keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Kohti lauantaita

Olen ollut kuluneet päivät taas vähän tavallista uupuneempi. Kotona meillä on kyllä kaikki sinänsä ihan hyvin. Kunpa saisinkin olla enemmän kaikessa rauhassa kotona, mieluusti koko perhe ympärilläni. Parhaita hetkiä arjessa tällä hetkellä ovat rauhalliset arki-illat kun olemme kaikki kotona ja lapsilla on aikaa leikkiä ennen kuin istuudumme lukemaan yhdessä iltasatua. Kissa on leikitetty väsyksiin asti ja koirat ovat kukin rojahtaneet tahoilleen nukkumaan. 

Raskainta arjessa ovat iltapäivät koululla, odottelemassa tyttöjä baletista tai tappamassa aikaa ennen pojan ratsastustuntia. Kahvi koulun kahviossa on kyllä onneksi hyvää, mutta odottavan aika on pitkä, minuutit koululla kuluvat iltapäivisin tuskastuttavan hitaasti. Ja kun väsyttää ja arkiset asiat painavat mielessä en millään jaksaisi päivittäin kohdata hyvänpäiväntuttuja. Toisinaan kahvioon osuu kanssani samaan aikaan sellaisia vanhempia joiden seura piristää ja antaa voimaa, mutta usein olen kahvio-odottelun ja lukemattomien kohtaamisten jäljiltä aika puhki. Olen aika suorapuheinen ihminen enkä millään jaksa löpistä turhanpäiväisyyksiä päivät pitkät. Toisaalta kovin väsyttävää on myös todella kohdata jokainen tuttu vastaantulija, kertoa asioitani ja ajatuksiani sinne tänne. Huolet ja harmitukset näkyvät helposti kasvoiltani enkä haluakaan niitä sinänsä yrittääkään peitellä mutta en silti kaikkien kanssa jakaakaan. 

Viime viikkoina on kyllä riittänyt yhteisiäkin huolia ja harmeja keskustelunaiheeksi asti. Kauppojen valikoimat kaventuvat mutta toisaalta hyllyiltä löytyy edelleen yllättäviäkin juttuja kuten tuontihedelmiä. Hinnat ovat nousseet niin tuntuvasti, että useamman kerran viime päivien aikana uusi korkeampi hinta on suorastaan pysäyttänyt minut. Tuttujen ja tuntemattomampienkin kanssa ihmettelemme vaihtokurssin liikkeitä suuntaan ja toiseen ja odottelemme kuinka tilanne tästä kehittyy. 

Nyt on onneksi edessä pitkä viikonloppu, lapsilla koulusta torstai vapaata. Ihan omaan rauhaani en kuitenkaan pääse viikonlopuksi vetäytymään sillä perjantai-iltana koululla on tilaisuus jossa minä olen vanhempainedustajana kiinni monta tuntia. Mielessäni odotankin jo lauantaita, hidasta aamua ja rauhallista päivää ihan vain oman perheen kesken. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!