perjantai 4. toukokuuta 2018

Toukokuinen torstaipäivä

Tällä viikolla ovat lämpötilat nousseet tuskaisen korkeiksi. Eilen mentiin yli +45 asteessa ja tälle viikonlopulle on luvassa lähemmäs +50 astetta. Ihan tavallisten arkisten asioiden hoitaminen tässä säässä vaatii paljon normaalia enemmän. Kuuma sää uuvuttaa ja puurouttaa mielen. Viikon mittaan unohdin muun muassa lähettää nuorimmaisen kirjastokansion kouluun enkä muistanut ostaa lihaa koirien ruokaa varten. 

Vaikka olen yrittänyt sään kuumenemisen myötä hidastaa tahtia viikon viimeisestä arkipäivästä torstaista kehittyi silti melkoisen kiireinen.

Aamu

Torstaiaamuna juttelemme portilla ensitöiksemme puutarhurin kanssa ihmeköynnöksen karsimisesta. Köynnös on päässyt kevään mittaan kasvamaan niin runsaaksi, ettemme meinanneet mahtua sen alitse puutarhaan. Viime viikonloppuna mies intoutui karsimaan osan pensaasta, mutta puutarhurin apua tarvittiin työn viimeistelemiseen. Autonkuljettaja tulkkaa puutarhurille meidän näkemyksemme siitä kuinka pensas olisi hyvä karsia. Kun myöhään iltapäivällä palaamme kotiin huomaamme, että ihan täysin ei viesti ollut mennyt perille sillä toisesta ihmeköynnöspensaasta ei ole jäljellä juuri mitään. 

Olen aika tyytyväinen tähän ranskalaiseen lettiin minkä aamukiireessä
tein vanhemmalle tyttärelle.
Koulubussi tulee pian seitsemän jälkeen noutamaan lapset portilta ja mies ja minä lähdemme autonkuljettajan kyydissä bussin perässä koululle. Autonkuljettaja sai onneksi auton tankin täytettyä heti tämän viikon ensimmäisenä arkiaamuna sunnuntaina. Olemme jättäneet turhat reissut ajamatta joten torstaiaamuna täydestä tankista on kulunut vasta neljännes. 

Menemme koululle heti aamusta koska vanhemman tyttären luokalla on esitys tämän torstain aamunavauksessa. Heitämme matkalla aamunavaukseen nuorimmaisen luokkaan kokoelman puisia kuormalavoja joista opettaja haluaa tehdä luokalle niin sanotun mutakeittiön. Meillä sattuu olemaan kotona kokoelma lavoja, joista olemme itse vuosien varrella tehneet muun muassa muutaman pienen sohvan.

Torstain aamunavaus on poikkeuksellisesti ulkona koska ala-asteen sali on tällä hetkellä varattu yläasteen koeviikoille. Kahdeksalta ei varjossa onneksi ole vielä kovin kuuma. Kolmasluokkalaiset ovat kuluneiden viikkojen aikana opiskelleet englannintunneilla runoutta ja esittävät aamunavauksessa sekä omia että muiden kirjoittamia runoja. Tyttäremme esittää kirjoittamansa cinquain-runon. Osa luokka-asteen tytöistä laulaa aamunavauksessa myös Moana-elokuvasta tutun laulun. Olen edellisiltana harjoitellut tyttären kanssa laulua yhdessä ja olen iloinen hänen puolestaan kun hän muistaa kaikki sanat oikein. Ehdin onneksi jo aikaisempana iltana liikuttua laulun koskettavista sanoista joten aamunavauksessa poskelleni valuu vain yksi huomaamaton kyynel. 

Koulun kolmas luokkataso aamunavauksessaan.


Kun kolmasluokkalaisten esitys on ohi käydään aamunavauksessa läpi kuluneiden viikkojen tapahtumia. Koululla oli jokunen viikko sitten kirjakilpailu jossa lastemme koulu kilpaili paikallisen amerikkalaisen koulun kanssa kirjatietoudesta. Poikamme oli mukana kilpailussa ja esittelee aamunavauksessa yhden kilpailukirjoista. Olen kirjan itsekin lukenut ja soisin sen olevan kaikkien opettajien lukulistalla: Lynda Mullaly Huntin Fish in a Tree

Aamunavauksen jälkeen lähden miehen kanssa autonkuljettajan kyydissä kohti syyrialaista leipomoa. Tänä viikonloppuna juhlistamme vanhemman tyttären kahdeksanvuotissyntymäpäiviä vähän etuajassa ja haluan käydä ostamassa leipomosta vieraille tarjottavaa. Harmillista on se, että itse päivänsankari ei voi leipomon tarjoiluista nauttia keliakiansa vuoksi sillä leipomossa on tarjolla vain gluteenillisia herkkuja. En kuitenkaan mitenkään pysty tällä helteellä valmistamaan suuria määriä gluteenittomia tarjoiluja joten osan tarjoiluista haluan suosiolla hakea muualta. Ostamme muutaman tarjottimellisen sekä makeaa että suolaista syötävää ja suuntaamme kotiin. 

Kotoa autonkuljettaja ja minä heitämme miehen tapaamiseen Maailman ruokajärjestön toimistolle ja lähdemme kohti ruokakauppaa. Haluan käydä ostamassa tytöille jotakin mitä he voivat syödä koulupäivän jälkeen sillä edessä on pitkä iltapäivä koululla pojan ratsastustuntia odottelemassa. Unohdin miettiä eväitä kotona eivätkä tytöt jaksa pitkää iltapäivää ilman jotakin naposteltavaa. Kaupasta löytyy tavattoman kalliiden gluteenittomien keksien lisäksi myös kirsikkatomaatteja ja irakilaista leipää jota tuttu on kehunut.


Lounasaika

Olen lupautunut torstai-iltapäiväksi nuorimmaisen luokalle yllätysvieraaksi joten ruokakaupasta suuntaamme koululle. On niin kuuma, etten voi jättää autoon sulamaan sen enempää pojan ratsastuskypärää kuin kirsikkatomaatteja ja leipääkään. Käsilaukkuni lisäksi kuljen siis kahden suuren kassin kanssa koulun kahvioon odottelemaan, että yllätysvierailuni aika koittaa. Ostan kahviosta lounaaksi hummusta. Tuttuja kulkee ohi ja juttelen hetken koulun harrastustoiminnan järjestäjän kanssa vanhemman tyttären tulevasta taekwondokokeesta ja ratsastuksenopettajan kanssa pojan loppukevään ratsastustunneista.

Nuoremman tyttären luokassa luen lapsille pari oman lapsuuteni lempikirjaa jotka ovat nykyään omien lastemme kirjahyllyssä. Tai luen ja luen - itse asiassa käännän suomesta englanniksi sen verran kirjojen tekstistä, että saan tarinat kerrottua. 

Kello yhden paikkeilla oli varjossa yli 45 astetta lämmintä.
Nuorimmaisen koulupäivä päättyy pian yllätysvierailuni jälkeen ja me suuntaamme kohti koulun kahviota. Ostan nuorimmaiselle kahviosta limeminttumehun ja istun tytön kanssa kaikkine kimpsuineni ja kampsuineni yhteen kahvion sohvista. Ympärillemme kerääntyy vähitellen kokoelma muitakin vanhempia ja lapsia. Aikuisten keskustelu pyörii pitkälti bensapulan ympärillä. Kun viime viikolla pulaa oli erityisesti dieselistä tällä viikolla ei puolestaan bensiiniä löydy mistään. Jos tilanne ei ensi viikolla parane yksi tuttu perhe suunnittelee lähtevänsä maasta jo lähipäivinä. Se kuulostaa minun korviini varsin hätäiseltä suunnitelmalta mutta herättää toki myös monenlaisia muita ajatuksia. 


Iltapäivä

Puolitoista tuntia myöhemmin haen vanhemmat lapset ala-asteen toimiston edestä ja tulen heidän kanssaan takaisin kahvioon. Ostan lapsille kaakaot ja poika tilaa itselleen lisäksi hilloleivän. Kolme varttia täytyy vielä odotella koululla ennen kuin on aika suunnata tallille. Autossa matkalla tallille poika kertoo, että hänen läheisin luokkakaverinsa hyppää yhden luokkatason yli ja aloittaa ensi vuonna vuotta ylemmällä luokalla.

Poika saa taas kerran yksityisratsastustunnin sillä poika joka on hänen kanssaan tavallisesti samalla tunnilla ei päässyt tulemaan tallille bensapulan vuoksi. Olen ylpeä kun poika jaksaa hienosti ratsastaa koko intensiivisen puolituntisen siitä huolimatta, että ulkona on reippaasti yli 45 astetta lämmintä. 

Katselin itse ratsastustuntia suosiolla varjosta sillä ulkona oli niin kovin kuuma.


Kotimatkalla haemme miehen ja tämän kaksi työkaveria toimistolta. Autossamme on seitsemän paikkaa mutta jotenkuten kyytiin mahtuu tarvittaessa näemmä myös kahdeksan. Heitämme työkaverit kotiinsa ja suuntaamme kotiin. 

Kuumasta ja pitkästä päivästä pohjattoman väsyneenä teen irakilaisesta leivästä pizzat miehelle ja pojalle ja valmistan gluteenittoman pizzataikinan tytöille ja itselleni. Poika käy syöttämässä kissan ja minä annan koirille ruokaa. 


Ilta

Lapset peseytyvät ja pukevat pyjamat päälleen, annan heille kullekin kourallisen vitamiineja ja asetumme vanhemman tyttären huoneeseen - lapset, minä ja vaihtuva kokoelma koiria. Meillä on iltalukemisena kesken ensimmäinen Maija Poppanen, Mary Poppins, jota luen lapsille alkukielellä englanniksi. Kun luku on luettu laitan tytöt yksi kerrallaan nukkumaan. On jo melko myöhä kun alan hätyyttää poikaa nukkumaan. Minä olen ihan käsittämättömän väsynyt ja haluaisin vain päästä äkkiä omaan sänkyyni mutta väsymykseni kuitenkin väistyy kun poika haluaa puhua kaverinsa siirtymisestä toiselle luokalle. Hän on surullinen ja harmistunut ja ymmärrän hyvin hänen tunnelmansa. Vaikkei pojan kaveri olekaan sentään onneksi muuttamassa toiseen maahan on silti ikävää, ettei hän olekaan enää ensi vuonna samalla luokalla tai edes samalla luokkatasolla. Ei ole ihan helppoa ystävystyä ja pitää yllä ystävyssuhteita koulussa missä oppilaskunta vaihtuu vuodesta toiseen melkoisenkin paljon. Minua itseäni harmittaa, että oikein kannustin poikaani tutustumaan paremmin tähän uuteen luokkakaveriinsa kun kävikin sitten näin.

Samaan aikaan myös ihmettelen itsekseni sitä kuinka paljon lasten koulussa tehdään tällaisia siirtoja luokkatasolta toiselle. Viime viikolla yksi vanhemman tyttären uusi luokkakaveri siirrettiin luokkatasoa alemmaksi. Uusi luokkakaveri muutti perheineen maahan vasta ihan äskettäin ja oli pärjännyt tasokokeissa niin hyvin, että oli aluksi päätynyt itseään vanhempien lasten joukkoon. Muutaman kuukauden jälkeen koulussa oli todettu hänen kuitenkin sopivan paremmin ikäistensä kanssa samalle luokkatasolle. Viikosta toiseen poika siirtyikin sitten kolmannelta luokalta toiselle. On melkoisen kovaa ottaa ja asettua muutaman kuukauden sisällä ensin yhteen ja sitten toiseen luokkayhteisöön! Mutta kovia ovat tällaiset siirrot myös niille kavereille jotka ovat ottaneet uuden tulokkaan reippaasti vastaan.

Kun vihdoin pääsen sänkyyn en meinaa millään saada unta. Mietin jatkuvan bensapulan mahdollisia seurauksia mutta sitäkin enemmän mietin vanhemman tyttären surua siitä, että hänen parhain ystävänsä on kesällä muuttamassa toiseen maahan, ja pojan harmia kaverin siirtymisestä toiselle luokalle. Mietin nuorimmaisen uutta pientä ystävää joka on tällä viikolla ikävöinyt lohduttomasti entistä asuinmaataan. Mietin miten tukea lapsiamme näissä eriskummallisissa olosuhteissa, miten parhaiten kohdata lastemme rinnalla kaikki se mille emme itse mitään voi.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!