sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Arkiviikon alussa

Tänä aamuna ei hanoista tullut vettä. Vesipumppu oli unohtunut liian moneksi päiväksi pois päältä ja vesisäiliöt olivat päässeet sinä aika tyhjentymään. Aina kun vesi pääsee loppumaan ja säiliöt täyttyvät pitkästä aikaa tyhjistä täysiksi tulee hanoista ensin ruskeaa vettä. Aavikkohiekka mikä on kerääntynyt vesisäiliöiden pohjalle ja putkiin erottuu jonkun aikaa hanavedessä vähän tavallista selvemmin. Kun vettä hetken valuttaa se muuttuu tavallisen läpinäkyväksi. Mutta vaikkei hiekkaa aina yhtä selvästi vedessä näekään, sitä tulee varmasti hiukkasina aina hanaveden mukana. Peseydymme täällä puhdistetulla Niilin vedellä jossa on lisänä ihoa kuorimassa Saharan hiekkaa. Se on aika pysäyttävä ajatus mitä ei onneksi ole kovin aikaa miettiä näin uuden arkiviikon alussa.

Tällä viikolla alkaa koululla uusi harrastuskausi, joita kouluvuoteen mahtuu yhteensä kolme. Tytärten on määrä tänään aloittaa koulun jälkeen pitkästä aikaa balettitunnit. Koulu on järjestänyt paikalle balettiopettajan, ensimmäistä kertaa yli vuoteen. Tytöt malttavat tuskin odottaa mutta minua vähän jännittää sillä paikan varaaminen balettitunneille on ollut aikamoinen sekasotku ja pahaa pelkään, että ballerinahalukkaita saapuu ensimmäiselle tunnille tänään huomattavasti enemmän kuin odotettu. Varmistin vielä eilen, että meidän tytöillämme on taatusti paikka varattuna tunneille ja kaikki tuntui olevan hyvin, mutta odotan silti täksi iltapäiväksi aikamoista kaaosta tanssistudion ovelle.

Nelivuotias nuorimmainen ei ole varsinaisesti koskaan käynyt balettitunneilla tai ylipäänsä harrastanut vielä koskaan yhtään mitään. Eräs ystäväni täällä, tanssija koulutukseltaan, opetti pikkutytöille huvikseen ja harrastemielessä vähän balettia viime vuonna. Innostus heräsi ja halusin siksi antaa nuorimmaisellekin tilaisuuden koittaa ihan oikeita tunteja kun vanhempi tytärkin oli innostunut palaamaan balettiharrastuksen pariin. Syksyn ajan vanhempi tytär pelasi tennistä ja kävi uimassa, mutta tällä viikolla alkavalle harrastuskaudelle hänellä ei ole mitään muita harrastuksia kuin baletti.

Esikoinen käy edelleen ratsastustunnilla. Ratsastuksen lisäksi hän pelasi syksyllä koulun jälkeen shakkia ja polttopalloa, mutta nyt uuden harrastuskauden myötä ratsastuksen rinnalle tulee pari vähän toisenlaista harrastusta: kauno- ja konekirjoitus ja lukupiiri. Lasten koulussa ei opeteta lainkaan kaunokirjoitusta eivätkä he juurikaan käytä myöskään tietokoneita vaan näppäilevät koulussa vain iPadiä. Eräs tuttu äiti keksi tarjota kauno- ja konekirjoitusoppia koulun jälkeen ja koska poika on innostunut oppimaan kaunoa hän pääsee nyt harjoittelemaan sitä muuallakin kuin kotona. Olen iloinen. Minä en toivo lastemme oppivan kaunoa niinkään nostalgiasyistä vaan ihan siksi, että painokirjaimin kirjoittaminen on niin paljon hitaampaa ja työläämpää kuin kauno. Ja kymmensormijärjestelmä olisi ihan käytännön syistä hyvä oppia sekin. 

Esikoinen on innostunut lukemaan ja opettajansa suositteli siksi hänelle myös lukupiiriä. Poika valitsee helposti itse hyllystä luettavaksi aika samanhenkisiä kirjoja ja lukupiirin tarkoitus on osaltaan laajentaa lasten repertuaaria. Olen sitä tosin tehnyt itse täällä kotosallakin. On mahtavaa kun vanhemmat lapset alkavat olla sen ikäisiä, että jaksavat kuunnella minun omia lempikirjojani! Olen viime viikkojen aikana lukenut heille ääneen Salaisen puutarhan, Iloisen tytön ja Eläinten vallankumouksen, ja nyt on kesken Tuhat ja yksi yötä. Luen iltasatuja tällä hetkellä lähinnä englanniksi koska vähän vaikeampaa kieltä kaikki kolme ymmärtävät sujuvammin englanniksi kuin suomeksi enkä halua pysähtyä jatkuvasti selittämään sanoja sillä se häiritsee itse tarinan seuraamista. Minulle on juuri nyt tärkeämpää herättää lapsissa aito innostus kirjoihin ja kirjallisuuteen kuin opettaa heille joka hetki suomea. 

Ajatus pitkästä ja todennäköisesti kaoottisesta iltapäivästä koulun tanssistudiolla väsyttää jo etukäteen mutta eipä auta. Täytyy lähteä laittamaan jotakin evästä mitä tarjota koululla lapsille, että he jaksavat läpi iltapäivän. Ja minun on parasta juoda vielä toinenkin kuppi kahvia ennen kuin lähden liikenteeseen. 

6 kommenttia:

  1. Monesti tiedan jo taalla etukateen etta jostain tilanteesta on tulossa kaaos, suomalainen sisallani ahdistuu jo etukateen mutta turkkilaisilla ei tunnu olevan tallaista kuudetta kaaos aistia tai sitten eivat vain vaivaannu asiasta. Meilla harrastetaan nyt kahdesti viikossa korista, tama on jatkunut jo vuoden ja alun epailyn jalkeen tyttö on todella innostunut harrastuksesta. Muita harrastuksia ei meille mahdu vaikka uimakouluun olen yrittanyt tyttöa saada, katsotaan jospa kevaalla ehdittaisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä täällä ainakin koululla tuntuu paikallisilla olevan kyky saada asiat hoitumaan parhainpäin joten heidän ei tarvitse ehkä samalla tavalla kaaoksesta huolehtiakaan - tarmolla ja pienesti uhkaavalla asenteella kaikki järjestyy! Minua kuitenkin väsyttää kaikenlainen tuuppiminen ja ärtyily, haluaisin säästää leijonaäidin asenteen tärkeämpiin asioihin. Mutta turhaan jännitin eilistä. Olin onneksi sen verran hyvin pedannut tyttöjeni tilanteen soittamalla pari kertaa tanssituntien järjestäjälle, että molempien tyttöjen nimet löytyivät balettituntilistasta ja he saivat aloittaa tunnit kaikessa järjestyksessä. Alan kai olla täkäläisen todellisuuden kanssa sillä tapaa sinut, että osaan osin välttää pahimmat kaaoskohdat! Osa koulun uusista vanhemmista on joutunut kaaoksen kanssa vastakkain vasta nyt ja he puhkuivat eilen sitä hermostusta mitä itsekin olen täällä aika ajoin tuntenut. Sympatiaa tunnen heitä kohtaan mutta olen kyllä samaan aikaan kovin kiitollinen siitä, että kaikki ei enää minulle itselleni ole täällä vierasta ja hankalaa.

      Poista
  2. Minun aamuani täällä sateissa marraskuun Suomessa kovasti piristi ajatus kylpeä Niilin vedessä. Ihan keksin mainoslauseenkin siihen.
    "Kylve vilvoittavassa Niilin vedessä, missä jo aikoinaan Kleopatra peseytyi, Saharan pikkuruisten hiekanjyvien kuorien samalla ihoasi"
    :D :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin yritän suhtautua tuohon meidän hanaveteen vähän tuosta näkökulmasta! Nyt vielä pitäisi kehitellä joku hyvä tapa lähestyä täkäläistä saastunutta ilmaa... Asenteestahan kaikki on kiinni :)

      Poista
  3. Minäkin yritän kiertää kaukaa tuollaiset kaaoskohdat, mikäli ne ennalta aavistan. Vaikka monella tapaa siedän tosi hyvin kaikenlaista epävarmuutta, kyynärpäiden käyttämisestä en tykkää ollenkaan. Tarpeen tullen senkin osaan, mutta se vie ihan tavattomasti energiaa, niin kuin sanoit.

    Tosi kiva, jos tyttäresi pääsevät harrastamaan haluamiaan juttuja tänäkin talvikautena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen oikeastaan mielestäni aika hyvä sietämään epävarmuutta mutta kaikenlainen kaaos ja tohellus hermostuttaa minua hyvin herkästi. Ensimmäinen balettipäivä sujui meidän osalta paljon odotettua paremmin mutta kaaos taisi kuitenkin löytää lopulta meidätkin: muutaman tunnin varoitusajalla sain juuri kuulla, että tyttöjen huomiseksi ilmoitettu balettitunti onkin jo tänään. Onneksi oma aikatauluni on tehty juurikin joustamaan lasten menojen mukaan eikä mikään muukaan oikeastaan estä meitä viettämästä iltapäivää koululla huomisen sijaan tänään, mutta tällaiset viime hetken suunnanvaihdot eivät kyllä noin ylipäänsä ole oikein minun juttuni. Haluan mielelläni valmistaa rauhassa niin itseäni kuin erityisesti lapsia etukäteen siihen mitä minäkin päivänä on ohjelmassa. Mutta ei auta, nyt täytyy vain järjestää päivän aikataulu mielessä uudestaan ja toivoa, että lapset pysyvät menossa mukana ja minä muistan muuttuneista suunnitelmista huolimatta tehdä tänään kaiken sen mitä päivän ohjelmaan kuuluu.

      Poista

Kiitos kommentistasi!