sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Marrasväsymys

Marras-helmikuu on Sudanissa säiden puolesta parasta aikaa. Lämpötilat viilenevät inhimilliselle tasolle ja valo pehmenee. Aurinko paistaa täällä kyllä läpi talven kovaa ja kuumastikin, mutta sen valo ei tähän aikaan vuodesta ole ihan niin armoton kuin muuten. 

Vaikka Sudanin talvessa riittää valoa ja lämpöäkin tunnen silti itseni täällä marras-joulukuun vaiheilla usein vähän nuutuneeksi. Kuluvan kouluvuoden ensimmäinen puolisko on melkein lopussa ja olo on sen mukainen, niin äidillä kuin koululaisillakin. Lapset eivät kouluaamuisin jaksaisi nousta sängystä eikä tässä vaiheessa kouluvuotta enää tunnu auttavan sekään, että aikavyöhykkeen vaihdon myötä emme enää herää säkkipimeässä. 

Nyt kun joululomaan on meillä enää vain kolmisen viikkoa olenkin tapani mukaan ottanut aamuheräämisiin avuksi adventtikalenterit. Meillä ei kalenterien luukkuja avata niinkään jouluaaton kuin joululoman odotuksessa. Viimeinen luukku aukeaa ensimmäisen lomapäivän aamuna. En halua kantaa suuria kalentereita lomalle mukana, mutta niitten sisältä löytyvät pienet aarteet lapset voivat halutessaan pakata reppuihinsa. Esikoisella on tänäkin vuonna Lego Star Wars -kalenteri, vanhemmalla tyttärellä hevosteemaa ja nuoremmalla tyttärellä muumikalenteri. 

Joulukalentereita lukuunottamatta ei joulu ole meillä toistaiseksi juuri näkynyt eikä kuulunut. Lucia-juhlaa Ruotsin suurlähettilään kotona odotan tänäkin vuonna ja Sankta Luciaa olen jo lauleskellut muutaman päivän, mutta joululauluja minun ei ole vielä tehnyt mieli kuunnella. Gluteenittomia piparkakkuja haluaisin yrittää lapsille tehdä taas monen vuoden tauon jälkeen, mutta en tiedä löytyykö täältä kaikkia tarvittavia raaka-aineita. Voi hyvin olla, että piparit jäävät tänä jouluna tekemättä. Olen kiitollinen siitä, etten ole mikään erityinen jouluihminen koska virtaa ei juuri nyt kuitenkaan riittäisi kovin kummoiseen jouluhössötykseen. Kunhan pääsemme Australiaan asti kehittelemme kyllä lapsille joulun. Ehkäpä sieltä löytyy kaupasta valmiita gluteenittomia pipareitakin. 

Nuorimmainen sairastaa tänään kotona. Hän on onneksi melko hyväkuntoinen potilas mutta harmi kyllä vaikuttaa silti siltä, ettei vielä huomennakaan pääse kouluun. Minä kaipasinkin kyllä pientä taukoa koululla pyörimisestä ja on ihan mukavaa, että tyttö on kotosalla ja saa hänkin vähän levätä, mutta toivon toki silti pikaista paranemista pienelle potilaalleni.  

10 kommenttia:

  1. Pikaista paranemista potilaalle! Meillä joulu on selvästi muotoutunet sellaiseksi kuin se joulunaikaan taalla olevien vieraiden mukana muotoutuu. Monena vuotena vanhempani ovat olleet meilla ja olemme yrittaneet tehda mukavan mutta omanlaisen joulun siita, tana vuonna he eivat tule ja taytyy sanoa etta joulun kehittely tuntuu minusta tosi vaivalloiselta, luulen etta tana vuonna meilla onkin aika pienimuotoinen joulu. Tama pimeys saa minutkin hieman nuutuneemmaksi, olimme pe iltana illallisella ja miten vaikeaa sinne olikaan raahautua kun olen tottunut olemaan sohvannurkassa iltojen pimetessa jo siihen aikaan. Kesalla kaikki on toisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on täällä läpi vuoden aika lailla yhtä lailla valoa, ihan aavistuksen vain päivät lyhenevät kohti joulukuuta. Mutta aikavyöhykkeen vaihdon myötä ilta tulee täällä aikaisempaa varhemmin. Tähän uuteen aikaan totuttelu ja aikaisempaa pimeämmät illat taitavat nekin edelleen väsyttää. Minäkään en joka tapauksessa millään jaksaisi tehdä mitään iltaisin. Tosin aika samalta minusta tuntuu täällä ihan läpi vuoden: olen iltaisin ihan puhki vuodenajasta riippumatta. Onneksi tiedän vanhastaan, että lomalla toisenlaisissa olosuhteissa virkistyn taas ja jaksan paremmin.

      Toivotaan, että tuo pienin tuosta pian tokenee. Melko hyvässä vedossa hän kyllä onneksi on, vaikka vähän huonompi kyllä tänään kuin eilen. Viimeksi tällainen vastaava mahatauti kesti hänellä kokonaisuudessaan kaksi viikkoa... Toivon todellakin, että nyt olisi kyse vähän nopeammasta taudista.

      Poista
  2. Pikaista paranemista ja kaikkea hyvää teille sekä kiva loma myös tiedossa. Meillä sataa melkein koko ajan ja on niin tuskastuttavan pimeetä! Tuntuu että päivä on yhtä harmaata massaa ja sitten onkin ilta. No marraskuu tyypillinen sadekuukausi Saksassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on kyllä ihanaa se, että valoa riittää käytännössä melkein vuoden jokaiselle päivälle - ainoastaan hiekkamyrskyjen aikaan on hämärämpää. Välillä tietysti tuo aurinko paistaa ihan liiaksi asti, mutta näin talvella kun sen valo on pehmeämpi sitä osaan kyllä aktiivisesti arvostaa.

      Mutta kohtapa sitä ollaan jo joulukuussa ja pian alkavat päivät taas pidentyä ja valo lisääntyä myös siellä teilläpäin maailmaa!

      Poista
  3. Marraskuu alkaa olla lopussa ja toivottavasti väsymys menee samaa tietä.
    Minäkin olen ollut jotenkin nuupsis, vaikka syksy on ollut tosi hyvä, eikä pitäisi olla syytä väsähdykseen.
    Toivon, että kuopuksenne voi jo hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahaa pelkään, että marrasväsymys vaihtuu muutaman päivän sisällä joulukuiseksi uupumukseksi. Eilen oli oikein väsynyt päivä ja tässä juuri yritän mietiskellä, että mikähän kaikki minut on väsyttänyt - olisiko mitään mahdollista karsia aikataulusta tai tehdä toisella tapaa. Se ainakin tällä viikolla eroaa nyt vaikkapa viime viikosta, että mies on poissa työmatkalla toisaalla Sudanissa, lähin täällä asuva ystäväni on hankin tämän viikon poissa maasta, ja nuorimmaisen sairastumisen vuoksi en onnistunut tällä viikolla tapaamaan nyyttäriporukkaa. Yksinäisyys väsyttää, olin ihan kokonaan päässyt unohtamaan kuinka paljon! Onneksi tämä on nyt väliaikaista vain, ja lomakln on jo ihan kulman takana.

      Poista
  4. Mä olen ollut aika helpottunut tästä epäjouluisuudesta (vaikka kaipaan muutamia joulujuttuja, kuten pipareita ja Julioita). En ole - toisin kuin koko muu suku - mikään jouluihminen ja yleensä olen ahdistunut Suomessa siitä joulun ylitsevyörymisestä, täällä ei siitä tarvitse kärsiä. Tsemppiä ja jaksamista, toivottavasti jossain vaiheessa koittaa se hetki että tuntuu akut olevan täynnä. Loma lähestyy <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin nautin täällä Sudanissa siitä, ettei joulu näy juuri missään. Meidän joulusuunnitelmat on vielä ihan auki, eivätkä varmaan tästä sen kummemmin tarkennukaan ennen kuin vasta ihan joulun alla Australiassa. Se sopii minulle oikein hyvin. Jännä kuulla, ettei sielläkään joulu vyöry päälle samalla tapaa kuin Suomessa. Mikähän siinä on, että joulu näkyy ja tuntuu Suomessa niinkin paljon?

      Keskiviikkopäivä mitä etukäteen stressasin sujui lopulta tosi hyvin. Siitä sainkin voimaa, että sain lapset toimitettua harrastuksiin ja vielä ruokittuakin asiallisesti. Ja siihen päälle osui kohdalle kolmepäiväinen viikonloppu profeetan syntymäpäivän kunniaksi, joten saimme onneksi koko porukka vähän aikaa levätä - tosin mies on kyllä edelleen reissussa ja pääsee nauttimaan viikonlopusta näillä näkymin vain yhden päivän verran.

      Hyvää loman odotusta sinnekinpäin!

      Poista
  5. Hei Kata!
    Tuli mieleen, että olisiko ratkaisu krooniseen väsymykseesi - työ? Kerroit, että olet ollut 10 vuotta kotona ja arjen pyörittäminen on raskasta. Sinua tarvitaan kotona ja toisaalta työssäkäynti ei edes olisi mahdollista ilman merkittävien etujen menettämistä. Mutta entä jos kumminkin? Oma työ ja etenkin saavutukset siinä auttavat tunnetusti jaksamaan paremmin myös kotona.
    Sinulla on sana hallussa, sanottavaa on ja tekstiä syntyy. Entä jos käynnistäisit ihan oman kirjoitusproggiksen, siis alkaisit kirjoittaa työksesi? Siis kirjaa. Voisi olla tietokirjatyyppinen teos ("Ekspattina maailmalla") tai yhtä hyvin kaunokirjallinen. Seikkailuja, kokemuksia, vertailukohtia, ainesta ja ennen kaikkea tulkintaa löytyisi vaikka minkälaiseen tarinaan.
    Suurin osa kirjoittamisestahan on ajattelua, joten sitä voi tehdä missä vain ja toisinaan samaan aikaan kun suorittaa jotain mekaanista hommaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että elämä täällä Khartumissa väsyttää, teki niin tai näin. Ainakin mies ja minä tunnumme olevan usein yhtä lailla nuutuneita. Ja minä nautin kyllä sinänsä arjen pyörittämisestä noin ylipäänsä vaikka se näissä olosuhteissa onkin monesti aika haastavaa. Tunnen onnistumisen hetkiä silloin kun rutiinit pelaavat ja kun minusta tuntuu, että olen kyennyt tukemaan lapsia heidän moninaisissa tarpeissaan. En tunne siltä osin jääväni paitsi mistään.

      Alkusyksystä asti minulla on itse asiassa ollut kirjoitusprojekti vireillä. Mieluista hommaa mutta käytännössä siihen on toistaiseksi melko huonosti aikaa. Pitempijänteinen kirjoitustyö vaatii ainakin minun kohdallani rauhallisia hetkiä koota ajatuksiani - ja rauhallisia hetkiä ei arjessani ole liiaksi asti.

      Toisaalta pidän kyllä tätä blogin kirjoittamista sinänsä ihan työkseni kirjoittamisena, yhtä lailla kuin jos tästä nostaisin palkkaa. Blogikirjoituksissa on se hyvä puoli, että ne ovat lyhyitä ja muutenkin melko kevyitä kirjoittaa, joten niitten luomiseen on helpompi varastaa arjesta vähän aikaa sieltä ja täältä. Blogin kirjoittamisessa on arvokasta myös nopea palaute ja bloggaamisen sosiaalisuus ylipäänsä - pitemmät kirjoitusprojektit ovat usein aika yksinäistä hommaa.

      Väsymys menee minulla puuskissa ja välillä olen hyvinkin energinen; väsyneenäkin onneksi useimmiten melko aikaansaava! Nyt juuri minua väsyttää ennen kaikkea se, että ollaan kovaa kyytiä menossa kohti lukukauden loppua. Tämä syyslukukausi on ollut aika täysi: ensimmäistä kertaa kaikki kolme lasta koulussa, miehen monet työmatkat ja sairastuminen malariaan, omat tehtäväni vanhempieni edustajana... Olen enemmän kuin valmis lomaan ja onneksi se onkin edessä jo parin viikon päästä!

      Poista

Kiitos kommentistasi!