tiistai 3. lokakuuta 2017

Kiirettä

Khartum jaksaa yllättää hyvässä ja pahassa. Ihan tässä kotikadulla on viime päivinä päästy ihmettelemään niin villiä apinaa, lepakkoja kuin myös likavesiviemärin vuotamista kadulle. Liikenteessä olen kuluneiden päivien aikana nähnyt muun muassa jos jonkinlaisia holtittomia ohituksia, autonrengasta vaihdettavan lunkisti keskellä kiireistä risteystä, ja iltapäiväruuhkassa autojen ja tuktukien keskellä hevosen ja kärryt. 

Ruuhkassa velloo eteenpäin niin autoja, tuktukeja kuin aika ajoin myös aaseja ja hevosia kärryineen. Oranssin rekan kyydissä paikalliseen perinteiseen asuun pukeutuneita miehiä.


Tekisi mieli rauhassa tarkkailla ja mietiskellä tätä täkäläistä ympäristöä, mutta siihen on harvoin tilaisuutta kun koko ajan on vähän kiire. Minun pitäisi muistaa olla tarkkana sen suhteen, etten ole liikaa menossa; tarvitsen melko paljon rauhallista aikaa itsekseni kaiken kiireen vastapainoksi. Mutta toisaalta kiusaus on suuri yrittää näin kouluvuoden alkuun kaivertaa vapaista hetkistä aikaa uusille tulokkaille. Minun ensimmäinen vuoteni täällä Khartumissa oli niin yksinäinen ja raskas, että haluan osaltani yrittää parhaani auttaa muita asettumaan. Tänä aamuna kävin tapaamassa kahta uutta tulokasta ja huomenaamu sujuu samanlaisissa merkeissä. 

Olin ajatellut, että torstaiaamuna saisin tilaisuuden hetken ihan olla vain, mutta eilen tulikin torstaiaamulle kutsu esikoisen luokan tilaisuuteen. Eikä tässä liiaksi asti vapaita hetkiä ole lähipäivinä muutenkaan. Tänä iltana meille on tulossa illallisvieraita - tosin myös ystävä kylään laittamaan ruokaa - ja huomenillalla on yhdeksänvuotiaalla esikoisella vihdoin syksyn ensimmäinen ratsastustunti. En tiedä pojasta, mutta minua vähän jännittää uusi ratsastuksenopettaja ja tallin uudet kuviot! Seitsenvuotiasta keskimmäistä taisi jännittää myös, niinkin paljon, että hän yhtäkkiä päätti, ettei tänä lukuvuonna haluakaan ratsastaa.  

Siniset katumainokset ilahduttavat minua - ne tuovat väriä harmaanruskeaan katukuvaan.


Jossain välissä tällä viikolla pitäisi myös ehtiä tapaamaan yhtä lasten liikunnanopettajista. Seitsenvuotiaalla on ensi viikolla edessä koulun telttaretki ja haluan varmistaa, että tytön onnistuu olla mahdollisimman paljon mukana telttareissun ohjelmassa keliakiastaan huolimatta. Lapset sopivat yhdessä etukäteen mitä haluavat syödä, tuovat kotoa ruoka-aineet ja tekevät itse retkikeittimellä telttaseurueelleen ilta-aterian. En ollenkaan vielä tiedä kenen kanssa seitsenvuotiaamme tulee olemaan samassa teltassa, mutta oli hänellä kaverinaan kuka hyvänsä, ihan ylipäänsä en uskalla luottaa sen varaan, että yhdessä valmistettu ateria olisi varmasti kaikkinensa gluteeniton. Minun täytyy siis lähettää tytölle omat ruuat mukaan. Tiedän esikoisen telttareissuista, että ruokailun lisäksi illalla juodaan kaakaota ja aamulla syödään puuroa. Kaikki kaakaojauheet täällä eivät ikävä kyllä ole gluteenittomia, puurosta nyt puhumattakaan, eli aikamoinen muonakassi täytynee tytölle lähettää mukaan. Toivon, että liikunnanopettajan kanssa on helppo tehdä tämän asian suhteen yhteistyötä. Kyseessä on ihan uusi opettaja jota en tunne vielä ollenkaan, joten en oikein tiedä mitä odottaa.

Tämä edessä aukeava näkymä on (itsellenikin selittämättömästä syystä) yksi lempinäkymistäni täällä Khartumissa.



No, jospa viikonloppuna saisin tilaisuuden ihan vain istua ja ihmetellä jonkun hetken verran.

4 kommenttia:

  1. Ymmärrän sua Kata. Yksin pitää saada olla, mutta kuulostaa tosi ihanalta myös miten olet toisia varten siellä. Toivottavasti opettaja olisi superymmärtäväinen ja auttaisi mahdollistamaan tytön hyvän ja onnistuneen reissun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluaisin todella olla seurana ja tukena uusille tulijoille parhaani mukaan mutta alan oivaltaa, että siinäkin se oma rauhallinen akkujenvarausaika taitaisi kyllä olla ensiarvoisen tärkeää. Jos koko ajan liikaa tohotan on hankala pysähtyä todella kohtaamaan muita ihmisiä... Oli kiva viettää tänään aikaa uusien ihmisten kanssa mutta näin jälkikäteen mietin, etten ollut kyllä oikein parhaimmillani päivällä. Iltaa kohti sain taas vähän paremmin itsestäni kiinni ja illallinen ystävien ja miehen työkaverien kanssa oli oikein riemukas. Nyt täytyy toivoa, että hyvät yöunet lataavat akut riittävän täysiksi huomisen kaikkia koitoksia varten!

      Poista
  2. Kokeneemman maahanmuuttajan tuki on varmasti kullan arvoista uusille tulokkaille. Ihanaa että jaksat!
    Hyvä muuten, että noissa sinisissä liikenneopasteissa ei teksti ole pelkästään arabiaksi. Taannoisella Kiinan-vierailulla minua ahdisti, kun en yhtään saanut kiinni paikkojen nimistä.
    Kiitos taas Khartum-kuvista!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on tosiaan onneksi aika paljon tekstiä englanniksi, ei vain arabiaksi - liikenneopasteista kauppojen kyltteihin. Joissain kaupunginosissa tulee vastaan enemmän arabiaa ja tuntuu kyllä vähän kummalta kun ei ymmärrä juuri mitään kirjoitettua tekstiä. Silmät pyrkivät hakemaan tuttuja juttuja vaikkei niitä mistään löytyisikään.

      Olen tässä kuluneiden viikkojen aikana moneen kertaan miettinyt miten hienoa on saada kohdata uusia ihmisiä niin monista eri maista ja kulttuureista. Tämän viikon jäljiltä olen kuitenkin siinä määrin väsynyt, että ensi viikolla täytyy yrittää ottaa vähän enemmän aikaa taas vaihteeksi ihan vain itselleni.

      Poista

Kiitos kommentistasi!