sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Upoksissa

Sudaniin palaaminen tuntuu usein minusta siltä kuin sukeltaisin syvään sumeaan veteen. En näe eteeni eikä henki kulje mutta ei auta kuin uida eteen- ja ylöspäin ja toivoa, että ennen pitkää löydän taas pinnalle. 

Loma Australiassa sujui kaikin puolin mainiosti. Vietimme sopivassa suhteessa aikaa kaupungeissa ja maaseudulla, lepäsimme ja kiertelimme nähtävyyksiä, söimme ja joimme hyvin. Kävimme seuraamassa miten sinipingviinit palasivat iltahämärässä kalastamasta takaisin kotiin. Mies ja esikoinen kävivät uimassa meressä villien delfiinien ja hylkeiden tuntumassa, tytöt ja minä seurasimme menoa laivan kyydistä. Ensimmäistä kertaa elämässäni näin ihan läheltä delfiinejä ja hylkeitä liikkumassa vapaasti omassa ympäristössään. Mahtava kokemus. 

Esikoinen ja minä kävimme pitkällä ratsastusretkellä Australian alppimaisemissa. Kultatöyhtökakadut lentelivät yllämme kun ravasimme eukalyptuspuiden lomitse ja laukkasimme ylös jyrkkiä mäkiä. Korkeanpaikankammoani koetteli pysähdys mäenhuipulla mistä oli kyllä kieltämättä äärimmäisen komeat näkymät. 

Kuvia ei lomalta ole liiaksi asti. Kamera unohtui meiltä jatkuvasti laukkuun tai majapaikkaan ja hyvä niin. Tallensimme muistoja kameran sijaan mieliimme.

Pysähdyimme loman aikana pitempään Sydneyssä ja Melbournessa ja ajoimme niitten välin edestakaisin, mennen rantaa pitkin ja paluumatkalla vuorimaisemissa. Joulun vietimme Sydneyssä ja vuodenvaihteen lehmien keskellä Australian alpeilla. Minulla on jo nyt ikävä aika lailla jokaiseen paikkaan missä vierailimme, haluaisin elää jokaisen lomapäivän uudestaan. 

Mutta ihanankin loman täytyy ennen pitkää päättyä. Perjantai-iltana palasimme Khartumiin ja nyt sunnuntaina alkoi lasten koulun kevätlukukausi. Arkeen palaaminen tuntuu minusta tällä kertaa ihan harvinaisen raskaalta. On taas vaihteeksi vaikea ymmärtää ja hyväksyä miksi asumme juuri täällä kun maailmassa on monia niin paljon mukavampiakin paikkoja. 

Ottamatta kantaa maan tilanteeseen sen laajemmin oma arkeni Khartumissa tuntuu loman jälkeen aikamoisen työläältä. Australiassa oli erinomaisen helppoa löytää gluteenitonta ruokaa niin ruokakaupoista kuin ravintoloistakin ja minua harmittaa joutua taas laittamaan kaikki ateriat alusta asti itse. Sen lisäksi lasten koululla on meneillään kaikenlaista sellaista mihin en jaksaisi ottaa ollenkaan kantaa. Avarien maisemien ja oman rauhan jäljiltä Khartumin piirit kaikkinensa tuntuvat myös ihan klaustrofobisen pieniltä. Lentomatkalla Dubaista Khartumiin kone oli täynnä tuttuja, ja ne ystävät jotka viettivät joululoman Sudanissa näkyvät kaikki kiertäneen aika lailla samoja paikkoja. En millään jaksaisi nähdä kaikkia samoja naamoja tänään iltapäivällä koululla. Edessä on vieläpä harvinaisen pitkä iltapäivä: molempien tyttöjen balettitunnit yksi toisensa jälkeen, useampi tunti odottelua koulun kahviossa. Onneksi mies on tämän päivän vapaalla joten en joudu yksin käymään arkea päin. 


12 kommenttia:

  1. Lomanne kuulosti tosi kivalta ja rennolta.
    Kotiinpaluu ihanan loman jälkeen on lähes aina vähän ankeaa ja jos kontrasti on noinkin suuri kuin teillä taitaa olla, niin ankeus varmasti moninkertaistuu. Hassua on kuitenkin se, että kohtuullisen nopeasti sitä aina solahtaa vanhoihin rutiineihin kuin huomaamatta. Siitä, kuinka hyvä sellainen solahtaminen on, en ole ihan varma.
    Muistelen, että koirien tapaaminen on aina lievittänyt paluunne kurjuutta. Toivottavasti siitä saitte vähän iloa paluuseen.

    Voimia tämän sunnuntain arkivääntöön ja baletteihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koiria on ollut todellakin ihana nähdä. Olin loman aikana vähän huolissani meidän vanhuskoirasta Poppysta, että kuinkahan se jaksaa monta viikkoa ilman meitä. Poppy on vanhoilla päivillään tullut aikaisempaakin enemmän perhekoiraksi ja haluaa olla kaiken aikaa minun lähelläni. Mutta onneksi kotona loman jälkeen oli vastassa kolme iloista ja hyvinvoivaa koirakaveria!

      Ja nyt kun ensimmäinen arkipäivä on takanapäin tuntuu oma oloni onneksi vähän kevyemmältä. Jännitin selkeästi paluuta koulukuvioihin ja jännitys purkautuikin eilen iltapäivällä koululla kovana päänsärkynä. Koulu jäi joululomalle aika raskaissa tunnelmissa traagisen auto-onnettomuuden jälkeen ja keskellä erinäisiä keskusteluja koulun opetuksen tasosta. Minä itse taisin viime lukukaudella olla vähän liian tiiviisti mukana koulun toiminnassa ja liikaa mukana kaikenlaisissa kouluun liittyvissä keskusteluissa ja kädenväännöissä. En oikeastaan koskaan tee uudenvuodenlupauksia mutta vähän puolihuomaamatta huomaan aloittaneeni vuoden uusissa tunnelmissa: haluan yrittää pysytellä kaikin puolin rennompana ja aion ottaa niissä merkeissä koulutohinoihin tällä lukukaudella vähän etäisyyttä. Eilen tuntui vaikealta hahmottaa kuinka ihmeessä se oikein käytännössä tapahtuu, mutta tänään tunnen oloni vähän varmemmaksi. Kyllä tämä tästä taas kunhan vauhtiin päästään. Niinhän se on, että hyvältä lomalta on usein raskasta palata arkeen mutta ennen pitkää rutiinit aina vievät hyvällä tavalla mennessään.

      Poista
  2. Olen ollut vuosia sitten pari vkoa Australiassa Sydneyssa ja paikka jäi mieleen aivan ihanan. Paluu ihan erilaisesta maailmasta on kyllä aikamoinen loikka, kestaa varmasti aikansa sopeutua. Onko teillä vielä tietoa milloin jatkatte Sudanista uuteen asemapaikkaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Australiassa on kyllä sitä jotakin! En tiedä ketään joka ei olisi maahan ihastunut. Onhan sielläkin toki tietysti omat ongelmansa niin kuin kaikkialla, mutta kovin paljon hyvää ja kaunista myös. Ihastuin itsekin Sydneyyn aikoinaan, mutta tällä lomalla ehkä Sydneyäkin suuremman vaikutuksen teki Melbourne. Ja taas kerran minua ihastuttivat myös Australian pikkukaupungit ja maaseutumaisemat.

      Juuri eilen juttelimme mies ja minä koulun kahviossa tulevaisuuden näkymistä. Aiomme olla Sudanissa varmaankin vielä useamman vuoden, ellei jotain aivan erityisen mainiota muuta asemapaikkaa osu sillä välin kohdalle. Vaikka elämä onkin täällä väsyttävää ja haastavaa, paljon on täällä myös sellaista mistä haluamme pitää vielä kiinni. Jos olisi kyse vain miehestä ja minusta saattaisimme miettiä varhaisempaakin lähtöä, mutta lapsia ja koiria ei tee mieli lähteä noin vain muuttamaan maasta toiseen. Että ei auta kuin ottaa arjesta taas hyvä ote ja antaa sen viedä mukanaan.

      Poista
  3. Niin kuulosti ihanalta lomanne, kuin suoraan jostain elokuvasta näen teidät siellä onnellisina ratsastamassa hiukset liehuen onnellisina.

    Niin tosiaan, siellä jo onkin arkipäivä tänään. Toivottavasti arkimoodi taas alkaa löytyä pian ja mukavaa, että miehelläsi oli vielä vapaapäivä. Hyvää tätä vuotta sinne kaikesta huolimattta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnellisia oltiin ratsastusreissulla mutta vähän jännääkin se oli kyllä - seurueemme hevosista yksi säikähti reissun alkuvaiheessa autoa ja säikäytti koko porukan yhtäkkiä liikkeelle, ja esikoisen hevonen sai korkealla mäenhuipulla jonkun hepulin ja melkein tipautti pojan selästään. Olin kyllä ylpeä esikoisen nopeista reflekseistä ja hevosmiestaidoista! Kaikin puolin loma sujui oikein hienosti. Ja aivan ihanaa on se, että myös kaikki lapset nauttivat lomailusta ja ihastuivat meidän vanhempien tapaan Australiaan hekin.

      Onneksi miehellä oli tosiaan eilen vapaapäivä. Sain vähän kevyemmän laskun arkeen mies seuranani. Nyt vuoden toisena arkipäivänä tunnen itseni paljon valmiimmaksi lähtemään tuonne liikenteeseen asioita hoitelemaan.

      Oikein hyvää uutta vuotta myös sinulle Venla!

      Poista
    2. Hei Kata,
      kiva että teillä oli hyvä loma. Sitä kyllä tarvii jos asuu Khartoumissa. Meidän serkut kävivät Umrassa Saudeissa ja se jo on heille isoa, että pääsee pois jokapäivisistä kuvioista.
      Itse olen tulossa sinne poikani kanssa. En olisi halunnut lähteä tänä vuonna mutta en raaskinut lähettää häntä yksin matkaan. Hän on pohjois Ruotsissa Kiirunassa 30 asteen pakkasessa ja tarvii sudanin 30 asteen lämpöä pari viikkoa.
      Nuoriso täältä Ruotsista lähtee mielellään Australiaan töihin, siellä ehkä ei ole samaa stressiä kuin täällä Pohjolassa.
      Hyvää Jatkoa Vuodelle !

      Poista
    3. Australiassa on työn ja yksityiselämän tasapaino paremmin kohdillaan kuin monessa muussa maassa. Tosin olen kyllä kuullut, että nuorten ulkomaalaisten työntekijöiden oloissa ei ole hirveästi kehumista siellä.

      Tuntuu, että ihana loma on jo kaukana takanapäin vaikka juuri vasta palattiin... Täällä oli taas kotona vastassa kaikenlaista. Leivän hinta on taas noussut, dieselistä on ollut pulaa, ja erinäisten ruoka-aineiden ja päivittäistuotteiden tuontia maahan on reippaasti rajoitettu. Miehellä on ollut töissä heti ensimmäisestä päivästä eteenpäin kiirettä ja minä olen puolestani stressaantunut lasten kouluasioista jo näin heti ensimmäisellä viikolla. Mutta jospa tämä tästä nyt taas lähtisi menemään omalla painollaan.

      Oletteko siis tulossa tänne Khartumiin? Laitahan viestiä jos olet täällä ja haluat lähteä vaikka Ozoneen kahville!

      Poista
    4. Hei, tullaan maanantaina. Tavataan mielellään siellä Ozonissa !

      Poista
    5. Kiva! Nähdään siis pian. Laita postia kun olet täällä niin sovitaan tarkemmin.

      Poista
  4. Tsemppiä arjen askareisiin ja elämän taiteiluun siellä Sudanissa!
    Oikein ihanalta ja monipuoliselta kuulosti tuo Australian lomanne. Onneksi mielen syövereihin tallentui varmasti monta hyvää muistoa, joihin voi palata silloin kun arki harmittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä tosiaan ihana loma ja muistoissa elää varmasti pitkään meillä kaikilla. Tässä vaiheessa kun ollaan oltu kotona kohta kokonainen viikko loma tuntuu varsin etäiseltä jo. Niin täällä tuntuu aina käyvän ja nyt on varsinkin takana aikamoinen viikko kaikkine käänteineen.

      Oikein hyvää vuoden alkua myös Irlantiin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!