sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Hiirten ja mielenrauhan metsästystä

Hiiriä oli ikävä kyllä kuitenkin enemmän kuin yksi. Kolme on toistaiseksi saatu kiinni, yksi kolmena yönä peräjälkeen. Tänä aamuna loukuista ei löytynyt ketään mutta ihan vielä en kuitenkaan ole vakuuttunut, että olemme jälleen hiiretön talo. Toivottavasti pian ollaan siinä pisteessä! Ei ole ollenkaan kiva ajatus, että kotona kulkee pieniä kutsumattomia vieraita. Tosin hyväkin puolensa hiirissä: viikonloppuna tuli siivottua alakerta kerta kaikkiaan tarkasti. Valtava koiranruokakokoelma piti järjestää uudelleen paremmin puulavojen päälle kun oivalsimme, että hiiret olivat majailleet muun muassa koiranruokasäkkivuoren takana. Varastotilan hyllykkö tuli myös käytyä läpi jokaista hyllyä myöten kun alin hylly paljastui sekin hiirten pysähdyspaikaksi. 

Melko paljon jouti siivotessa tavaraa suoraan pois. Varastohyllyyn oli vuosien varrella jäänyt rikkinäistä tavaraa, tyhjiä laatikoita ja jostain syystä myös esimerkiksi vanha hajonnut lakana. Eilen aamulla kun vein pahvilaatikollisen roskia ulos huomasin, että roskia oli kertynyt jo aika lailla. Hankimme viime keväänä roskalaatikon kun kyllästyimme paikalliseen tapaan jättää roskat suoraan kadunvarteen missä kulkukissat ja -koirat ja myös ohikulkevat ihmiset käyvät niitä ronkkimassa. Roskalaatikkomme oli jo torstaina ihan täynnä ja nyt sen ympärillä on lisäksi kokoelma pahvilaatikoita ja roskapusseja. Meillä ei siis näy käyneen roska-auto useampaan päivään. Täytyy alkaa tutkia mikä roska-autoa pidättelee. Maksamme roskakuljetuksista täkäläisittäin melkoisen summan joka kuukausi mutta säännöllisen epäsäännöllisesti on palvelun kanssa kuitenkin jotakin häikkää. 

Ei ehkä ihme, että hiiret vipeltävät keittiössä kun metsästäjä nukahtaa tällä tapaa kesken kaiken tiskipöydälle.

On vähän väsyttävää, ettei oikein minkään varaan voi varmasti luottaa. Kun on tottunut luottamaan palveluihin ja viranomaisiin tuntuu vaikealta viikosta toiseen pitää mielessä kaikki se mitä täällä pitäisi päivittäin seurailla. On vahdittava sähkön- ja vedenkulutusta, etteivät mittarit pääsisi vähenemään tyhjiin. Sähkö ja vesi maksetaan täällä etukäteen ja jokaisessa taloudessa mittarit näyttävät millaista vauhtia sähköä ja vettä kuluu. Minkäänlaisia sähkö- tai vesilaskuja ei ole. Ja kuinka olisikaan; täällähän ei jaeta postia lainkaan. Viime vuosina sähkön ja veden hinta on vähän kerrallaan reippaasti noussut. Samalla rahalla saa nykyään huomattavasti vähemmän sähköä ja vettä kuin mitä vielä pari vuotta sitten ja mittarit tuntuvat kuluvan tyhjiin entistä nopeammin.

Sähkö- ja vesimittarien seuraamisen lisäksi on myös tarkkailtava, että roskat varmasti viedään säännöllisesti ja varmasti kaikki. Jostain syystä roskamiehet eivät millään viitsisi viedä mennessään roskalaatikkomme pohjimmaisia roskia. On myös pidettävä silmällä vesipumppuja siltä varalta, että ne varmasti toimivat ja pumppaavat veden kaupungin johdosta ensin meidän pihapiiriimme ja sitten vielä kaduntasolta vesisäiliöön katolla. Jos vesipumpuista yksi tai toinen on epäkunnossa meiltä loppuu muutamassa päivässä hanavesi kokonaan. 

Tästä kuvasta tulee mieleeni kielen tunnit: le chat est sous la table, the cat is under the table, kissa on pöydän alla.


Lomillakin pitäisi jaksaa pitää mielessä kaikki se mitä täältä puuttuu, että tulisi tuotua tullessa kaikki sellainen mitä tuoda voi. Pidän toki listaa puuttuvista asioista, mutta lomalla yltäkylläisyydessä on välillä vaikea muistaa varmistaa, että kaikki tarvittava tulee varmasti hankittua ja mukaan paluumatkatavaroihin. Lääkkeiden hinnat ovat täällä tuntuvasti nousseet kuluneiden kuukausien aikana ja yhä useammin olen viime viikkojen aikana kuullut, että lääkkeitä ei ole ollut tarvittaessa ollenkaan saatavilla. Leivinpaperin lisäksi täytynee siis hamstrata myös tavallista enemmän peruslääkkeitä mukaan seuraavalta lomalta.

Perjantai-iltana söimme meillä kotona ystävän kanssa, mutta muuten viikonloppu kului perhepiirissä ja pitkälti hiiriasioissa. Lauantaina meillä oli tarkoitus mennä koulun altaalle uimaan, mutta allas oli ikävä kyllä viikonlopun kiinni. Hiljainen kotiviikonloppu tuli kyllä toisaalta taas ihan tarpeeseen. Viikot viilettävät eteenpäin hurjaa vauhtia ja koulujuttujen ja harrastusten lisäksi emme arkena paljon muuta ehdikään. Nautimme kaikki siitä kun ei ole kiire minnekään. Tytöt maalasivat viikonloppuna useampaan otteeseen ja poika puolestaan innostui lukemaan muutamaa isänsä suosittelemaa kirjaa. Useamman elokuvankin ehtivät lapset viikonlopun aikana katsoa, muun muassa ikisuosikin Sound of Musicin, josta itsekin pidin lapsena kovasti. Minä puolestani yritin siivoushommien ohessa löytää sen sisäisen rauhan jonka kuluneiden viikkojen aikana hukkasin jonnekin. Melkein sainkin siitä jo otteen mutta sitten se pääsi jälleen pakenemaan. No, asioiden järjestämisen kautta rauha toivottavasti taas löytyy. Tai sitten viimeistään lomalla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!