torstai 4. lokakuuta 2018

Kuulumisia viikon varrelta

Onpahan ollut taas viikko.

Bensa-asemien eteen on tällä viikolla alkanut jälleen muodostua jonoja. Aikaisemmin viikolla jonotimme autonkuljettajan kanssa dieseliä parisenkymmentä minuuttia. Minä meinasin siinä ajassa menettää malttini useamman kerran kun henkilöautot ja jopa bussit yrittivät röyhkeästi etuilla jonossa. Kun vihdoin oli meidän vuoromme tankata bensa-aseman työntekijä yritti kovistella juomarahaa varsinaisen maksun lisäksi, se oli uutta ja ikävää. Ymmärrän, että taloudellinen tilanne on vaikea. Ei ole kuitenkaan minusta asiallista sekään, että pitkän jonotuksen jälkeen työntekijä ei vaivaudu edes tervehtimään ja sitten odottaa kuitenkin ylimääräistä maksua. Tähän asti ei meillä ole ollut tapana antaa bensa-asemalla juomarahaa muuten kuin ihan silloin tällöin.

Hetkiä arjesta: koirat aamulla valmiina laukkaamaan pihalle.


Muutama ilta sitten mies näki keittiössämme hiiren juoksevan hellan takaa kaapin alle. Olin ehtinyt aikaisemmin jo vähän jätösten perusteella epäillä, että talossa oli hiiri. Tuntui kuitenkin mahdottomalta, etteivät kolme koiraa tai kissa olleet hiirtä kukaan huomanneet, joten ajattelin, että ehkä jätökset olivat jonkun vähän harvinaisemman liskon. Mutta ei. Siimahäntä livahti hellan takaa kaapin alle ja siitä eteenpäin en paljon muuta osannutkaan ajatella. Kovalta tuntui eilen illalla virittää hiirelle loukku mutta en tiennyt mitä muuta tehdä. Emme voineet keittiötä hiiren kanssa jakaakaan. 

Kaikenlaisia eläinkohtaloita on täällä vuosien varrella tullut vastaan, tilanteita jotka jäävät varmasti iäksi mieleen. Ensimmäisenä vuonna Sudanissa lammas teurastettiin ihan tuossa tien toisella puolen kun odottelimme lasten kanssa koulubussia. Muutama vuosi sitten haukka tipautti saaliinsa, vastasyntyneen kissanpennun, puolikuolleena jalkakäytävälle kun tulin lasten kanssa koulusta kotiin. Haukka jäi sähköpylvään päältä tarkkailemaan saalistaan enkä siksi rohjennut kissanpentua lähestyä. Pelkäsin, että lintu käy päälle jos menen liian lähelle, ja siihen pieni kissanpentuparka sitten lopulta kuoli. Kulkukissoja on kuollut pihaamme useampia. Ja nyt keittiöön hiiri. Täytynee virittää vielä toinenkin loukku, siltä varalta, että hiirellä oli enemmänkin perhettä. Mutta voi miten toivon, että tämä oli nyt tässä ja hiljalleen tämäkin muistikuva edes vähän himmenisi ja keittiö tuntuisi pian taas omalta ja tutulta ja turvalliselta. 

Juomavettä muutaman päivän tarpeiksi.


Useammasta virustautiepidemiasta kiertää täällä tällä hetkellä huhuja ja täytyy olla tarkkana kenen kanssa puhuu, sillä osa tutuista on sairauksista niin huolissaan, että heidän kanssaan puhuessaan on vaikea pitää itse pää kylmänä. Muutenkin olen ollut vähän entistäkin tarkempana siitä kenen kanssa jaan ajatuksia. Huomaan, etten enää lainkaan jaksa täkäläisen ulkomaalaisyhteisön sosiaalisia pelejä ja klikkejä. Vietän mieluummin suosiolla aikaani niiden kanssa jotka hekin ovat vähän irrallaan näistä kuvioista - tai vaikka sitten yksikseni.

Koululla oli tällä viikolla tapaaminen lasten, opettajien ja vanhempien kesken. Mies tapasi nuorimmaisen opettajan koska olin itse siinä vaiheessa hakemassa kahta vanhempaa lasta luokistaan. Yhdessä tapasimme vanhempien lasten opettajat. Ihan hyvin kuuluisi sujuvan kaikilla ja mikä tärkeintä opettajat tuntuvat kukin tuntevan lapsemme ja tietävän mikä heille kullekin on tällä hetkellä vaikeaa, mikä helppoa. Joka luokkatasolla edetään minusta vähän turhan kovaa tahtia, mutta jos lapsemme kykenevät suhteellisen helposti ja hyvillä mielin vastaamaan odotuksiin niin mikäpä siinä. 

Tällaisia harjoitellaan nelivuotiaamme luokassa. Tyttö on pysynyt hyvin opetuksen vauhdissa mukana, mutta minä ihmettelen onko todella tarpeen oppia jo nelivuotiaana lukemaan ja kirjoittamaan.


Eilen illalla vein Poppyn taas eläinlääkäriin. Haava on parantunut melko hyvin, mutta antibiootteja täytyy kuitenkin jatkaa vielä jonkun aikaa. Eläinlääkäri ei ollut enää niin huolissaan myhkyrästä Poppyn jalassa. Sanoi, että Poppy on niin hyvässä kunnossa, että vaikuttaa puolet ikäistään nuoremmalta. Se rauhoitti ja ilahdutti tietysti minua kovin. Tämänviikkoinen eläinlääkärireissu oli kaikin puolin edellisiä mukavampi. Toissaviikolla olin Poppysta eläinlääkärillä kovin huolissani ja viime viikolla vein puolestaan Pongon ja Skippyn yhdellä kertaa eläinlääkärin tarkistettavaksi. Viimeviikkoinen eläinlääkärikeikka kaksine potilaineen oli melkoinen sirkus enkä olisi millään pärjännyt ilman autonkuljettajan ja vanhemman tyttären apua. Olimme reissun jälkeen ihan puhkiväsyneitä kaikki, niin koirat kuin ihmisetkin. 

Arkiviikko on viittä vaille valmis. Kunhan koulupäivä ja harrastukset on tältä päivältä hoidettu alkaa täällä taas jo viikonloppu. Viikot kuluvat hurjaa vauhtia ja viikon päästä onkin taas jo loma. Vähän pitempäänkin olisin tähän saumaan jaksanut ilman taukoa, mutta ihan hyvä, että päästään vähän hengähtämään ja keräämään voimia kaikelle sille mitä tällä vuodella on vielä tarjottavana. 

Koulun pensasaitaan on leikattu somasti sydämet.

4 kommenttia:

  1. Kaikenlaista tohinaa teillä tosiaan onkin ollut.
    Mutta hiiri! Huh. Amsterdamissa hiiret ovat kuulemma hyvin tavallisia kaupunkiasunnoissakin ja suomalaisten omassa face-ryhmässä jaellaan aina tasaisin välein vinkkejä siimahäntien varalle. Olen kiinnostuneena seurannut aihetta, vaikka meillä ei ole koskaan neuvoja onneksi tarvittu. Yleisin ohje on hankkia kissa tai lainata naapurin mirriä, mutta allergian vuoksi se ei kaikille tietenkään sovi. Kiinnostava vaihtoehto oli ns. sähkökissa. Juu-u. Googletin ihmeissäni ja tosiaankin; kyse on kissan näköisestä muovihökötyksestä, josta lähtee kuulemma korkeataajuista ääntelyä jollaista hiiret pelkäävät. Ulkomuoto tuskin niitä säikäyttäisikään ;-)
    Voimia teille hiiritaistoon ja leppoisaa viikonloppua. Ja iloista loman odotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sähkökissa! Kaikenlaista :) Meillä ei kissa ihmeellisesti tunnu hiiriä huomanneen, eivätkä koirat myöskään. Hiiriä monikossa, koska ikävä kyllä niitä on tosiaan enemmänkin. Meillä on vahva epäilys siitä mitä kautta hiiret ovat taloon tulleet ja olemme nyt tarkkana, että kulkureitit on suljettu ja saamme kaikki talon hiirulaiset mahdollisimman nopeasti kiinni. Todella toivon, että pian ollaan taas hiiretön talous! Surkeaa hommaa on tämä kaikin puolin, mutta se hyvä puoli tässä sentään on, että onpahan tullut siivottua alakerta nyt ihan kerta kaikkiaan, viimeisinkin nurkka tänä aamuna.

      Että tällaisissa merkeissä on viikonloppu pitkälti kulunut, hiiriasioissa. Jospa nyt lopun lauantaipäivästä voisimme ihan olla vain, se on suunnitelma. Hyvää viikonloppua myös sinnepäin!

      Poista
  2. Meidän ikkunalaudoilla on ollut viime aikoina hiiren papanoita mutta en voi ymmärtää miten pihakissamme eivät ole sitä saalistaneet. Isoja kissoja on pihallamme noin kolme ja poikasia kymmenkunta, luulisi jäävän nopeasti kiinni tai sitten hiiri on todella viekas. Syksy on tullut ja seuraan sydänsyrjällä kolmea pikkukissaa ja niiden emoa, toivoisin, että olisivat kasvaneet hieman isommiksi ennen sadeaikaa mutta nyt on vain rakennettava kunnon suoja niille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin helpottavaa kuulla, että muuallakin on kissoilta on päässyt hiiri ohitse! Olin tähän asti ollut varsin levollinen sen suhteen, ettei meille kolmen koiran ja nyt vielä kissan taloon hiiriä pääsisi majoittumaan. Oli melkoinen shokki kun keittiössä juoksi hiiri. Otimme Oliver Twistin mukaan viikonlopun siivousprojektiin ja kyllä se ihan kiitettävästi nuuski ja tutki ympäristöään, mutta meille ihmisille on kuitenkin jäänyt hiirtenmetsästys.

      Voi teidän pihakissoja. Täällä Sudanissa on sentään se lohtu, että koskaan ei tule kovin kylmää eikä myöskään pitkäksi aikaa märkää: katueläimillä on täällä pulaa juomavedestä ja hellettä toki pitää mutta muuten sääolot ovat lopulta melko suotuisat. Toivotaan teidän pihakissojen ja itsenne vuoksi, että kissat saisivat ikkunalaudoilla kulkeneesta hiirestä hyvän aterian!

      Poista

Kiitos kommentistasi!