lauantai 27. tammikuuta 2018

Sopivan kiireinen viikko

Meillä on ollut kissa talossa nyt viikon verran. 

Vein Oliverin heti ensimmäisenä arkipäivänä sunnuntaina illalla eläinlääkäriin. Poppy täytyi myös samalla viedä eläinlääkärin tarkastettavaksi joten otin vanhemman tyttären mukaan kissanhoitoavuksi. Tyttö istui kissa kuljetuskassissa autossa autonkuljettajan kanssa, minä puolestani odotushuoneessa Poppyn kanssa. Saimme odotella pitkään. Eläinlääkärillä oli jonoa ja monta kiireellistä tapausta. Muutama koiranpentu oli sairastunut parvoon ja pari vanhempaa koiraa johonkin vähän vähemmän tappavaan mutta vaikeaan sairauteen. 

Kesken odottelun menivät sähköt, käsittääkseni kerralla ihan koko kaupungista. Hetkeksi tuli täysin pimeää. Kerran aikaisimminkin satuin vastaanotolle sähkökatkon aikaan joten vanhastaan jo tiesin, että eläinlääkärillä ei ole generaattoria. Kaivoimme odotushuoneessa ja vastaanoton puolella kukin rauhallisesti ja rutiininomaisesti esiin kännykät ja laitoimme niiden taskulamput päälle. Ihailen suunnattomasti näiden eläinlääkärien ja eläintenhoitajien ammattitaitoa ja rauhallisuutta haastavissa olosuhteissa. Kun oma vuoromme vihdoin koitti tarkastettiin taskulampun valossa ensin Poppy, sitten Oliverin ikä määritettiin hampaiden perusteella pariksi kuukaudeksi, kissa madotettiin ja se sai ensimmäiset rokotuksensa. Kaikki tämä hämärässä parin taskulampun valossa. Sähköt palasivat vasta noin tuntia myöhemmin kun olimme ehtineet jo kotiin asti. 

Ihanalle belizeläiselle mennoniittatilkkutäkille löytyi vihdoin sopiva paikka kissanhuoneen sängynpeittona, ja vanhasta huivistani tuli puolestaan Oliverille purulelu.


Ruokakauppojen valikoimat ovat viime viikkojen aikana tuntuvasti kaventuneet ja hinnat nousseet. Pulaa näkyisi pian olevan esimerkiksi kalasäilykkeistä ja vessapaperista. Toisaalta löysin kuitenkin melko vähällä etsimisellä kaupasta sekä kissanruokaa että jopa kissanhiekkaa. Vanha uunivuoka sai uuden tehtävän kissanhiekkalaatikkona ja parillakymmenellä Sudanin punnalla (tällä hetkellä noin 50 eurosenttiä) ostin keittolastan jossa on sopivasti reikiä pohjassa - se on oikein toimiva väline kissanhiekan siivoamiseen.

Muutaman päivän on ollut täkäläisittäin melkoisen kylmä. Öisin lämpötilat laskevat jopa lähelle kymmentä celsiusastetta. Päivän ylin lämpötila on jossain kahdenkymmenenviiden asteen korvilla. Lattialaatat ja seinät hohkaavat kylmää. Pongon nivelrikkoinen polvi on kylmästä entisestään jäykistynyt ja kipeytynyt, yritän auttaa sitä lämmittelemään. Poppy-vanhukselle puin takin päälle jokunen yö sitten kun se kylmissään kyhjötti sohvannurkassa. Se saa nyt pitää takkia siihen asti, että ilma tästä taas lämpenee. Skippy ja Oliver-kissa tuntuvat pärjäävän kylmässä Poppya ja Pongoa paremmin. 

Oliver teki shaalistani itselleen sängyn. Olin heittänyt shaalin hartioiltani kissanhuoneen yöpöydälle ja Oliver ihastui shaaliin niin kovin, etten raaskinut ottaa sitä siltä pois. 


Oliver on kohdannut koirat hallituissa olosuhteissa muutamaan kertaan yksi kerrallansa. Kohtaamiset ovat sujuneet melko hyvin Pongo-toheloa lukuunottamatta. En ole ainakaan vielä kuitenkaan mitenkään vakuuttunut siitä, että koiralaumamme ottaa pikkukissan laumanjäseneksi. Toistaiseksi asustavat kissa ja koirat nyt erillänsä. Järjestimme romuhuoneesta Oliver-kissalle oman huoneen. Pois huoneesta toimitettiin kaikki sellainen mihin kissa saattaisi yksinollessaan kuristua tai jäädä loukkoon, ja toisaalta yritimme kehitellä huonekaluista ja kenkätelineestä kissalle parhaamme mukaan kiipeilymahdollisuuksia.

Onneksi meillä on tilaa ja talo täynnä innokkaita kissanhoitajia. Mies käy aamuisin ennen töihinlähtöä kokoustamassa kissan kanssa ja isommat lapset tekevät koulun jälkeen mielellään läksynsä kissan huoneessa. Minä istun kissan luona kaikki vapaahetket. Pieni kissa on antanut minulle mainion syyn miettiä omaa ajankäyttöäni ja kieltäytyä kaikesta turhasta. Arkipäivien tunnit tuntuivat loppuvan kesken jo kolmen lapsen ja kolmen koiran kanssa, ja nyt aikaa on vielä entistäkin vähemmän. Mutta tällaisesta kiireestä minä nautin.

6 kommenttia:

  1. Olin aikeissa kysyäkin viime postauksen jälkeen että millainen eläinlääkäri teillä on siellä, ilmeisenkin pätevä. Meillä on monta pihakissaa ja juuri nyt on menossa vuoden viileimmät kelit, öisin laskee jopa -4! En tiedä auttavatko nuo pahvilaatikko viritykset viltteineen ja suojineen paljoa ja tuntuu etteivät kissat edes monesti halua mennä niihin. Vanhoissa taloissa on onneksi kaikenlaisia koloja ja paikkoja, joihin kaivautuvat. Meillä inflaatio jyllää monen vuoden tauon jälkeen, hinnat nousevat silmissä ja liiran arvo alkaa olla pian roskarahaa lähellä, se laittaa hieman pohtimaan kesälomasuunnitelmiakin kun ulkomaille matkustaminen alkaa olemaan todella kallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on käynyt valtavan hyvä tuuri eläinlääkärien suhteen. Belgiassa miehen entisen pomon vaimo oli eläinlääkärimme, Jamaikalla taas vuokraemäntämme oli sattumalta eläinlääkäri ja hoiti Poppya ihan alusta asti. Belizessäkin meille löytyi ennen pitkää kylältä ihan mainio eläinlääkäri joka teki myös kotikäyntejä tarvittaessa. Hänkin teki töitä välillä aikamoisissa olosuhteissa, ei voi kuin ihailla! Täällä Sudanissa olen jo vuosia käynyt aina samalla eläinlääkäriasemalla. Siellä lemmikkejä hoitaa joko vanhempi tai nuorempi eläinlääkäriaseman lääkäreistä, kumpikin hyvin ammattitaitoisia ja lisäksi vielä mukavia tyyppejä molemmat. Hekin tekevät kaikeksi onneksi tarvittaessa myös kotikäyntejä, jollainen meillä onkin muuten taas pian edessä. Kolmen koiran vuosittaiset rokotukset on helpompi hoitaa täällä kotona kuin eläinlääkäriasemalla.

      Täällä nousevat myös hinnat melkein päivästä toiseen ja rahan arvo laskee samaa vauhtia. Meillähän on tietysti itsellämme siitä hyvä tilanne, että palkka maksetaan euroissa. Toisaalta emme voi sen enempää ostaa kuin muutkaan kun kauppojen hyllyt kovaa vauhtia tyhjenevät, eikä tässä osaa muutenkaan mitenkään omasta hyväsä onnesta ilakoida. Huolestuttaa paikallisten puolesta, että kuinka ihmeessä he täällä pärjäävät näillä hinnoilla.

      Voi teidän pihakissoja. Kovaa on tosiaan varmasti nukkua tuolla säällä ulkona! Toivotaan sinne lämpimämpiä säitä!

      Poista
  2. Meillä oli kolme kissaa. Vanhin sai 20 ikäisenä eutanasian kun vanhuksen voimat oli loppu.
    Kissat ja vapaana oleva kani tulevat hyvin toimeen.
    Kissat ulkoilevat päivittäin. Ei haittaa -20 asteen pakkanen. Yöksi emme talvisin jätä kissojamme ulos. Muuten kulkevat miten haluavat. Meillä iso ja turvallinen piha maaseudulla. Silloin kun ilveksiä liikkui enemmän niin kissat olivat selvästi varuillaan. Nyt pihassa ei ole näkynyt ilveksen jälkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eurooppalaiset kissat pärjäävät varmasti kylmässä paremmin kuin nämä sudanilaiset siskonsa ja veljensä. Tällaista vähän kylmempää säätä on täällä vain muutama viikko vuodesta, suurin osa vuodesta täytyy yrittää selviytyä yli 40 asteen helteessä. Mutta kyllähän täälläkin katukissoja asuu ulkona vaikka miten, jotenkin ne pärjäävät läpi kylmien viikkojen ja sitten taas toisaalta myös kovassa helteessä.

      Kissoille on tietysti mahtavaa voida liikkua vapaasti ulkona. Meidän Oliverista tulee nyt kuitenkin ihan sisäkissa sen oman turvallisuuden vuoksi. Kestää varmasti aikansa, että se ja koirat tottuvat toisiinsa eikä sen ole tässä totutteluvaiheessa turvallista liikkua yhdessä koirien kanssa. Se saattaisi myös joutua tuolla pihapiirissä riitaan paikallisten kulkukissojen kanssa, ne ovat aika reviiritietoisia. Ja koirien ja kissojen lisäksi meidän pihan yllä lentää päivittäin paljon haukkoja ja olen sellaisen nähnytkin vievän kissanpennun mennessään.

      Hyvä, että ilvekset ovat siirtyneet pois teidän pihapiiristä! Kaikkea hyvää sinne teille kissoille ja ihmisille ja kanille myös.

      Poista
  3. Niin hyvä lukea teidän olosta siellä, missä meidän suomalaisten itsestäänselvinä pitämät asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä, kuten vaikka sähkö.
    Juuri sain lapseni hämmästelemään ja keskustelemaan aiheesta kun vitsillä esittelin vesihanan uudessa valossa: Katsokaa meidän keittiössä on tällainen hana josta tulee ihanaa puhdasta juomavettä ihan suoraan meidän kotiin! Lasi vaan alle ja juomaan! : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tosi kiitollinen siitä, että näiden vähän haastavampien maiden myötä monista aikaisemmista itsestäänselvyyksistä on tullut asioita joita osaamme kaikki nykyään aktiivisesti arvostaa. Sähkö on ihan ihmeellinen käsittämätön asia, ja niin on myös esimerkiksi toimiva internetkin, puhtaasta hanavedestä nyt tosiaan puhumattakaan.

      Poista

Kiitos kommentistasi!