keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Uusi normaali

Uuden vuoden uusista kujeista on ehtinyt tässä maaliskuun kynnyksellä kehittyä uusi normaali. 

Jokaisella kauppareissulla teen nykyään inventaariota siitä mitä hyllyistä oikein löytyykään. Perusruoka-aineista ei ainakaan toistaiseksi ole onneksi ollut pulaa. Maitoa, kananmunia, lihaa, vihanneksia ja hedelmiäkin on ollut saatavilla ihan kiitettävästi. Vessapaperiakin on ollut aika ajoin myynnissä siellä täällä ja olen ostanut sitä jonkun verran varastoon. Joitain vähän yllättäviäkin tuotteita olen tässä ihan viime viikkoina löytänyt kaupasta. Maitotuotteiden tuonti maahan on periaatteessa kielletty mutta näemmä kielto ei kata ihan kaikkea tai kaikkia. Esimerkiksi Philadelphia-juustoa näkyy ajoittain löytyvän taas, mutta sellaiseen hintaan, että se saa minun puolestani jäädäkin kauppaan.

Kaupassakäynnistä on tullut vähän entistä jännittävämpää myös maksun osalta. Luottokorttejahan ei täällä voi lainkaan käyttää, vain käteistä. Viime aikoina paikallisesta käteisestä on välillä ollut pulaa, eikä suurimpia seteleitä viisikymppisiä tunnu tällä hetkellä olevan kierrossa juuri ollenkaan. Samaan aikaan hinnat ovat nousseet tuntuvasti. Aikaisempaa enemmän huolehdinkin nykyään kauppareissulla siitä, että rahat loppuvat kesken. Samalla kun nostan ostoksia kärryihin lasken hintoja yhteen, ettei kassalla tulisi kovin suuria yllätyksiä. Jos hinta on epäselvä tai sitä ei ole ilmoitettu ollenkaan jätän mieluummin tavaran hyllylle. Ylipäänsä olen aikaisempaakin tarkempi siitä mihin rahaa käytän. Haluan säästellä käteistä siltä varalta, että sitä ei ihan helposti olekaan taas tarvittaessa saatavilla. 

Aika lailla kaikki on täällä tällä hetkellä kalliimpaa kuin ennen. Esimerkiksi parinkymmenen litran juomavesitonkka maksaa nykyään 40 paikallista puntaa, kun vielä jokunen kuukausi sitten se maksoi 25 puntaa. Omat pienemmätkin ostokseni maksavat nykyään tavallisesti useita satoja puntia, elleivät enemmänkin. Kassalla kuluu siis reippaasti aikaa kaksikymppisiä ja kymppejä laskiessa. Ensin lasken itse rahanipun kahteen kertaan ja sitten myyjä tekee saman laskutoimituksen kertaalleen tai kahdesti. Minusta on tässä vuosien varrella tullut aika hyvä laskemaan rahaa, enkä onneksi enää tavallisesti juurikaan hermostu vaikka pitäisi laskea isokin määrä seteleitä. 

Yritämme täyttää auton tankin vähän entistäkin useammin sillä huhut bensa- ja dieselpulasta eivät ota laantuakseen. Toistaiseksi bensan ja dieselin hinnat eivät kuitenkaan ole nousseet eikä meillä ole ollut ongelmia dieselin löytämisessä. Sähkökatkoja on viime viikkoina osunut kohdalle muutama. Eilen sähköt katkesivat kahdesti. Generaattori on onneksi toiminut moitteettomasti mutta odottelen missäköhän vaiheessa siitä loppuu diesel kesken. 

Uusista haasteista ja jännitteistä huolimatta oma elämäni on onneksi levottomasta vuoden alusta viime viikkojen aikana taas tasaantunut. Kissanpennun hoitoon on löytynyt oma rytminsä, ja tyttöjen balettitunteja vähentämällä minulle järjestyi arkeen vähän lisää aikaa ja rauhaa. Ja pianhan on taas jo lomankin aika. Tervetuloa maaliskuu.

6 kommenttia:

  1. Kuulostaa jotenkin rauhalliselta ja seesteiseltäkin sopeutumisesi uuteen tilanteeseen. Hyvältä.
    Kun joillekin asioille ei vain voi mitään, on varmaankin kypsin ja viisain vaihtoehto tehdä sen hetkisestä elämästä niin mukavaa kuin niissä olosuhteissa voi.
    Vaikutat tyypiltä, joka pärjää tilanteessa kuin tilanteessa, mutta kekseliäisyyttä siellä kyllä välillä varmasti vaaditaan.

    Tsempit ja onnellista maaliskuuta Khartumiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän vuoden alku on ollut kaikkinensa aika raskas. Paljon on ollut kaikenlaista, näitä yllämainittuja kummallisuuksia ja sitten aika lailla sellaistakin mikä ei blogiin asti ole päässyt. Täältä täytyy kirjoittaa ajatuksella ja varoen ja osa kiemuroista jää siksi kokonaan kertomatta.

      Pärjäämisen kanssa on ollut tässä viime viikkojen aikana välillä vähän niin ja näin, mutta onneksi nyt tuntuu paremmalta ja tosiaan melkein seesteiseltä. Täytyy yrittää onnistua pitämään tästä mielentilasta kiinni!

      Oikein hyvää maaliskuuta myös Amsterdamiin!

      Poista
  2. Kuulostaa siltä, että elämä soljuu siellä mukavan tasaisesti eteenpäin! Ja mukava kuulla, että olet saanut myös lisää omaa aikaa. Me kaikki tarvitsemme aikaa omille ajatuksillemme, mikä joskus tuppaa ainakin itseltäni unohtumaan. Minulle tekee äärettömän hyvää joskus rauhoittua ja esimerkiksi lukea jotain viisasta tai katsella ajatuksia herättäviä videoita youtubesta. Semmoinen jatkuva kouhottaminen ei ole ollenkaan hyväksi, ainakaan minulle.

    Jäin miettimään tuota vessapaperia, että oletteko ostaneet sitä varastoon, vai miten tulette toimeen, jos sitä ei olekaan myynnissä? Vessapaperi on kyllä yksi tärkeimmistä asioista taloudessa. :-) Vaikka pärjätäänhän ilman sitäkin esim. Intiassa, mutta itse en kyllä tulisi toimeen ilman!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanotaanko näin, että kuluneet viikot täällä ovat olleet aikamoista vuoristorataa mutta nyt olen sentään päässyt jotenkin vaunuun istumaan sen sijaan, että juuri ja juuri roikun sormien varassa vuoristoradan kyydissä! Australianlomalta palasimme tammikuussa maahan jossa aika paljon tuntui muuttuneen. Jonkun aikaa kesti ensinnäkin ymmärtää muutoksia ja sitten toisaalta jotenkin suhtautua niihin. Samaan aikaan taisin olla vähän liikaa liikkeessä ja ihmisten ilmoilla. Minäkin tarvitsen aika paljonkin rauhallista aikaa itsekseni tai ihan vain oman perheen kesken, muuten minusta tulee kovin levoton ja onneton.

      Vessapaperia tulee mietittyä minunkin nykyään kovastikin! Tänään ostin taas vähän vessapaperia varastoon, kun sitä oli myynnissä kohtuuhintaan isoissa paketeissa. En haluaisi joutua tilanteeseen missä vessapaperia ei yhtäkkiä olekaan, enkä myöskään mieluummin päätyisi tuomaan sitä matkatavaroissa kotiin kun muutakin tekisi mieli lomilta hamstrata. Tällä hetkellä meillä on kotona ihan hyvät vessapaperivarastot, mutta saa nähdä miten tästä eteenpäin.

      Poista
  3. Kaikkeen tottuu ja joskus se ihmetyttää vasta jälkikäteen. On varmaan aika raskasta seurata hintojen hurjaa nousua, miten paikalliset pärjäävät kun hinnat tuplaantuvat noin nopeasti? Jopa tämä inflaatio täällä saa masentumaan kun ostovoima heikkenee koko ajan. Tässä Turkin karusellissa aina ajattelen että sitten kun on paremman ajat, katson taaksepäin ja ajattelen että siitäkin selvittiin. Ehkä se on joskus niin että kun ulkopuolella elämä on epävarmaa, tulee autimaattisesti rauhoitettua kotirintama.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikallisista on kova huoli, sitä ei melkein kestä ajatellakaan kuinka he pärjäävät kun hinnat koko ajan nousevat ja inflaatio syö paikallisen punnan arvoa. Ei todellakaan osaa iloita siitä, että samaan aikaan me ulkomaalaiset saamme entistä vähemmällä määrällä dollareita ison kasan puntia... Kaikki on vinksin vonksin. Todella toivon, että ennen pitkää tätäkin vaihetta katsellaan taaksepäin ja huokaistaan helpotuksesta. Tällä hetkellä tuntuu vaikealta ennustaa mitä tuleman pitää.

      Niin se taitaa olla, että tämän vuoden alussa kaikki tuntui niin kummalta, ettei minussa riittänyt enää voimaa olla yhtä sosiaalinen kuin edellisen vuoden puolella. Tuli tarve vetäytyä enemmän kotiin omien pariin. Täällä on hyvä. Ja on tullut laitettua kotiakin pitkästä aikaa vähän enemmän: huoneita uuteen järjestykseen ja tauluja seinille.

      Poista

Kiitos kommentistasi!