lauantai 11. elokuuta 2018

Lomalta takaisin arkeen

Elokuun alussa valo alkoi Suomessa helteistä huolimatta muuttua syksyisemmäksi ja pimeäkin saapui iltaisin jo varhemmin. Syksyn tuntu ilmassa on joka kesä meille merkki siitä, että alkaa olla aika koota tavarat kasaan, pakata laukut ja valmistautua palaamaan kotiin lemmikkien luokse. Niin kuin aina tähän aikaan vuodesta minun olisi tehnyt kovasti mieleni jäädä seuraamaan kuinka kesä taittuu syksyksi. Syksy Suomessa on lempivuodenaikani. Pidän syyssateista ja hämärästä mutta toisaalta myös niistä päivistä kun ilma on kirpeänraikas mutta aurinko jaksaa kuitenkin paistaa. Syysvaatteet ovat suosikkivaatteitani ja minusta on mukavaa kääriytyä sohvalle viltin alle kun sade ropisee ikkunaa vasten.

Onneksi syksyssä on taikaa myös muualla. Minun mielessäni vuosi vaihtuu syksyllä. Syksy tuo mieleeni terotetut lyijykynät, tyhjät muistivihot ja uudelta tuoksuvat kirjat, puhtaat pöydät. Syksy on uusien alkujen aikaa: uusia palasia arkeen, uusia asioita, uusia ihmisiä. Uusille ihmisille onkin tänä syksynä tilausta. Ennen kesälomaa sanoimme hyvästit muutamalle ystävälle ja tuttavalle jotka olivat muuttamassa toisaalle ja kesken loman sain kuulla, että läheisin ystäväni Khartumissa on myös perheineen yllättäen muuttamassa tänä syksynä toiseen maahan. Ystäväni vie mennessään mukanaan suuren osan täkäläisestä turvaverkostani joten syksy alkaa kaikin puolin uusissa merkeissä. Suurissa muutoksissa on haikeuden lisäksi onneksi hyvätkin puolensa: kun en voi turvautua vanhoihin tuttuihin juttuihin on suorastaan pakko jaksaa suunnata kohti uusia ihmisiä ja asioita. 

Pääsin loman aikana mielessäni kauas pois Khartumista, sain levättyä ja kaikin puolin nautittua helpommista olosuhteista ja läheisten hyvästä seurasta. Suomi näytti tänä kesänä parhaat puolensa. Loman alusta asti minua liikutti se miten Suomessa osataan ottaa toiset hiljaa huomioon. Kyllähän meistä monelle tuntuu olevan vaikeaa sanoa vieruskaverille bussissa, että oma pysäkki lähestyy, mutta toisaalta suomalainen hiljainen yhteiselo antaa myös ainutlaatuisella tavalla tilaa ja rauhaa. Ja toisaalta ihan turhaan minusta liioitellaan suomalaisten mainetta umpimielisinä. Melkein joka bussireissulla pääkaupunkiseudulla päädyin puheisiin tuntemattomien kanssa joko pysäkillä tai bussissa ja myös kahviloissa ja ravintoloissa oli vuorovaikutus luontevaa niin henkilökunnan kuin muun asiakaskunnankin kanssa. Julkisesta liikenteestä hampurilaisravintolaan ja vaatekaupoista Helsingin maistraattiin palvelu oli tänä kesänä minusta pääosin suorastaan erityisen ystävällistä. 

Kyyneliin asti minua kosketti Helsingin Prideviikon ilmapiiri. Olin ylpeä synnyinkaupungistani jonka katukuvassa suvaitsevaisuus liehui lippuina ja näkyi iskulauseina. Jokainen sateenkaarilippu ja -logo kaupan ikkunassa toi hymyn huulilleni. Itse Pride-kulkue nostatti hymyn lisäksi tosin kyllä kasvoilleni myös kyynelet. Seurasin kulkuetta vanhemman tyttäreni kanssa. Kun selitin tyttärelleni miksi jotkut kulkueessa marssivat niiden puolesta joilla ei ole mahdollisuutta osallistua vastaavanlaisiin tilaisuuksiin puhkesin itkuun jota jouduin jonkun hetken pää painuksissa nieleskelemään.

Tutut kadut ja maisemat tuovat aina lomilla mieleeni valtavasti sellaisia vanhoja asioita joita en juurikaan muuten ajattele. Toisinaan muistot ilahduttavat, aika usein myös nolottavat. Mietin lomilla Suomessa paljonkin lapsuuden- ja nuoruudenaikaista itseäni ja myös sitä kuinka en olisi silloin aikoinaan mitenkään osannut suunnitella itselleni tätä elämää mitä nyt elän. Ja kuitenkin elämässäni on niin paljon sellaista minulle erityisen merkityksellistä, etten välillä meinaa oikein uskoakaan kuinka hyvin palaset ovat asettuneet paikoilleen. 

Toisaalta tästä jatkuvien muutosten näkökulmastani tuntuu selvältä, että hyvää elämää voi elää lukemattomin eri tavoin. Kävelylenkeillä ja bussimatkoilla pääkaupunkiseudulla katselin erilaisia taloja ja pihoja ja mietin kuinka voisin asua tuossa tai tuossakin. Helsingin keskustassa seurasin katseellani koirankävelyttäjiä ja arvailin miltä tuntuisi elää koiranulkoilutusmatkan päässä keskustan humusta. Hakaniemen kauppahallin väliaikaisessa kodissa lasihallissa hiljaa vähän kadehdin kaikkia heitä joiden lähikauppa kauppahalli on. Kuinka paljon helpompaa voisi elämä olla jos eläisi Suomen säntillisemmissä ja toimivammissa oloissa! Nuorempana minusta suomalainen yltiöpäinen huomio toimivuuteen oli jotenkin tylsää ja epäromanttista mutta nykyisellään se on minusta suorastaan huikeaa.    

Torstai-iltana saavuimme takaisin Khartumiin, ihan toisenlaisiin olosuhteisiin. Nyt on taas kerran aika kaivaa hiekkapölyn alta esiin tämän ympäristön hyvät puolet ja löytää ilonaiheet näistä olosuhteista. Mahtavan loman jälkeen se tuntuu tavallistakin hankalammalta. Tuskastuttavan hidas ja huono nettiyhteys (kesti kaksi vuorokautta saada tämä teksti julkaistua), hiekkapöly ja hikinen sää ärsyttävät enkä löydä niille kultareunuksia vaikka miten yritän. Siitä olen kyllä iloinen, että ollaan täällä koko porukka koossa, ihmiset ja eläimet. Eiköhän tämä taas tästä kunhan alkuun päästään. 

8 kommenttia:

  1. Terveisiä Helsingistä <3
    Täällä toinen, joka oli ylpeä kotikaupungin (joskin La Línean, ei Helsingin) Pridestä ja sai itsensä itkemään yrittäessään selittää lapsille näitä elämän suuria asioita.

    Olen itse ollut järkyttynyt suuremman kulttuurishokin puutteesta. Pientä ärsytystä kyllä, mutta pääasiassa iloa puhtaasta ilmasta ja hanavedestä, lasten vapaudesta, hyvästä asiakaspalvelusta ja hassua tunnetta tuttuudesta ja samalla kaiken vieraudesta.

    Lempeää paluuta teille Afrikan arkeen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olin koko kesän ennen kaikkea kovin kiitollinen: tilaisuudesta saada viettää aikaa ihanien ihmisten kanssa, siitä miten kaikki toimi niin hyvin (jopa Italiassa - kun vertaa Sudaniin), hanavedestä, marjoista ja muun muassa myös tosiaan siitä hyvästä asiakaspalvelusta. Suomessa asiat hoituu, se on ihan ihmeellisen hienoa.

      Juuri nyt on meillä meneillään eka arkipäivä Khartumissa. On tässä ollut taas kaikenlaista. Huoh. Mutta kunhan saan taas rytmistä ja rutiineista kiinni niin kyllä tästä hyvä tulee. Niin toivon.

      Oikein hyvää Helsinkiä teille!

      Poista
  2. Mukavaa arjen alkua ja syksyä. Meillä on kesä noin puolessa ja koulut alkavat vasta syyskuun puolivälin jälkeen, huomenna suuntaamme lomalle. Luulen,että se on tämä ikä tuo ymmärrystä siihenkin että se hieman tylsä Suomikin on aika hieno asia. Olen itse ajautunut siihen välitilaan etten aina tiedä missä oikeasti olisi paras olla, nuorempana kaikkea katseli vain omasta vinkkelistä kun nyt on otettava huomioon koko perhe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon kaikenlaista painaa tosiaan tässä vaiheessa vaakakupissa. Vaikea sanoa missä meidänkin olisi lopulta paras olla ja asua tällä kokoonpanollamme. Meidän lapset on kuitenkin syntyneet ja kasvaneet tähän elämäntapaan ja on mietittävä työjuttuja yms myös kielten ja kulttuurien kautta. Vaikka elämä täällä on monessa mielessä hyvin haastavaa niin näihin haasteisiin vastaamisessa on kuitenkin myös omat palkintonsa.

      Oikein hyvää loman jatkoa teille!

      Poista
  3. Tsemppiä sinne! Paluu vähän ei-niin-sujuvaan arkeen on varmasti väsyttävää vaikka siinä on elänyt jo aiemmin eikä siinä ole sinänsä mitään uutta. Tosin, se on teidän koti ja sitä on varmastikin ollut ikävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Alkaa jo vähän helpottaa kun on kohta kaksi arkipäivää takana. Tosin onhan tässä ehtinyt tulla taas vastaan kaikenlaista. Tänä aamuna esimerkiksi kännykkäni oli yhtäkkiä suljettu niin, että voin vain vastaanottaa puheluita mutten muuten käyttää puhelintani. Pysähdyin tänään sekä internetoperaattorin toimistossa että puhelinfirmassa yrittämässä hoitaa meidän yhteyksiä ulkomaailmaan vähän paremmalle tolalle. Mutta eipä siinä, me tapaamme täällä sanoa, että joka päivälle riittää jotakin hankaluutta, jospa tässä oli nämä tämän päivän haasteet :)

      Omassa kodissa on sinänsä kyllä kiva olla taas ja ihanaa on saada taas olla koirien ja kissan kanssa, ja ystäviäkin on ollut mukava nähdä. Eli onhan täällä onneksi näitä hyviäkin puolia.

      Oikein hyvää syksyä sinulle!

      Poista
  4. Myös minä olen kohdannut Helsingissä ja muuallakin Suomessa oikein hyvää kohtelua tänä kesänä. Ihmiset tosiaankin ovat auliisti heittäytyneet juttelemaan niitä näitä. Kiva!
    Kaikenlainen suvaitsevaisuus on kyllä ihan ykkösjuttuja täällä kaikenlaisten ihmisten yhteisellä pallolla. On hienoa, että monet lapset kasvavat siihen ihan alusta asti. Jos vasta aikuisena törmää erilaisuuteen, siihen on varmasti paljon vaikeampaa suhtautua.
    Kuvasit kivasti ajatustasi siitä, että oikeastaan kovin monenlaisissa olosuhteissa ja ympäristöissä sitä voisikin elää ihan onnellisena. Minäkin usein olen miettinyt samaa ja olen päätynyt samankaltaiseen huomioon kuin sinäkin: Ulkoiset asiat eivät lopultakaan ole kovin tärkeitä, kunhan tietyt perusjutut on turvattu. Tarkoitan turvallisuutta ja perusasioiden sujumista... mutta osaan arvostaa kyllä myös Hakaniemen hallia,

    Mahdollisimman miellyttävää hyppyä teille taas arjen huiskeeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin Suomessa oli varsin mukava tunnelma ja siksikin sieltä oli taas niin vaikea lähteä pois. Täällä nyt puolestaan ihmetellään kauppojen melkoisen tyhjiä hyllyjä ja entisestään nousseita hintoja, huonosti toimivaa internettiä ja kokonaan toimimatonta puhelinta... Toisaalta lasten ensimmäinen koulupäivä eilen tuntui sujuneen oikein hyvin ja se tietysti ilahduttaa!

      Kivaa syksyn alkua sinullekin Leena!

      Poista

Kiitos kommentistasi!