keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Etäältä näkee lähelle

Sudanissa en tavallisesti tunne olevani erityisen etäällä Euroopasta. Matka Sudanista Suomeen ei ole kohtuuttoman pitkä ja kun aikakin on tähän aikaan vuodesta molemmissa maissa sama ei välimatka kahden todellisuuden välillä tunnu Sudanista katsoen niin kauhean pitkältä. 

Khartumin elämämme etäisyys Euroopasta näkyy ja kuuluu kuitenkin perheenjäsenten, ystävien ja tuttavien ilmeissa ja reaktioissa kun kertaamme kuluneiden kuukausien tapahtumia. Sudanissa ollessamme emme voi vapaasti kertoa kuulumisiamme tai puhua maan tilanteesta sen enempää puhelimitse kuin sähköpostinkaan välityksellä sillä molempia seurataan. Vasta kasvokkain täällä toisaalla voimme siis kertoa läheisillekin laajemmin ja yksityiskohtaisemmin kuluneista kuukausista. 

Samat rajoitukset heijastuvat tietysti myös blogiin. Belizenvuosina totuin kirjoittamaan blogia varsin vapaasti. Sudanissa samaan ei valitettavasti ole mahdollisuutta. Elämästämme Khartumissa voin kirjoittaa vain varsin rajastusti ja tarkkaan harkituin sanoin. Ne muutamat kerrat kun tänä keväänä viittasin blogissa Sudanin polttoainepulaan puolitosissani mietin sulkevatkohan paikalliset viranomaiset blogini. Polttoainepulaa kun ei nimittäin virallisesti ole ollenkaan olemassa. Samasta syystä paljon elämästämme ja ympäristön havainnoinnista Khartumissa rajautuu kokonaan blogin ulkopuolelle. Monista asioista en rohkene tai tunne voivani kirjoittaa ollenkaan. 

Kävimme pari päivää sitten Alpeilla Monte Bianco -vuorella. Maisemat olivat henkeäsalpaavat.


Jo vuosia yksi motoistani on ollut “kaikkeen tottuu”. On suorastaan huolestuttavaa kuinka totta se onkaan! Paljon siitä mikä paikan päällä Khartumissa tuntuu lähes normaalilta ja arkipäiväiseltä kuulostaa omiinkin korviini kummalta ja kamalaltakin kun siitä puhuu täällä ihan toisenlaisessa ympäristössä. Ja toisaalta kaikkea tapahtunutta ei voi sanoin kuvata silloinkaan kun ei tarvitse huolehtia sananvapauden rajoituksista, eivätkä kaikki kokemukset ja tuntemukset välity eteenpäin vaikka niitä miten sanoittaa. 

Mitä enemmän kerromme Euroopaassa elämästämme Khartumissa sen etäämpänä se tuntuu olevan, kaukana toisaalla, ihan toinen maailma. Samalla meistä itsestämmekin tulee vähän kummajaisia erikoislaatuisine kokemuksinemme. Jos meidät on Khartumissa tuomittu elämään melko pitkälti omassa kuplassamme ulkopuolisina ulkomaalaisina niin myös synnyinmaissamme kosketuspintojen puute saa olon välillä tuntumaan melkoisen ulkopuoliselta.

Läheisten kanssa löytyy kyllä onneksi aina yhteinen kieli etäisyydestä ja erilaisista elämänvalinnoista huolimatta. Ja vanhasta tottumuksesta osaamme asettua tuttuihin olosuhteisiin niin Suomessa kuin Italiassakin. Puhelimet ja kannettavat tietokoneet löytävät vanhasta muistista tutut wifiyhteydet ja niinikään me itse uskallamme vanhasta muistista luottaa toimivien nettiyhteyksien varaan, ruokakauppojen laajaan tarjontaan, sähköön ja puhtaaseen hanaveteen vaikka ne eivät kuulukaan elämäämme Khartumissa. En ole kyllä enää ihan varma tuntuuko minusta normaalimmalta, että hanavettä voi tai ei voi juoda, että internet toimii vai takkuilee. 

Huipulla riitti lunta. Lämpötila ihan Monte Blancon huipun tuntumassa oli pari celsiusastetta.


Aikoinaan Jamaikalla opin hurjasti joustavuutta ja kärsivällisyyttä joita kumpaakin kehitin edelleen myös Belizessä, mutta aikaisemmin molempia riitti kuitenkin ennen kaikkea vain sikäläiseen ympäristöön ja elämäntapaan; lomilla Suomessa ihmettelin edelleen entiseen tapaan miksi bussi on minuutin myöhässä tai ärsyynnyin kun kaupasta ei löytynytkään hakemaani. 

Sudan on ollut minulle kova koulu mutta oppi kantaa hedelmää: olen ilokseni huomannut, että olen nykyään paljon rauhallisempi ja parempi kestämään pienempiä ja suurempia vastoinkäymisiä missä sitten olenkin. Ennen kaikkea olen oppinut aikaisempaa paremmin hyväksymään asiat sellaisenaan. Sähkökatko Sudanissa katkaisee ilmastoinnin ja tuulettimet mutta sähkökatkosta hermostuminen tekee olon vain entistäkin kuumemmaksi joten on parasta pysyä rauhallisena ja pitää pää kylmänä. Enää en turhaan viitsi ärsyyntyä vastoinkäymisistä myöskään näissä helpommissa olosuhteissa. Moni asia kyllä vaivaa ja mietityttää mutta ei kuitenkaan saa minua tolaltani. Se perspektiivi minkä olen Sudanissa kuluneiden vuosien aikana omaksunut on tehnyt elämästä kaikin puolin kevyempää ja levollisempaa, silloinkin ja oikeastaan etenkin silloin kun kaikki ei suju odotusten mukaan.

Monte Biancon huippu oli osin pilvien peitossa mutta vaikuttava yhtä kaikki.

8 kommenttia:

  1. Rapsakan raikkaat kuvat!

    Oma elämä on kyllä paljon helpompaa jos omat ärsyyntymiset tulevat vähän pehmeämpinä ja kokemuksen tuomalla viisaudella tasoiteltuna. Aina ei kaikki tosiaankaan suju oman mielen mukaan. Mutta toki on silti hyvä muistaa myös se, että kaikkea ei AINA tarvitse sietää ja liika on vaan liikaa.

    Itse olen joskus turhankin kärsivällinen ja ajattelen, että pieni rähjääminen voisi tehdä minulle ihan hyvää.

    Annoitpa taas ajattelemisen aihetta ;-) Kiitos Kata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole luonteeltani erityisen kärsivällinen ja pidän kyllä oikeuksistani aika ärhäkästikin huolta, joten annos asioiden hyväksymistä sellaisenaan on ollut oikein tervetullut ja rauhoittava tekijä. Mietin kyllä itsekin tuossa kirjoittaessa sitä, että kaikkea ei pidä hyväksyä eikä sietää. Siitä ei omalla kohdallani onneksi olekaan kyse, että olisin ruvennut jotenkin lepsuksi vaan ennemminkin tuntuu, että nykyään näen selkeämmin sen mistä kannattaa ärsyyntyä tai turhautua ja minkä antaa vain mennä menojaan. Paljon tästä opista on alkujaan Sudanista, osa kyllä varmaankin myös ihan aikuistumista kaikkinensa.

      Poista
  2. Voisin kuvitella että henkinen matka Euroopan ja Sudanin välillä on paljon suurempi kuin kilometrit, se on varmasti täysin erilainen todellisuus. Puhun nykyisin aina Euroopasta ja muusta maailmasta, Turkkia en laske Eurooppaan, koska koen arjen ja kulttuurin niin toiseksi. Eurooppa alkaa näyttää minulle yhä enemmin yhdeltä kokonaisuudelta, jossa moniin asioihin suhtadutaan erilaisella tavalla kuin täällä. Kuten vaikka tuleviin vaaleihin, täällä ne saattavat tarkoittaa oikeasti tulevaisuuden peruuttamatonta muutosta kun taas Euroopassa elämä jatkuu vaalienkin jälkeen aika samanlaisena. Nautinnollista lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matka Sudanista Eurooppan ei tunnu niin kovin pitkältä ehkä siksi, että verrattuna Jamaikaan ja Belizeen Sudanista pääsemme melko nopeasti ja helposti muille maille. Toisaalta täältä Euroopan näkökulmasta Sudan tuntuu tosiaan olevan hyvinkin kaukana toisaalla. Omasta näkövinkkelistä ei kuitenkaan ehkä ihan niin kaukana kuin monen muun!

      Eurooppa on minunkin mielessäni melko yhtenäinen alue, mutta toisaalta pari viikkoa Italiassa muistutti taas siitä kaikesta missä Euroopan eri ääretkin eroavat toisistaan. Tuntuu vähän kummalta ajatella, että tässä sivumennen ja kuin huomaamatta olen päässyt tutustumaan myös italialaiseen maailmanmenoon ja siitä on tullut vuosien myötä vähitellen yhä tutumpaa. Jo ihan vain suomalaisuuden ja italialaisuuden eroissa olisi mietittävää ja pyöriteltävää riittämiin!

      Poista
  3. Kuulostaa niin tutulta toi omien kommenttien sensurointi ja kaikkeen tottuminen!Hyvää lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon hyvin! Teillä täytyy miettiä varmaan meitäkin tarkemmin mitä sanoo ja missä seurassa. Se on ainakin omalla kohdallani vaikuttanut omaan olemiseen ja kirjoittamiseen ja puhumiseen aika ratkaisevasti. Lomalla alkuun tuntuu vaikealta uskoa, että saa todella vihdoin puhua vapaasti.

      Meille on useampi ystävä nyt sanonut, että kuulumisemme kuulostavat niin hulluilta, ettei niitä meinaa uskoa todeksi. Siinä tulee itsekin mietittyä muutamaankin kertaan omia kokemuksia...

      Toivottavasti tekin pääsette pian tai olette jo päässeet lomailemaan!

      Poista
  4. Moi Kata, täällä ei elämä ihan niin rajoittunutta varmaan ole kuin Khartoumissa, mutta kuulostaa niin tutulta henkinen etäisyys Euroopan elämänmuotoon. Joskus tuntuu Eurooppaan tullessa kuin tulisi toiseen universumiin, jossa se toinen ulottuvuus lakkaa olemasta. Meillä on täällä vierailija Suomesta just käymässä ja niinkin pieni ja arkinen asia kuin taksilla ajaminen sai huomaamaan miten tottuu asioihin , jotka suomalaiesta näkökulmasta tuntuvat kummallisilta (mutta jonka itse unohtaa täällä toisessa ulottuvuudessa). Sain nimittäin puhumalla hoidettua meille jostain ilmestymään hienon ja modernin taksin turvavöillä kun alunperin tarjolla oli turvavyötöntä käsiinhajoavaa kotteroa tarjolla. En siis itse tajunnut että tilanteessa oli mitään kummallista, mutta just Suomesta tullutta vierailijaani tilanne huvitti. Mitä tulee ilmaisun sensurointiin, niin kyllä teen sitäkin täällä. En esim puolella sanallakaan ole esim autonkuljettajalle "paljastanut" elämänkatsomuksellista vakaumustani. Vaikka en edes itse joutuisi siitä samanlaisiin ongelmiin kuin samoja näkemyksiä omaavat egyptiläiset, joita pahimmillaan suunnilleen odottaisi vankila.

    Viime lomalla LOntoossa huomasin puhuvani tarjoilijalle kuin millekin muistiongelmaiselle gluteenittomasta ruokavaliosta, vaikka tarjoilija oli jo aikaa sitten ymmärtänyt mitä halusin. Olin vain tottunut ajatukseen, että en tule ymmärretyksi.

    Se on selvää, että kummajainen ja ulkopuolinen olen joka puolella. Mutta en nyt muutakaan elämää osaisi :)

    Kaikkea hyvää teidän kesälomaan! Meillä vielä viikko koulua jäljellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri äskettäin mietin tuota miten sokeaksi sitä tuleekaan oman elämän itsestäänselvyyksille ja miten nopeasti oudosta ja kummasta tuleekaan arkista ja itsestäänselvää. Näitä meikäläisen elämän säännönmukaisuuksia on helppo ymmärtää meidän kaikkien jotka tätä elämää elämme mutta sitten toisaalta välillä ihan hämmästyn sitä mikä jollekin ulkopuoliselle saattaa tässä kaikessa olla kummallista ja yllättävää.

      Tähän ulkopuolisuuteenkin tottuu tosiaan. Mutta kyllä tässä vuosien varrella on ainakin omalla kohdallani kasvanut myös toisaalta tarve tulla kuulluksi ja ymmärretyksi. Siltä pohjalta kai tämä bloginkirjoittaminenkin osaltaan lähtee.

      Poista

Kiitos kommentistasi!