. 

Viikonloppuna en lähtenyt mihinkään kotipihaa pitemmälle. Mies ja poika kävivät ulkona juoksulenkillä ja brunssilla ja meillä kävi viikonlopun aikana muutamia vieraita mutta muuten olimme vain omissa oloissamme. Minä ehdin rauhassa pestä pyykkiä niin monta koneellista kuin halusin ja samalla sain kasattua ajatuksia. Levollisen viikonlopun jälkeen tuntui taas vähän helpommalta ymmärtää mihin lähteä mukaan ja mistä kieltäytyä. Siltikin vietän tälläkin viikolla koululla kaksi aamua, yhtenä aamuna vanhempien edustajien kokouksessa ja toisena tutustumassa koulun uuteen tietojenkäsittelyohjelmaan. Kun kaksi aamua viikossa kuluu koululla ei arkiviikosta jää kovin paljon aikaa mihinkään muuhun. Eikä siinä mitään. Tärkeintä juuri nyt taitaisi olla oppia tasapainottelemaan omia odotuksiani sen suhteen mitä kaikkea voin tässä elämäntilanteessa saada aikaan ja millä aikataululla. 

8 kommenttia:

  1. Luin uutisista sanktioiden poistumisesta ja heti tulitte mieleen, toivotaan positiivista suuntausta asian tiimoilta. Tämä koulysyksy alkoi meillä poikkeuksellisesti niin että mies on palloillut eniten koulujutuissa ja olen hyvin mielin ottanut valimatkaa, luulen että alun jälkeen tasoittuu ja osa vanhemmistakin rauhoittuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanktioiden poistaminen oli kyllä tervetullut päätös. Nyt vain tosiaan toivotaan, että seuraukset olisivat kaikin puolin hyvät.

      Meillä minä olen tainnut olla aiempaakin enemmän tänä syksynä koulukuvioissa mukana vanhempien edustajuuden myötä kun taas miehen ovat työkiireet pitäneet tänä syksynä pitkälti poissa koululta. Tänään taas aamulla koululla oivalsin kuinka valtavan erilaisia tavoitteita, periaatteita ja ajatuksia meillä vanhemmilla onkaan: osalla vanhemmista on valtavan korkeat odotukset jo ihan pienten lastensa suhteen kun taas toiset toivoisivat, että lapset saisivat edetä kaikessa rauhassa omaan tahtiinsa. On siinä opettajilla tasapainottelemista! Varmasti vielä enemmän kuin meillä vanhemmilla.

      Poista
  2. Niin 21 vuotta sanktiota. Kyllä se on kestänyt.
    Kovasti kiittävät Saudi Arabian Crown Prince Mohammed bin Salmania joka on auttanut
    neuvotteluissa maiden välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on vaikea tietää mikä on johtanut mihinkin ja keillä kaikilla on lusikkansa missäkin sopassa... Tiedä häntä mikä lopulta oli syynä siihen, että kauppasanktiot nyt vihdoin kahden vuosikymmenen jälkeen purettiin, mutta hyvä että purettiin!

      Poista
  3. Kuvaat niin mukavasti tuon kauppahetken englanninkielisten kappaleiden soidessa, että näen sen taas elokuvakohtauksen kaltaisena mielessäni.

    Tuo monien ulkosuomalaisten osallistuminen lasten koulujuttuihin on kyllä aikaa vievää hommaa. Täällä törmään joka syksy nettiväittelyihin siitä onko vanhempainiltaan pakko osallistua. Myös wilman käytöstä monilla on kova stressi. Mutta toisaalta nettikeskusteluissa meuhkaavat varmasti he joille asia vaikein on. Suurin osa suhtautuu kai tuohon Suomen kuitenkin vähäiseen määrään ilman suurempia tunnekuohuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mukava kuulla, että kaupparetken tunnelma välittyi ruudun toiselle puolelle! Se oli minulle sellainen jotenkin merkittävä ja mieleenjäävä hetki joita osuu kohdalle aika ajoin.

      Suomessa tuntuu tästä omasta näkökulmastani olevan melko kohtuullista tuo koulun ja vanhempien yhteistyö. Osahan siellä toivoisi kai enemmänkin kontaktia. Koulun erilaiset tilaisuudet kyllä vievät tosiaan paljon aikaa monesta viikosta, ja on jotenkin kovin vaikea löytää sopivaa tasapainoa siihen kuinka paljon osallistua ja kuinka paljon ottaa aikaa omalle perheelle ja itselleni. Mutta kai se tässä viikkojen, kuukausien ja vuosien varrella vähitellen tasoittuu!

      Poista
  4. ¨Tyttärentytär joutui sairaalaan hengitysvaikeuksien takia Birminghamissa.
    Viirus tai Astma.Äitinsä otti kuvan lapsen ollessa hengityslaitteessa sairaalassa. Sudanilainen sukulainen sattui soittamaan ja kyseli kuulumisia. No minä lähetin kuvan lapsenlapsesta happilaitteessa. Siitähän syntyi sellainen rumba whatsApissa . Kyseltiin lapsen vointia joka päivä viikon ajan. Se on sitä sudanilaista kulttuuria että jos joku sairastuu niin se on koko suvun velvollisuus kysyä sairaan olotilaa.Olen joutunut selostamaan että perheessä on astmaa kaikilla pojilla joten ei ole uutta. Tyttärentytär nyt parempi mutta öisin vielä hankalaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, onpa kurjaa, että lapsenlapsi on ollut sairaana ja ihan sairaalassa. Hyvä, että olo on nyt vähän parempi. Voin hyvin uskoa, että täältäpäin on kyselty ja seurailtu lapsen paranemista!

      Poista

Kiitos kommentistasi!