sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Viikon varrelta

Viime sunnuntaina mieheni piti lähteä työmatkalle eteläiseen Sudaniin. Ei siis Etelä-Sudaniin joka on vuodesta 2011 ollut oma itsenäinen valtionsa vaan Sudanin valtion eteläpuolelle, Blue Nile -osavaltioon, Siniselle Niilille. Osa miehen matkakumppaneista ei kuitenkaan sunnuntaiaamuun mennessä ollut saanut matkustuslupaa. (Ulkomaalaiset eivät saa matkustaa osavaltiosta toiseen ilman paikallisten viranomaisten lupaa. Jokaista pitempää reissua varten täytyy hakea matkustuslupa jota ei välttämättä aina myönnetä tai se myönnetään vasta niin myöhään, että matka joudutaan viime hetkellä perumaan.) Matkakumppanien matkustuslupia odotellessa miehen lähtö siirtyi maanantaiaamuun. Ja sitten tiistaiaamuun. Tiistaina kymmenen vaiheilla aamulla retkue pääsi vihdoin matkaan. Perille he saapuivat samana iltana yhdentoista vaiheilla. Sudan on valtava maa.

Tiistaista torstaihin minä siis pyöritin arkea itsekseni. Tiistaina hyvinkin itsekseni, sillä aamun odottelin kotiapulaista mutta hän ei koskaan saapunut. Maanantain ja tiistain välisenä yönä oli ukostanut ja satanut rankasti. Arvasin, etteivät bussit kulkeneet normaalisti tulvivilla teillä eikä kotiapulainen siksi päässyt aamuksi töihin. 

Onneksi minun ei kuitenkaan tarvinnut tiskata ihan itsekseni. Oliver Twist auttaa erittäin mielellään tiskien esipesussa ja tarkistaa aika ajoin myös pesuveden tilan polkaisemalla vettä tassullaan.


Ukonilma oli niin raju, että heräsin itsekin siihen tiistaina aamuyöllä. Kuuntelin ainakin tunnin verran ukkosen jyrinää ja Pongo-koiran ahdistunutta läähätystä. Pongo pelkää ukkosta ihan hirveästi. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä minut puolestaan herätti unesta vanhempi tytär ja seuraavina kahtena yönä nuorempi tytär ja hyttyset. Molemmat tytöt ovat olleet vähän flunssaisia ja nukkuneet siksi huonosti. 

Perjantaina olin katkonaisten öiden jäljiltä niin väsyksissä, että ajatus pätki. Odotin kärsimättömästi miestä kotiin reissultansa, että pääsisin vähän lepäämään. Myöhään perjantai-iltapäivällä mies lopulta saapuikin, mutta kovasti kipeänä, 39 asteen kuumeessa. Kyse taisi lopulta olla pahasta nestehukasta. Mies ja muutama muukin oli saanut jostakin mahataudin niin kuin käy hyvinkin usein reissuilla maan sisällä. Perjantaipyhänä suurin osa matkanvarren kaupoista oli kiinni eivätkä matkalaiset siksi voineet ostaa oikein mistään vettä. Loppuviikonloppu kului mieheltä pitkälti sairastellessa. Onneksi kuume sentään laski jo perjantaiyönä kun mies sai taas nestetasapainosta kiinni. Hetken ehdin olla kovin huolissani. Mieleen palasivat tapahtumat ja tunnelmat vuoden takaa. Silloinkin mies oli ollut reissussa juurikin Blue Nile -osavaltiossa kun sairastui vakavasti.

Viime yö sujui onneksi jo kaikin puolin vähän rauhallisemmin ja vähitellen alamme taas palata tavalliseen arkeen. Meillähän alkaa arki täällä sunnuntaista. Mies lähti aamulla tavalliseen tapaan töihin ja isommat lapset koulubussilla kouluun. Nuhainen nuorimmainen jäi täksi päiväksi kotiin lepäämään. 

Kun taivaalta tulee vuoronperään vettä ja hiekkaa tai yhtä aikaa molempia on piha tähän aikaan vuodesta turhan usein tämännäköinen. 


Hyttyset eivät ole kiusanneet enää viikonloppuna niin kovin sittemmin kun suoritin perjantaina yläkerrassa hyttysmyrkytyksen. Myrkytyksille taitaa kuitenkin olla tarvetta tulevinakin päivinä. Viimeviikkoisten sateitten jäljiltä on pitkin kaupunkia valtavia lätäköitä joita kutsumme hyttystenkasvatuskeskuksiksi. Kestää aikansa, että lätäköt kuivuvat pois, etenkin jos muutaman päivän välein satelee aina lisää. Khartumissa ei onneksi malariariski ole kovin suuri mutta hyttysistä on silti kiusaa etenkin öisin kun ne häiritsevät unta. Perinteisen hyttysverkon alla en osaa itse pysyvästi nukkua ja nyt meillä onkin hakusessa koko perheelle telttamaiset hyttysverkot sänkyjen päälle. Hankaluus niissäkin on kuitenkin se, että koirat pyrkivät aika ajoin lastemme sänkyyn nukkumaan ja lapset puolestaan meidän sänkyymme. Siinä hyttysverkko on vain tiellä ja pahimmillaan verkon alle päätyy lapsen taikka koiran mukana myös kokoelma hyttysiä. 

Tänä syksynä meitä ovat hyttysten lisäksi kiusanneet epätavallisen paljon myös kärpäset. Niitä tuntuu olevan tavallista enemmän. Koirat ja kissa pyydystävät kärpäsiä minkä ehtivät mutta silti niitä tuntuu riittävän keittiön joka pinnalle. Siitä olen kuitenkin iloinen, että olemme toistaiseksi tänä syksynä säästyneet muurahaisilta. 

Nyt on nuorimmainenkin herännyt, paljon paremmassa voinnissa. Putkimieskin on ehtinyt jo käydä korjaamassa vuotavan hanan yhdessä alakerran kylpyhuoneista ja palaa pian korjaamaan rikkinäisen vessanpöntön. Tämän aamun tehtäviin kuuluu myös tyhjän keittiökaasutonkan ja vesitonkkien vaihto täysiin. Juomaveden hinta on entisestäänkin taas noussut, keittiökaasusta en vielä tiedä. 

Näin taas uusi viikko lähtee käyntiin.

6 kommenttia:

  1. Kuulostaapa tosi hurjalta miehesi sairastuminen työmatkalla ja varsinkin se, ettei vettä päässyt hankkimaan nestehukkaan. Toivottavasti noilla matkoilla ollaan aina seurueena, jotta heikkoon kuntoon menevä saa tarvittaessa apua muilta.
    Kerrot niin mielenkiintoisesti ja elävästi elämästänne siellä! Antaa itselleni suomalaisen yltäkylläisyyden ja vaivattomuuden puitteissa paljonkin perspektiiviä. Itselläni on paljon haasteita siinä, etten liikaa pyri kontrolloimaan kaikkea arkielämän asioita....loppupelissä olosuhteet on kuitenkin otettava sellaisina kuin ne ovat.
    Kiitos upeasta blogista, aina niin ilahduttavaa lukea tekstejäsi. Kirjoitat myös elävää ja monipuolista suomen kieltä, ei uskoisi sen perusteella, että suomi ei ole elinympäristösi hallitsevin kieli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos aivan ihanasta kommentista. Et arvaakaan miten se ilahdutti! Aloitin blogin aikoinaan osin siksi, että huolestuin kun huomasin, että osasin kirjoittaa englantia sujuvammin kuin suomea. Suomen kieli ja oikeakielisyys on aina ollut minulle hyvin tärkeitä juttuja mutta pakostakin kieli köyhtyy kun elää toisenkielisessä ympäristössä ja monen kielen sekasotkun keskellä. Nolottaa myöntää, mutta joudun melkein jokaisen tekstin kohdalla tarkistamaan sanan tai parikin englannin sanakirjan kautta. Toisaalta siinähän ne sitten onneksi palautuvat mieleen!

      Täällä on tosiaan työmatkat monesti melkoisen vaativia olosuhteiden puolesta: majoitus on usein hyvinkin vaatimaton ja erilaiset enemmän ja vähemmän vakavat sairaudet ihan todellinen riski. Aika monelle työmatkalle, myös tälle viimeisimmälle, mies ottaa mukaansa luotiliivin ja kypärän, koska työmatkan aikana liikutaan myös levottomammilla alueille. Minusta ei olisi työmatkailemaan näissä oloissa.

      Olen itsekin melkoinen kontrollifriikki mutta näiden haastavampien olosuhteiden kautta olen joutunut oppimaan antamaan aika paljonkin periksi. On ollut oikeastaan helpotus oppia ottamaan jokainen päivä vastaan sellaisenaan. Alkuun yritin järjestää meille tänne toimivammat, vähemmän arvaamattomat olosuhteet edes kotioloihin mutta ennen pitkää oivalsin, että se ei ole minun vallassani ja siitä tavoitteesta on siksi parempi päästää irti. Oma strategiani täällä onkin nyt viimeiset kolmisen vuotta ollut se, että odotan joka päivälle jotakin vastoinkäymistä. Kun sähköt sitten katkeavat eikä generaattori toimikaan, tai vettä ei yhtäkkiä tule hanasta, en niin ahdistu vaan ajattelen, että jaahas tässä on nyt käsillä tämän päivän katastrofi.

      Poista
  2. Kiva, jos kommenttini ilahdutti. Olen sattumalta löytänyt blogisi pari vuotta sitten ja aina innostun, kun uusi päivitys on ilmestynyt.
    Kaikkea hyvää syksyynne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva, että löysit aikoinaan perille ja viihdyt lukemassa! Hyvää syksyn jatkoa myös sinulle!

      Poista
  3. Onpa mukava huomata, että kesän jälkeen tulee taas postauksia useammin. Kiitos, kun kirjoitat!

    T, Karoliina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen alusta asti ollut jotenkin huono kirjoittamaan lomilta tai Suomesta, en oikein itsekään tiedä miksi. Nyt toisaalta on vaihteeksi kova kirjoitusinto päällä. Mahtavaa, että seuraat mukana!

      Poista

Kiitos kommentistasi!