tiistai 24. huhtikuuta 2018

Tätä päivää

Viisi ja puoli viikkoa kesälomaan. Kolmisen viikkoa Ramadanin alkuun. On melkoisen kuuma, joka iltapäivä kuumimmillaan yli 40 astetta eikä öisinkään kovin paljon viileämpää. Niin kuin aikaisempinakin vuosina tähän aikaan kevättä nestevaje uhkaa minua jo lähes päivittäin vaikka yritän juoda koko ajan pitkin päivää. 

Polttoainepula jatkuu. Lähes jokaisen bensa-aseman edustalta alkaa pitkä jono autoja, rekkoja, busseja. Jonot kiemurtelevat pitkin kadunvarsia, pahimmillaan korttelin ympäri. Joittenkin bensa-asemien tuntumasta lähtee jono molempiin suuntiin. Usein bensajonot näyttävät seisovan paikoillaan tunnista toiseen, autoissa ei ole lainkaan kuljettajia, moottorit ovat poissa päältä. Monella bensa-asemalla ei jonoista huolimatta itse asiassa näytä olevan ollenkaan polttoainetta, ei sen enempää bensiiniä kuin dieseliäkään. Ihmeellisen kärsivällisesti ihmiset tuntuvat jaksavan odottaa polttoaineauton tuovan bensa-asemalle täydennystä. En tiedä kuinka kauan autot seisovat jonossa, tunnin-pari, koko päivän vai jopa yön yli? 

Liikenne matelee kadun oikealla puolella seisovan pitkän bensajonon ohi.


Yksi tai kaksi kaistaa on monella tienpätkällä bensajonojen vuoksi poissa käytöstä ja se näkyy ruuhkissa. Toisaalta teillä tuntuisi noin muuten olevan keskimäärin tavallista vähemmän autoja. Osalle ei kai löydy lainkaan bensaa ja kaikki kai miettivät tässä vaiheessa pariinkin kertaan mihin autoa käyttää. Tänä aamuna kotiapulaiselle ei tullut lainkaan bussia, arvatenkin bensapulan vuoksi. Saa nähdä pääseekö hän tänään ollenkaan töihin.

Kun omassa autossamme on tankki täynnä on oloni kevyt ja iloinen. Kun tankista on kulunut neljännes tuntuu edelleen ihan hyvältä mutta kun ollaan lähempänä puolta tankkia minua alkaa aktiivisesti hermostuttaa. Tuntuu kuin olisi yhtäkkiä vähän vaikea hengittää. On ruvettava tositarkoituksella etsimään sellaista bensa-asemaa jossa olisi dieseliä muttei toisaalta ihan kamalaa jonoa. Täysi tankki rohkaisee tekemään ylimääräisen kierroksen kaukaisempaan ruokakauppaan, kun taas puolella tankilla ajetaan vain pakolliset menot. Olen muutenkin pyrkinyt yhdistämään täällä menojani: käyn kaupassa samalla matkalla kun haen nuorimmaisen koulussa ja niin edelleen. Mutta nyt teen sitä vieläkin enemmän. Ja nojatuoli joka kipeästi kaipaisi uudelleenverhoilua saa odottaa ja odottaa, koska missään vaiheessa ei tunnu oikein hyvältä hetkeltä lähteä seikkailemaan kaukaisemmalle torille etsimään verhoilumateriaalia tai viemään tuolia verhoilijalle. Koirien eläinlääkärireissujakin mietin uudesta kulmasta kun sopivan ajankohdan lisäksi täytyy miettiä sitä riittääkö autossa varmasti dieseliä lääkärikäyntiä varten.

Niin kuin aina yritän löytää haasteiden hyvät puolet: näissä olosuhteissa tulee todellakin elettyä tätä päivää, perusasioiden puute opettaa kiitollisuutta, ja vastoinkäymiset yhdistävät. Polttoainepula on tuonut ainakin koululla vanhempia lähemmäs toisiaan. Yhtä lailla rikkaat paikalliset kuin ulkomaalaiset kyselevät koululla toinen toisiltaan onko kukaan sattunut osumaan bensa-asemalle missä olisi bensaa muttei kovin hurjaa jonoa. Olemme kaikki samassa liemessä. Aika näyttää kuinka kauan tätä kestää. 

8 kommenttia:

  1. Hei Kata,
    muistan samanlaiset jonot 70-luvulla kun siihen aikaan keltaiset taxijonot menivät pitkin korttelia. Kuvakin on jäljellä siitä. Ja nyt siis samassa tilanteessa ihmiset. Ystäväni Marie-Louise kertoo aina kun hän nukkui autossa yön yli ja mukana termos ja syötävää. Sinun ei kai tarvi siihen tilanteeseen mennä. Kärsivällisyyttä sinnepäin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen täällä myös kuullut ihmisten muistoja muutaman kymmenen vuoden takaa bensajonoista joissa odotettiin yli yön, joskus varattiin paikkaa isolla kivellä jos ei auto enää kulkenut bensa-asemalle asti ja niin edelleen. Paikallisetkin tuntuvat kyllä olevan vähän hämillään tästä tilanteesta. Ihan tällaista polttoainepulaa kun täällä ei nyt ole tosiaan ollut pitkään aikaan.

      Jostain syystä nyt ei noissa jonoissa muuten juuri takseja näy, mietin käyvätkö ne jonottamassa jollain tietyllä bensa-asemalla jonka ohi en itse ajele. Itse ajan paljon sellaisten bensajonojen ohi jossa seisoo rekkoja ja busseja, ovat aika pysäyttävä näky kun pahimmillaan jonossa on autoja kahdenkin kaistan verran.

      Meillä on onneksi bensa-asioissa apuna autonkuljettaja. Häntäkään emme kuitenkaan tietysti halua lähettää tuntikausiksi jonottamaan jos sitä mitenkään voi välttää. Viime päivinä ongelma on ollut se, että dieseliä ei ole juuri kannattanut lähteä jonottamaan koska sitä ei ole bensa-asemilla ollut oikein missään. Toivotaan, että tilanne olisi nyt kohenemaanpäin. Autonkuljettaja on vissiinkin juuri käymässä bensa-asemalla koettamassa onneaan.

      Poista
  2. Onneksi omaa nestevajettaan saa helpommin korjattua. Minä itse en aina huomaa janoa ennenkuin se on aivan jäätävä ja olen ihan nuups. Mies aina mua muistuttaa helteessä veden juomisesta. Tuo dieselvaje sen sijaan on hankalampi korjata ja siis näköjään yhä jatkuu. Harmi. Onnea polttoaineen etsintään ja iloista loman odotusta.

    Miten muuten ramadanin alku näkyy teidän elämässänne?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä tulee tähän aikaan vuodesta usein niin nopeasti nestevajaus, että menen hetkessä janosta sellaiseen oloon missä ei teekään yhtäkkiä mieli juoda ollenkaan. Siinä vaiheessa täytyy viimeistään valpastua tankkaamaan nesteitä. Dieselvaje on tosiaan vähän hankalampi homma. Autonkuljettaja jonotti torstaiaamuna bensa-asemalla yli kaksi tuntia dieseliä mutta diesel loppui pumpusta kun hän oli jonossa kahdeksantena. Kuulemma sunnuntaiaamuna tulee kyseiselle bensa-asemalle seuraavan kerran dieselrekka... On tämä aikamoista.

      Ramadanin odotus näkyy meidän arjessa tässä vaiheessa pääasiassa siinä, että yritämme hoitaa mahdollisimman paljon asioita pois alta ennen kuin ramadan alkaa. Liikenne on täällä melkoisen kaoottista ihan normaalioloissakin ja ramadanin ajan vielä tavallistakin sekavampaa: on parempi välttää silloin turhaa autoilua pitkin ja poikin. Valmistelemme tässä vaiheessa myös lapsia siihen mitä tuleman pitää. Tämä on vasta toinen vuosi kun olemme täällä ramadanin aikaan, koska ensimmäiset pari vuotta ramadan ajoittui kesälomakuukausiin. Vanhempien lasten luokkakavereista osa tulee paastoamaan eikä siksi esimerkiksi osallistu liikuntatunteihin ja haluamme käydä näitä asioita etukäteen lasten kanssa läpi. Kaupoissa lähestyvä ramadan näkyy muun muassa siinä, että myynnissä on taas kerran valtavia säkkejä sokeria - sokeria tarvitaan ramadanin ajan herkkuihin - ja jäniksenlihaa jota ei kylmäaltaissa tavallisesti muuten näy.

      Poista
    2. Kiinnostavaa tuo sokerin myynnin kasvu. Tarkoittaako se, että auringonlaskun jälkeen tankataan sokeria oikein kunnolla? Ja myös tuo jäniksenliha kuulostaa ...hmmm.. Pitää varmaan ryhtyä gookkeloimaan. Mielenkiintoista! On tosi kiva päästä kurkistamaan sikäläiseen elämänmenoon. Kiitos Kata!

      Poista
    3. Täällä käytetään sokeria ylipäänsä hyvin paljon - pienestä teekupillisesta saattaa valehtelematta olla puolet sokeria. Sokerista saa energiaa jos ei ole varaa syödä kunnolla ja olen käsittänyt, että ainakin täällä syödään melkoisen paljon sokerisia herkkuja ramadanin aikaan öisin. Jäniksenlihaa selvästikin myös ainakin jotkut käyttävät täällä johonkin ramadanin ajan ruokalajiin sillä sitä en ole tosiaan täällä juurikaan yleensä nähnyt mutta nyt useampana vuonna juuri ennen ramadania kylläkin.

      Kyllä nämä mielenkiintoisia juttuja on minustakin! Olen jotenkin turhankin varovaisesti suhtautunut ramadaniin ja paastoamiseen aikaisempina Sudaninvuosina, vasta tänä vuonna vähän rohkeammin jutellut ja kysellyt täällä aiheesta.

      Poista
  3. Pitkästä aikaa saan aikaiseksi kommentoida! Suurella mielenkiinnolla luen blogiasi säännöllisesti ja ihmettelen elämäänne siellä kaukana. Minä, joka en ole astunut jalallani suomesta kuin ruotsin puolelle :) liian arka seikkailuihin tai jotain...

    Ramadanin aikaan minulla on joskus ollut opiskelijoita ja saanut sitä kautta seurata millaisia erityisjärjestelyjä se vaatii. Monta asiaa olen saanut oppia ja monta herkkua yövuorossa maistella ;)

    Miten teillä lapset suhtautuvat ajatukseen luokkakavereista paastoamassa? Onko asia mietityttänyt enemmän vai ottavatko sen ihan normaalina kulttuurien/uskontojen välisenä erona?
    Meillä on yllättävän vähillä kysymyksillä menty mm. luokkakaverin huivinkäyttöön siirtyminen ja juurikin paastoaminen. Kaveri kun tulee ramadanin aikaan kylään niin 12v ei edes tarjoa mitään (eikä kyläilyn aikaan itsekään syö). Ovat avoimesti jutelleet paljonkin aiheesta.

    Toivottavasti polttoainepula alkaa helpottaa! Täällähän me ei edes ymmärretä noita ongelmia kun bensa-asemia täysine tankkineen on samassa korttelissa monta. Kerran satuin tyhjän bensapumpun kohdalle ja tuntui kuin maailma kaatuisi kun piti kiireessä töihin mennessä siirtyä toisen pumpun kohdalle ;) *hävettää*

    Tanja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei koulukaverien paastoaminen meidän lapsia hirveästi tunnu hätkäyttävän mutta kyllä me siitä ollaan jonkun verran juteltukin, ja ylipäänsä puhutaan kotona kyllä melkoisenkin paljon uskonnoista ja niitten välisistä eroista. Haluamme opettaa lapsia suhtautumaan kunnioituksella erilaisiin uskontoihin mutta pyrimme kyllä tähän aikaan vuodesta myös korostamaan sitä, että muitten paastoaminen ei heitä kosketa ja he saavat jatkaa elämäänsä ihan normaalisti muiden paastosta huolimatta. Tätä vähän kyllä hankaloittaa se, että viime vuonna koululla kiellettiin ainakin pojan luokkatasolla vesipullojen tuominen luokkaan ramadanin aikana. Lapset jotka eivät paastonneet saivat käydä juomassa luokan ulkopuolella tunnin aikana mutta aika harva lapsi tuntui haluavan vetää sellaista huomiota itseensä ja jättivät mieluummin sitten juomatta. Nyt kun mennään päivittäin yli 40 asteessa pitäisi toki kuitenkin juoda mieluusti vähän koko ajan... On ramadanin aika siis melkoista tasapainottelua. En itsekään mieluusti joisi tai söisi päivällä ramadanin aikaan paastoavien nähden ja mietin jo nyt kuinka järjestää autonkuljettajan työpäivät ramadanin aikaan mahdollisimman kevyiksi, ettei paastosta tulisi hänelle liian kova koitos.

      Tosi hienoa kuulla, että sun oppilaasi on osanneet suhtautua noin hienosti toisten paastoamiseen ja huiveihin! Vähän kerrallaan kaverien myötä erilaisuudesta tulee tutumpaa ja sitä kautta se ei enää vaikutakaan ehkä niin erilaiselta ja kummalliselta.

      Ja hyvä se on sekin, että voi ottaa jotkut elämän perusasiat niin kuin täydet bensapumput itsestäänselvyyksinä. Onhan tässä polttoainepulan myötä oppinut taas ihan eri tavalla arvostamaan sellaisia bensa-asemia joissa on polttoainetta tarjolla riittävästi ilman sen kummempaa jonotusta, mutta kyllä sitä kiitollisuusharjoituksia voisi tehdä vähän vähemmälläkin. :)

      Mahtavaa kuulla, että viihdyt lukemassa blogia ja kiva kun kommentoit!

      Poista

Kiitos kommentistasi!