keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Sumea päivä

Pariksi päiväksi pysähtyi kaupungin kohdalle hiekkamyrskypilvi. Eilen ilma oli hiekkapölystä siinä määrin sumea, että tuntui kuin en olisi nähnyt kunnolla eteeni. Moneen kertaan pitkin päivää räpyttelin silmiäni ja tarkistin ovatko silmälasini ehkä likaiset vai missä on vika. Sumeaa tunnelmaa ei ollenkaan auttanut se, että talon edessä hurrasi eilen taustahumuna generaattori aamupuolikymmenestä iltapuoliyhdeksään. Kokonaisen yksitoista tuntia olivat sähköt meidän kaupunginosassa poikki eilen, toissapäivänä ja sunnuntaina kumpanakin kuusi-seitsemän tuntia. 

Koko eilisen päivän minun oli jotenkin ihan tavattoman vaikea keskittyä. Olisi tehnyt mieli vain lysähtää sohvalle ja vaipua syvälle omiin ajatuksiini. Aamulla lähdin kuitenkin sovitusti liikenteeseen, hakemaan ystävää lapsineen kotoaan. Ystävän talon eteen on asettunut kulkukoiraemo yhdeksän pennun kanssa. Pennut olivat hellyyttävän suloisia päiväunilla pienessä pinossa pensaan alla. Päällimmäinen ajatukseni oli kuitenkin huoli siitä mitä niille mahtaa tapahtua kun ne tuosta kasvavat vähän kerrallaan vähemmän suloisiksi. 

Ystävä lapsineen ja lastenhoitajineen lähti kanssani autonkuljettajamme kyydissä toisen ystävän luo aamukahville. Tapaamme viikottain toinen toistemme kotona kahvilla. Tekee hyvää nähdä ihmisiä mutta eilen minusta ei ollut oikein kunnolla rupattelemaan. Join kahvia kupin toisensa jälkeen mutta nuukahtanut olo ei vain millään väistynyt. Kahvikutsuilta suuntasin koululle hakemaan nuorimmaista.


Kotona minusta ei ollut oikein mihinkään, niin uupunut ja sumuinen oli oloni, mutta niin vain kuitenkin tein iltapäivän mittaan gluteenitonta leipää ja neljä pizzaa - kaksi gluteenitonta pizzaa alusta asti ja kaksi tavallista pizzaa irakilaista leipää pohjana käyttäen, tarkistin vanhemman tyttären läksyt, pesin pyykkiä, ja veinpä päivän päätteeksi vanhemman tyttären kanssa vielä kissan sterilisoitavaksi. Saimme olla eläinlääkärin vastaanottohuoneessa paikalla koko operaation ajan, se oli äärimmäisen mielenkiintoista, vaikka välillä olikin pakko kääntää katse pois. 

Tänä aamuna ilma on eilisestä vähän kirkastunut ja sitä myöten myös oma oloni. Edelleen olen uuvuksissa mutta en tunne itseäni niin poissaolevaksi kuin eilen, oloni on kevyempi ja helpottunutkin. Auton tankkia emme saaneet täytettyä eilen eikä se näy onnistuvan tänäänkään. Mutta kissa on toipunut leikkauksesta hyvin ja maukuu tuttuun tyyliinsä ruokaa. Miehellä on tänään töistä vapaata Eurooppapäivän kunniaksi. Ramadanin alkuun on vähän yli viikko, kouluvuotta on jäljellä vähän yli kolme viikkoa. Pian alkaa loma.

6 kommenttia:

  1. Voin vain kuvitella millaista on elää arkea noissa olosuhteissa. Hiekkamyrskyt ovat itselleni täysin vieraita, en ole sellaisia koskaan kohdannut, mutta blogisi myötä niistä edes netin kautta hankkinut tietoa.

    Aina myös hämmästelen sitä, kuinka ihmiset (sellaiset, jotka joutuvat ulkona olemaan) noissa olosuhteissa pystyvät olemaan Ramadanin aikana päivän juomatta. vai ovatko he?.

    Onko teillä lomalle millaisia matkasuunnitelmia, jos saa udella? Keveämpiä päiviä sinulle ja teille sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika kevyt oli tämä viimeisin hiekkamyrsky mutta jotenkin kamalan tukahduttava kuitenkin! Onneksi tänään oli jo vähän kirkkaampi päivä. Toivottavasti ennen pitkää nähdään taas sinistäkin taivasta tässä toukokuun aikana.

      Kyllä paastoaminen ja myös juomattomuus kuuluu täällä Ramadanin aikaan asiaan. Vaikea sitä on tästä omastakin näkökulmastani oikein ymmärtää, kun itselleni on tämä toukokuinen kuumuus kovin raskasta kestää vaikka yritänkin juoda koko ajan.

      Me vietämme tämän kesän näillä näkymin ihan vain kotimaissa: Suomessa ja Italiassa. Rauhallinen loma on toivottavasti edessä! Sitä kaivattaisiin nyt kaiken tämän kummallisen vastapainoksi.

      Poista
  2. Eilen illalla istuimme terassilla ja katselimme auringonlaskua. K ihmetteli ääneen ilmassa näkyvää kummallista ruskeaa kajoa, jota ei normaalisti näy. Sanoin hänelle, että jospas Afrikassa on hiekkamyrsky ja saamme sen jäänteitä tänne asti. Kerroin Khartumin olosuhteista hänellekin. Vaan enpä tiennyt, että teillä oikeasti oli hiekkaa ilmassa. Joka tapauksessa tunnelma oli kummallinen täälläkin ja istuimme vielä pimeän jo laskeuduttua pelkässä kynttilöiden valossa ja tutkimme taivaalta planeettoja ja tähtikuvioita. Bongasimme Venuksen ja Jupiterin ainakin. Ja Otavan.

    Meilläkin on vielä tämä päivä kuumaa (siis täkäläisittäin), mutta ei vedä vertoja ollenkaan teidän lämpötiloille. Olet kyllä jaksanut olla ihmeen toimelias. Harmillista, ettei tuo polttoainepula helpotu. Sitä oppii varmasti arvostamaan itsestäänselvinä pitämiään asioita, kun niistä joutuu vaikkapa vain väliaikaisesti luopumaan. Ja onneksi on nuo generaattorit! Varsinkin lasten kanssa olisi varmasti vähän hätä, jos ei voisi vilvoitella sisällä. Menisittekö kauppoihin vai minne jäähdyttelemään, jos generaattorikaan ei toimisi? Kekseliäisyyttä varmasti vaaditaan monissa jutuissa.

    Kivaa Eurooppapäivää teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä oikein tule lähdettyä mihinkään silloin kun sähköä ei tule eikä generaattorikaan toimi. Yritämme vain olla mahdollisimman aloillamme ja odottaa rauhallisesti, että sähkö tulisi taas päälle. Liikaa jos tekee ja toheltaa niin tulee vain vielä kuumempi olo! Mutta toki jos päivästä toiseen ei sähköä olisi eikä generaattori toimisi niin täytyisi jotain keksiä... Onneksi sellaista tilannetta ei täällä ole vielä osunut kohdalle. Aikoinaan Jamaikalla ison hurrikaanin jälkeen olimme ilman sähköä monta päivää. Sähköt olivat myrskytuulien jäljiltä poikki aika lailla koko maasta, sähkölinjoja korjattiin yksi kerrallaan ja siihen meni oma aikansa. Meillä ei silloin vielä ollut generaattoria, eikä lapsia. Tuli herättyä auringon kanssa ja mentyä myös ajoissa nukkumaan. Otsalamppujen valossa hoidimme iltatoimet ja luimme joinain iltana hetken kirjaa.

      Meidän lapset ovat onneksi nyt jo sen verran suuria ja tottuneita sähkökatkoihin, että eivät mitenkään hätäänny jos sähköt menevät. Koirista minulla on itse asiassa nykyään kuumalla säällä ehkä suurin huoli. Koirat eivät kukaan ole enää ihan nuoria ja varsinkin Poppy-vanhus sietää huonosti niin kovin kuumaa kuin kovin kylmääkin säätä.

      Hyvää Eurooppapäivää teillekin! Jännä on ajatella, että samaa hiekkaa aika ajoin lentelee ilmassa niin siellä kuin täälläkin. Tämä viimeiset pari päivää meitä kiusannut hiekkamyrsky oli lopulta aika vaatimaton, mutta kyllä se silti ilman sumensi melko tehokkaasti täällä.

      Poista
  3. Teillä on jo tosi kuumaa siellä, hiekkamyrskyt yhdistettynä kuumuuteen ja muihin haasteisiin saavat taatusti pään sumuun. Minulla on ollut viime aikoina ongelmia siitepölyn kanssa, koko allergiahomma on alkanut hiipien viime vuosina ja vaikka niin tykkäänkin Izmiristä niin tuntuu että kostea talvi, oliivipuiden ja muiden alueen kasvien kukinta ovat minua vastaan. JOskus on vaan pakko saada arki pyörimään vaikka mieluummin ryömisi peiton alle, jaksamisia helteisiin ja arjen haasteisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään herättiin taas sumeaan aamuun ja tuntuu niin kuin silmät ei toimisi... Taitaa olla osin kyllä myös ihan väsymystä. En ole saanut mentyä ajoissa nukkumaan ja kuumalla tulee nukuttua huonosti. Aika harvoin jos koskaan on tilaisuus jäädä sänkyyn tai sohvalle lepäilemään... Mutta onneksi meillä ollaan jo viikonlopun aatossa. Jos ei tänään saada autoon lisää dieseliä ei viikonloppuna taideta lähteä minnekään ja tulee taatusti levättyä!

      Siitepölyallergiat ovat kurjia! Suomessa reagoin vähän joihinkin sikäläisiin kasveihin mutta sittemmin en muista juuri siitepölystä kärsineeni. Olen kuullut sanottavan, että allergia saattaa kestää muutamankin vuoden kehittyä uudessa paikassa, ja olenkin ehkä itse säästynyt pahemmilta siitepölyallergioilta näiden toistuvien muuttojen vuoksi.

      Poista

Kiitos kommentistasi!