tiistai 29. toukokuuta 2018

Viimeistä viedään

Kouluvuoden viimeinen viikko etenee hurjaa vauhtia. Viikon ensimmäisenä arkipäivänä sunnuntaina kävin aamulla koululla katsomassa esikoisen luokan tiede-esityksiä, jotka kaikkinensa liittyivät erilaisiin olomuotoihin. Poika ryhmineen oli tehnyt sokeri- ja suolakristalleja, toiset ryhmät muun muassa seoksen joka muistutti laavalamppua. Viidesluokkalaiset olivat valmistautuneet hyvin esityksiinsä, heillä oli laboratoriotakit päällä ja he vastailivat hienosti vanhempien ja muiden koululaisten vaikeisiinkin kysymyksiin.

Eilen tapasin nuorimmaisen koulupäivän jälkeen ystävän läheisessä ravintolassa joka saa erikoisluvalla olla auki päivisin läpi Ramadanin. Ravintolasta kiirehdimme nuorimmainen ja minä kävellen kotiin ottamaan vastaan isompia lapsia koulubussilta. Tänään kävin maksamassa vesi- ja sähkölaskut ja vasta kotona huomasin, että sähkön hinta on kolmessa viikossa noussut yli kaksinkertaiseksi. Huomenna täytyy mennä takaisin sähköfirmaan kysymään kuinka ihmeessä se voi olla mahdollista. Huomenna on myös nuorimmaisen luokan huviaamu ja iltapäivällä pitäisi tavata ystävää joka on muuttamassa kesällä toisaalle Afrikkaan. Torstaina on vihdoin viimeinen koulupäivä ja lasten koululla päättäjäiset jonne ajattelin yrittää pitkästä aikaa mennä. Koululta lähden lasten kanssa suoraan ystäväperheen luokse juhlistamaan yhdessä kouluvuoden loppua.

Tuntuu vaikealta uskoa, että kahden päivän päästä koittaa monen viikon vapaus: ei varhaisia aamuja, ei koululounaiden pakkaamista, ei läksyjentarkistamista, ei odottelua koululla. Rauhallista aikaa lasten kanssa, perhettä, ystäviä, etäisyyttä kaikesta täkäläisestä kummallisuudesta, viileämpiä eurooppalaisia tuulia, toivottavasti sadettakin sopivassa määrin. 

Jos kouluvuosi tuntuu loppua kohti suorastaan kiihdyttäneen vauhtia Ramadan toisaalta etenee rauhallisesti. Ihmettelen kuinka ihmiset jaksavatkaan täällä kuumassa hoitaa päivittäisiä velvollisuuksiaan niin reippaasti ja hyvillä mielin kun eivät syö eivätkä juo. Liikennekään ei ole ollut ollenkaan niin kaoottista kuin etukäteen odotin. Olen itse ollut nämä kuluneet pari viikkoa jotenkin tavattoman tietoinen jokaisesta vesilasillisesta jonka juon ja jokaisesta suupalasta minkä syön. Olen aktiivisen kiitollinen kylmästä vedestä joka virkistää ja lämpimästä ruuasta mikä täyttää vatsan ja ihan vain jo mahdollisuudesta syödä ja juoda milloin haluan. 

Päiväsaikaan on viime viikot ollut tavallista hiljaisempaa mutta iltaisin kun aurinko vihdoin laskee ja on aika rikkoa paasto on kuin koko naapurusto huokaisisi helpotuksesta ja myös meillä kotona tunnelma kohoaa. Olen usein illalla pihalla koirien kanssa juuri kun aurinko laskee. Ne ovat päivän parhaita hetkiä. Lähiseudun minareeteista kaikuvat rukouskutsut ja tummeneva taivas ovat vaikuttava yhdistelmä varsinkin nyt kun kutsut ovat tavallista pidempiä ja kuuluvat normaalia kovempaa.

Pimenevässä illassa on tunnelmaa.
Kuu pilkottaa pilven takaa.

8 kommenttia:

  1. Kiitos blogistasi. Nama sinun kokemukset ovat todella mielenkiintoisia - avartavat omaa maailmankuvaa. Open lukenut blogiasi useamman vuoden ja pidan siita kuinka arvostat itseasi ja rooliasi perheessasi. Olet omalla tavallasi esikuva myos minulle. Olen myos puoliso ja aiti, jonka tarkein tehtava on olla kotona nyt tallahetkella ja pidan kovasti tavastasi reflektoida tata rooliasi. Mukavaa ja voimaannuttavaa lomaa ☺️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle ihanasta kommentista.

      Minusta tuntuu vahvasti siltä, että olen oikeassa paikassa oikeaan aikaan juuri nyt kotona lasten kanssa. Aina ei kuitenkaan ole ihan helppoa edustaa itseäni tässä roolissa ympäristössä missä niin monet tuntuvat arvostavan ihan toisenlaisia asioita. Tuntuukin siis ihan tosi hyvältä kuulla palautetta juuri tästä puolesta täkäläistä elämääni!

      Oikein hyvää kesän alkua myös sinulle ja perheellesi.

      Poista
  2. Tuletteko kesäloman viettoon Suomeen ja Italiaan vai reissaatteko jossain muuallakin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä kesänä ollaan aikeissa lomailla ihan vain kotimaissa, Suomessa ja Italiassa, lapset ja minä tavallisen pitkällä kaavalla, kun taas mies viettää osan kesästä Sudanissa työn merkeissä niin kuin aikaisempinakin vuosina. Ulkomaalaispiireissä täällä normi on se, että lapset ja puoliso poistuvat koko kesäksi, seuraa ja tekemistä lapsille onkin sitten vähänlaisesti kesäisin.

      Poista
  3. Tosi kivasti kuvailit tuota iltatunnelmaa rukouskutsuineen ja helpotuksen huokauksineen. Saatoin todella elävästi kuvitella, kuinka pimeyden laskeutuessa astiat alkavat kilistä ja naapurusto heräillä henkiin. On se niin omanlaistaan siellä.

    Onnittelut taas yhden kouluvuoden selättämisestä ja ihanaa lomaa teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En meinaa millään uskoa, että kouluvuosi on nyt tosiaan ohi. En muista tällaista epäuskoista tunnelmaa aikaisemmilta keväiltä täällä. Mutta tämä on ollutkin kyllä kovin omalaatuinen kevät ja vuosi eikä ehkä ihme jos pää ei pysy oikein mukana tässä tilanteiden ja tunnelmien vuoristoradassa. Toivotaan, että tässä hissukseen pääsen kiinni lomatunnelmaan!

      Poista
  4. Tsemppiä viimeisiin touhukkaisiin koulupäiviin sinne ja mukavaa lomaa Suomessakin sitten kun se koittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos! Nyt on viimeinenkin koulupäivä takanapäin. Toivottavasti kohta saisin kiinni siitä tietoisuudesta, että nyt ollaan totta tosiaan vapaalla!

      Poista

Kiitos kommentistasi!