sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Kiertolaisen kevättunnelmia

Ajatukseni ovat viime aikoina pyörineet neljän vuoden takaisessa muutossa ja rakkaassa Belizessä. Olen ikävöinyt sikäläistä kotiamme ja pihaamme, kävelyreittejä kodin tuntumassa. Minulla on ollut ikävä omaa autoani ja ajelua pääkaupunkikylä-Belmopanissa, ikävä itse ajamista mutta ennen kaikkea kykyä ja vapautta liikkua ihan itsekseni. Olen kaivannut myös tutuille reiteille Belmopanista poispäin: ystävien ravintolaan Cayoon, San Ignacion kaupunkiin, Hopkinsiin ja Placenciaan, entiseen pääkaupunkiin Belize Cityyn. Olen muistellut ihania päiväretkiä ja viikonloppupyrähdyksiä rajan toiselle puolen Guatemalaan ja Meksikoon. Olen miettinyt Belizenvuosien ystäviä joista moni on aina vain minulle läheisempi kuin oikein kukaan täällä Sudanissa. Meillä oli onni asua Belizessä samaan aikaan kuin moni ainutlaatuisen mukava ihminen. Sudanissa ei ole samanlaista taikaa. 

Haikeissa tunnelmissa vanhat muistot ja muistoesineet nousevat uuteen arvoon. Tämän pienen belizeläisen maalauksen saimme vihdoin jokunen viikko sitten laitettua seinälle.


Samaan aikaan kun omat ajatukseni ovat olleet Belizessä, täällä Sudanissa useampi tuttu on alkanut tehdä lähtöä. Joku jo konkreettisemmin, toiset toistaiseksi vasta ajatuksen tasolla. Vaikkemme itse vielä lähdekään täältä minnekään, emme siltikään pysty täysin välttämään kansainvälisten muuttojen tuomia suuria muutoksia omassa elämässämme kun ympärillä ystävät ja tuttavat valmistelevat lähtöä. Huomaan omien ja lasten ystävien kohdalla hakeutuvani enemmän tai vähemmän tietoisesti niiden seuraan joiden uskon olevan täällä vielä ensi syksynäkin. Lähtijöistä irrottaudun vähän kerrallaan jo etukäteen. Jos täytyy valita kahden kahvittelukutsun tai leikkihetken välillä päädyn sinne minne uskon meidän voivan mennä kyläilemään myös ensi vuonna. Läheisemmistä ystävistä toki pidämme tiukasti kiinni viimeiseen asti, heitä nähdään kyllä ennen pitkää taas jossakinpäin maailmaa. Mutta orastavia ystävyyksiä en jaksa kasvattaa jos ero joka tapauksessa häämöttää pian edessäpäin. Kuulostaa karulta, mutta on minulle ehto pärjäämiselle näissä tiuhaan muuttuvissa olosuhteissa.  

Makuuhuoneemme lipaston päällä on sudanilaisia metallikulhoja, mosaiikkityö
jonka tein aikoinaan Jamaikalla, ja kuva miehestä ja minusta yli vuosikymmenen takaa.
Lipaston yllä roikkuu sudanilainen maalaus johon ihastuin paikallisessa taideliikkeessä.
Se tuo minulle yhtä aikaa mieleen niin Sudanin, Lähi-idän kuin Venäjänkin.
Mutta vaikka yritänkin pitää etäisyyttä heihin joiden varaan en tunne voivani luottaa menetyksentunteilta en silti pysty välttymään. Suren jo etukäteen esimerkiksi sitä, että ainakin yksi suosikkiopettajistani kuuluu olevan muuttamassa pois tänä kesänä. Me olemme olleet täällä nyt niin kauan, että melkein koko opettajakunta on ehtinyt tänä aikana jo vaihtua. Vaikka koulu on minulle tässä vaiheessa hyvinkin tuttu paikka, se on toisaalta myös muuttunut valtavasti opettajien ja rehtorin vaihtumisen myötä. 

Tulevat erot ja menetykset tuovat pakostakin mieleen myös ystävät jotka ovat lähteneet täältä jo aikaisemmin. Vanhemman tyttären lähemmistä ystävistä kaksi on muuttamassa tänä kesänä pois. Vielä hän ei osaa surra lähtijöitä mutta viime viikolla kaipasi yhtäkkiä syvästi kahta ystävää jotka muuttivat pois jo vuosia sitten. Olen surullinen lasten puolesta. He ovat joutuneet hyvin varhain kasvokkain suurten menetysten kanssa. Alkuun täällä toivoin, että lapset löytäisivät kaikki ainakin yhden oikein hyvän ystävän. Nykyään yritän päinvastoin kannustaa heitä viettämään aikaa useiden eri luokkakavereiden kanssa ja tönin heitä erityisesti uusien tulokkaiden ja paikallisten lasten seuraan. On lohduttoman surullista kun paras ja ainut kaveri muuttaa pois.

Makuuhuoneemme ikkunassa roikkuu koriste jonka esikoinen teki aikoinaan koulussa Belizessä ja joka koristi makuuhuoneemme ikkunaa jo Belmopanissa.


Tämän vuoden alku on ollut raskas. Ympärillä kuohuu ja kuhisee ja tässä viidennen vuoden kynnyksellä mielessä on muutenkin paljon kaikenlaista. Olenkin nyt viimeiset viikot pyrkinyt ajatuksella rauhoittamaan omaa elämänpiiriä mahdollisimman paljon. Olen vetäytynyt kuoreeni, halunnut viettää aikaa ennen kaikkea oman perheen kesken ja vain hyvin rajoitetusti muiden ihmisten parissa. On tehnyt mieli tehdä kotioloista entistäkin miellyttävämmät, että kotona olisi mahdollisimman hyvä ja helppo viettää kaikessa rauhassa aikaa. Olemme kuluneiden viikkojen aikana hiljakseen järjestäneet lasten huoneita uuteen järjestykseen ja laittaneet lisää tauluja seinälle. 

Niin viime kuin tämäkin viikonloppu kului minulta kokonaisuudessaan kotona. Portista menin viikonlopun aikana ulos vain kertaalleen viemään roskat. Tänään täkäläisen arkiviikon ensimmäisenä päivänä täytyy taas jaksaa lähteä ulos maailmaan, ihmisten ilmoille. Kasvatan koko aamun voimia, että jaksan kuoriutua esiin täältä omasta rauhastani.

4 kommenttia:

  1. Taitaa olla hyvä merkki, että laitatte lisää tauluja seinille ja lastenhuoneitakin fiksailette. Koti muotoutuu ajan kanssa ja nyt varmasti alatte olla Khartumissa riittävän kotonanne. Välitilassa oleminen voi kestää joskus huomaamatta aika pitkään. Ikäänkuin toinen jalka olisi vielä jossakin muualla.
    Ihanat nuo molemmat taulut! Niin erilaiset keskenään ja kertovat varmasti aika paljon kotipaikkojenne erilaisista olemuksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika pitkään odotin, että Khartum alkaisi tuntua kodilta. Laitoimme taloa alkuun järjestykseen tehokkaammin mutta sitten se vähän jäi, moneksi vuodeksi. Vihdoin olen ymmärtänyt ja hyväksynytkin sen, että tämän paremmin en tänne koskaan kotiudu mutta jos en laita taloa omannäköiseksi nyt en tule sitä koskaan tekemään. On parasta tehdä olo juuri niin kotoisaksi kuin se näissä oloissa on minulle mahdollista nyt kun täällä kerran olemme.

      Suosikkitauluja on ollut hauska mallata seinille yhdessä miehen kanssa, mutta lastenhuoneiddn järjestäminen uudelleen oli oikein erityisen suuri ja mukava uudistus ja toi vieläpä rauhaa öihinkin. Se lapsista joka nukkuu kuin tukki päätyi uudessa järjestelyssä levottomimman lapsen seuraksi samaan huoneeseen kun taas herkästi ääniin heräävä sai oman huoneensa. Kaikki ovat nukkuneet paremmin, minua eivät ole pariin viikkoon öisin herättäneet kuin hyttyset ja omat levottomat ajatukseni!

      Anteeksi, että tässä vastaamisessa vähän kesti! Tämä viikko oli aikamoinen. Mutta nyt ollaan onneksi jo viikonlopussa.

      Poista
    2. Eipä anteeksipyytämistä ollenkaan :-) Meilläkin on tällä viikolla ollut hektinen meininki, kun on ollut vieraita Suomesta. Sellainen all inclusive-meno ;-).
      Teillähän onkin jo uusi viikko alkamassa. Iloa ja voimia sinne!

      Poista
    3. Oikein hyvää viikonloppua ja alkavaa viikkoa myös sinnepäin! Ihanaa, että teillä on ollut vieraita ilonanne.

      Poista

Kiitos kommentistasi!