Sunday, 28 October 2018

Mennyttä ja tulevaa viikkoa

Mies palasi yhtenä kappaleena työmatkaltaan. Tuliaisia ei Darfurista koskaan tule, pyykkiä vain ja väsynyt työmatkalainen. Väsymyksestä huolimatta mies otti heti upeasti kopin vastuusta kotona kun itse olin torstai-iltana yhtäkkiä kovin väsynyt. Nyt ollaan onneksi muutama päivä kaikki taas yhdessä ennen kuin miehen on aika pakata laukut seuraavaa matkaa varten.

Vanhemman tyttären telttayö koulun tallilla oli ja meni sekin. Kahdeksanvuotias oli viihtynyt paremmin kuin viime vuonna jolloin koti-ikävä vaivasi nukkumaan mennessä. Ehkä vähän liiankin hyvin koska ei ollut saanut oikein kaverien hyvässä seurassa nukahdettua ja oli kuulemma valvottanut vähän muitakin telttoja. 

Autoon piti vaihtaa viime viikolla osa jonka toimme lomalta Euroopasta mukanamme. Auto moottori levällään heijastui hauskasti peiliin autokorjaamon ovessa. Puolitoista tuntia odottelimme sopivaa korjausmiestä ja lopulta uusi osa laitettiin siinä määrin huonosti paikoilleen, että auto vuoti dieseliä pitkin poikin ja moottori melkein pysähtyi kesken matkan. Mikään ei koskaan tunnu sujuvan täällä ihan noin vain!


Nelivuotias täytti vihdoin viisi. Söimme juhlapäivänä synttärikakkua ystäväperheen luona maistuvan brunssin päätteeksi. Olen oppinut tekemään jauhottoman suklaakakun johon ainakin vielä toistaiseksi löytyy ainekset ihan täältä kotikulmilta. Useamman kerran olen nyt tehnyt kakun sydämenmuotoiseen vuokaan jonka ostin keväällä Brysselistä, kuorrutukseksi nutellaa ja strösseliä. Strösselit olen tuonut Suomesta, mutta niitä riittää vielä moneen kakkuun. Suklaakakku on niin hyvää ja näyttää siinä määrin vakuuttavalta, ettei sitä uskoisi paikallisista aineksista tehdyksi kompromissiksi. 

Nuorimmaista juhlittiin kertaalleen jo Suomessa isovanhempien kanssa ja tällä viikolla yritän vielä viedä muffinsseja kouluun luokkakavereilleen. Sitten on tämä syntymäpäivä toivottavasti juhlittu! Puuhaa riittää koulun piirissä nimittäin lähipäivinä taas enemmänkin. Tällä viikolla lasten koulussa kasvatetaan yhteishenkeä teemapäivien myötä. Joka päivälle on oma teemansa. Yhteensä viisi teemaa kolmelle lapselle tarkoittaa viittätoista erilaista asua yhdelle viikolle. Minusta ei ole erityisen hauskaa valmistaa lapsille teema-asuja. En ole myöskään koskaan oikein ymmärtänyt miten pukeutuminen erilaisiin asuihin ylipäänsä vaikuttaa yhteishenkeen, mutta tässä sitä nyt kuitenkin taas ollaan, jo viidettä vuotta. 

Tänään ensimmäisenä yhteishenkipäivänä lapset lähtivät kouluun työasuissa: kukin unelma-ammattinsa edustajaksi pukeutuneena. Huomenna on vuorossa urheiluasupäivä, tiistaina pitäisi pukeutua samalla tapaa kuin joku kaveri. Keskiviikkona piti pukeutua julkisuuden henkilöksi mutta jostain syystä opettajat lisäsivät toiveen, että lapset pukeutuisivat joksikin sellaiseksi kuuluisuudeksi joka on osaltaan edistänyt maailmanrauhaa. Huh sentään. Torstaina on onneksi ihan vain hulluttelupäivä jossa on kyllä toisaalta omat haasteensa siinäkin. 

Hankalin päivistä omasta näkökulmastani on kuitenkin tiistain kaksos- ja kolmospäivä jolloin pitäisi pukeutua yhteensopiviin asuihin yhden tai useamman kaverin kanssa. Tämä päivä toistuu jostain syystä vuodesta toiseen vaikka onkin minusta yhteishenkeä ajatellen äärimmäisen huono idea. Kaksospäivä korostaa tuntuvasti sitä, ettei kaikilla välttämättä ole sellaista läheistä ystävää jonka kanssa suunnitella yhdessä asua. Päivä saattaa olla hyvinkin hankala uusille tulokkaille, niille joiden hyvä ystävä on juuri muuttanut pois tai jotka ovat muuten yksinäisiä. Tiedän ettemme ole ollenkaan ainoita jotka ovat näiden tunteiden kanssa täällä kamppailleet.

Nuorimmaisen luokan vanhempainedustaja ehdotti, että koko luokka pukeutuisi tänä vuonna samalla tapaa. Se oli minusta erinomainen idea ja saisi mieluusti levitä myös vanhempien lasten luokkatasoille. Sehän juurikin yhteishenkeä kehittäisi kun jokainen luokkataso yhdessä päättäisi miten kaikki pukeutuvat ja luokkatoverit pyrkisivät päivän verran näyttämään mahdollisimman paljon toinen toisiltaan. Meillä täällä koulupuvussa on varsin paljon värivaihtoehtoja: koulupuvun paitoja on keltaisia, vihreitä, punaisia ja kahta eri sinistä ja alaosa saa sekin olla musta, tummansininen tai khaki. Eli vaikka lapset tavallisina koulupäivinä ovat kaikki koulupuvussa he eivät suinkaan ole kukin pukeutuneet täysin samalla tapaa kuin kaverinsa. 

Koirat levollisina lauantai-illalla ilmastointilaitteen tuntumassa. Ilma ehti hetkeksi jo vähän viilentyä mutta 
lämpeni sitten taas. Kärsimättömästi odotamme täällä jo talvisempaa säätä.
Mietin, että olisin ottanut näiltä tiimoilta yhteyttä kouluun, pyytänyt opettajia tarkkailemaan sitä, ettei kukaan luokassa tunne jäävänsä ilman kaveria - ei vain kaksospäivänä vaan ihan joka päivä. Olen kuitenkin vuosien varrella oppinut, että monessa asiassa on lopulta parempia koettaa toimia kotona kuin yrittää muuttaa koulun toimintatapoja. Olenkin taas kerran jutellut lasten kanssa yksinäisyydestä, siitä kuinka ketään ei pitäisi jättää leikkien ulkopuolelle, kuinka uusia tulokkaita olisi hyvä käydä suorastaan hakemassa mukaan leikkiin. Toivon, että omille lapsilleni riittäisi aina ystäviä, mutta ihan yhtä lailla toivon, että he osaisivat myös aina olla ystäviä muille. 

Yhteishenkiviikon päätteeksi torstai-iltana koululla on vielä vanhempainedustajien järjestämät Halloween-juhlat. Viiden teemapäivän päätteeksi lasten täytyy siis vielä kyhätä kokoon myös Halloween-asut ja minunkin täytynee löytää noidanhattuni jostakin. Olen nimittäin lupautunut juhliin auttamaan. Arkiviikon päälle näytän kyllä tosin varmastikin melko pelottavalta ihan ilman hattuakin! 

14 comments:

  1. Huuuhhuh. Minä täällä muuttolaatikoiden keskellä olen hieman uupunut, mutta kun luin tuosta viidentoista teema-asun haalimisesta, koin oikeastaan omat tehtäväni aika helpoiksi ja selkeiksi. Tsemppiä sinne! Onneksi sait myös miehesi turvallisesti kotiin ja vastuuta jakamaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi esikoinen pitää tässä vaiheessa jo aika pitkälti huolen omista asuistaan ja vanhemmallakin tyttärellä on asujensa suhteen melko vahvoja omia ajatuksia. Ainoastaan nuorin kaipaa siis enemmän apua. Viisivuotias ei oikein vieläkään ymmärrä mitä tässä oikein tapahtuu, kaksospäivä meni hänellä alkuun sekaisin ammattipäivän kanssa ja hän mietti kukahan pukeutuisi hänen kanssaan kirjastonhoitajaksi :) Sitten tosin muuttui lennossa ammattikin kirjastonhoitajasta rock-tähdeksi. Huomisen urheiluasun suhteen ohjailimme nuorimmaista hiukan kohti sitä asua joka hänelle täältä helposti löytyi ja onneksi niin kaksospäivälle kuin myös kuuluisuuspäivälle on tytön luokalla yksi yhtenäinen suunnitelma. Eli oikeastaan tunnen kyllä päässeeni lopulta melko helpolla tästä urakasta! Tänä iltana oli suorastaan jopa vähän hauskaa kasata lasten kanssa kokoon asuja.

      Tsemppiä sinne muuttolaatikoiden keskelle! Pakkaaminen on kyllä aika kamalaa hommaa, ja herättää myös ainakin minulla usein jos jonkinlaisia ajatuksia joille ei olisi pakatessa oikein aikaa eikä energiaa.

      Delete
  2. No onpa todella hurja määrä asuja. Ymmärrän hyvin, että luopuisit mielelläsi edes osasta. Minustakin tuo kaksospäivä on vähän arveluttava. Mitäs sitten ne, joille ei löydy kaveria? Se tulee minullakin heti mieleen.Paljon parempi olisi todellakin toteuttaa tämä luokkakohtaisena. Millaisia kokemuksia sinulla on ollut, jos olet yrittänyt ottaa tällaisia huolenaiheita opettajien kanssa puheeksi?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Yksittäisten lasten yksittäisiin huolenaiheisiin ovat opettajat minusta koululla kyllä aina reagoineet hyvin, mutta isommat muutokset tuntuvat usein olevan kiven alla. Suuriin linjoihin ei aina ole ihan helppo vaikuttaa mutta omien lasten osuuteen koulun ilmapiiristä ehkä vähän kuitenkin? Ja onneksi isompaakin muutosta ja kehitystä kuitenkin tapahtuu silloin tällöin: ilahduin kovin kun vanhempi tytär kertoi, että opettajansa oli tänään varta vasten varmistanut, että onhan kaikilla luokassa joku kaveri huomiseksi kaksospäiväksi. Toivottavasti myös muissa luokissa on käyty vastaavanlaisia keskusteluita! Samainen opettaja on myös järjestänyt oppilaskunnan edustajien kanssa koululle kaveripenkin jossa voi istahtaa jos on välitunnilla yksinäinen - siitä toiset näkevät, että nyt tarvitaan seuraa ja kaveria. Lapset tuntuivat olevan penkin ideasta innostuneita ja minä olen tosi iloinen siitä, että ainakin jotkut opettajista ovat kuin ovatkin herkkävaistoisia yksinäisyyden suhteen.

      Yhteishenkiviikko on toistaiseksi sujunut paremmin kuin joinakin aikaisempina vuosina. Asut ovat löytyneet melko helposti ja lapset ovat rohjenneet minusta aikaisempaa reippaammin ilmaista asuissaan kukin omaa itseään. Kuuluisan rauhanedistäjän asu on kyllä vielä yhdeltä miettimättä...

      Delete
  3. Hei Kata,

    olin kyllä yllättynyt että Sudanin koulussa vietetään Halloweenia. Täällä Ruotsissa muslimien joukossa kun se melkein kielletään.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meidän lasten koulu on kansainvälinen koulu ja siellä on siinä mielessä vähän omanlainen menonsa. Tosin ei meilläkään koulu Halloween-juhlia järjestä vaan vanhempainedustajat. Jotkut vanhemmat eivät aio lapsiaan juhliin tuoda ollenkaan. En itsekään ole erityisen innostunut Halloweenista ja minulle sopisi ihan hyvin, ettei sitä juhlittaisi lainkaan, mutta lapset pitävät Halloweenista.

      Delete
    2. Minun nuorimman tyttären lapset 4 ja 6 vuotiaat täällä Tukholmassa ovat hyvin innostuneita Halloweenista. On ostettu hatut ja puvut ja ovat olleet kerjäämässä karkkeja myös. Äitinsä koristellut kotona hämähäkinverkoilla ym.
      Hauskaa on !

      Delete
    3. Meillä on onneksi Halloween-juhlinnat nyt jo takanapäin. Asut kehiteltiin ihan kotitarpeista ja edellisvuosien vanhoista varusteista ja kotona meillä ei ole tapana koristella oikein minkään juhlapäivän vuoksi, ei siis myöskään Halloweenina. Koululla oli kyllä Halloween-juhlissa hienot koristelut. Tuntikausia laittoivat vanhempainedustajat koulun puutarhaa valmiiksi ennen juhlaa ja sitten varmasti vei lähes tunnin purkaa juhlien jälkeen kaikki koristelut. Itse ihmettelin kuinka toiset jaksavatkaan nähdä niin hirveästi vaivaa parin tunnin juhlan vuoksi! Mutta en olekaan oikein Halloween- tai juhlaihmisiä ylipäätään.

      Delete
  4. Hei taas,

    koulusta puheenollen puhuin sudanin serkun kanssa jolla on kaksi tyttöä, 8 ja 6 vuotiaat. Hänellä olisi ollut mahdollisuus laittaa tytöt ilmaiseksi syyrialaiseen kouluun. Hän mietti että silloin tytöt joutuisivat "toiseen kulttuuriin". Nyt hän maksaa paljon yksityisestä "englantilaisesta " koulusta. Syyrialainen kulttuuri on kuitenkin musliimi kulttuuri ja sama kieli. Pelko ahdistaa toisesta kulttuurista ?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin se taitaa olla, että erilaisuus pelottaa monia vaikkei olisi edes niin kovin erilaista! Mielenkiintoista sinänsä, että "englantilainen" koulu miellyttää enemmän kuin syyrialainen. Täällä tuntuisi minusta olevan kovin paljon näitä ns kansainvälisiä kouluja jotka kuuluvat tosiaan olevan aika kalliita.

      Delete
    2. Tämä äiti on nuorin sisaruksista ja aika vapaamielinen ja aina mukana Facebookissa joten tosiaan ihmettelen hänen käsitystään kulttuureista.
      Meitä "ulkolaisia" on suvussa muitakin kuin minä. On yksi Moldaviasta, yksi serkku Saksassa ja me Ruotsissa ja yksi täti lapsineen asuu Amerikoissa.

      Delete
    3. Vähän kerrallaan kai asenteet muuttuvat kaikkialla ja mielet avartuvat. Ainakin toivotaan näin!

      Delete
    4. Niin paljon on muuttunut yhteiskunta siellä näiden neljänkymmenen vuoden aikana. Sekä hyvään päin että vähemmän hyvään.Toivottavasti maan talous
      kasvaa ettei olisi niin vaikeata tavallisilla työläisillä.

      Delete
    5. Täällä on tosiaan tapahtunut valtavasti muutoksia kuluneina vuosikymmeninä, suuntaan jos toiseenkin. Minäkin toivoisin kovin, että talous täällä vahvistuisi mutta se ei taida olla ainakaan ihan lähitulevaisuuden näkymä.

      Delete

Kiitos kommentistasi!