torstai 24. toukokuuta 2018

Vähiin käy ennen kuin loppuu kokonaan

Ihan helpolla emme tämän kouluvuoden viimeisistä viikoista näemmä selviydy. Ramadan, polttoainepula ja toistuvat sähkökatkot tuovat kukin arkeen oman lisänsä. 

Maanantaiaamuna sähköt katkesivat pian aamukuuden jälkeen kun olimme aamupuuhissa ja palasivat vasta puolenpäivän paikkeilla. Samana iltana olin kymmenen jälkeen pesemässä hampaita kun sähköt katkesivat uudestaan. Jatkoin hampaiden pesemistä ja odottelin, että generaattori menee päälle. Sähkökatko jatkui sillä kertaa aamuyhdeksään asti asti, yhteensä yksitoista tuntia.

Kahdelta iltapäivällä tiistaina sähköt katkesivat taas. Generaattorivirralla mentiin pari tuntia kunnes sähköt alkoivat taas toimia normaalisti.

Keskiviikkona heräsimme generaattorin hurinaan. Sähköt olivat vartijan mukaan katkenneet yöllä yhden paikkeilla. Generaattori jaksoi hurista vain aamukahdeksaan, sitten se lakkasi toimimasta. Puolisen tuntia kärvisteltiin ilman sähköä kunnes sähköt palasivat. 

Tänään torstaina aamuneljältä sähköt katkesivat jälleen. Generaattori on edelleen epäkunnossa joten neljästä aamulla hikoiltiin ilman minkäänlaista sähkövirtaa yli kuusi tuntia kunnes sähköt taas pamahtivat päälle. 

On tähän viikkoon onneksi kuulunut muutakin kuin sähkökatkoja. Hankimme viime viikonloppuna lapsille puutarhaan kiipeilytelineen. Se on metallinen ja keskellä päivää niin kuuma, että kiipelijöiden täytyy pitää hansikkaita käsissään voidakseen koskea telineeseen, mutta iltapäivisin kun aurinko ei paista suoraan pihalle siinä näkyy olevan oikein mukava kiivetä ja roikkua.


Joku on onneksi kuulemma tulossa vielä tänä aamuna katsomaan generaattoria ja saa sen toivottavasti toimimaan ennen seuraavaa katkoa.

Sitten kun saadaan generaattori taas toimimaan oma kysymyksensä on se miten kauan meillä riittää dieseliä generaattorin pyörittämiseen. Emme ole onnistuneet tankkaamaan dieselautoamme bensa-asemalla nyt muutamaan viikkoon. Jonot monilla bensa-asemilla ovat viime päivien aikana lyhentyneet tai kadonneet kokonaan, mutta kyse ei ole siitä, että polttoainetta olisi taas normaalisti tarjolla vaan siitä, ettei läheskään kaikilla bensa-asemilla ole mitään mitä jonottaa. Varsinkaan dieseliä ei meinaa löytyä mistään. 

Viimeksi täytimme automme tankin ystävän dieseltynnyristä. Tynnyri on periaatteessa ystävän generaattoria varten mutta häneltä liikeni onneksi vähän dieseliä meidän autoommekin. Onneksi meillä on oma käsikäyttöinen bensapumppu generaattoria varten joten saimme suhteellisen sujuvasti täytettyä auton tankin suoraan tynnyristä. Tuntui kieltämättä vähän erikoiselta käydä täyttämässä tankki ystävän talon edustalla bensa-aseman sijaan.

On kuitenkin liian kuuma kovin päivitellä, hermoilla tai huolehtia mistään. Hetki ja päivä kerrallansa mennään kohti kouluvuoden loppua ja kesälomaa. Joka päiväksi riittää tavallista arkista puuhaa mikä pitää ajatukset melko hyvin poissa ympäröivän todellisuuden reaaliteeteista ja haasteista. Ihmeellisen rauhallisesti olen toistaiseksi suhtautunut toistuviin sähkökatkoihin ja hupenevaan dieseliin ja muihin haasteisiin. Tänä aamuna ompelin kaikessa rauhassa ajankuluksi lasten nukkekotiin käsin lakanoita kun en kuumissani sähköttömässä talossa muuta hiljaista hommaa keksinyt. 

Palmun varjossa lasten koululla istuskellessani tuli otettua vähän kuvia.


Toisaalta vaikka olenkin pysynyt varsin rauhallisella mielellä olen kyllä jo monta viikkoa herännyt reippaasti ennen herätyskelloa, usein jo pian aamuviiden jälkeen, siitäkin huolimatta, että olen aivan pohjattoman väsynyt. Kaiken tämän näennäisen rauhallisuuden alta on alkanut viime päivinä nousta esille se tietoisuus, että jossain vaiheessa stressin ja uupumuksen on purkauduttava tavalla tai toisella. Tänään jo vähän menetinkin malttini portilla lukkosepän ja vartijan kanssa. Lukkoseppä yritti koko eilisaamun korjata lukkoa ja koko tämä aamu häneltä on mennyt etsiessä uutta lukkoa koska korjaaminen ei lopulta onnistunut, ja vartija maksoi roskankuljetusmaksun siitäkin huolimatta, että roskafirma ei ole vienyt puutarhajätteitä portiltamme viikkokausiin. Minulla on kiire kauppaan ja hakemaan nuorimmaista koulusta mutta tänä aamuna ei mikään tunnu sujuvan lähellekään suunnitelmien mukaan. 

Enää viikko jäljellä tätä kouluvuotta. Viimeinen kouluviikkokin on kuitenkin täysi, edessä on esikoisen luokan tiedeaamu ja nuorimmaisen luokalla kouluvuoden toiseksiviimeisenäkin koulupäivänä vanhemmille tekemistä koululla. Vielä täytyy siis jaksaa, oli sähköä, dieseliä, mielenrauhaa ja kärsivällisyyttä tai ei. 

4 kommenttia:

  1. Voih, tuntuu että siellä suunnalla nyt koetellaan, kun on tottunut länsimaalaiseen yltäkylläisyyteen niin ei edes ymmärrä sellaisen kun sähkön ja veden tärkeyttä ennenkuin niistä on todella pulaa. Onneksi pääsette pian lomalle, se varmasti tekee ihan hyvää. Millä tavalla lapsenne suhtautuvat ympäristön haasteisiin? Kärsivällisyyttä sinne haasteellisiin oloihin, teillä on jo aika kuumakin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset ovat suhtautuneet mainion hienosti näihin viime kuukausien haasteisiin. He ymmärtävät, että kaikkialle ei nyt välttämättä päästä kun polttoainetta täytyy säästää, pärjäävät ilman sähköä ja iloitsevat kun sähköt taas toimivat. Hienosti he joustavat myös Ramadanin osalta, pyrkivät osaltaan pitämään paastoavan autonkuljettajan päivät kohtuullisina ja niin edelleen. Ihmeellisesti nämä viimeaikaiset haasteet ovat ylipäänsä tuntuneet pääasiassa tuoneen hyviä puolia meistä kaikista esiin, vaikka voisi odottaa ihan muuta! Mutta onneksi tosiaan pian lähdetään lomalle ja saadaan vähän hengähtää.

      Poista
  2. Heippa,
    voi teidän koettelemuksia siellä Sudanissa. Koville ottaa elämä siellä.
    Ja kuitenkin ne sudanilaiset jotka asuvat Euroopassa haluavat mennä sinne lomalle kun on Ramadan, viettämään paastoa sukulaisiensa kanssa. Ja tulevia juhlia Eid ja Eid al Adha.
    Toivotaan että kestätte vielä jonkin aikaa, ja sitten lomalle sieltä pois.

    terveisin
    Pirjo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ollut kyllä aikamoinen kevät ja vuosi kaikkinensa! Mutta niin vain ovat päivät kuluneet näinkin ja kohta on taas kesäloma, ihmeellistä. Kyllä me täällä jaksellaan, huumorintajua on onneksi riittänyt ihmeellisesti ja se auttaa jo pitkälle.

      Ymmärrän, että tänne halutaan tulla muualta Ramadania viettämään. Yksi paikallinen tuttu juuri sanoi, että haluaa olla täällä Ramadanin loppuun ja sitten vasta lähtee lomailemaan toisaalle - on kuulemma helpompi paastota täällä muiden kanssa ja varmasti myös mukavampi ja tärkeä voida juhlia yhdessä Eidiä. Täällä ovat olosuhteet viimeisten viikkojen ja kuukausien aikana muuttuneet polttoaineongelmien myötä aika lailla ja ehkä se on myös kunkin ihan itse nähtävä, että oikein ymmärtää mitä tänne nyt kuuluu. Itsestäni tuntuu siltä osin vähän ristiriitaiseltakin olla lähdössä nyt lomalle, näitä paikallisia oloja on aina sen verran hankalampi hahmottaa etäältä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!